Hahmospekulointia ja olettamuksia:
Kertomuksessa on päästy nyt siihen pisteeseen, jossa Trigger Happy Havocissa käännyttiin kohti loppusuoraa, josta ei ollut paluuta. Sakuran kuoltua kuusi oppilasta jatkoi loppuun asti, kun kahdessa viimeisessä luvussa keskityttiin mysteeriuhriin, epätoivosiskoksiin ja kaiken taustoitukseen. Tässä vaiheessa rutiini siis päättyi, kun eteen paiskattiin heti kättelyssä irvinaamainen Mukuro Ikusaba, mutta jatko-osan ei tarvitse välttämättä toistaa historiaa.
Koska jokaisessa luvussa on lähtökohtaisesti oltava oikeudenkäynti, tarvitaan uhri ja murhaaja. Otaksun viimeisen luvun olevan jälleen kerran ihan jotain muuta, joten tässä olisi vielä tilaa vähintään kahdelle vainajalle. Loppuhuipennukseen astelisi siis viisi oppilasta – mahdollisesti neljä, jos joku heittää henkensä kuudennen oikeudenkäynnin järjestämiseksi. Se on todella vähän, ja kuka tahansa voi kuolla paitsi tuskin minä ja Nagito.
Kuka enää olisi valmis tappamaan jonkun meistä? Mitä motivointia enää tarvitaan henkirikokseen? Joko murharetki alkaa riittää? Ja entä se pitkään ja hartaasti odotettu petturi? Muistaako petturi enää olevansa petturi? Ja entäpä se salaperäinen henkilö, jota Monokuma odottaa? Voisiko jopa olla, että kukaan ei ohjaile autonomiseksi konstruktioksi ykkösosan lopussa muuttunutta robokarhua, joka odottaa jotakuta Future Foundationin jäsentä? Tuo järjestöhän on kaiken takana ja jos se oletusarvoisesti koostuu Hope’s Peakin murhaleikin selviytyjistä, Makoto, Kyoko, Aoi, Toko tai Hiro saattaa vielä palata! Uskon jopa eniten Makotoon, koska Nagito Komaedan nimen anagrammi ei voi millään olla sattumaa. Mutta miksi he palaisivat? Pelastaakseen murharetkeläiset? Vai syöstäkseen heidät epätoivoon?
Hajime Hinata
Nyt päähenkilön tausta on siis tiedossa, vaikka se voisi aivan hyvin olla julmaa valetta, koska lähteenä kuitenkin on vain Nagito. Olen kuitenkin hyväksynyt Hajimen roolin varalaitoksen jäsenenä, kun se ei pahemmin muuta mitään. En tietenkään tiedä, onko hän ollut mukana kapinoimassa muun laitoksen mukana, eikä hän sitä itsekään tiedä, joten Hajimen tausta on toistaiseksi merkityksetön. Vaikka ykkösosan Makotolla olikin äärimmäinen mäihä, ei se tehnyt hänestä mitenkään kovin erityistä. Kyllähän tuurilla opiskelupaikalla lunastettiin ja luultavasti hengissä selvittiin loppuun asti, mutta siihen se jäikin. Noin muuten hän oli melkoisen keskitasoinen tavis. Täydellinen pelaaja-avatar siis. Hajimella ei edes ole konkreettista äärimmäisyyttä (ainakaan vielä), joten hän painii ihan eri sarjassa näiden muiden huippuyksilöiden kanssa. Kaikki eivät ole vielä saaneet kuulla, mikä Hajime on miehiään, kun oikeudenkäynnissäkin Nagito ehti vain vihjailla ilkeämielisesti. Saan kaiketi kertoa totuuden ennen pitkää, kun tuli luvattua. En usko, että maine menee.
Nagito Komaeda
Osa tämän tarinan viehätyksestä perustuu tähän vastenmieliseen mulkvistiin, pakko se on viimeinkin myöntää. En olisi millään arvannut, että hänestä saadaan näinkin paljon irti! Pelaamaankin hänellä pääsi! Ei tule heti mieleen fiktiosta toista ihan samanlaista hahmoa, vaikka tokihan useimmissa tarinoissa on oma kaksinaamainen urponsa, jota rakastaa vihata ja jonka päämäärät ovat vähintäänkin arvoituksellisia. Nagito pelaa ihan omaa peliään ja tietää muita enemmän, mutta hänkään ei tiedä sitä tärkeintä eli petturia. Toiseksi tärkein eli takapiru onkin tiedossa ja voin vain arvailla, kuka tämän murharetken on järjestänyt. Koska tällaiset tarinat ovat pienen piirin juttuja, en jaksa uskoa jonkun aivan uuden ilkimyksen tulevan lopussa puskista. Takapirun on oltava joku Hope’s Peakin selviytyjä. Tosin en olisi hurjan yllättynyt, jos Junko Enoshima olisikin yhä hengissä. Ikoninen henkilö hänkin.
