176 - Luku 5, Deadly Life, osa 2

Kaikkiin muihin erikseen törmättyäni olin varma, että Chiaki oli päätynyt takaisin hotellille, ja näinhän siinä kävikin. Nörttityttö toimii siinä mielessä Kyokon korvikkeena, että yhteisiin murhatutkimuksiin tietää suhtautua eri tavalla muihin – paitsi Nagitoon tietenkin – verrattuna. Nagiton mökin vierellä norkoilee myös Monokuma, jota oli jo pyydetty avaamaan ovi. Karhu kaipaisi härskimpää maanittelua, mutta Hajime ei jaksa pelleillä, joten hän tyytyy omituisiin taikasanoihin ja vaihtaa maisemaa.


Valusea googlettamalla löytyy vain typotettu values.

Minulla on jotenkin sellainen kutina, että olen jonkun luvun vapaa-ajalla astunut sisään ennenkin, mutta en lähde tarkistamaan, missä itse kukin on mahdollisesti majaillut milloinkin. Hajimen täytyy spekuloida itsekseen asukkaan järjenjuoksua viime viikkojen ajalta ennen kuin lähden koluamaan luurankoja kaapista. Hajime ei edes osaa sanoa, uskoiko Nagitokaan omiin juttuihinsa. Flippailevan mielipuolen päämajaksi mökki ei näytä sen erikoisemmalta kuin muutkaan. Edes seinillä ei ole äärimmäisestä onnesta kertovia hevosenkenkiä tai Monomin jalkoja.


Ei se ihan nappiin mennyt.

Pöydällä hehkuu erittäin ilmeinen johtolanka, mutta vilkaisin hetken mielijohteesta aluksi sänkyä, kun Chiaki ehdotti sen alta löytyvän jotain. Geneerisen ”It’s a bed. Nothing unusual” -kommentin sijasta kaivoin pedin alta ilmeisesti Rocketpunchista hommatun muovipussin, jonka sisälle on sullottu… kaasunaamari ja kumihanskat. Ei sitten yhtään epäilyttävämmin voinut tutkimusmatka Nagiton murjun saloihin alkaa. Chiaki otaksuu Nagiton hankkineen hämäräperäiset tarvikkeet tukikohdasta, mutta kaikki muu jääkin arvoitukseksi. Käsittelikö hyypiö jotain vaarallista myrkyllisessä ympäristössä? Vai murhaaja? Voisi tietenkin olla, että näitä käytettiin varastossa tulipalon aikana, mutta kuka muka? Ja miten pussukka päätyi tänne? Jos Nagitoa ei tietenkään lasketa, kaikki olivat yhdessä äimistelemässä liekkimerta, jopa myöhästellyt Soniakin. Vai pitäisikö tässä alkaa olettaa jotain hemmetin Monomia murhaajaksi?


”Let’s cook.”



Sänky-yllärit eivät jää tähän, sillä lattialle pussin olinpaikan viereen on päätynyt pieni sininen alumiinikuori, jonka yhteyttä tapahtumaketjuun voin toistaiseksi vain arvailla. Vastaavanlaisia lappusia käytetään elintarvikkeissa suojakuorena, josta pöydälläni nököttävä Pringles-tölkki muistuttaa. Hyvä on, Nagito haki joskus Rocketpunchista safkaa ja repäisi tuon irti. …Tuskinpa. Mutta eihän luvussa ole tullut vastaan minkäänlaisia puteleita ellei niitä sammutuskranaatteja lasketa, ja niissä tuskin on kuorta. Minä kun luulin taloon astuessani saavani vastauksia enkä kysymyksiä.


”I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I consume the lifeless moments of shadows.”



Panoroituani kuvakulmaa oikealle bongaan kylppärissä lymyilevän pehmokuman. Ai kun kiva! …Mutta missä se viimeinen luuraa?! Eipä enää tässä vaiheessa ole kummoinen vaiva pikakelata viidettä lukua joskus toiste, jos olen todellakin ollut niin sokea, että se viimeinen keräilyesine on jäänyt välistä. Suihkupuolelta ei löydy mitään murhatutkittavaa ja Chiaki näyttäisi säästävän kirjahyllyn viimeiseksi, joten en kiertele ja kaartele enempää vaan isken silmäni Monomin varastettuun aarrelootaan, joka helmeilee, hohtaa ja hehkuu keskellä pöytää.


Haehan kaverisi!


Ruma kuin synti.

