182 - Viides oikeudenkäynti, osa 5

Minä niin arvasin. En tietenkään alusta asti, kun petturi tuli monta lukua takaperin puheeksi, sillä silloin voisi aivan hyvin voittaa lotossa nagitomaisella äärimmäisellä tuurilla arvailemalla kaikki juonenkäänteet ja kuolinjärjestyksen muutenkin nappiin, mutta tämän viimeisimmän oikeudenkäynnin käännyttyä kohti ehtoopuolta en ajatellut mitään muuta kuin Chiakin hienovaraista johdattelua kohti totuutta. Nagiton pommiultimaattumi antoi ymmärtää, että petturi hiillostetaan esille, vaikka henki menisi. Niinhän siinä usein käy, että epätodennäköisimmistä ja näennäisesti viattomimmista henkilöistä paljastuu järkyttäviä salaisuuksia – Mikan-itkuliisakin tappoi kaksi ja paljastui flippailevaksi bansheeksi – mutta juuri nyt en ole niinkään järkyttynyt, oikeastaan helpottunut. On kohtuullisen varmaa, ettei Chiaki nyt pääse petturimurhaajana Jabberwock Islandilta hengissä jatkamaan lempipelejään, mutta olen jo tottunut siihen, että kuka tahansa voi kuolla, oli kyseessä lempihahmo tai ei. Ja kenties yleinen kuoleminen päättyy tähän, olisi jo aikakin. Petturin tulee kuolla, jotta muut elävät.

Chiaki ei osoita minkäänlaisia sekoamisen merkkejä vaan on pikemminkin aidosti iloinen, kun haparoiva arvaukseni osui oikeaan. Uniongelmainen pelaajatyttö myöntää olevansa Future Foundationin leivissä. Hajime on yksinkertaisesti lamaantunut, Monomi panikoi ja Fuyuhiko sekä Sonia uskovat Chiakin pilailevan, mutta petturityttö ei trollaa edes moninpeleissä.


En yhtään arvannut niistä puheistasi.


Chiaki oli torkkuessaan piilossa.


Hajimen tyttöystävät katoavat kovaa vauhtia.


Julmaa pilaa.


Totuus sattuu.

Kazuichille valkenee, että heitä on huijattu koko tämän ajan, mutta järkyttynyt prinsessa ei voi millään uskoa Chiakia petturiksi. Hänhän on ollut osa porukkaa ja auttanut fiksuilla huomioillaan kaikissa oikeudenkäynneissä – jopa nykyisessäkin, jossa Chiaki ei ole johdattanut muita harhaan tai edes muuttanut käytöstään tajuttuaan kuolevansa pian. Lieneehän selvää, ettei edes Chiaki ollut istunnon (tai tarkemmin sanottuna seisonnon) alussa täysin varma Nagiton kuoleman kaikista yksityiskohdista.


Ei Chiaki käytä edes Gamesharkia.


No paitsi ne murhaajat.

Future Foundationista änkyttävä Monomi vaiennetaan, mutta niin vaikenee Chiakikin, jotta äänestysprosessiin päästään ripeämmin. Muut tytöt eivät ole tyytyväisiä, sillä täytyyhän tälle olla jokin selitys. Eihän Chiakikaan jättäisi asioita puolitiehen. Fuyuhiko ei esimerkiksi ymmärrä, miksi Chiaki paljasti vasta nyt itsensä.


Kuitenkin jokin Nenäpäivän tapainen hyväntekeväisyysjärjestö.


Äänestän silmät kiinni. Nagiton onni vie minut oikeaan suuntaan.


Mielellään alle 100 000 sanassa.


Jotta oikeudenkäyntiin tulee sisältöä.

Syytetty ehdottaa suojelleensa kaikkia ja pyytää sitten Hajimea heittämään todisteet petturuudesta kehään. Sankarini on ihan lukossa, mutta Chiaki ei voi selittää tätä itse. Vain Hajime voi vakuuttaa muut, sillä siitähän tässä on lopulta aina kyse. Nyt hänellä on hankaluuksia toimia teloittajana kainosta pyynnöstä huolimatta. Sama pätee useimpiin, sillä paljastus on ihan liian absurdi.


