181 - Viides oikeudenkäynti, osa 4

Pommiuhka, varastopalo, tarkkaan feikattu itsemurha, myrkkykranaatti – kaikki nämä olivat Nagiton suurta suunnitelmaa saattaa selviytyjät julmetunmoiseen kiipeliin, jossa kenen tahansa henki on vaakalaudalla. Chiakin kerrattua Nagiton kuolettavat olosuhteet lattiapilvessä Fuyuhiko huomauttaa, ettei myrkky välttämättä kelpaa kuolinsyyksi, koska myrkyn vuoksi Nagito saattoi päästää Gungnirista irti, mutta hehän eivät voi tietää, tappoiko peitsi vai myrkky hänet ensin. Monokuma ei jätä tulkinnanvaraa, sillä Nagiton tappoi se oppilas, joka heitti tietämättään myrkkykranaatin, ja siinä se.


”I once told a man to go screw himself. Can you even imagine?”


Näyttää kunnon tripiltä.


Olisi myrkyttänyt peitsen.


Sinun vikasi, kun myrkkyä saarelle toit.


Ei ollut Monokumalla kättä sydämellä, koska hänellä ei ole sydäntä.

Ihmishirviötä jo pitkään tarkkailtuaan Hajime tietää, mitä Nagito ajoi ratkaisemattomalla mutkikkaalla murhallaan takaa, sillä kaikille mysteereille ei ole ratkaisua. Tuomari innostuu puhumaan mysteereistä lisääkin, sillä hän arveli Nagiton odottaneen, että itsari saadaan selvitettyä ennen pitkää… mutta muuta ei. Murhamysteereissä on tietenkin taka-ajatuksena se, että jokainen ratkaistu mysteeri on askel kohti toivoa. Tätä epäilemättä Nagitokin on ajanut takaa lässyttäen joka hemmetin luvussa toivosta ja hän on pitänyt kirjaa aiemmista tapahtumista luodakseen mysteerin, jolle ei ole ratkaisua. Mutta miksi? Ratkaisematon mysteerihän johtaa tällä logiikalla epätoivoon. Sillä välin me muut oletimme, että kaikki ratkeaisi itsestään, kunhan edes vähän ajattelee, mutta tätä murhaa ei pelkällä päättelykyvyllä ratkaista.


Onko edes yliopistotason arvaus?


Nagiton esikuva on Zodiac Killer.


Missä olen kuullut tämän aiemmin?

Sonia on kauhuissaan uskoessaan kaiken olevan hänen syytään, sillä hänhän muille sammutuskranaateista kertoi. Muut eivät aio prinsessaa äänestää, koska kaikesta voi syyttää Nagitoa, joka on ajanut heidät mahdottomaan umpikujaan. Ketä tässä voi edes äänestää? Summamutikassa jotakuta ja jos menee venäläisellä rulettiotoksella pieleen, kaikki paitsi mustunut kuolevat. Ei kuulosta houkuttelevalta.


No en hitossa.


Impassible.

Kazuichi tarttuu neiti Sonian huomioon, sillä entä jos Monokumakaan ei ole syyllisestä perillä? Onhan karhulla valvontakameraverkosto, mutta olisiko se taltioinut, kenen kätösiin myrkky lopulta päätyi? Kaikkinäkevä karhu virnuilee, ettei tarvitse kameroita mihinkään, sillä hän tietää tasan tarkkaan, mitä Jabberwock Islandilla tapahtuu. Hän on perillä murhaajasta, muut eivät, joten vinkiksi hän heittää arvailun, jos mitään muutakaan keinoa ei ole.


Vielä joskus on tapahtuva, että Mono-otsoakin viilataan linssiin.


Kova ripuli.


Kuningattaret eivät käy huussissa.


Kazuichia kiehtovat kuninkaalliset kakat.


Vedetäänkö pitkää tikkua?

Chiaki ei luovuttaisi, sillä hänellä on pikkuruinen aavistuksenpoikanen, joka kuulemma selvenee, kunhan kaikki tapahtunut on kerrattu. Lepakkohupparilikka heittää pallon minulle ja saan parsia tarinan kokoon loppupäätelmässä, vaikka minusta tuntuukin, ettei oikeudenkäynti jää tähän. Missä se musiikkitaistelukin viipyy?


Olin jo unohtanut kaiken. Kuka Nagito?


Karhunraudan.

Nagiton itsemurhan ympärillä pyörivällä kuvakertomuksella oli mukavasti ekstrapituutta ja alussa jopa haastettakin, kun sekoilin kärsimättömänä jotain irtokuvien järjestyksen kanssa. Vaikka aikaa palapelille aina se ruhtinaallinen 12 minuuttia annetaankin, jokin kumma pakottaa silti kiirehtimään ja tekemään virheitä. En silti milloinkaan ole kyllästynyt, kun tiivistelmä on kaiken tämän pienen vaivan arvoista joka ikinen kerta. Hauskasti asetelma käännettiin päälaelleen, koska nyt kaikki muut olivat harmaita siluetteja paitsi Nagito. Tuli jotenkin syyllinen olo, vaikka Nagito teki kaiken tämän kamalan itselleen.

             

Näin Nagiton ja murhaajien kanssa kävi:

























…





EI

Eihän tuosta mitään uutta paljastunut! Paitsi että Nagito on pyllystä, mutta sekään ei ole mitenkään uusi juttu. Chiaki on pitkään hiljaa muiden ollessa sokkoäänestyksestä kauhuissaan, mutta ihmettelee lopulta, eikö Nagito todellakaan välittänyt, kuka murhaaja tulisi olemaan.


Pelisessio virkistäisi mieltä.


…Totally.


Vielä hetki sitten Nagiton itsemurha oli sinusta mahdoton ajatus.


Kaikki äänestävät itseään, jotta Monokuma suuttuu.


Nagito välitti lähinnä toivosta.

Takaumassa kuullaan Nagiton viimeiseksi jäänyt palopuhe toivosta, jossa hän uskoi heihin kaikkiin ja saarella vietettyyn yhteiseen aikaan. Se olisi ollut todella kaunista ellei Nagito olisi ollut latvasta laho. Ja niinhän tässä kävikin, että pelasimme teoillamme hänen pussiinsa ja astuimme viritettyyn ansaan.


Mitä tuo edes tarkoittaa?!


Inspiroitui Final Dead Roomin hengenvaarallisesta leikistä.

Chiaki pyytää muistelemaan, mihin muuhun Nagito uskoi. Äärimmäiseen onneensa tietysti, ja tämä usko oli sokeaa, suorastaan erikoislaatuista. Fuyuhiko voi oman alansa äärimmäisyytenä tavallaan samastua, koska nämä hölmöt tittelit yhdistävät heitä kaikkia. No paitsi Hajimea. Chiakikin puhui Nagiton mökissä äärimmäisyyden määrittävän elämän suunnan.


Ei edes minuun uskonut, mokoma äpärä.


Äärimmäisellä tuurilla olisit selviytynyt murhastasi hengissä.


Ai nytkö vihjailet, etten ole osa porukkaa, mitä?

Oikeussalissa muistellaan muitakin kertoja, joissa Nagito luotti hämmästyttävään mäihäänsä. Hän selviytyi viisiluotisesta ryssäruletista ja vähätteli koko juttua. Pelin alkupuolella hän tuli valituksi siivousduuniin, jonka vuoksi murharetki lähti kunnolla käyntiin. Lykkynsä lykkäämänä hän on määritellyt koko pelin suuntaa. Nyt Hajime ei käsitä, miten muka Nagiton tuuri liittyy murhatapaukseen, mutta Chiaki ei käsitä, miksi se ei liittyisi kaikkeen.


On tuo huppari lisäksi aika päheä.


Kukas hitto sinä olet?


Onni on roolipeleissä sellainen arvo, joka vaikuttaa vähän kaikkeen.

Lähes kaikki aiemmat murhakeissit ovat ainakin jotenkin liittyneet mustuneen kykyihin. Äärimmäisyys ei jää vain sanahelinäksi, josta angstataan vapaa-ajalla. Teruteru touhusi keittiössä ja murhasi vartaalla, Peko pakeni rantatalosta miekkansa avulla, Mikan murhasi sairaanhoitajan roolissa ja Gundham usutti tuhon devat liikekannalle. Vastaavasti Trigger Happy Havocissa nähtiin Leonin ilmiömäinen baseball-manööveri ja Chihiron ja Mondon murhadraamassa pyörittiin machouden ympärillä. Celesten uhkapelitausta ei tosin tullut pahemmin varsinaisessa murhassa esille ja Sakuran itsemurhassa dojon kohtalo oli pikemminkin taustavaikuttajana. Suurin osa mustuneista on kuitenkin ilmentänyt tavalla tai toisella äärimmäisyyttään, joten miksipä ei Nagito? Hän kuitenkin on pitänyt suurta haloota lykystään, vaikka noin muuten itsesäälissä vellookin. Vaati kuitenkin tuuria, että olemme näinkin hyvin perillä Nagiton suuresta itsemurhajuonesta, mutta ilman päämäärää hän jäisi vain omituiseksi marttyyriksi. Oliko Nagitolle yksi ja sama, kuka kuolee ja kuka elää? Hänhän kuitenkin uskoi meihin ja varmasti oletti meidän liputtavan toivon puolesta, vaikka hän sattuisikin kuolemaan.

Chiakista tuntuu, että Nagito oli varta vasten ajojahdissa ja halusi murhaajakseen aivan tietyn oppilaan, josta edes hän ei ollut perillä. Käsittämätön mäihä kuitenkin ohjasi kohtaloa oikeaan suuntaan ja Nagito määritti elämänsä sen varaan, että juuri tämä tapaus poimisi taukohuoneesta tappavan kranaatin. Hajimen tai minun ei edes tarvitse pahemmin miettiä, ketä nörttityttö tarkoittaa.


Vaikuttaa hakuammunnalta.


Tässä on oltava mielenhallintaa.


Riskimpi kaveri.


Petturi on myös yksi meistä! Tavallaan.

Petturista on puhuttu lähes alusta asti, mutta viime päivinä aihe nousi erittäin ajankohtaiseksi, kun Nagito alkoi mouhota pommiensa parissa ja hämäsi läppärivideollaan muita. Ei Nagito silloin tiennyt petturin henkilöllisyyttä ja tuskin kuolinhetkelläkään tiesi, mutta hän tiesi onnensa jättävän petturipaljastuksen jälkipolville. Vaikka muut eivät olleet sitä todistamassa, neljännen oikeudenkäynnin jälkeen Nagito vaikutti suhtautuvan petturiin suorastaan pakkomielteisesti. Hänhän jopa ilmoitti viidennen saarikierroksen jälkeen selvittävänsä, kuka petturi on. Mutta petturi ei koskaan tullut esille vaarallisesta uhkailusta huolimatta, joten Nagito murhautti itsensä savustaakseen hänet esille. Hajimea harmittaa, kun Nagitoa ei otettu jo silloin tosissaan.


Komaedat maksavat aina velkansa.


Tai höpsismiin.


Tämä tuskin tarkoittaa mitään!


Nagito on katsonut Bluffereita.


Tuomiopäivän kello ei odota ketään.

Akanesta Nagito meni aivan liian pitkälle hiillostuksessaan, josta he kaikki nyt kärsivät. Fuyuhiko uskoo Nagiton jättäneen petturin löytämisen meidän tehtäväksi. Kai siihen jotenkin toivokin liittyy. Hajimesta Chiakin selitys Nagiton aikeista kuulostaa älyttömältä, mutta ei tässä kai auta kuin uskoa siihen, että Nagito uskoi, mutta mihin tämä muka johtaisi? He eivät edelleenkään tiedä, kuka petturi on, joten he eivät tiedä murhaajaakaan. He eivät tiedä, ketä tässä äänestäisi, ja on epätodennäköistä, että petturi astuisi tässä vaiheessa parrasvaloihin.


Akane voi hakata.


Taas se toljottaa siellä kiukkuisena.


Chiakin track record on ollut sen verran kohdallaan, että mikä ettei?


Toivottavasti tämä ei mene nyt uskonnolliseksi.


Petturi voisi nyt äänestää itseään ja muut jättää äänestämättä.


Ole urhea, Hajime. 

Aina on sellainen mahdollisuus, ettei petturi edes muista olevansa petturi, vaikka tällä näytöllä se on epätodennäköistä. Tulee tosin muistaa, että petturi on Future Foundationin leivissä eikä Hope’s Peakin oppilas ensinkään, joten häneltä ei ole lähtökohtaisesti pyyhitty muistia. …Aina on myös sellainen mahdollisuus, että petturi on pitänyt koko tämän ajan matalaa profiilia ja pohtii parhaillaan vimmatusti, pitäisikö tässä paljastua vai ei. Petturi voisi vain pettää (duh!) kaikki jäämättä kiinni. Jos muut äänestäisivät väärin, heidät teloitettaisiin ja petturi pääsisi karkuun.

Chiaki miettii, miten tässä olisi mahtanut käydä, jos petturi olisi paljastanut itsensä pommiuhan aikana. Kenties Nagito ei olisi ryhtynyt aivan näin radikaaleihin toimenpiteisiin. Hän otaksuu, ettei petturi voinut tehdä silloin mitään. Sekä Hajime että Monomi hämmentyvät tytön äänensävystä, joka on kyllä tavanomaisen seesteinen, mutta kuuluu siinä muutakin. Ei haukottelua.


Ei mitään mukavaa, kuinka niin?


Vai pyyhittiinkö muisti sittenkin?


Awww, Chiaki nukahti.

Kun tässä on muutenkin ollut arvailusta puhetta, Chiaki pyytää erityisesti Hajimea arvaamaan, kuka on tämä kuuluisa petturi, joka on soluttautunut keskuuteemme ja elänyt kaikki nämä paratiisipäivät kaksoiselämää. Hajimelle nousee pala kurkkuun, kun hän viimeinkin lamaantuneena tajuaa, kenestä on kyse. Hänelle vain hymyillään lämpimästi vailla taka-ajatuksia. Eihän tuota hymyä voi vastustaa, vaikka se jäisi lajissaan viimeiseksi.

























.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................



Game Over.