Kaiken tyhmän lisäksi Nagito on siis varas. En ole yllättynyt saati järkyttynyt. Avaimenreiästä huolimatta söpöboksi ei ole lukossa, joten muljautan sen auki. Hajime on hiukan pettynyt antikliimaksiantiin, sillä sisältä hän poimii vain hyvin tyttömäisen vihkon, johon naisväki ala-asteella kultaisella ysärillä tälläsi kiiltokuvatarroja poneista ja prinsessoista. Pakkohan opettajamme kaikkein pyhintä on tonkia (”Phrasing!”). Sivut paljastuvat tyylinsä puolesta Monomin pitämäksi päiväkirjaksi saarielämän vaiheista oikein naiiveilla värikynätöherryksillä varustettuna. Alkuaukeaman jälkeen Hajime plärää pari ensimmäistä saariviikkoa ja pysähtyy 16. päivän kohdalle huomattuaan nimensä. Tuolloin hän yritti päästä Final Dead Roomiin.


Monomilla on ainakin miiiiiiljoona kirjekaveria.


Tämä voisi olla Hajimenkin käsialaa.


Kirjoita itse paremmin.


Mechamaru roikkui reunalla.

Hävytön nuuskinta keskeytyy, kun pahastunut Monomi nappaa päiväkirjansa liian myöhään takaisin. Hän pahastuu lisää tajuttuaan Nagiton varkaaksi. Monokuma tulee ilkkumaan, sillä hän ei oikein usko systeriään kirjailijaksi, koska sellainen oleellinen asia kuin kirjoitustaito puuttuu. Sama homma Monokumalla, koska otuksilla on onnettomat sormettomat töppötassut. Häkellyttyään Monomi vannoo nujertavansa veljensä ja pakenee paikalta Hajimen kuulusteltua, eikö hän todellakaan kirjoittanut vihkoon mitään. …Väärensikö siis joko murhaaja tai Nagito jostain syystä päiväkirjan Monomin käsialaksi ja miksi ihmeessä?


Tiedän sinusta nyt kaiken (enkä tiedä).


Monomi on neitsyt, mikä yllätys.


Saati lukea.


B niinkuin banaani.


Töppöjalkaansa paraikaa polkee.


Sumopainia.

 

En kiinnittänyt aluksi huomiota jääkaappiin, mutta pitäähän kylässä aina sisään vilkaista. Roiskeläppien, lihisten ja ES:n sijasta hyllyllä on vain yksi ruma pullo, jonka sisältö vasta tosi rumaa onkin. Se sisältää myrkkyä eikä ihan mitä tahansa myrkkyä vaan Monokuman lumottua myrkkyä, kuten varoituslappua lukeva Hajime saa tietää. Vain tappoon tarkoitettu murhalitku surmaa välittömästi eikä ole räjähdysherkkää, mutta höyrystyessään se on erittäin vaarallista, ilmaakin raskaampaa. Neste tulee pitää viileässä ja täällähän se on turvassa… toistaiseksi. Hajime ja Chiaki tajuavat Nagiton noutaneen myrkyn Octagonista, sillä kuten itse näin, siellähän nimenomaan oli kaameilla myrkyillä varustettu jääkaappikolonna. Heitä jotenkin karmii ajatus Nagitosta kanniskelemassa pommia ja myrkkyä koko viime oikeudenkäynnin ajan.


Sakura olisi ylpeä.


”Yeah, science, bitch!”


Esim. vatsalaukussaan.

Chiaki kummastelee myrkyn käyttötarkoitusta, sillä pullo on parhaillaan puolillaan. Itsensäkö Nagito myrkytti? Vai jonkun muun. Tyttö pelkää pahinta, sillä Nagito olisi voinut virittää salassa uudenkin ansan. Tällä tökötillä voisi hyvinkin mahdollisesti tappaa ihan kaikki. Jälleen kerran Hajime pohtii kauhuissaan, mitä hittoa Nagiton päässä oikein liikkui.


Kaikkialla.


Laimeampi lopetus.


Nyt Nagito vasta aloittaa.


…this liquid is very dangerous when vaporized. In a gaseous state, it is heavier than air, it breaks down in minutes, and it is susceptible to hydrolysis. So it is possible for you to poison someone to death without any complications. Keep this liquid secure by storing it in a cool place in a glass or plastic container, away from sunlight.

Pelaaja jättää kirjahyllyn kontolleni. Epäolennaisuuksia tongittuaan Hajime poimii sinetiltään varsin tutun pikimustan kansion, joka mukamas sisälsi vain hänen järkyttävät oppilastietonsa. Hän avaa kansion vapisevin käsin ja tajuaa heti, ettei näin paksussa kansiossa voi olla taltioituna vain hänen historiikkiaan. Nagito tietenkin valehteli. Hajime bongaa elävien ja elottomien infopaketit, kaikki kuusitoista. Niitä ei minulle seikkaperäisesti näytetä, koska Hajime keskittyy omiin tietoihinsa, sillä Nagito saattoi kusettaa niistäkin. Mutta ei. Paikkansa pitävien perustietojensa jälkeen Hajime iskee silmänsä kohtaan, joka vahvistaa hänen salaperäisen identiteettinsä. Hajime todellakin on Hope’s Peakin varalaitoksen opiskelija. Hän ei millään tajua, miten on päätynyt samaan kansioon äärimmäisyyksien kanssa, kun ei sivuilla ketään muutakaan ole varalaitokselta.


Löytyi sentään The Legend of the 10 Elemental Masters!


Heti löytyi varastettuja pikkuhousuja.


Ympäri käydään, yhteen tullaan.


Nagito repi tuon toki omasta takapuolestaan.


Painettu sana on laki.

Hämmennykseni aistittuaan Chiakikin haluaa tutkia kansiota kuultuaan kaikkien profiileista. Hän paikantaa omansa ja toteaa, ettei kansio ainakaan suurta mysteeriä helpota. Kadonneet muistot ovat yhä kateissa, joten tiedot on kirjoitettu luultavasti ennen Hope’s Peakin koulutaivalta. Kansio ei ole täysi vesiperä, koska Hajime hoksaa erään nimen puuttuvan… Byakuya Togamin. Onko massikeisari siis eri porukkaa? Hänhän kuitenkin oli Hope’s Peakin 78. vuosikurssilla. Olisihan tässä sinänsä järkeä.


Määrittele kaikki.


Ennen syntymää.


Taas Mukuro Ikusaba vauhdissa.

Monokuman häijy käkätys irrottaa katseemme kansiosta. Karhu irvailee, oletammeko Togamia nyt kenties petturiksi, mutta Hajimella on mielessä muutakin. Togamihan osallistui Hope’s Peakin murharetkiin, mikä tekee hänestä automaattisesti epäilyttävän. Hajime ei tiedä, mikä Togami oli miehiään, mutta hänen lyhytaikainen läsnäolonsa Jabberwock Islandilla tuskin on sattumaa. Monokuma virnuilee, että olemme ihan hakoteillä puuttuvasta nimestä, murhaleikistä ja ennen kaikkea Togamista. Togami on epäilyttävä… mutta täysin eri syystä.


Pitäähän kouluelämä tappaa.


Minä ainakin olin huolissani hänen painostaan.

Monokuma neuvoo selaamaan kansiota tarkemmin. Hajime pysähtyy kysymysmerkeillä vuorattuun aukeamaan. Kuudestoista oppilasprofiili voisi aivan hyvin olla täytettävä sivu fillerilomakkeesta, sillä profiilista puuttuvat kuva, nimi, osoite, sukupuoli, veriryhmä, ikä ja ihan kaikki muu. Paitsi… äärimmäisyys. Tämä kysymysmerkkiolento on äärimmäinen huijari.


???

Danganronpa 2 -blogini ensimmäinen päivitys päättyi cliffhangeriin, jossa leukani loksahti lattiaan. Mitä ihmettä Byakuya Togami touhusi jatko-osassa armottomana läskimooseksena? Totuutta miehestä en osannut millään ennakoida, sillä yhtään mikään ei antanut ymmärtää totuuden olevan tyystin toisenlainen.

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................



BYAKUYA TOGAMI, ÄÄRIMMÄISEN VARAKAS JÄLKELÄINEN, ON ÄÄRIMMÄINEN HUIJARI.

Mutta ei se Trigger Happy Havocin Togami. Hän lienee yhä hengissä tuolla jossain eikä hänen touhuistaan ota pirukaan selvää. Jos Togami teoriani mukaan meni pelastamaan tuhoutuneen maailman ja loi Future Foundationin, voisi olettaa, että hän ujutti jostain ihmeen syystä kaksoisolentonsa Jabberwock Islandille. Oikealla Togamilla lienee resursseja ainakin pelastaa tämä porukka saarelle. Oliko vale-Togamilla mahdollisesti suurempiakin suunnitelmia ja taka-ajatuksia murharetkellä vai yrittikö hän vain pelata annettua rooliaan, joka tyssäsi seinään alkumetreillä? Ja ennen kaikkea… tiesikö Nagito tai joku muu, kuka hän oikeasti oli? Kuten tavallista, minulla ei ole aavistustakaan. Ehkäpä suosiolla odotan ja annan vastauksien tulla tai olla tulematta. Loppu vissiin lähestyy, kun tällainenkin tyrmistyttävä pommi pudotettiin!

Monokuma tietää kysymysmerkkien olevan eksaktia informaatiota, sillä herrarouva ???:sta ei tiedetä mitään. Hän voi olla kuka tahansa. Tällä kertaa hän oli Togami. Chiaki huomauttaa Togami-larppaajan olleen rooliinsa huomattavan läski, mutta karhun mukaan tuolla ei ole merkitystä, kun äärimmäisen huijarin taidoilla meitä vedettiin muutenkin nenästä. Alun perinhän kukaan ei edes ollut kartalla laihemmasta Togamista ja murhaleikinkin valjettua sinänsä pätevä teorian mukaan Togami vain sattui lihomaan hävyttömästi syystä tai toisesta. Kenelläkään – eikä varsinkaan minulla – ei ollut mitään syytä olettaa tätä Togamia huijariksi. Vakuutuinhan jo tutusta äänestäkin ja Togami oli juuri sellainen kuin voisin olettaa murhaleikin syövereissä inhimillistyneen Togamin olevan. Kaikki vain tuntui täsmäävän.


Tarina olisi jännittävämpi, jos täällä olisi kuusitoista huijaria.


Tahditonta, Chiaki hyvä! Togami oli vain horisontaalisesti haasteellinen.


Huijaa jopa itseään.

Chiaki ei lähtisi näin jälkikäteen häpäisemään vale-Togamia jatkuvasta valehtelusta, sillä äärimmäisyys oli huijarilla veressä. Peliharrastuksen puolesta muita kyvykkäämpänä likka kyllä tietää, että erityinen kyky määrittää suunnan loppuelämäksi ja siihen ei auta kuin tukeutua. Äärimmäinen huijari voi sentään olla tilanteen mukaan mikä äärimmäisyys tahansa. Hajime on pelkkänä varalaitoslaisena puheista ihmeissään.


Äärimmäisellä kieltäytyjällä olisi melkoinen dilemma.


Seinähulluksi viikossa.

Monokuma kuitenkin vannoo, ettei hänellä ollut osaa eikä arpaa vale-Togamin suhteen eikä lähtisi muutenkaan huijaamaan tärkeästä asiasta. Yhtäkkiä Hajime tulkitsee Togamin avautumisen ykkösluvun keittiössä toisella tavalla, sillä marina vaikeasta elämästä tarkoitti kaiketi ???:n jatkuvia kaksoisrooleja paatuneena huijarina. Karhu uskoo, että muistojen kera he olisivat olleet perillä äärimmäisestä huijarista, vaikka hänen ulkomuotonsa koulun penkillä jäisikin epäselväksi. Ehkä hän on samalla tavalla tabula rasa kuin loppupäätelmissä seikkaileva harmaa murhaajasiluetti?


Monokumahan totesi joskus kertovansa vain ystävällisiä valheita.


Onneksi elämästä päästiin eroon.


Varmaan videonauhuriasentaja.


Ai niin se kysymysmerkin näköinen pikselöity tyyppi peräpenkissä.

Kun petturista tulee puhetta, Hajime on yhä täydellisen kujalla varjosta keskuudessamme, sillä kansion profiilit eivät suoraan syyllistäneet ketään. Tietysti vale-Togami on epäilyttävä, mutta hänhän kuoli ajat sitten ja tuskin petturia palloteltaisiin näin pitkään tarinassa ellei hän olisi yhä kuvioissa mukana. Monokuma pimitti kriittisen tiedon kansioista tahallaan, mutta hänestä kansion kuusitoista profiilia on omituista. Tietojenhan pitäisi täsmätä Hope’s Peakin oppilaisiin, mutta petturi on ollut koko ajan Future Foundationin leivissä eikä koulun penkillä ensinkään. Hajime uskoo Monokuman väärentäneen petturin tiedot kansioon, jotta totuus jäisi epäselväksi. Chiaki otaksuu, ettei kansiosta ollut siis mitään hyötyä Nagitollekaan. …Mutta mistäs sen tietää?


Monokumaa voi hiukan ignoroida.


Me kaikki?


Kolmois- tai mahdollisesti neloisagenttikin.



Kansion parissa vierähti näköjään liikaakin aikaa, sillä Monokuma on hyvin, hyvin huvittunut. Hän livistää lähettämään pienen kuulutuksen.


Mitä se sitten tekee totuusluotien seassa?!


Hetkinen nyt!


Takaisin sieltä!







Milloinkaan en ole astellut viimeiseen (???) oikeudenkäyntiin näin pihalla kaikesta.