Kukaan ei ajatellut suojella vastavuoroisesti sinua, nyyh.


Pitkiä ja vaikeita sanoja ja käsitteitä.


Hajime traumatisoituu loppuelämäkseen.


Ei enää mitään supersankarisarjamurhaajia tähän.

Yhtä absurdi on Monomin älähdys, sillä jänis on vuorenvarma, ettei Chiaki ole mikään petturi. Monokuma pettyy siskoonsa, joka vannoo, ettei kuulu samaan sakkiin petturin kanssa ja parkuu yksinäisyyttään. Hajime on kiven ja kovan paikan välissä (jostain syystä tämä ei toimi suomeksi, heh!), kun Chiaki pyytää häntä käräyttämään petturin Monomin rähjätessä vihaavansa Chiakia. Mitäs kummaa tämä on? Nähdäkseni Monomi ja Chiaki ovat ylimpiä ystävyksiä. No, tavallaan.


Olette te nisäkkäitä kumpikin.


Monokumalta loppuvat omaperäiset loukkaukset kesken.


Kuka lohduttaisi Nyytiä?


Puolella korvalla.


Sinussa on jotain vialla.

Koska Chiakilla ei ole mitään minua vastaan toisin kuin Monomilla, raivopupua tulee kurmottaa kuonoon tanssilattialla. Olisi pitänyt arvata, ettei Monomi roikkunut köysimytyssä vain vaihtelun vuoksi. Hajimen tulee todistaa pörröisten otusten olleen kimpassa. Bilemittelössä vaikutti olevan kunnon meno päällä enkä voi mennä varmaksi sanomaan, oliko pupun sielukilpisuojaus aiempia kertoja kestävämpi, mutta siltä se tuntui. Käteväksi todettu Fever Time kuitenkin rikkoo aina minipelin kuin minipelin ja sen laukaisu lähtee selkärangasta, kun lippaan latailuun kyllästyy ennen pitkää. Tanssibandanan loputtomia ammuksia sen olla pitää.


I’ve become impossible


Holding on to when, when everything seemed to matter more


The two of us, all used and beaten up


Watching fate as it flows down the path we have chose


You and me, we’re in this together now


None of them can stop us now, we will make it through somehow


You and me, if the world should break in two


Until the very end of me, until the very end of you

Hajime kertoo kaikille Nagiton kämpästä löytyneestä vihkosta, joka varmasti soittelee Monomille kelloja. Tuhma rusakko ei myönnä epävarmana mitään, mutta Monokuma valmistautui kaikkeen ja kiikutti kirjasen messiin. Kazuichi nappaa sen ja pari sivua luettuaan tajuaa sen päiväkirjaksi. Mutta sisältääkö se tiedon petturista? Hajime uskoo Nagiton ajatelleen samaa ja nyysineen sen siksi, mutta aukeamilta ei paljastunut mitään.


Näkymättömällä musteella.


Monokuma koskee armotta tyttöjen salaisiin juttuihin.

Paitsi Hajimelle. Pitkään hän välttelikin totuutta, mutta nyt sitä on katsottava silmästä silmään. Kuten Nagiton kämpässä jo puhuttiin, tämä ei ole mikään Monomin päiväkirja, sillä hänhän ei edes osaa kirjoittaa. Siksi on syytä olettaa, että tollon pupun hallussa ollut päiväkirja on petturin käsialaa. Muut tajuavat, että petturi piti päiväkirjateitse yhteyttä Monomiin.


Jos Monomille annetaan loputtomasti aikaa ja kirjoituskone, Hamlet on jo valmis.


Länsirintamalta ei mitään uutta.

Hajime selasi päivittäisiä tekstejä sen verran pitkälle, että löysi erään kohdan, josta vain hän ja petturi ovat perillä. Asiaa ei mitenkään kirkossa kuulutettu, mutta nyt muutkin saavat tietää, että Hajime käväisi murharetken 16. päivänä kääntymässä Final Dead Roomin ovella. Kuka silloin tulikaan häntä estelemään? Aivan niin, Chiaki. Tuolloin Monomi jumitti pakohuoneen sisällä, joten päiväkirja kuuluu aivan ehdottomasti Chiakille ja hän on jänöjussin kanssa kimpassa futurefoundationlaisena.


Jotain likaista.


Eivät edes säästä keskustelleet.


Chiaki kompensoi pelitaidoillaan töherryksiään.


Nämä eivät ole etsimiäsi droideja.

Kyynelehtivä Sonia ei faktaa hyväksy vedoten täällä vietettyihin päiviin, joiden aikana heitä mukamas viilattiin häijysti linssiin. Aatelinen arvaa Monokuman olevan Chiakista vastuussa. Akane puolestaan ei tajua, miksi Chiaki lähti sooloilemaan edesvastuuttomasti tehtaan räjähdelavan kanssa. Pelaajatyttöhän marssi oikopäätä kortinlukijalle ja livautti siinä e-käsikirjaansa. Nagito nimenomaan totesi videoviestissään, että laite reagoisi vain petturin käsikirjaan, mutta hänhän vain juksasi tietämättä petturia, koska lukija piippasi kielteisesti. Toisin sanoen Chiaki tiesi pommien olevan huijausta ja Nagiton puheiden pötyä, koska muuten olisi kuulunut ruma pum. Sonia puhkuu ja puhisee eikä voi millään uskoa Chiakia petturiksi.


Onko Chiaki robotti?!


Eihän hän edes räjäyttänyt sitä.


Pinnalla oli pölyä.


Ei viidennellä saarella ole jyrkänteitä.


Koska olen luonnostani ilkeä, miten niin?


Tallennukset korruptoituvat.

Oikeudenkäynnin viimeisessä debatissa asiasta väännetään verbaalista kättä lisää. Tavoitteena on saada hysteerinen prinsessa ylipuhutuksi hänen omalla selonteollaan. Minua odotti täyslaidallinen häiriöviestejä, täriseviä repliikkejä ja vääriä heikkoja argumentteja, mutta olin harvinaisen perillä ratkaisusta. Yleensä muutenkin ratkaisun huomaa, jos joku tietty henkilö ulisee erityisen runsaasti ennen debattia, joten todennäköisesti hän on debatissakin väärässä.


Kuninkaallisena Sonian tili ei ole koskaan tyhjä.


Chiaki pelasi korttinsa oikein.


Hirveä meteli käynnissä.

Ei sillä, Sonialla oli kyllä pommien kanssa oma lehmä ojassa, sillä myös hän tiesi niiden olevan silkkaa vedätystä. Nyt häneltä pääsi hysteriapäissään unohtumaan, että Monomi kyhjötti kömpelösti vähemmän piilossa köynnöksissä, kun Novoselicin rauhanomainen kruununjalokivi yritti räjäyttää ilotulitteilla rauniorakennuksen jykevän oven ionosfääriin. Monomi tietenkin välitti tiedon eteenpäin Chiakille.


Piilottelisi edes tuon monitorin takana.

Chiaki tunnustaa, että jos hän olisi kertonut feikkipommeista eteenpäin, hän olisi joutunut mainitsemaan myös Mon-







Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun joku muu kuin Hajime keskeytetään riitelyn merkeissä, mutta ritarillisesti nappaan kalvan, jolla taon viimeisenkin naulan uppiniskaisen mutta ennen kaikkea uupuneen Sonian arkkuun. Hänelle Chiakin petturuus tuntuu olevan erityisen kova pala. Välienselvittely on erikoislaatuinen siinäkin mielessä, että minun piti oppia täysin uusi lähestymistapa… kärsivällisyys. Nyt kun ei ollut kyse töykeästä kiireestä. Sonian älähdykset ilmestyivät yksitellen eivätkä pahemmin liikkuneet mihinkään ennen katoamistaan, mutta aikaa annettiin niin auliisti, että painopiste siirtyi tarkkuuteen. Kussakin erässä annetaan rajallinen määrä sivalluksia viestien murtamiseksi. Ennen tämä ei ollut ongelma, mutta jos nyt erehtyy sohimaan huteja tai ylimääräisiä huitaisuja fraasien välissä, terä tylsyy eikä eteenpäin pääse, koska toisin kuin yleensä, kaikki viestit on tuhottava. Muuten Demon Wall tulee ja jyrää. Virhevaraa on käytännössä pari iskua, vaikka en ole täysin varma, millä logiikalla peli onnistuneet iskut laskee. Minua vähän pelottaa, miten tässä olisi käynyt, jos en olisi satsannut oikeisiin kykyihin! Nyt minipeli ei ollut ylitsepääsemätön, vain yllättävä. Jälkipuoliskolla annettiin yksi hämäys, joka jäi pelottavasti vielä roikkumaan tekstikenttään sen oikean eetteröidyttyä.


Hope’s Peak Academy Fileä ei käytetä tässä sessiossa kertaakaan!


Alkuasetelma on suorastaan hengenvaarallinen.


Lettuce exceed hare, everybunny.


Ratkaisu on tuossa vasemmalla.

Sonian puheet kallistuivat miekkailussa syyttämään kaikesta kaikkitietävää Monokumaa, joka varmasti tiesi ja kertoi pommeista, mutta karhuhan nimenomaan kertoi tuotantolaitoksella ensimmäistä kertaa pommien olleen huijausta. Silloin se ei ollut enää kummoinen uutinen, mutta tuo tarkoittaa myös sitä, ettei Chiaki kuullut feikkipommeista kumateitse. Kun Hajime ei usko Monokuman valehdelleen noinkin kriittisestä seikasta, prinsessa puuskahtaa, ettei tiedä, kenen puolella olen.


Ihanko itse keksit?


Hajimekin on petturi.

Todisteet Chiakin petturuudesta ovat melko pitkälti tässä, mutta muut ovat yhä ymmällään. Tuntuu jotenkin perverssiltä uskoa pelkkään Nagiton ilmiömäiseen onneen, joka määrittäisi myrkkypullon nakkaajan. Hajime saa tarpeekseen, koska tässä ei ole kyse Monokumasta tai Nagitosta vaan pelkästään Chiakista. Hänelle petturi on se ja sama, koska hän ei tunne mitään petturi-Chiakia. Saarella on asustanut pelkästään itsekseen torkkuva ja vähän hupsu nörtti-Chiaki, joka on pelastanut heidät toistamiseen joukkoteloitukselta ja suojelee heitä yhä. Jos tytöllä olisi pahat mielessä, käyttäytyisikö hän enää näin?


Mikään ei ole tällä hetkellä okei.


Luotan hänen epäonneensa käänteisesti.


Siinäs kuulitte.

Akane kiroilee, mutta Chiaki ei halua muiden murehtivan ja jatkavan myrkyllistä epäilyään. Heidän täytyy vain uskoa häneen, vaikka se tarkoittaisikin uhrausta. Hän pyytää anteeksi kaikilta ja myös lannistuneelta Monomilta, mutta nyt kävi näin. Chiakin sanoista paistaa vilpittömyys ja Monomi on lopulta oppilaastaan ylpeä.


”Dammit.”


No eipä ole aiemmin paljastunut petturia.


Julmempaa kuin Nagiton itsemurhan yksityiskohdat.


Haudan takaa.


Ihmemies on peruttu.


Vain tyttöjen juttuja.

Chiaki pyytää äänestystä, sillä kaikki kääntyy kuitenkin parhain päin, vaikka juuri nyt siltä ei todellakaan näytä.







Arbitraarisen pistelaskun jälkeen Hajimen ahdistunutta sielunmaisemaa pintaraapaistaan, kun mielessä olisi vaikka mitä, mutta eteenpäin on mentävä, kun sitä suojeltavilta vaaditaan. Tässä vaiheessa Chiakin toteaminen mustuneeksi on enää pelimekaaninen muodollisuus.















Lopun alku alkaa… PIAN. Eikä mikään tule olemaan ennallaan. En edes liioittele.