Reaktioita ja spekulointia: Nagito set up us the death
Onhan sitä tullut nähtyä elämän varrella kaikenlaista verta ja suolenpätkää – fiktiossa tietenkin – ja harvasta enää hätkähtää kunnolla. Zero Escape -sarjassa tuli jo ehdollistuttua seinäsotkuihin ja kuvailuun epäinhimillisesti sojottavista raajoista ja pizzamuhjusta ja Danganronpassa ainoastaan hurmeen väri lievittää murhien häijyyttä koruttomuutta. Vaikka pinkeän pinkki suojaväri on Nagiton joka puolella tallella, irvistelin ihan huolella ruumista esittelevässä klipissä, jossa irvokkaita yksityiskohtia oli ilo (???) bongailla ahdistavan ambientkirskunan säestämänä. Tai eipä sittenkään huvittanut; tällaista kohtaloa ei toivoisi kenellekään.
Tosin pommisekoilunsa puolesta Nagito suorastaan kerjäsi tätä. Kenties se oli tarkoituskin? Joka tapauksessa arvasin Nagiton kuolleen, kun hän kutsui meidät varastoon. Koko pommifarssikin paljasti, että viides luku on Nagito Komaedan luku. Hän saattoi jättää retken tähän, mutta hänestä kuullaan ihan varmasti jatkossa. Anagramminimi ei voi olla sattumaa eikä hänestä vieläkään tiedetä yhtikäs mitään.
Joku vihasi Nagitoa ja tapon sijasta tuhosi hänet. Nezumi Castlesta pöllitty ketjukeihäs olisi riittänyt ja ilmiselvästi riitti kuolemaan, mutta murhateko viimeisteltiin sitomalla uhri raajoistaan, teippaamalla suu umpeen ja lävistämällä reidet ja käsivarren kymmeniä kertoja puukolla, joka survottiin lopuksi kämmeneen. Lasittuneesta ilmeestä päätellen Nagito kärsi hurjia tuskia loppuun asti. Kaikki muu olisi ymmärrettävissä, mutta nuo täysin överiksi äityneet puukotukset viuhuvat yli hilseen. Miten kukaan oppilaista kykenisi näin julmaan temppuun? Hyvä on, kova kovaa vastaan ja hullulle pommimiehelle lujaa pataan, mutta silti!
Lienee selvää, että petturi turvasi selustansa iskemällä ensin, mutta petturuuskin on jokseenkin konstikas seikka. Monomihan vihjaili heti respapommin jälkeen, ettei kenenkään pitäisi olla tiedossa petturuudestaan. Vaikka Nagitolla olikin oppilaskansio hallussaan, se ei paljastanut petturia, mutta muita valvottuaan – miten? – hän sai sen mukamas selville. Monomiko petturin paljasti? Voisiko jänöllä olla kaunaa pahistelevaa Nagitoa kohtaan?
Pommin perässä pitkin saaria poukkoillessamme Nagito olisi voinut lähestyä petturia ja jopa järkätä oman murhansa. Kaikkihan olivat omilla teillään huvipuistolinnasta poistuttuaan sekä kaikkien kolutessa yksittäisiä saaria. Nagito on toistuvasti todennut jopa kuolevansa toivon puolesta, mutta itsemurha olisi täysin mahdoton ajatus ellei Nagito olisi viillellyt itseään silkassa toivohurmoksessa ja jotenkin sitonut itsensä dramaattisesti, varaston sytytyksestä nyt puhumattakaan. Joku oli siis juonessa mukana, mutta Nagiton ilmeestä päätellen eutanasia muuttui odottamattoman väkivaltaiseksi. Läppärin ennalta taltioitu video antaa ymmärtää, että kaikki muut houkuteltiin varastoon, jotta Nagito löydettäisiin kuolleena. Kaikesta päätellen hän oli kuollut jo kaikkien kerääntyessä pehmokumatehtaalle ja ilotulitekuormuriepisodin aikana kaikki olivat paikalla eikä kukaan ehtinyt käydä tappamassa häntä. …Niin, Soniahan tuli myöhässä ja hänen varuskuntakäyntinsä vaatii selittelyä, mutta se ei kumoa Nagiton vähemmän reaaliaikaisia läppäriviestejä.
Mutta miksi tulipalo? Halusiko murhaaja kenties hävittää ruumiin vai tuhota samalla rysäyksellä Monokuman krääsäbisneksen? Ja mitä virkaa hoilausmusiikilla oli dramatiikan lisäksi? Ja Nagitoko pölli Monomin taikaboksin? Ja mitä helvettiä täällä tapahtuu?
Sitä olen kysellyt tässä pitkään itsekseni ja vaikka tämän kirjoitushetkellä murhatutkimuksista kirjoittelu onkin rästissä – eli tiedän jo nyt huomattavasti enemmän – olen todellisuudessa auttamattoman hukassa oikeudenkäynninkin kynnyksellä. Ainakin mieli räjähti perusteellisesti, sillä… joku ei todellakaan ole sitä, mitä hän väitti olevansa.
Jaa että murhaaja? Kuka lie. Sairas paskiainen sairaassa maailmassa.
Onhan sitä tullut nähtyä elämän varrella kaikenlaista verta ja suolenpätkää – fiktiossa tietenkin – ja harvasta enää hätkähtää kunnolla. Zero Escape -sarjassa tuli jo ehdollistuttua seinäsotkuihin ja kuvailuun epäinhimillisesti sojottavista raajoista ja pizzamuhjusta ja Danganronpassa ainoastaan hurmeen väri lievittää murhien häijyyttä koruttomuutta. Vaikka pinkeän pinkki suojaväri on Nagiton joka puolella tallella, irvistelin ihan huolella ruumista esittelevässä klipissä, jossa irvokkaita yksityiskohtia oli ilo (???) bongailla ahdistavan ambientkirskunan säestämänä. Tai eipä sittenkään huvittanut; tällaista kohtaloa ei toivoisi kenellekään.
Tosin pommisekoilunsa puolesta Nagito suorastaan kerjäsi tätä. Kenties se oli tarkoituskin? Joka tapauksessa arvasin Nagiton kuolleen, kun hän kutsui meidät varastoon. Koko pommifarssikin paljasti, että viides luku on Nagito Komaedan luku. Hän saattoi jättää retken tähän, mutta hänestä kuullaan ihan varmasti jatkossa. Anagramminimi ei voi olla sattumaa eikä hänestä vieläkään tiedetä yhtikäs mitään.
Joku vihasi Nagitoa ja tapon sijasta tuhosi hänet. Nezumi Castlesta pöllitty ketjukeihäs olisi riittänyt ja ilmiselvästi riitti kuolemaan, mutta murhateko viimeisteltiin sitomalla uhri raajoistaan, teippaamalla suu umpeen ja lävistämällä reidet ja käsivarren kymmeniä kertoja puukolla, joka survottiin lopuksi kämmeneen. Lasittuneesta ilmeestä päätellen Nagito kärsi hurjia tuskia loppuun asti. Kaikki muu olisi ymmärrettävissä, mutta nuo täysin överiksi äityneet puukotukset viuhuvat yli hilseen. Miten kukaan oppilaista kykenisi näin julmaan temppuun? Hyvä on, kova kovaa vastaan ja hullulle pommimiehelle lujaa pataan, mutta silti!
Lienee selvää, että petturi turvasi selustansa iskemällä ensin, mutta petturuuskin on jokseenkin konstikas seikka. Monomihan vihjaili heti respapommin jälkeen, ettei kenenkään pitäisi olla tiedossa petturuudestaan. Vaikka Nagitolla olikin oppilaskansio hallussaan, se ei paljastanut petturia, mutta muita valvottuaan – miten? – hän sai sen mukamas selville. Monomiko petturin paljasti? Voisiko jänöllä olla kaunaa pahistelevaa Nagitoa kohtaan?
Pommin perässä pitkin saaria poukkoillessamme Nagito olisi voinut lähestyä petturia ja jopa järkätä oman murhansa. Kaikkihan olivat omilla teillään huvipuistolinnasta poistuttuaan sekä kaikkien kolutessa yksittäisiä saaria. Nagito on toistuvasti todennut jopa kuolevansa toivon puolesta, mutta itsemurha olisi täysin mahdoton ajatus ellei Nagito olisi viillellyt itseään silkassa toivohurmoksessa ja jotenkin sitonut itsensä dramaattisesti, varaston sytytyksestä nyt puhumattakaan. Joku oli siis juonessa mukana, mutta Nagiton ilmeestä päätellen eutanasia muuttui odottamattoman väkivaltaiseksi. Läppärin ennalta taltioitu video antaa ymmärtää, että kaikki muut houkuteltiin varastoon, jotta Nagito löydettäisiin kuolleena. Kaikesta päätellen hän oli kuollut jo kaikkien kerääntyessä pehmokumatehtaalle ja ilotulitekuormuriepisodin aikana kaikki olivat paikalla eikä kukaan ehtinyt käydä tappamassa häntä. …Niin, Soniahan tuli myöhässä ja hänen varuskuntakäyntinsä vaatii selittelyä, mutta se ei kumoa Nagiton vähemmän reaaliaikaisia läppäriviestejä.
Mutta miksi tulipalo? Halusiko murhaaja kenties hävittää ruumiin vai tuhota samalla rysäyksellä Monokuman krääsäbisneksen? Ja mitä virkaa hoilausmusiikilla oli dramatiikan lisäksi? Ja Nagitoko pölli Monomin taikaboksin? Ja mitä helvettiä täällä tapahtuu?
Sitä olen kysellyt tässä pitkään itsekseni ja vaikka tämän kirjoitushetkellä murhatutkimuksista kirjoittelu onkin rästissä – eli tiedän jo nyt huomattavasti enemmän – olen todellisuudessa auttamattoman hukassa oikeudenkäynninkin kynnyksellä. Ainakin mieli räjähti perusteellisesti, sillä… joku ei todellakaan ole sitä, mitä hän väitti olevansa.
Jaa että murhaaja? Kuka lie. Sairas paskiainen sairaassa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti