173 - Luku 5, Daily Life, osa 4

Pum jää odottamaan, vaikka Akane ei heti lopeta tappokuristustaan Fuyuhikon, Sonian ja Kazuichin esittäessä ahdistuneet vastalauseensa. Pasifistinakin olen kahden vaiheilla, pitäisikö hänen päästää pälli päiviltä.


”For serious!” kuten Hiro sanoisi.


Ai tältä se kaulan katkeaminen kuulostaa.

Vaaditaan vain läpsäisy ja rauhoittavia sanoja katraan viattomimmalta nörttitytöltä, jotta kiukkuinen amatsoni palaa hämillään todellisuuteen tietämättä, mikä häneen meni. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Epäselväksi jää, olisiko Akane todellakin tappanut Nagiton, jos kukaan ei olisi tullut väliin. Pelottavan rajulta tuo näytti. Rajan takana käväissyt Nagito ainakin on kiitollinen edesmenneen koiransa jälleennäkemisestä eikä tunnu olevan järin närkästynyt kohtelustaan, kun tuli vieläpä pelastetuksi. Umpikahjon merkki.


Chiaki satuttaa vain videopeleissä.


Jonkun tulisi puuttua unissakävelyysi.


Etkö sinä sitten?


Vitsihän tässä on siis siinä, että Makotollakin oli koira. Tosin en muista, oliko se hengissä.

Nagito on ihan ihmeissään rauniosalasanaa penäävästä Soniasta eikä oikein tajua, mitä Fuyuhikokaan horisee siellä piileskelevistä pommeista. Eivät ne enää siellä ole. Mutta… mutta… mutta missä ne sitten ovat? Mitä tuo yrittää? Sitä useampikin haluaa tietää. Lisäksi perinteisellä juttelukierroksella Akane on kamalan pahoillaan hyökkäyksestään ja Chiaki vähättelee apuaan räjähdysherkässä tilanteessa.


Niin pitkä ja raskaasti kryptattu, että tarvitsevat kilometrin paperia ja kynän.


Koska hän on Nagito.


"So do it again."

Epämääräinen hihhulihörhömme todellakin kävi salasanan turvin arvoituksellisessa rauniorakennuksessa, johon mielenkiinto lopahti ennätysnopeasti. Nagitolla on prioriteetit kunnossa, jos Jabberwock Islandille tupsahtanut Hope’s Peak Academy on meh. Hän ei pitänyt pytinkiä kovin järkevänä pommikätkönä ja päätti siirtää ne toisaalle, mikä tuntuukin hänestä nyt fiksulta ratkaisulta, kun etsintäpartio oli oikeilla jäljillä.


Kuten koko Danganronpa: Trigger Happy Havoc.


Siirtäisit itsesi johonkin pois.

Fuyuhikon hoputettua Nagito ymmärtää kyllä yskän, sillä aika on kortilla. Nythän on vasta aamu ja keskipäivään on muutama tunti aikaa. Nagito intoilee vähän liikaa viimeisestä taistelusta ja tokaisee pommien siirtyneen paikkaan, jossa on käyty vähintään kerran. Niin eli kaikkialla paitsi rauniorakennuksessa, kiitos nyt tästäkin kovasti. Huru-ukko neuvoo meitä hajaantumaan ja koluamaan kaikki paikat mahdollisimman nopeasti, sillä hän uskoo meihin, toivoon, saarella vietettyihin yhteisiin hetkiin ja ennen kaikkea äärimmäiseen onneensa. Nyt hän ei jää odottamaan petturia.


Pomminvarmaan turvaan.


Se nähdään sitten ihan lopussa.


Neuvolassa?


Sinä voit hävitä, heppoinen ideologia ei.


En vieläkään usko, että näin sinut ensimmäisenä.


Usko pois.


Kohtalon ivaa.

Määrätietoisuus lankeaa oppilaiden keskuuteen, sillä nyt ei auta kinastella. Ennen niin epäsosiaalinen mafioso ottaa määräysvallan, sillä jos Nagitoa ei lasketa, täällä on tasan yksi saari äärimmäisyyttä kohden. Akane tutkii mielellään tämän ensimmäisen hotellisaaren kauppoineen ja lentokenttineen ja Kazuichi nappaa toisen saaren hiekkarantoineen ja kirjastoineen. Sonia häkeltyy hetkeksi, kun hänelle annetaan keskussaari, ja Fuyuhiko sooloilee käskynjakonsa loppuun. Chiaki lähtee länkkäriteemaiselle kolmossaarelle, Hajime neloshuvipuistoon ja hän puolestaan viimeiselle futuristiselle saarelle. Enempää aikaa ei tuhlata, kun kukin säntää omille teilleen. Pikamatkallaan saarten poikki Hajime tuumii tilannetta ironiseksi, kun Nagito sekä sai heidät erilleen että toi heidät yhteen. Itsehän ajattelin, että pelin loppuvaiheilla on hienoa, kuinka yhteinen epätoivoinen pommioperaatio keskittyy koko Jabberwock Islandiin eikä vain siihen uusimpaan saareen.


Mutta kuka tutkii meren?


Chiaki pidättää tätä hetkeä varten hengitystään.

Kun sain nelossaaren tehtäväkseni, tiesin heti mihin mennä. Tästä huolimatta kävin uppiniskaisesti kaikissa muissa paikoissa ensin, koska ei paikallisessa Särkänniemessä niin hurjasti nähtävää ole ja sain muutaman promillen lisää ekspapalkkiin. Sainpahan nostalgiatripin huvitalon luona, vaikka huvipuiston huvitalo on pelkkä kulissi eikä minulla ole aavistustakaan, mihin pikimusta leikkijunatunneli johtaa. Vuoristoradan hukkareissun jälkeen Monomi tulee vielä erikseen alleviivaamaan oikeaa määränpäätä parkuessaan, että hänet on ryöstetty. Ja kuten arvasinkin, vähemmän pelottavan kummitustalon eli Monomin satumaisen mökin Shitimi-ovi ammottaa auki. Tämä on näemmä sitä kriittistä aikaa, kun viimeisinkiin paikkoihin pääsee tutustumaan!


Entisten teloitettujen kalloja.

Karkkiväreillä, sydänkuvioilla ja räikeän pinkeillä verhoilla kuorrutettu ällösöpö pupumökki ei näytä sisältävän pommipinoa, mikä ei ole mikään ihme, kun juuri kukaan meistä ei ole käynyt täällä koskaan. Paitsi se varas. Monomi tupsahtaa kauhistelemaan tunkeilevaa Hajimea ja kauhistelemaan särjettyä uksea ja kauhistelemaan omaa varjoaan. Jos mukamas opettajana toimiva Monomi olisi ihminen, jossain hentaihin keskittyvässä kehnossa visual novelissa Hajime saavuttaisi pian kliimaksin kaikkein pyhimmässä.


Anna jälki-istuntoa, pupuseni.

Jätän pupun hetkeksi ylireagoimaan ja panoroin aivan turhaan huushollin nurkkia, sillä pommien lisäksi täällä ei ole pehmokumaa. Olenko todellakin sokea vai liian innokas vai missä hitossa ne kaksi viimeistä ovat, viimeisessäkö luvussa? Monomeja onkin sitten senkin edestä retkottamassa henkareista. Se aito ja alkuperäinen Monomi älähtää olemaan koskematta niihin, kun tunkeilu surettaa häntä muutenkin. Hajimea tulee opettaa hienostuneisuudesta ja siveellisyydestä ja Monomi tajuaa menneensä liian pitkälle yksityisopetuspuheissaan.


Tätä onkin odotettu.


No pöh.

Tähänkin kelohonkamökkiin on asennettu kamera ja monitori, mutta monitoreja leijuu sydänkehyksissä lisääkin. Hajime syyttää jänöä vakoilusta, joka siirtyi sittemmin karhun karvaisille harteille. Täältähän se pupunpentele lähetti viestinsä prologissa! Monomi ei usko veljensäkään tarkkailevan saaren tapahtumia valvontakameroista, koska tämän voimat alkavat olla mittaamattomia vähintäänkin pikkusiskon rangaistustoimenpiteiden perusteella. Hajime ei välitä tolkuttomuuksista vaan tivaa sitä todellista valvovaa silmää, joka toljottaa murharetkeä mitä ilmeisimmin saariketjun ulkopuolelta. Monomi sivuuttaa koko jutun ja alkaa pillittää, jotta Hajimekin antaisi asian olla.


Kunpa Hajime tietäisikin minun seuraavan häntä.


Komeasti huojuvat tuulessa.


Taas menee Dragon Balliksi.


Paitsi Monokuma näyttää silloin selkänsä.

Kun lopulta puhun pupulle, Hajime otaksuu katalan voron Monokumaksi, mutta Monomi ei tuohon usko, sillä voimallinen veli voisi tehdä tihutyönsä särkemättä ovea. Kävikö Nagito siis täällä? Monomin aarrelaatikko vissiin vietiin. Minulle annetaan lootan tuntomerkit ja Monomista tuntuu jotain olevan vialla, kun Hajime sattui tulemaan tälle saarelle.


Liiton arkki.


Halusin salaa Possujunaan.

Varaoppilaalla ei ole aikaa selitellä taustoja sen kummemmin, joten tiedustelen, onko pupu perillä pommeista. Juttu jää kesken, kun Monokuma ilmestyy jostain verhon takaa rähjäämään siskoaan leikkimään. Pyynnön sävy on kovin käskymäinen ja pupuparka raahataan korvista hiiteen. Otson ajoitus tuskin oli sattumaa.


Monokuma rikkoo Monomin hiekkalinnat.


Ankea lapsuus.


Melko ahdistavaa.

Kaikottuani vähemmän kammottavasta kauhutalosta törmään huvipolulla Fuyuhikoon, joka kertoo paikantaneensa pommit pehmokumatehtaasta. Niitä oli hirvittävän paljon. Yakuza jatkaa matkaansa Kazuichin ja Akanen luokse. Loput leidit jäävät minulle. Hajimen pohkeet huutavat hoosiannaa sprinttaillessani saarelta toiselle, mutta ainakin monogotchi kiittää ja kuittaa. Pitäähän tässä nyt urheilla, kun koskaan ei tiedä, milloin näennäisesti vapaamuotoisempi seikkailu päättyy.


Huussi tukossa.

Likkojen paikantamiselle on looginen järjestys, sillä keskussaaren kautta minun on kuitenkin kuljettava. Puistossa ei ole ketään, jos Soniaa matkiva ilkikurinen karhunretale jätetään omaan arvoonsa. Monokuma kertoo hämmentävän avuliaasti nähneensä prinsessan armeijatukikohdassa. …Mitä hän siellä touhuaa, vallankaappaustako? Haenpa siis Chiakin ensin. Himopelaaja seisoskelee hassahtaneena Titty Typhoonin lähistöllä ja maleksii tehtaalle itsekseen. Kuormuria koluava Sonia ei ole karannut leiristä mihinkään ja lupaa tulevansa pian perässä. Hajime ei jää inttämään pitämään kiirettä tai kyselemään, mitä tytöllä on mielessään. Tehtaan juurella Sonian poissaolo tietenkin huomataan ja Kazuichi tarjoutuu hakemaan hänet, mutta Fuyuhiko ärähtää, ettei tuolle ole aikaa.


Se ei ole hyvin effektiivistä.


Chiaki on haka myös Bombermanissa.


Sonia haluaa vain ampua rynkyllä yksin.


Et taluta koko matkaa.

Tehtaan sisällä moni asia on muuttunut. Pehmolelujen tuotanto on tyssännyt ja etualalle on tuotu yhä käynnissä oleva kuorma-auto, jonka lava on ääriään myöten täynnä räjähteitä. Akane uskoo luottomekaanikkomme suoriutuvan purkupuuhasta. Kazuichikin uskoisi omiin kykyihinsä ellei tässä olisi muutama mutka matkassa. Kuormurin moottori on elinehto, sillä jos se sammuu, tuhoudumme. Laukaisin on hitsattu metallilaatikon uumeniin ja sen irrotus on tällä aikataululla – keskipäivä on nyt lähempänä kuin koskaan – toivoton operaatio. Tukikohdasta lähtisi kyllä matkaan työkaluja, mutta paikka on liian kaukana. Hajime pelaisi aikaa lisäämällä kaaraan polttoainetta, mutta Kazuichin mukaan löpökorkkikin on hitsattu umpeen. Akane uhoaa ajavansa tuhoauton mereen vaikka ilman ajokorttia, mutta tämäkin vaihtoehto on ruksittu pois laskuista rattiin kiedotulla ketjulla, koska Nagito on ajatellut kaikkea.


Minä kyllä nuo kunnioitettavat räjähteet.


Kazuichi osaa vain kiristää ruuveja.


Kuormurin pitää myös säilyttää nopeutena 80 km/h.


Nyt tarvitaan Coolant Sprayta.


Mitäköhän ympäristöaktivistitkin sanoisivat?

Chiaki huomaa metallilaatikon päällä laitteen, jonka Kazuichi tunnistaa kortinlukijaksi. Ei tarvitse kummoista älliä tajutakseen, että ansa puretaan asianmukaisella kortilla, mutta missä se kortti sitten on? Akane spekuloi, ettei Nagito edes aikonut jättää purkukeinoa, mutta Chiaki on toista mieltä. Nagito ei jättäisi järjestelmällisen tolkutonta ansaansa puolitiehen.


Ihan kuin paikallisbussissa.


Pommiteema.

Huomasin tuotantolinjastolle jätetyn läppärin jo aiemmin ja Hajime vinkkaa väärillä kursorijäljillä olevan pelaajan oikeaan suuntaan joka tapauksessa. Hajime tutkii sitä tarkemmin ja videoviesti käynnistyy. Nagito onnittelee meitä, kun pääsimme tänne asti. Vaikein on ohi, sillä jatko on helppo nakki. Petturin vain täytyy livauttaa e-käsikirjaansa kortinlukijassa, jotta pommiansa sammuu. Muita tarkkailtuaan Nagito sai petturin henkilöllisyyden selville ja häntä jäi kaivelemaan, kun mokoma ei kehdannut tulla kertomaan hänelle asiasta, joten siksi hän jatkaa tätä leikkiä. Petturi saa luvan pelastaa kaikki tai syöstä heidät epätoivoon.


"This is an entirely different recording."


Kyllä sitten potuttaisi, jos olisimme vain rikkoneet läppärin.


Nykyteinit vain trollaavat netin kautta.


Käytän MasterCardia ihan tahallaan.


Joku käveli petturimaisesti.


Tuottaa pettymyksen.

Videon sammuttua oppilaat puhkeavat puhumaan petturista ja jatkotoimenpiteistä, kunnes Chiaki kyllästyy ja tepastelee kortinlukijalle sujauttamaan sanaakaan sanomatta kirjaansa laitteessa. Äänimerkin perusteella Chiaki ei ole petturi, mutta toisaalta tehdas ei peittynytkään väärästä vastauksesta apokalyptiseen sienipilveen, joten onko tämä sittenkin vain fuskausta?


Todennäköisyys on muuten ihan sama kuin venäläisessä ruletissa!


Chiaki pelikonsolin julkaisupäivänä.


Varmaan posket pullollaan.


Chiakin e-käsikirja on jo toistamiseen juonielementti.

Kazuichi ärähtää nörttityttöä varomattomaksi ja valahtaa kalpeaksi. Kuormurin luokse sännättyään hän rääkäisee bensan loppuneen. Koska keskipäivään on vielä tovi, Nagito laski polttoaineen väärin joko tahallaan tai vahingossa. Mitään ei ole tehtävissä, joten Kazuichi neuvoo rukoilemaan. Akanelta irtoaa järkevämpi neuvo ja koko konkkaronkka säntää karkuun. He törmäävät Soniaan, joka tietää pommeista jotain ratkaisevan oleellista


Se on absurdia.


Kazuichi diagnosoi korjauskeikallaan auton tilanteen kylmänviileän rauhallisesti.


Tuomiopäivän kello aikataulussa.


Tuolla autolla pakenisi nopeammin.


Koska se on teknisesti aikapommi.

Sen he kokevat juuri nnnnnyt.



.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................


ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2016!!!

Nuo olivat vain ilotulitteita eikä mikään niistä edes osu silmään. Sonia arvasi oikein, mutta hän ei ehdi kertoa lisää, kun Nagitolla on asiaa. Ilotulitemies veti meitä höplästä, kun kukaan ei edes kyseenalaistanut pommeja. Ettäkö pommeja olisi riittävästi useiden kymmenien neliökilometrien kokoisen saariston upottamiseen, pffft! Jos tuollainen latinki olisikin ollut olemassa, ei hän olisi osannut noin massiivista ansaa virittää. Muut arvaavat Nagiton napanneen respassa räjähtäneen aidon pommin Octagonista, kun taas Akane huomioi videoviestin olleen ajoitukseltaan liiankin täydellinen. Tarkkaillaanko heitä yhä? No siis tietenkin tarkkaillaan, ehkäpä maailmanlaajuisestikin, mutta tarkkaileeko Nagito? Kazuichi uskoo ennalta nauhoitetun pätkän käynnistyneen laukaisimesta langattomasti.


Saat sen lähes kuulostamaan pommilta.


”Nostradamus couldn’t have predicted this shit.”


Viimeaikaisten tapahtumien vuoksi en ole varma enää mistään.


Nagito valehtelee, mikä yllätys.

Video jatkuu. Nagito arvelee, ettei petturi vieläkään antanut kuulua itsestään, mutta totuudestahan he voivat ottaa selvää tehtaan varaston puolella. Nagito odottaa siellä kaikkia… ja hänellä on oikea vastaus valmiina. Tarjous on kieltämättä kutkuttava, mutta parhaillaan Nagitoon suhtaudutaan niin negatiivisesti, että Akane, Kazuichi ja Fuyuhiko rymistelevät ulos uhoten pieksevänsä ja/tai tappavansa hänet. Hajime ja loput tytöt rymistelevät ulos pysäyttämään heidät, kunhan olen ensin keskustellut Chiakin kanssa hänen uskaliaasta korttitempustaan, jonka perusteella täällä on yksi petturi vähemmän. Ja minä kun salaa luulin viattoman nörtin kääntyvän kohti pahuutta!


Voisimme vain jättää hänet sinne haisemaan.


Tai sillä linkkuveitsellä.


Mihin yakuza rikosrekisteristään pääsisi?


Chiaki purkaa aggressionsa peleihin.

Kazuichi puhkuu ja puhisee pihalla, mutta Akane ärähtää häntä vaikenemaan, sillä hänen äärimmilleen hiotut aistinsa havaitsevat… varaston sisältä kumpuavaa pahaenteistä musiikkia. Tunnistin harvinaisen hyytävän hoilauksen Trigger Happy Havocin School Modesta, jossa se debytoi omituisesti Trigger Happy Heart -minipelissä. Jostain syystä tällainen audioraita ei oikein houkuttele astumaan ilmiselvään ansaan, mutta pakko kai se on, kun Akane innostuu varoituksista huolimatta. Vaaditaan tavallista enemmän voimaa ja roima potkaisu, jotta varaston sisäänkäynti kampeutuu auki. Kazuichin älinästä huolimatta viimeisestä saaresta ei tule Atlantista, mutta kuoro suoraan helvetistä jatkuu ja voimistuu.


”What happened to the music?”


Kuoromusiikissa tulee DROP.


Musiikki on tiellä.


Force Push.


BAM


Jos räjähdys tapahtuu äänitunnistuksesta, tiedän ketä syyttää.

Astumme pilkkopimeään varastoon, mutta valot syttyvät pian. …Anteeksi, puhuinko valoista? Tarkoitin siis liekkejä, jotka kylvävät Monokuman kallisarvoisessa krääsässä tuhoa ja kuolemaa ja sopivat oikein hyvin pauhaavaan musiikkiin. Kenties tuonne ei ole mitään asiaa. En ala edes yrittää uskonloikkaa liekkeihin.


Nagito angstaa ja emoilee.


Rauhoittukaa, se on vain ruutuun painettu animoitu erikoistehoste.

Sonia on kaiketi käynyt tehtaan taukohuoneessa, koska tietää sammutuslaitteista. Juttelutuokioista sekä ulkona että tehtaassa ei oikein irtoa mitään erikoista, joten siirryn oikopäätä ahtaaseen taukohuoneeseen, jossa olisi autuutta hörppiä Löfää ja lämmittää mikrossa lihiksiä ellei puolet rakennuksesta puskisi liekkejä. Täälläkään ei ole pehmokumaa, mitä hittoa nyt oikeasti?! Hyllyn päälle on jemmattu sen sijaan rutosti sammutuskranaatteja. Sonia luuli nähneensä sammutustarpeita täällä käydessään lisääkin. …Nagitoko taas asialla?


Kuulostaa ihan tyhmältä.


Lamppu keikkuu kuin laivassa.


Ketsuppi käy kaikkeen.

Vaihdamme rakennusta toiseen ja tähtäämme jauhemällit kohti kärventyvää verhoa varaston perällä, mutta tulikranuilla ei ole juuri vaikutusta. Sprinklereillä sen sijaan on. Pätsi sammuu ja täyttyy vellovasta savusta ja muusta myrkyllisestä sonnasta, jota on irronnut ilmaan litimärästä ja muutenkin ihan pilalle menneestä tilpehööristä.


Myös haarukkaa pistorasiassa tulee välttää.


Curtainly.


Ei ainakaan eeppisillä käsimerkeillä. (oikeasti he nakkasivat jo pullot animaatiossa)


Merestä vettä Kazuichin pipoon.


Lukitsetko vastauksen?


On melkoisen enteellistä, että ajat sitten kirjoittelin näistä nukeista!


”Where there’s smoke there’s fire!”

Monokuma ei oikein pidä tästä sabotaasista ja hoputtaa kaikki pihalle terveyttämme vaalien. Varaston saasteiden tuuletuksen aika pääsen ihastelemaan tapahtumaluettelon mukaan kertomuksen vihoviimeistä Monokuma-teatteria, joka on niin tyhjentävä, että esitän sen tässä kokonaisuudessaan.


En se minä ollut.


Voi leikkiä tupakoijaa.


Minä kun luulin niiden olevan unta.


















Exeunt Monokuma.

Niin. Tyhjentävää. Erittäin. Monokuma ei vello hukattujen tienestien masennuksessa pitkään, koska silmät seisovat kehossa edessä, jottei menneitä tarvitse muistella. Hän hoputtaa oppilaat takaisin varastoon ja kytkee kylkiäisenä valot päälle. Kazuichi uskoo Nagiton paenneen varastosta, sillä miksi muka hän jäisi liekkien keskelle? Nagito olisi voinut karata taukohuonemutkan aikana tai ennen tulipätsiä. Chiakin mielestä he voisivat käydä silti sisällä, mutta Hajime empii pahemman kerran. Päähenkilöä pelottaa, kun hänestä aika tuntuu jo loppuneen kesken. Chiakille jutellessani apea tyttö vaikuttaa ajattelevan samaa.


Vain muutaman vuoden.


Pakeni viestistään.


Eikö se kuristaminen kelvannutkaan?


Monokuma-oheistuotteet olivat Hajimelle tärkeitä. 

Painajaismusiikki alkaa jälleen pauhata kärvähtäneessä varastossa ja erinäiset hirvittävät tuntemukset kietovat Hajimen pauloihinsa. Akane vainuaa jotain uutta ja ihmeellistä, vaikka varaston luulisi muutenkin olevan parhaillaan epämääräisen löyhkän sulatusuuni. Eikä kukaan pieraissutkaan, tuskin edes Sonia. Chiaki tokaisee varaston jatkuvan karrelle palaneen verhon tuolla puolen.


Se oli kaunis varasto.


Häkää.


Chiaki katsoo taas väärään suuntaan.


Pahvikumat kaatuivat kuin dominot.


Hyi hyi Sonia!

Ei olisi pitänyt katsoa peremmälle.


We’ve come too far to give up who we are


So let’s raise the bar and our cups to the stars


We’re up all night to the sun, we’re up all night to get some


We’re up all night for good fun, we’re up all night…

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................

…TO GET LUCKY













NAGITO KOMAEDA, ÄÄRIMMÄISEN ONNEKAS OPISKELIJA, ON KUOLLUT.