Nagiton rooli mitä luultavimmin korostuu lopun lähestyessä. Sehän passaa, vaikka jo etukäteen risookin, kuinka hän tekee jotain peruuttamattoman radikaalia ja pilaa kaiken.
Kazuichi Soda
Väen vähentyessä mekaanikko on inhokkilistani ykkösenä, vaikkei lista ole kovin vakava (inhokit ovat paskasti kirjoitettuja vinkuteinejä kuten koko Star Ocean: The Last Hope) ja inhottavimmat henkilöt on hoidettu pois päiväjärjestyksestä muutenkin. Teruterusta en koskaan pitänyt ja Mikan muuttui kamalaksi vasta flipattuaan. On suoranainen ihme, että Kazuichi riiaa prinsessaa ja panikoi kaikesta yhä. Miten ihmeessä hän on selviytynyt näinkin pitkään hengissä?! Ainakaan hän ei sorru hevillä murhaan tai joudu murhatuksi ja kykyjensä vuoksi hänestä on ollut jopa hyötyä, mitä ei voi sanoa kovin monesta muusta. Naisten perässä seikkailevat limanuljaskat ovat animekliseistä tylsimpiä, mutta aivan teruteruiluksi Kazuichin waifuseikkailut eivät ole äityneet, kun neiti Sonia on hilpeä vastapari tyhmälle duunarille, jonka yritykset häilyvät säälittävien ja sympaattisten välimaastossa.
Jos Kazuichi olisi kuollut ajat sitten, se ei olisi ollut kummoinen menetys. Nyt se voisi jopa hiukan kirpaistakin. Mutta vain hiukan. Väkeä on muutenkin niin vähän, että tästä eteenpäin miltei kuka tahansa – jopa Nagito draaman kannalta – on menetys. Kiintymys on sellaista. Tai no paskat Nagitosta, suoraan saunan taakse. …Mutta jonkun on yhä kuoltava. Jospa Kazuichi siis tässä luvussa murhattaisiin tai murhaisi. Petturiksi en häntä usko, vähän liian yksinkertainen takinkääntöön.
Gundham Tanaka
Äärimmäisen typerästä häröilijästä on irronnut ihan liikaa huumoria ottaen huomioon, kuinka turha hahmo GUNDHAM TANAKA oli kaiken kannalta. Pidin hänestä jo esittelyssä ja virtuaali-ihastus jatkoi aina hänen ollessa äänessä, kun ilakoivan röyhkeä ääninäyttelijä toi mieleen roska-animen kinkkuisen pääpahiksen. Lopulta odotin ehkäpä eniten juuri Gundhamin älyvapaata molotusta ja osallistumista yhteisiin touhuihin, kun tiesin jutuista irtoavan mielettömiä sitaatteja vakaviin kahvipöytäkeskusteluihin.
Minulla on heikko kohta mitenkään mihinkään liittymättömiin hahmoihin, joiden päätyminen jo entuudestaan sekalaiseen seurakuntaan on lähtökohtaisesti sula mahdottomuus. Tykkään aina välillä tuoda esille Final Fantasy IX:n Quinan ja Amarantin, jotka ovat mainioita esimerkkejä pääjuonen kannalta umpiturhista hahmoista. Monet heitä haukkuvat, minä en ymmärrä syytä. Minulle tuotti suurta hupia seurata sammakoille person kokkimöykyn toilailuja ja jäyhän urpon roikkumista seurassa puoliväkisin. Porukan outolinnuissa on sitä jotain. Olihan Trigger Happy Havocissakin Hiro, joka täysin järjenvastaisesti selvisi koko koettelemuksesta, vaikkei hänestä mitään hyötyä ollut. Ja pidin täysillä.
Oikeasti Gundham oli jäätävän nolostuttava harhainen mega-autisti, joka ylhäisessä yksinäisyydessään pölli eläinkaupasta neljä kitukasvuista hamsteriparkaa oman mielikuvitusmaailmansa välikappaleiksi, mutta aikuisten oikeasti Gundham valloitti urheasti useammankin tuonpuoleisen uskollisten tuhon devojensa avulla ja kesytti raivotautisia mopseja. Ja minä repeilin itsekseni, mikä riittää erinomaisen hahmon merkiksi. Hattua täytyy nostaa, kun tällainen hahmo ylipäätään keksittiin. Sieniä vedetty kerrakseen.
On ihan miellyttävää, ettei Gundhamille leivottu lopulta tämän suurempaa taustaa edes loppumetreillä. Viimeksihän Mikanin salattu tausta herätti valtavia kysymyksiä Future Foundationista, mutta nyt käsiteltiin vain erään miehen syytä erään toisen miehen murhaan ja siinä se. Gundhamista tai suuresta juonesta ei opittu mitään ratkaisevaa uutta, kun juoni nytkähti eteenpäin Nagiton lieassa ja iso-G saakin minusta pysyä arvoituksena. Hän oli ihan riittävän pitkään mukana.
Jos joskus ostan kissan, nimeän sen Gundhamiksi.
Mikan Tsumiki
RIP.
Ibuki Mioda
RIP.
Nekomaru Nidai
Huumorihahmoilla ei ole näköjään asiaa loppuun asti, harmi sinänsä. Koska Nekomaru kuoli jo kerran, robottipaluusta huolimatta en ollut tavattoman järkyttynyt romutuksesta. Loputtoman capslockin NEKOMARU NIDAI!!! olisi kuitenkin tarjonnut loppuun asti vain huutomöykkää – mikä olisi kylläkin naurattanut lapsellisten kakkajuttujen ohella, ei siinä mitään. Kenties Nekomaru oli mukana Akanen syventämiseksi, ja nyt on oppitytön aika loistaa.
Jos olisin yhdistellyt nelosluvussa tarjottuja vinkkejä hiukan nopeammin, olisin tajunnut heti kättelyssä koko luvun rakentuneen Mechamarun kuoleman varaan, kun funktiot tulivat tutuiksi. En pidä hänen kuolemaansa kamalana jänskän mechamuodon haaskauksena, koska kuolemalla oli vääjäämätön tarkoitus, joka korostui mestarillisesti rakennetussa huvitalomysteerissä. Vaikka räikeisiin marjataustoihin lopulta kyllästyinkin, tämä keissi jäi positiivisesti mieleen. Se huvitalon rakennekin pysyi pimennossa pitkään! Toisaalta vielä ei ole tullut vastaan joko laiskaa tai liiankin monimutkaista räpellystä, jossa tekijät eivät olisi edes yrittäneet. Hämmentävän korkeatasoisia ja vaihtelevia nämä murhatapaukset ovat! Tosin miinusta pukkaa, jos selitystä huvitalon sijainnille valtavan metsän keskellä ei tule. Onhan tässä tosin vielä se viimeinen saari koluamatta.
Nekomaru kuoli taistellen.
Fuyuhiko Kuzuryu
Jostain syystä suosikkityttöjen nimeäminen on silkan uguu-kertoimen voimalla helppoa, mutta Fuyuhikolla on erinomaiset saumat nousta elävien kirjoissa roikkuvan äijäkatraan suosikikseni aiempien tapahtumien ja yleisen toimivuuden valossa. Eihän tässä hurjasti vaihtoehtoja ole, kun Hajimea on hankala laskea, Nagito on erikoistapaus ja Kazuichi on yksi vitsi, mutta täydestä sydämestäni toivon pikku yakuzan selviytyvän loppuun asti! Onhan hän rikollinen eikä mikään helppo luonne, mutta melko täydellisen muutoksensa jälkeen häntä seurailee mielellään ja tähänkin asti hän on pysynyt saumattomana osana jengiä. En jaksa uskoa Fuyuhikoa petturiksi, koska hän on ollut esillä juonessa jo riittävästi, joten hän voinee roikkua mukana muuten vaan.
Kertomuksessa on päästy nyt siihen pisteeseen, jossa Trigger Happy Havocissa käännyttiin kohti loppusuoraa, josta ei ollut paluuta. Sakuran kuoltua kuusi oppilasta jatkoi loppuun asti, kun kahdessa viimeisessä luvussa keskityttiin mysteeriuhriin, epätoivosiskoksiin ja kaiken taustoitukseen. Tässä vaiheessa rutiini siis päättyi, kun eteen paiskattiin heti kättelyssä irvinaamainen Mukuro Ikusaba, mutta jatko-osan ei tarvitse välttämättä toistaa historiaa.
Koska jokaisessa luvussa on lähtökohtaisesti oltava oikeudenkäynti, tarvitaan uhri ja murhaaja. Otaksun viimeisen luvun olevan jälleen kerran ihan jotain muuta, joten tässä olisi vielä tilaa vähintään kahdelle vainajalle. Loppuhuipennukseen astelisi siis viisi oppilasta – mahdollisesti neljä, jos joku heittää henkensä kuudennen oikeudenkäynnin järjestämiseksi. Se on todella vähän, ja kuka tahansa voi kuolla paitsi tuskin minä ja Nagito.
Kuka enää olisi valmis tappamaan jonkun meistä? Mitä motivointia enää tarvitaan henkirikokseen? Joko murharetki alkaa riittää? Ja entä se pitkään ja hartaasti odotettu petturi? Muistaako petturi enää olevansa petturi? Ja entäpä se salaperäinen henkilö, jota Monokuma odottaa? Voisiko jopa olla, että kukaan ei ohjaile autonomiseksi konstruktioksi ykkösosan lopussa muuttunutta robokarhua, joka odottaa jotakuta Future Foundationin jäsentä? Tuo järjestöhän on kaiken takana ja jos se oletusarvoisesti koostuu Hope’s Peakin murhaleikin selviytyjistä, Makoto, Kyoko, Aoi, Toko tai Hiro saattaa vielä palata! Uskon jopa eniten Makotoon, koska Nagito Komaedan nimen anagrammi ei voi millään olla sattumaa. Mutta miksi he palaisivat? Pelastaakseen murharetkeläiset? Vai syöstäkseen heidät epätoivoon?
Hajime Hinata
Nyt päähenkilön tausta on siis tiedossa, vaikka se voisi aivan hyvin olla julmaa valetta, koska lähteenä kuitenkin on vain Nagito. Olen kuitenkin hyväksynyt Hajimen roolin varalaitoksen jäsenenä, kun se ei pahemmin muuta mitään. En tietenkään tiedä, onko hän ollut mukana kapinoimassa muun laitoksen mukana, eikä hän sitä itsekään tiedä, joten Hajimen tausta on toistaiseksi merkityksetön. Vaikka ykkösosan Makotolla olikin äärimmäinen mäihä, ei se tehnyt hänestä mitenkään kovin erityistä. Kyllähän tuurilla opiskelupaikalla lunastettiin ja luultavasti hengissä selvittiin loppuun asti, mutta siihen se jäikin. Noin muuten hän oli melkoisen keskitasoinen tavis. Täydellinen pelaaja-avatar siis. Hajimella ei edes ole konkreettista äärimmäisyyttä (ainakaan vielä), joten hän painii ihan eri sarjassa näiden muiden huippuyksilöiden kanssa. Kaikki eivät ole vielä saaneet kuulla, mikä Hajime on miehiään, kun oikeudenkäynnissäkin Nagito ehti vain vihjailla ilkeämielisesti. Saan kaiketi kertoa totuuden ennen pitkää, kun tuli luvattua. En usko, että maine menee.
Nagito Komaeda
Osa tämän tarinan viehätyksestä perustuu tähän vastenmieliseen mulkvistiin, pakko se on viimeinkin myöntää. En olisi millään arvannut, että hänestä saadaan näinkin paljon irti! Pelaamaankin hänellä pääsi! Ei tule heti mieleen fiktiosta toista ihan samanlaista hahmoa, vaikka tokihan useimmissa tarinoissa on oma kaksinaamainen urponsa, jota rakastaa vihata ja jonka päämäärät ovat vähintäänkin arvoituksellisia. Nagito pelaa ihan omaa peliään ja tietää muita enemmän, mutta hänkään ei tiedä sitä tärkeintä eli petturia. Toiseksi tärkein eli takapiru onkin tiedossa ja voin vain arvailla, kuka tämän murharetken on järjestänyt. Koska tällaiset tarinat ovat pienen piirin juttuja, en jaksa uskoa jonkun aivan uuden ilkimyksen tulevan lopussa puskista. Takapirun on oltava joku Hope’s Peakin selviytyjä. Tosin en olisi hurjan yllättynyt, jos Junko Enoshima olisikin yhä hengissä. Ikoninen henkilö hänkin.
Nagiton rooli mitä luultavimmin korostuu lopun lähestyessä. Sehän passaa, vaikka jo etukäteen risookin, kuinka hän tekee jotain peruuttamattoman radikaalia ja pilaa kaiken.
Kazuichi Soda
Väen vähentyessä mekaanikko on inhokkilistani ykkösenä, vaikkei lista ole kovin vakava (inhokit ovat paskasti kirjoitettuja vinkuteinejä kuten koko Star Ocean: The Last Hope) ja inhottavimmat henkilöt on hoidettu pois päiväjärjestyksestä muutenkin. Teruterusta en koskaan pitänyt ja Mikan muuttui kamalaksi vasta flipattuaan. On suoranainen ihme, että Kazuichi riiaa prinsessaa ja panikoi kaikesta yhä. Miten ihmeessä hän on selviytynyt näinkin pitkään hengissä?! Ainakaan hän ei sorru hevillä murhaan tai joudu murhatuksi ja kykyjensä vuoksi hänestä on ollut jopa hyötyä, mitä ei voi sanoa kovin monesta muusta. Naisten perässä seikkailevat limanuljaskat ovat animekliseistä tylsimpiä, mutta aivan teruteruiluksi Kazuichin waifuseikkailut eivät ole äityneet, kun neiti Sonia on hilpeä vastapari tyhmälle duunarille, jonka yritykset häilyvät säälittävien ja sympaattisten välimaastossa.
Jos Kazuichi olisi kuollut ajat sitten, se ei olisi ollut kummoinen menetys. Nyt se voisi jopa hiukan kirpaistakin. Mutta vain hiukan. Väkeä on muutenkin niin vähän, että tästä eteenpäin miltei kuka tahansa – jopa Nagito draaman kannalta – on menetys. Kiintymys on sellaista. Tai no paskat Nagitosta, suoraan saunan taakse. …Mutta jonkun on yhä kuoltava. Jospa Kazuichi siis tässä luvussa murhattaisiin tai murhaisi. Petturiksi en häntä usko, vähän liian yksinkertainen takinkääntöön.
Gundham Tanaka
Äärimmäisen typerästä häröilijästä on irronnut ihan liikaa huumoria ottaen huomioon, kuinka turha hahmo GUNDHAM TANAKA oli kaiken kannalta. Pidin hänestä jo esittelyssä ja virtuaali-ihastus jatkoi aina hänen ollessa äänessä, kun ilakoivan röyhkeä ääninäyttelijä toi mieleen roska-animen kinkkuisen pääpahiksen. Lopulta odotin ehkäpä eniten juuri Gundhamin älyvapaata molotusta ja osallistumista yhteisiin touhuihin, kun tiesin jutuista irtoavan mielettömiä sitaatteja vakaviin kahvipöytäkeskusteluihin.
Minulla on heikko kohta mitenkään mihinkään liittymättömiin hahmoihin, joiden päätyminen jo entuudestaan sekalaiseen seurakuntaan on lähtökohtaisesti sula mahdottomuus. Tykkään aina välillä tuoda esille Final Fantasy IX:n Quinan ja Amarantin, jotka ovat mainioita esimerkkejä pääjuonen kannalta umpiturhista hahmoista. Monet heitä haukkuvat, minä en ymmärrä syytä. Minulle tuotti suurta hupia seurata sammakoille person kokkimöykyn toilailuja ja jäyhän urpon roikkumista seurassa puoliväkisin. Porukan outolinnuissa on sitä jotain. Olihan Trigger Happy Havocissakin Hiro, joka täysin järjenvastaisesti selvisi koko koettelemuksesta, vaikkei hänestä mitään hyötyä ollut. Ja pidin täysillä.
Oikeasti Gundham oli jäätävän nolostuttava harhainen mega-autisti, joka ylhäisessä yksinäisyydessään pölli eläinkaupasta neljä kitukasvuista hamsteriparkaa oman mielikuvitusmaailmansa välikappaleiksi, mutta aikuisten oikeasti Gundham valloitti urheasti useammankin tuonpuoleisen uskollisten tuhon devojensa avulla ja kesytti raivotautisia mopseja. Ja minä repeilin itsekseni, mikä riittää erinomaisen hahmon merkiksi. Hattua täytyy nostaa, kun tällainen hahmo ylipäätään keksittiin. Sieniä vedetty kerrakseen.
On ihan miellyttävää, ettei Gundhamille leivottu lopulta tämän suurempaa taustaa edes loppumetreillä. Viimeksihän Mikanin salattu tausta herätti valtavia kysymyksiä Future Foundationista, mutta nyt käsiteltiin vain erään miehen syytä erään toisen miehen murhaan ja siinä se. Gundhamista tai suuresta juonesta ei opittu mitään ratkaisevaa uutta, kun juoni nytkähti eteenpäin Nagiton lieassa ja iso-G saakin minusta pysyä arvoituksena. Hän oli ihan riittävän pitkään mukana.
Jos joskus ostan kissan, nimeän sen Gundhamiksi.
Mikan Tsumiki
RIP.
Ibuki Mioda
RIP.
Nekomaru Nidai
Huumorihahmoilla ei ole näköjään asiaa loppuun asti, harmi sinänsä. Koska Nekomaru kuoli jo kerran, robottipaluusta huolimatta en ollut tavattoman järkyttynyt romutuksesta. Loputtoman capslockin NEKOMARU NIDAI!!! olisi kuitenkin tarjonnut loppuun asti vain huutomöykkää – mikä olisi kylläkin naurattanut lapsellisten kakkajuttujen ohella, ei siinä mitään. Kenties Nekomaru oli mukana Akanen syventämiseksi, ja nyt on oppitytön aika loistaa.
Jos olisin yhdistellyt nelosluvussa tarjottuja vinkkejä hiukan nopeammin, olisin tajunnut heti kättelyssä koko luvun rakentuneen Mechamarun kuoleman varaan, kun funktiot tulivat tutuiksi. En pidä hänen kuolemaansa kamalana jänskän mechamuodon haaskauksena, koska kuolemalla oli vääjäämätön tarkoitus, joka korostui mestarillisesti rakennetussa huvitalomysteerissä. Vaikka räikeisiin marjataustoihin lopulta kyllästyinkin, tämä keissi jäi positiivisesti mieleen. Se huvitalon rakennekin pysyi pimennossa pitkään! Toisaalta vielä ei ole tullut vastaan joko laiskaa tai liiankin monimutkaista räpellystä, jossa tekijät eivät olisi edes yrittäneet. Hämmentävän korkeatasoisia ja vaihtelevia nämä murhatapaukset ovat! Tosin miinusta pukkaa, jos selitystä huvitalon sijainnille valtavan metsän keskellä ei tule. Onhan tässä tosin vielä se viimeinen saari koluamatta.
Nekomaru kuoli taistellen.
Fuyuhiko Kuzuryu
Jostain syystä suosikkityttöjen nimeäminen on silkan uguu-kertoimen voimalla helppoa, mutta Fuyuhikolla on erinomaiset saumat nousta elävien kirjoissa roikkuvan äijäkatraan suosikikseni aiempien tapahtumien ja yleisen toimivuuden valossa. Eihän tässä hurjasti vaihtoehtoja ole, kun Hajimea on hankala laskea, Nagito on erikoistapaus ja Kazuichi on yksi vitsi, mutta täydestä sydämestäni toivon pikku yakuzan selviytyvän loppuun asti! Onhan hän rikollinen eikä mikään helppo luonne, mutta melko täydellisen muutoksensa jälkeen häntä seurailee mielellään ja tähänkin asti hän on pysynyt saumattomana osana jengiä. En jaksa uskoa Fuyuhikoa petturiksi, koska hän on ollut esillä juonessa jo riittävästi, joten hän voinee roikkua mukana muuten vaan.
Mahiru Koizumi
RIP.
Peko Pekoyama
RIP.
Chiaki Nanami
Kun uguu-kertoimesta oli puhetta, Chiaki on korkealla suosikeissani. Ei hänen tarvitse edes erityisesti tehdä mitään, kunhan torkkuu ja höpisee peleistä hymyillen välillä ihastuttavasti. Jokseenkin huolestuttavaa tässä on vain se pikkuseikka, ettei söötti pelihirmu ole ollut pahemmin parrasvaloissa oikeudenkäyntioivalluksiensa lisäksi. Tarinan kääntyessä ehtoopuolelle Spike Chunsoftilla olisi mainio sauma syventää Chiakia. Jaa miksi? Meiltä puuttuu petturi.
Vaihtoehtojen käydessä vähiin Chiaki on nyt ykkösehdotukseni. Ehdotus ei perustu yhtään mihinkään, mutta tiedän olevani oikeassa. Kunnes olen väärässä. …Jotain seesteisellä Chiakilla vielä tehdään, se tuntuu lähes varmalta. Enkä kuitenkaan pidä siitä.
Teruteru Hanamura
RIP.
Sonia Nevermind
Tomeran prinsessan pisteet ovat nousseet kivasti, kun häneenkin on päässyt vihdoin ja viimein tutustumaan. Aivan pelin alussa ajattelin, että jaa, taas joku tyhmä blondi. Novoselicin jutut ovat odotetusti hämmentäviä ja uusiin kulttuureihin tutustuvan Sonian jutut viehättäviä, mutta hänkin kaipaisi pientä kipinää loppua varten. Tosin ei kovin paljoa, sillä pidän hänestä tällaisenaankin, kun Kazuichin välillä syntyy kitkaa ja auktoriteetti tärkeissä asioissa on kiistaton. Pieni pelko persiissä on kuninkaallisista hirmutöistä (melkein pääsi nälissään ihmislihan makuun!) tai kuolemasta, mutta vaihtaritaustansa vuoksi Sonia on tuskin petturi. Fuyuhikon tapaan hän selvinnee loppuhuipennukseen, joka on taas luvun lähempänä. Pitäähän siellä nyt joku olla minun lisäksi.
Akane Owari
Enpä olisi uskonut tämänkään lyylin lyövän ja syövän asioita yhä. En oikeasti tiedä, onko hän yhtään kasvanut matkan varrella, mutta ehkäpä sillä ei ole niin merkitystä, kun Akane on melko yksinkertainen luonnonvoima, jonka spontaanit sakinhivutuspuuskat ovat hilpeää seurattavaa. Minulle riittää, vaikka hän olisi tällainen loppuun asti! Nekomarun kohtalo on kuitenkin opettavainen askel johonkin suuntaan (ainakin mimmi oli keskimääräistä puheliaampi oikeudenkäynnissä) ja sopii olettaa, että Akane ainakin aikoo elää. Ainakin osan seuraavasta luvusta. Jos pitäisi arvella seuraavaa uhria, se on joko Kazuichi, Akane, Chiaki, Sonia tai Fuyuhiko, tässä järjestyksessä. Minulle ja Nagitolle on myönnetty erivapaus suuremmissa kuvioissa. Kai.
Hiyoko Saionji
RIP.
Byakuya Togami
RIP.
Usami/Monomi
Hyvää tarkoittava jänis roikkuu mukana ja saa kuonoonsa. Mikään ei ole muuttunut. Tämä ei ole negatiivinen huomio. Lasken Final Dead Roomiin joutumisen ehdottomaksi jänöjussin huippuhetkeksi! Siinä oli jotain mahdottoman ironista. Taisi selvitä kuitenkin venäläisestä ruletista. Todennäköisemmin oikeudenkäyntiin kiikutettiin uusi pupu seulaksi ammutun tilalle. On hän olevinaan Future Foundationin palkkalistoilla, mutta asiaa lienee turha spekuloida enempää, kun järjestöstä tiedetään yhä hyvin vähän.
Monokuma
Monokuma on nykyään niin oma käsitteensä, etten enää ylläty mistään, mitä karhu paiskaa eteeni. Tai no hyvä on, yllätyn minä. Mutta enimmäkseen tirskahdan. Karhu on tunkenut kaksijakoisen irvilärvinsäkin niin moneen objektiin, että touhu alkaa lipua absurdimmaksi kuin mitä se nyt jo on, jos mahdollista. Olisin minäkin Monokumana itsetyytyväinen. En tiedä, mitä hän ajaa takaa täydellisen epätoivon lisäksi, mutta suuria suunnitelmia lienee tiedossa, kuten aina. Ne kai toteutuvatkin pian. Syytä olisi tällä aikataululla.
Viimeinen saari odottaa. Alustavasti uskon tytön murhaavan pojan tai toisinpäin, koska aiemmissa luvuissa tällaista ei ole tapahtunut. Villinä veikkauksena takapiru tappaa kuudennessa luvussa liikaa nuuskineen Nagiton, jotta kaikkien aikojen oikeudenkäynti voi jälleen alkaa.
Trigger Happy Havocin viides luku alkoi Mukuro Ikusaban mysteeriruumiilla. Goodbye Despairin viides luku alkaa…
RIP.
Peko Pekoyama
RIP.
Chiaki Nanami
Kun uguu-kertoimesta oli puhetta, Chiaki on korkealla suosikeissani. Ei hänen tarvitse edes erityisesti tehdä mitään, kunhan torkkuu ja höpisee peleistä hymyillen välillä ihastuttavasti. Jokseenkin huolestuttavaa tässä on vain se pikkuseikka, ettei söötti pelihirmu ole ollut pahemmin parrasvaloissa oikeudenkäyntioivalluksiensa lisäksi. Tarinan kääntyessä ehtoopuolelle Spike Chunsoftilla olisi mainio sauma syventää Chiakia. Jaa miksi? Meiltä puuttuu petturi.
Vaihtoehtojen käydessä vähiin Chiaki on nyt ykkösehdotukseni. Ehdotus ei perustu yhtään mihinkään, mutta tiedän olevani oikeassa. Kunnes olen väärässä. …Jotain seesteisellä Chiakilla vielä tehdään, se tuntuu lähes varmalta. Enkä kuitenkaan pidä siitä.
Teruteru Hanamura
RIP.
Sonia Nevermind
Tomeran prinsessan pisteet ovat nousseet kivasti, kun häneenkin on päässyt vihdoin ja viimein tutustumaan. Aivan pelin alussa ajattelin, että jaa, taas joku tyhmä blondi. Novoselicin jutut ovat odotetusti hämmentäviä ja uusiin kulttuureihin tutustuvan Sonian jutut viehättäviä, mutta hänkin kaipaisi pientä kipinää loppua varten. Tosin ei kovin paljoa, sillä pidän hänestä tällaisenaankin, kun Kazuichin välillä syntyy kitkaa ja auktoriteetti tärkeissä asioissa on kiistaton. Pieni pelko persiissä on kuninkaallisista hirmutöistä (melkein pääsi nälissään ihmislihan makuun!) tai kuolemasta, mutta vaihtaritaustansa vuoksi Sonia on tuskin petturi. Fuyuhikon tapaan hän selvinnee loppuhuipennukseen, joka on taas luvun lähempänä. Pitäähän siellä nyt joku olla minun lisäksi.
Akane Owari
Enpä olisi uskonut tämänkään lyylin lyövän ja syövän asioita yhä. En oikeasti tiedä, onko hän yhtään kasvanut matkan varrella, mutta ehkäpä sillä ei ole niin merkitystä, kun Akane on melko yksinkertainen luonnonvoima, jonka spontaanit sakinhivutuspuuskat ovat hilpeää seurattavaa. Minulle riittää, vaikka hän olisi tällainen loppuun asti! Nekomarun kohtalo on kuitenkin opettavainen askel johonkin suuntaan (ainakin mimmi oli keskimääräistä puheliaampi oikeudenkäynnissä) ja sopii olettaa, että Akane ainakin aikoo elää. Ainakin osan seuraavasta luvusta. Jos pitäisi arvella seuraavaa uhria, se on joko Kazuichi, Akane, Chiaki, Sonia tai Fuyuhiko, tässä järjestyksessä. Minulle ja Nagitolle on myönnetty erivapaus suuremmissa kuvioissa. Kai.
Hiyoko Saionji
RIP.
Byakuya Togami
RIP.
Usami/Monomi
Hyvää tarkoittava jänis roikkuu mukana ja saa kuonoonsa. Mikään ei ole muuttunut. Tämä ei ole negatiivinen huomio. Lasken Final Dead Roomiin joutumisen ehdottomaksi jänöjussin huippuhetkeksi! Siinä oli jotain mahdottoman ironista. Taisi selvitä kuitenkin venäläisestä ruletista. Todennäköisemmin oikeudenkäyntiin kiikutettiin uusi pupu seulaksi ammutun tilalle. On hän olevinaan Future Foundationin palkkalistoilla, mutta asiaa lienee turha spekuloida enempää, kun järjestöstä tiedetään yhä hyvin vähän.
Monokuma
Monokuma on nykyään niin oma käsitteensä, etten enää ylläty mistään, mitä karhu paiskaa eteeni. Tai no hyvä on, yllätyn minä. Mutta enimmäkseen tirskahdan. Karhu on tunkenut kaksijakoisen irvilärvinsäkin niin moneen objektiin, että touhu alkaa lipua absurdimmaksi kuin mitä se nyt jo on, jos mahdollista. Olisin minäkin Monokumana itsetyytyväinen. En tiedä, mitä hän ajaa takaa täydellisen epätoivon lisäksi, mutta suuria suunnitelmia lienee tiedossa, kuten aina. Ne kai toteutuvatkin pian. Syytä olisi tällä aikataululla.
Viimeinen saari odottaa. Alustavasti uskon tytön murhaavan pojan tai toisinpäin, koska aiemmissa luvuissa tällaista ei ole tapahtunut. Villinä veikkauksena takapiru tappaa kuudennessa luvussa liikaa nuuskineen Nagiton, jotta kaikkien aikojen oikeudenkäynti voi jälleen alkaa.
Trigger Happy Havocin viides luku alkoi Mukuro Ikusaban mysteeriruumiilla. Goodbye Despairin viides luku alkaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti