175 - Luku 5, Deadly Life, osa 1

 

Hajime on taas vaihteeksi täysin lamaantunut, kun tällaista sotkua ei tule ihan joka päivä vastaan. Kazuichi ja Sonia keskittyvät karjumaan ja kiljumaan kauhusta. Akane ei tiedä, leikkiikö Nagito vain vainajaa, koska eihän tuosta epämääräisestä hyypiöstä koskaan tiedä. Splatterelokuvan kuvauspaikka varaston perimmäinen nurkka ei ole, sillä äärimmäisen onnekas opiskelija on peruuttamattomasti menehtynyt.


Tämähän on kuin jostain videopelistä.


Kazuichi astui naulaan.


Sonia toiseen.


Pätevät tekoveret kyllä.

Runneltua ruumista tuijottaessaan Hajime ei voi käsittää tapahtunutta. Hän jo luuli pääsevänsä Nagitosta eroon murhien loputtua… mutta ei tähän tapaan. Tokkopa Nagitokaan uskoi kuolevansa, näkeehän sen jo pelästyneestä ilmeestäkin.


Sai mitä ansaitsi?


No mutta Nagitohan koki luonnollisen kuoleman.

Ruumiinlöytöilmoituksen kajahdettua kuolema on viimeistään kiistaton ja Kazuichille valkenee, että joku on siitä vastuussa. Chiaki ymmärtää oikeudenkäynnin alkavan pian. Monokuma tulee innoissaan tyrkyttämään uusinta kansiota, kun Monomi kiilaa kiukkuisena väliin. Pupu on saanut loputtomasta teurastuksesta tarpeekseen ja rähjää kunnolla veljelleen, jolla menee tovi muistella, kuka pupu olikaan pupujaan.


Tuo uusinta tuli vahingossa.


Ei enää kuulu meihin tämän jälkeen.


Se oli vain kevyttä itsepuolustusta.


Mutta kun pissattaa.


Kiskaisee pyllystään.


Valtaosa monopedoista jo romuna!

Monomin häkellyttyä dissauksesta Monokuma hyödyntää tilaisuuden ja pyytää siskoaan toki kertomaan, mitä siskokulta ajaa takaa pitäessään oppilaita Jabberwockin vankeina. …Monomiko on siis syyllinen vankeuteemme? Yrittikö jänöjussi pelastaa meidät tuhoutuneelta maailmalta eristyksellä? Tuliko Monokuma alun perin vain sekoittamaan pakkaa murharetkellään?


”Love! Looove!”


Monomi tajusi, että eiväthän jänikset osaa puhua.

Monomin vaiettua Sonia ei halua mutkistaa asioita liikaa, sillä Nagiton murhassa on ihan tarpeeksi ajateltavaa. Chiakikin tietää, ettei vaihtoehtoja ole. Monokuman naureskeltua päättäväiselle ilmapiirille Fuyuhiko ärähtää heidän kyllästyneen murharetkeen, mutta otso lupaa lopun lähestyvän hurjaa vauhtia. Kai nyt edes joku heistä on ollut kartalla keskussaaren tuomiopäivän kellosta? Siis minun lisäkseni. Nyt siinä on päiviä jäljellä vaivaiset… kaksi. Puoli kuukautta ja risat on vierähtänyt kuin siivillä verkkaisella puolen vuoden tahdillani.


Nagito teki tämän tahallaan.


Aina voi sammuttaa pelin ja käydä vaikkapa ulkona.


Akane puhuu aina aamiaisella suu täynnä ruokaa, hyi hyi.


Nagito varsinkin on ihan dead tired.


Mieluummin seuraan kiven sammaloitumista.


48 tuntia kaiken loppuun!

Laskuri on siellä sitä varten, että nollassa murharetki yksinkertaisesti päättyy. Jatkosta Monokuma ei kerro mitään (kuinka yllättävää) ja se on muutenkin sen ajan murhe, sillä nyt hän jakaa eponymöösin kansionsa kaikille ja neuvoo kaikkia tekemään parhaansa, sillä loppu on lähellä, tarkoitti se sitten mitä tahansa. Monomi säntää veljensä perään ja useimmilla käy koti mielessä.


Tuolla ilmeellä ei mitään nastaa.


Jaa.


Olen jo tottunut ajatukseen Jabberwock Islandista kotina.

Pakoajatuksille ei ole nyt aikaa, sillä kaikki resurssit on keskitettävä murhatutkimuksiin, joihin lähdetään harvinaisen hataralta pohjalta. Alati kutistuvan oppilasporukan keskellä on murhaaja. Hajime, Kazuichi, Fuyuhiko, Chiaki, Sonia, Akane – joku heistä murhasi Nagiton.


Monokuma on biologiastaan kujalla.


Pakkohan se kuudes luku ja epilogi on kokea.


Kotona voi kaikki mennä pilalle ja todennäköisesti onkin.


Muussa tapauksessa nyrkki puhuu.

Nagito Komaedan murhatutkimukset



Elleivät viides luku ja mahdottoman väkivaltaisesti tapettu Nagito tehneet sitä selväksi, jatko-osassa alleviivataan lopun alkua samalla yksinkertaisen toimivalla audiokikalla kuin ensimmäisessä osassa. Murhatutkimusmusiikki on saanut rankemman sähkökitarakäsittelyn. Ainakin se karmiva messuaminen on päättynyt.

Hajime käy läpi jo perinteeksi muodostuneen kansion perustiedot, joissa kuvaillaan Nagiton saamia rumia haavoja. Kellonaikaa ei tällä kertaa pimitetäkään, sillä hän heitti henkensä tasan kahdeltatoista eli ilmeisesti ilotulitepommien rätistessä kuormurin lavalla. Chiaki kummastelee, onko kansiossa jotain mätää, ja Hajime lukee varmuuden vuoksi uudestaan virkkeet vatsan lävistäneestä keihäästä, reisihaavoista, vasemman käsivarren viiltohaavasta ja oikean kämmenen puukosta. Chiaki jää pähkäilemään itsekseen, vaikka en millään ymmärrä, miten nämä faktat eivät voisi pitää paikkaansa. Tekstihän täsmää Nagiton runnellun ruumiin kanssa.






Aina joskus tulee lukea Iltalehden kommentteja.


Hajime on vain kateellinen, kun täällä on häntä fiksumpia neiti etsiviä.


…there are multiple stab wounds on each of his thighs. Furthermore, there is a laceration on his left arm and a knife impaled through his right hand.

Koska väkeä on jäljellä vähän, kukaan ei lähde omille teilleen, koska varasto vilisee muutenkin oleellisia yksityiskohtia. Nagiton ruumis on säilynyt murhan lisäksi koskemattomana, koska varastopalossa tuleen roihahtanut verho nieli valtaosan perälle roiskuneesta sprinkleriryöpytyksestä. Ennen Nagitoa ja muita elottomia esineitä puhun kaikille, vaikka murhatutkimuksissa tätä lienee soveliasta kutsua kuulusteluksi.

Akanen ja jossain taskussa tai rintavaossa roikkuvan Minimarun kanssa tulee juttua ajasta. Akane ei yleensä tiedä mistään mitään, mutta nyt hän on kartalla merkityksettömästä ajasta, sillä kuten aiemmin sanoin, Monokuma-kansio vahvistaa kuolinhetkeksi keskipäivän. Leluun kaapattu Nekomarun sielu mölisee kellon olevan juuri nyt puoli yksi. Akane muistelee heidän olleen joskus puoli tuntia sitten keskellä pommiongelmaa ja päättelee, että joltakulta täytyy puuttua alibi. …Mutta ei välttämättä kaikkien ollessa yhtäaikaisesti varaston liukuhihnahuoneessa, jos Soniaa ei lasketa. Olisiko Sonia ehtinyt tukikohdasta tultuaan käväistä varastossa tappamassa Nagiton tarpeettoman monimutkaisesti? Nääh! Akane arvelee Nagiton kuoleman olleen järjestetty juttu Nekomarun tapaan ja järkkäilyssä olisi kestänyt huomattavan pitkään. Murhan suunnittelu olisi pitänyt aloittaa jo varhain. Akane tajuaa, ettei kenelläkään ole aamuista alibia, kun kaikki olivat omilla saarillaan etsimässä pommeja. Fuyuhikohan oli tällä viidennellä saarella. Olisikohan hän murhaaja? …Nääh!


Haluan tällaisen herätyskellon. Varmasti heräisin.


Mitä jos tämä olisikin kaikkien salajuoni? Siis onhan Nagito tyhmä jätkä.

Fuyuhikon kanssa syntyy keskustelua retken lopusta vuorokausikellon tikittäessä kohti nollaa. Mafiaheppu on lähestulkoon vakuuttunut, että Monokumalla on yhä suuria suunnitelmia eikä Kazuichi tajua, miten tämä voi enää muuttua murhakuvioista pahemmaksi.


Kaivaa omat hautamme.


Reban uusinnat.

Kazuichilta ja Sonialta ei irtoa juuri nyt mitään oleellista vinkintynkää, mutta nörttitytön uneliaat silmät ovat nauliintuneet Nagiton yläpuolella olevaan kattopalkkiin, johon on jäänyt ohut pystysuora verenpunainen tai siis psychopopinpinkki juova. Mysteeri kelpaa totuusluodiksi ja minulla on sellainen teoria, että Nagito on aluksi roikkunut tuosta palkista ja häntä mahdollisesti viilleltiin tai hänet myös tapettiin, kun hän roikkui narun varassa kuin Guantanamo Bayn juhlaillallisella. Nagiton tarkasta asennosta en ole varma. Verijuova lienee peräisin joko minkä tahansa raajan ympärille kiedotusta nyöristä tai ketjukeihään omituisesta vaijerihärpäkkeestä, johon verta on jäänyt. Varma en ole tietenkään mistään.


Kazuichi hihittää aina hautajaisissa.


Hajimen nenästä vuotaa verta.


Veri kiipesi sinne.



Hajimen täytyy terästäytyä kunnolla, jotta ruumiin tutkailu luonnistuu. Hetki kuitenkin heltiää sekopääystävämme muistelulle, sillä Hajimekin tietää, etteivät he olisi selviytyneet hengissä tänne asti ilman Nagiton huomioita aiemmissa oikeudenkäynneissä. Kuka ryhtyykään tuuraamaan häntä? Onhan meillä aina Ace Attorney -sarjan parissa varttunut Chiaki, joka ei tekisi pahaa kenellekään IRL. Paitsi jos Nagito kävi rikkomassa respassa hänen piste-ennätyksensä.


Palvelee hänet oikein.

Nagiton raato on täynnä totuusluoteja. Aloitan vasemmanpuoleisimmasta hotspotista. Sonia tunnistaa puukon Jabberwockin sotilastukikohdasta tai ainakin yhdistää sen sinne. Kukaan ei mainitse Octagonia, sillä mikään ei varsinaisesti estänyt Nagitoa tuomasta ehtymättömästä asevarastosta tuliaisia. Chiakista jalkojen ja käsivarren viillot ovat peräisin puukosta, joka päätyi kämmenen jatkoksi. Sonia kauhistelee murhaajan julmuutta, kun viillokin jälkeen Nagito vielä seivästettiin vatsasta. Murha-aseita oli siis kaksi, puukko ja keihäs, mutta Hajimesta puukkokin olisi riittänyt vallan mainiosti. Mitä virkaa siis keihäällä oli?


Nagito ei ainakaan selviytynyt.


Sitoi puukon keihääseen.



Nagiton oikeasta käsivarresta irtoaa pieni yksityiskohta, jota Hajime jää kummastelemaan. Kaikkien muiden raajojen nyörit jatkuvat kaukaisuuteen paitsi tässä. Hän uskoo nyörin palaneen poikki, mutta ei tajua, miksi Nagiton sinänsä päheä pahisrotsi ei ole kärventynyt pätsissä. Enkä minäkään. Nagito oli jotenkin hassussa asennossa ennen mätkähtämistään lattialle, siihen uskon.


Demonit eivät liekehdi.

 

Nagiton kasvoille on jäänyt lasittunut katse iäksi. Jeesusteippi peittää kauhistuneen irvistyksen. Chiaki repäisee jesarin irti Hajimen ja Kazuichin ällistykseksi, sillä tyttö haluaa selvittää yhden jutun. Hän arvelee kasvoille pärskyneen hurmeen tulleen vasemman käsivarren viillosta, mutta jostain kumman syystä teipin teippipuoli ei ole veren peitossa. Ainakaan Nagito ei oksentanut verta tuskissaan, jotka olivat huomattavia, sillä teippi on ihan rytyssä. Hajimekin hoksaa, että teippi oli läpsäisty suulle ennen keskiaikaista kidutusta ja Nagiton tukahtuneet huudot olivat tyssänneet teippiin. Chiaki asettaa jesarin takaisin, jotta Hajime saa ensi yönä nukutuksi.


Jos Kazuichi kuolee, kuolinilmeestä tulisi melkoinen.


Ilmeestä päätellen repäisy teki kipeää.


Olemme kaikki kirottuja.


Tärkeää asiaa riitti toivosta loppuun asti.



Vasemman käsivarren viilto ei näytä läheskään niin syvältä kuin reisien ja oikean kämmenen lävistykset. Chiaki huomaa heti vasemman kämmenen, johon on roiskunut viiltoverta kummallisesti. Kämmen on keskeltä putipuhdas, mutta kämmenselässäpä veritahrat alkavat vasta sorminivelistä sormenpäihin. Sitä ei ääneen sanota, mutta nähtävästi Nagitolla oli tämä käsi nyrkissä, joka meni ihan sotkuun. Sellaista varmasti sattuu, kun kehoon sattuu.


Onhan se väriltään erikoinen.


Näyttää jengitatuoinnilta.


Sehän nähdään.



Keihäs ei ole mikään keihäs, jos ruvetaan semantiikasta kiistelemään, koska tällä murhavälineellä on oma hurja historiansa Danganronpassa. Monokumakin tulee paikalle ihmettelemään aseen kärjestä kiemurtelevaa piuhaa, jolla kohde otetaan kiikkiin. Muut pitävät Gungnir-peitseä Monokuman kehnona vitsinä, mutta minä kyllä muistan Mukuro Ikusaban ikonisen kuoleman. Monokuma on todellinen Odinin soturi. Chiaki muistaa nähneensä Gungnirin Nezumi Castlessa ja Monokuma kiroaa hiiripirut syvimpään helvettiin. Saattaa tosiaankin olla, ettei Monokuma tiennyt mitään linnan sisällöstä.


Onko Nagito siis Mukuro?


Mutta me voimme linnoittautua sinne eikä meille tapahdu koskaan mitään, koska sinä olet nössö.

Oli peitsi mikä hyvänsä, sellainen törröttää parhaillaan Nagitosta. Ellei Hajime olisi ottanut asiaa puheeksi – ajatuksissaan – en olisi huomannut pientä detaljia piuhan toisessa päässä. Vaikka siellä hurmetta onkin, piuha ei ole kauttaaltaan sen peitossa. Hajime lisää muistioonsa ylimääräisen mutkan linnassa ja itse tajusin, että Nagito on kaiketi pidellyt Gungnirin piuhaa nyrkissään juuri tuosta puhtaasta kohdasta. Olisiko hän jopa napannut Gungnirin linnasta itsepuolustukseksi ja kannatellut sitä vasemmalla kämmenellä piuhasta ja oikealla varsinaisesta peitsestä? Murhaaja olisi teilannut hänet puukolla ja hankkiutunut tavallaan eroon peitsestä survomalla sen uhriin. Vai roikkuiko Gungnir jotenkin kattopalkista? Sopivan pituinen verijuova olisi voinut tahriutua piuhasta palkkiin tai jotain. Tai en minä tiedä.


Jäi kuvittajalta värittämättä.



Jalkojen äärellä Hajime pällistelee silpuksi ruhjottuja reisiä ja Fuyuhiko olettaa murhaajan joko vihanneen silmittömästi Nagitoa tai kiduttaneen häntä tai molempia. Pienoisyakuza kallistuisi enemmän kidutukseen, sillä pommimies olisi voitu päästää päiviltä pelkästään vatsa-Gungnirilla. Yrittikö murhaaja siis nyhtää puukkoleikillään Nagitosta jotain ratkaisevan tärkeää hengen lisäksi? Kuka hitto meistä olisi noin mielipuolinen? Hajime siirtyy viimeinkin pois ruumiin luota ja pelkää jo tottuneensa karmeuksiin.


Fuyuhiko varmasti nähnyt klaanissaan pahempaakin.


Rakkautensa.




Lopeta jo se virnuilu.

Vaikka teurastettu Nagito olikin oikea vihjeiden ja totuusluotien aarreaitta, on varastossa muutakin rojua. Kumoon rojahtaneiden ’kumien letka päättyy hiiltyneeseen sytkäriin, joka lojuu suunnilleen poroksi palaneen verhon alapuolella. Sonia uskoo tulipalon saaneen tuosta kapistuksesta alkunsa ja uskoo murhaajan pyrkineen tuhota todisteet. Hajime on samaa mieltä, mutta jotain mätää tässä on silti oltava. Olisiko tulipalo sittenkin ollut Nagiton käsialaa? Hänhän kuitenkin oli tässä lähellä, tosin ei välttämättä hengissä.


Sytyttää vain öljyn.


Haiskahtaa vakuutuspetokselta.

 

Sammutuskranaattiputelit muoviriekaleineen eivät varsinaisesti liity Nagiton kuolemaan ja jäävät vain tapahtumaketjun alaviitteeksi. Huomattavasti erikoisempi tapaus onkin varaston toinen kuolonuhri. Lattialla retkottaa pehmokuma jonkinlaisena irvokkaana Nagito-parodiana, sillä lelun vatsassa on verisenä ammottava aukko.


Mitä yhteistä on pelisarjan viidensillä luvuilla? Aivan niin, sprinklerit.


Space, final fronbear.

Se oikea Monokuma tulee tietysti hassuttelemaan aiheesta ja roskaamisesta uliseva Monomi heti perässä. Hajime olettaa surmattua pehmokumaa aitokuman pelleilyksi, mutta karhu kiistää osallisuutensa ja huomioi toki häntä valehtelijaksi inisevän siskonsa, jota on viime aikoina kiukuttanut harvinaisen runsaasti. Pörröotukset uhoavat toisilleen – kuten aina – mutta jopa minäkin noteerasin raivostuneen Monomin. Ehkä pupu ei olekaan loppuun asti pelkkä onneton heittopussi, vaikka saakin tätä menoa tuntea veljensä vihan. Hajime ei millään tajua, miten ”tapettu” pehmokuma liittyy mihinkään. Enkä liioin minä. Olisiko kyseessä murhaajan tai Nagiton kannanotto Monokuman lelubisnekseen?


Monokumaa voisi rangaista sääntörikkeestä.


Samaa näköä kasvoissa.


Raivohullun koiranpennun leukojen välissä.


ORA ORA ORA ORA ORA


Ja kenenkäs puolella sinä olitkaan?!



Verhon taakse jäänyt rikospaikka on melko pitkälti tässä ja pikaisen yhteenvedon jälkeen Hajime tuumii murhaajalla olleen mielessä muutakin kuin vain Nagiton kuolema… mutta mitä? Ei auta arvailla näillä tiedoilla. Murhatutkimusposse siirtyy lähemmäksi varaston uloskäyntiä, sillä rakennuksen tämä puoli on yhä tutkimatta. Oletin kaikkien puhuvan samoja juttuja kuin peremmällä, joten tutkin tilan yksityiskohdat ensin.

Monokuman runo- ja musiikkikokoelmat ovat tietenkin sprinkleritykityksestä pilalla ja maailma iloitsee, mutta ne eivät johda johtolankoihin. Kaatuneiden pahvikarhujen kongaletka jatkuu systemaattisesti tänne asti ja Hajime muistaa mainosotsojen olleen siistissä pinossa varaston toisella sivulla. Chiakilla on ehdotus, sillä sotku lienee heidän syytään. Takaumassa nähdään varaston oven parissa pullistelevaa Akanea ja pelaajan pyöriteltyä suorassa linjassa rojahtanutta pahviarmadaa tajusin, että joko murhaaja tai Nagito oli asettanut pahvimainokset dominonappuloiksi. Kun Akane tuuppasi uksen auki, dominokumat rojahtivat pötkönä verholle ja viimeinen pahvi hyvinkin mahdollisesti käynnisti sytkärin ja verho roihahti liekkeihin.


Ovathan nuo hiukan vinossa.



Luihin ja ytimiin pureutunut hoilaushymni Sikstuksen kappelin saatanallisesta versiosta kumpusi näköjään kajareihin kytketystä mp3-soittimesta, mutta Hajime ei vieläkään ymmärrä performanssin pointtia. Yrittikö murhaaja tai Nagito olla suorastaan teatraalinen? Olisiko Ibuki noussut kuolleista luukuttamaan orkesteroitua musiikkia ja teilaamaan Nagiton?


Ei edes dolby surround -äänentoisto.



Tässä vaiheessa oletin varaston tarjonnan olleen tässä, mutta Hajime tiesi minua paremmin, että jotain pitäisi vielä keksiä. Puhunpa siis toistamiseen kaikille, vaikka vain prinsessaa tulee kuulla. Chiakista käynnistyy sentään hoopo ja sinänsä turha keskustelu, kun varaston tämä puolisko on yhä litimärkä. He muistelevat kranaattiattentaattiaan ja Sonia on hyvillään, ettei tullut kastuneeksi. Monokuma arvelee pojilla olleen kostea prinsessa mielessä ja Kazuichi älähtää, ettei asia suinkaan ollut näin. Hahmojen keskinäisen tilannekomiikan ansiosta välikohtaus oli huomattavasti hauskempi kuin näin auki kirjoitettuna, vaikka pikkutuhma pohjavire perinteisesti väsyneempää japsitouhua edustaakin. Odotan yhä Danganronpan vastinetta 999:n legendaariselle hissikohtaukselle.


”How lewd!”


Siinäkin riittävästi.

Takaisin olennaiseen! Panen Hajimen kysymään Sonialta, miten hän tiesi tehtaaseen ajetun kuormurin räjähteiden todellisen luonteen. Samalla tivaan, miksi hän oli pommijahdissa keskussaaren sijasta sotilastukikohdassa eikä lähtenyt sieltä heti mukaan tehtaalle. Prinsessa häkeltyy kuulustelusta ja alkaa paniikissa sadatella itku kurkussa. Kun pelasin tätä vaihetta täpötäydessä junassa, pokan pitäminen oli äärimmäisen vaikeaa ja kuva kiroilevasta Soniasta naurattaa ja ihastuttaa yhä joka kerta.


Akka tuomiolle!


Pirskatti jehna voihan nenä.

Kapteeni Haddockin sanavarastolla varustettu aatelinen saa takaisin malttinsa, pahoittelee käytöstään ja kertoo sitten pommiseikkailustaan. Todellisuudessa Sonia löysi pommit ensimmäisenä tukikohdasta kaikkien kolutessa uutta saarta ja piti niistä suun supussa, jottei kukaan lähtisi riehumaan niillä. …Ja Nagitohan lähti. Kun prinsessa palasi armeijan harmaisiin, pommilasti oli tiessään. Sonia tiesi Nagiton bluffaavan ja Hajime hämmästyy, kun tyttö kertoo kiikuttaneensa ensivisiittinsä jälkeen yhden pommeista kakkossaaren rauniorakennukselle räjäyttääkseen jykevän oven pois tieltä. Sonia sai vain ilotulitusesityksen ja manasi mojovasti. Tarkkaan artikuloitu ja ääninäytelty perkelöinti kirvoitti toisen repeämisen. Hiukan yllättävästi Sonia ei ollut ainoa, joka tiesi pommien olevan humpuukia, sillä Monomi oli raunioilla mukamas piilossa vakoilemassa valoshow’ta. …Liittyykö jänis siis jotenkin Nagiton murhaan? Vai vahvistaako Monomi oikeudenkäynnissä Sonian syyttömyyden? Tyttörukkahan joka tapauksessa saa ihan varmasti siellä kakkaa niskaansa.


”LLLAAAWWWRRREEENNNCCCEEE!!!!”


Jabberwockin se pasifistisempi armeija.


Uutta vuotta ei juhlita Novoselicissä.

Nyt Sonia ymmärtää, mitä Nagito ajoi pommitouhullaan takaa. Toivosta sönkkäävä ystävämme räjäytti respassa aidon, luultavasti Octagonista nyysityn pommin, jotta uskoisimme pommiuhan olevan totta. Hajime tajuaa Nagiton toimineen laskelmoidusti, mutta homman pointti menee yhä yli hilseen. Ellei Sonia juuri valehdellut minulle päin naamaa, hän saattaa hyvinkin päästä tämän kertomuksen loppuhuipennukseen. Ja siitä olisin oikein hyvilläni.


Tuo on vain erikoistehoste.


Kiroile lisää!



Rikospaikka alkaakin olla paketissa, koska Chiaki ottaa yllättäen ohjat kalpeisiin kätösiinsä ehdottaen tutkimusläänin laajentamista. Hajime on kasvanut tarinan tiimellyksessä ihmisenä ja ennen kaikkea protagonistina niin paljon, ettei hänelle tarvitse sanella erikseen menomestoja, sillä hän tietää ne itsekin: varsinainen tehdas, tukikohta, linna ja ehkäpä se kaikkein salaperäisin… Nagiton kämppä. Ellei murhaaja vienyt niitä, olen täysin varma, että pääsen pian käsiksi massiivisiin paljastuksiin. …Oppilastietoihin!


Enkö saisi?

Mutta Nagiton tyyssijaan on viidenneltä saarelta melkoinen matka, joten jätän sen viimeiseksi. Kaikki hajaantuvat Chiakin aloitteesta ja tovin jahkailtuaan kuka minnekin. Nagiton ruumis tuskin tarvitsee enää vartiointia, kun varasto on koluttu läpikotaisin, mutta Akane jää silti varastolle ymmyrkäisenä mututuntumastaan, joka tuntuu kutisevan pahemman kerran. Jokin sporttipimua vaivaa eikä hän ole aina ollut hakoteillä. Eiköhän hän murhaajan käräytä viimeistään oikeudenkäynnin loppumetreillä.


Akane onkin oikeasti laatikon terävin veitsi.

Pehmokumien tuotantolaitokselle on alle kivenheitto. Nakkaan varmuuden vuoksi suoraan kolhon fasadikarhun suuhun. Sonia on siirtynyt pehmokumakorin viereen. Hänellä on sellainen teoria, että respapommi räjähti pehmo-otson sisuksissa. Eikä olisi edes niin kaukaa haettua, kun ykkösosassahan Monokuma-robotit sisälsivät räjähteen. Neito varmistaisi tämän repimällä pehmokumat riekaleiksi, mutta Hajime älähtää pommin kuitenkin räjähtävän ja Monokuma älähtää, ettei leluissa ole pommia kuten ei hänessäkään.


Novoselicin muurit murrettiin tuollaisella.


Sonia pitää kastikkeesta.

Pelastaakseen minäkuvansa karhu kertoo sotilastukikohdan pommien olleen huijausta, mutta senhän me toki tiesimmekin. Hän ei kertonut feikkipommeista, jotta tuleva murha pysyisi salassa. Vaikka olen päätelmäni jo pari kertaa maininnut, nyt Hajimekin arvaa sen aidon pommin tulleen huvitalosta. Monokuma puolestaan inspiroituu pehmopommikumista ja hänen franchiseimperiuminsa kokee kovan kolauksen, kun joululahjakumat räjähtävät pienten lapsosten kasvoille. Jäin pähkäilemään, missä kontekstissa Monokuman selonteko tuodaan esille oikeudenkäynnissä. Toisaalta en edes uskalla arvailla, miten koitos tällä kertaa rakentuu!


Heitä nyt vielä pari juonipaljastusta.



Hajime pohtii läppärin äärellä Nagiton videoviestiä, jonka reaaliaikaisuutta ihmeteltiin aiemminkin. Satavarmasti siihen palataan syvällä maan alla. Muuta laitteesta ei herukaan, sillä se on lukittu. Hajime jättää sen sikseen ja koska tehtaasta ei löydy mitään muuta oleellista – ei edes taukohuoneesta – vaihdan kokonaan maisemaa. Johan jo täällä onkin tullut luuhattua.

Kazuichi sadattelee saari-intin ilmeistä vaarallisuutta, kun kukaan ei pidä huolta tuhon välikappaleista. Jokuhan voisi vaikka varastaa niitä. Vilkaisen lähintä kuormuria, jonka lava on tyhjillään. Hajime voisi vaikka vannoa sen olleen joskus täydempi ja muistaa Sonian kertomuksen täältä kadonneista pommeista. Lisäksi Hajime uskoo Nagiton puhuneen viestissään totta pikku pommibluffistaan, jonka tarkoituksena oli vissiin savustaa petturi esille. Nyt Hajime ei enää mene tuostakaan takuuseen.


Niistä voisi takoa auroja.

Kuormurin takana olevan toisen kuormurin lava on sen sijaan aivan yhtä sotavalmiudessa kuin ennenkin. Kazuichikin koluaa aseita ja löytää samanlaisen moran, joka törröttää Nagiton kämmenessä. Murhaaja siis haki puukkonsa täältä ja Kazuichi tietää murhaajan olleen joku, joka on käynyt täällä vähintään kerran. …Aivan yhtä suurpiirteistä kuin Nagiton toinen pommivinkki. Toki Kazuichi väittää itse olevansa leirissä parhaillaan ensimmäistä kertaa. Tottahan tuo teknisesti on, sillä äijä seisoskeli silloin joskus Sea King Industriesissa.


”CQC?!”


Monokuma?

Koska tukikohdassa ei muuta ole, häivyn hurvittelemaan huvipuistoon. Kolkkoa linnaa asuttaa Fuyuhiko, joka kehottaa vilkaisemaan peräseinälle. Huomaan puuttuvan yksityiskohdan ilman zoomiakin. Täällä oli kolme Gungnir-peitseä. Nyt niitä on kaksi. Yllättyneitä ovat ___ ynnä _____. Pikkurikollinen ihmettelee yhä pöhkön aseen pöhköä nimeä ja sen yhteyttä murhaan, mutta ilmiselvästi kadonnut Gungnir on päätynyt uusimman uhrin vatsaan eikä tämä suinkaan ole ainoa mysteeri. Hajime jakaa turhautumiseni, sillä vaikka totuusluoteja on kerätty lippaaseen valaiseva vino pino, totuus piilee yhä läpipääsemättömän verhon tuolla puolen. Sankaristani tuntuu, että Nagito riivaa heitä yhä.


Se vain putosi tuosta.


Gundham olisi keksinyt siistimmän nimen.



Riivaanpa siis vastavuoroisesti Nagitoa tunkeutumalla hänen matalaan majaansa. Jos sieltä ei paljastu yhtään mitään fiksua, käyn potkimassa urpon ruumista vähintään kolmesti.