179 - Viides oikeudenkäynti, osa 2

Ei olisi edes mahdoton ajatus. Nythän on kuitenkin kyse Nagitosta, joten logiikka kannattaa viskata romukoppaan. Jostain syystä tämä ei silti tunnu kovin uskottavalta. Olisiko Nagito kyennyt kaikkeen yksin? Jos Nagito olisi päätynyt mutkikkaaseen itsemurhaan, miksi se tulisi näin aikaisessa vaiheessa oikeudenkäyntiä esille? Tämähän on vasta session ensimmäinen puolisko enkä näe mitään syytä, miksi istunto olisi edellisiä suppeampi, sillä onhan tässä käsiteltävää vaikka kuinka. Kuten koko Nagito.


Koska Nagiton taulu oli vinossa.

Hajimen ja Chiakin teoria varastokällin järkänneestä Nagitosta vaikuttaa niin epäuskottavalta, että Fuyuhiko asettuu välittömästi vastustamaan sitä. Hänestä itsemurhassa ei ole mitään tolkkua. Pitäisikö hänen muka yhtäkkiä uskoa, että Nagito kidutti itseään? Vaikka äijä sekaisin kuin seinäkello olikin, minimafioson mukaan hän ei olisi saanut sidottua itseään kaikista raajoista. Asiasta ei tarvitse edes keskustella, sillä tuo on kerta kaikkiaan mahdotonta. Ruumiin kokonaisvaltaisesta runtelusta ei kannata edes aloittaa, jos Nagito ei kyennyt raajavajavaisena sellaiseen.


Petturi ja takapiru myös.


Yritin unohtaa.


Suulla?


Yrittämällä kovasti.


Olen jo nähnyt sata mahdotonta asiaa saarella, tämä ei ole mitään.

Hajime on vakuuttunut. Lähes. Debatissa Fuyuhiko jatkaa inttämistään ja muutkin liittyvät keskusteluun, jossa jumitin jälkeenpäin ajateltuna turhankin pitkään takerruttuani vääriin totuusluoteihin ja välteltyäni sitä oikeaa ilmiselvähköä heikkoa argumenttia, joka on Fuyuhikon ikioma ja tulee vieläpä heti ensimmäisenä vastaan. Pitänee olla useammin hereillä ja luottaa siihen, ettei oikea vastaus aina odota keskustelun loppupuolella, joka voi hyvinkin olla hämäyksillä katettu. En viitsi enää tarkistaa, mistä kaikesta siellä puhuttiinkaan, vaikka toisinaan harmittaakin, kun jää debatin loppupuoli väliin eikä aina viitsi trollata vääriä vastauksia. Tuli revettyä luvattoman paljon, kun eräälle uskolliselle lukijalleni (köh köh) demosin livenä neljättä oikeudenkäyntiä (koska Gundham oli kuultava ja koettava), jossa tuli vastattua väärin huvitalon kellojen ja muun maailman aikaeroon… eli kahden tunnin sijasta yksi tunti. Chiaki neuvoi viisastellen pelaamaan tunnin joka päivä. Joskus vielä läpäisen Danganronpat uudestaan – todellakin – ja seulon väärien vastausten huumoripermutaatiot. Niistä en välttämättä blogaa. …Tai mistä sitä tietää?


Joskus mietin, miksi otan aina debatista mukaan totuusluotiluettelon vitsien käydessä vähiin, mutta en enää aio luopuakaan perinteestä.


Tutkimattomia ovat Nagiton tiet.

Vaikka Nagiton kaikissa raajoissa köysi olikin, oikean käden naulinnut nyöri ei yltänyt järin pitkälle. Se kun näytti palaneen poikki. Fuyuhiko otaksuu sen katkenneen tulipalossa eli toisin sanoen Nagito oli ennen liekkipätsiä joka raajasta visusti aisoissa, mutta Hajimella on muuta mielessä, kunhan tökkään hänet oikeaan suuntaan. Aina valpas sankariminäni kehottaa kiinnittämään huomiota Nagiton kledjujen oikeaan hihaan, jolle ei ole tapahtunut mitään. Koska köysi paloi poikki noinkin läheltä uhria, on vähintäänkin outoa, etteivät vaatteet tai koko Nagito roihahtanut liekkeihin. Viime kerran kätevästä varastoyleiskuvastahan näkee, ettei Nagito röhnöttänyt lattialla aivan verhon kyljessä. Oikean käden köysi kuitenkin paloi… mutta ennen varastopaloa. Tällaista kutsutaan hämäykseksi. Nagito olisi siis hyvinkin voinut sitoa itsensä muista raajoista vapaalla kädellään.


Ei edes krakaa ole.


Unohditko jo toisen luvun vanhan rakennuksen?


Hajimella on ässä hihassa.


Nagito poltteli hamppua kaikessa rauhassa.

Akane ihastelee päättelytaitojani niin runsaasti, että antaa kosketella. Opin eli googletin vihdoinkin, mitä ”cop a feel” tarkoitti, vaikka näin kielitaustaisena suhteellisen perillä ilmaisuista olenkin. Urbaaniin sanakirjaankin päätynyt sanonta tuli minulle ensi kertaa vastaan Cards Against Humanityssa ja nyt voin käyttää sitä huonoin seurauksin puolivakavassa kahvipöytäkeskustelussa. Sonia tomerana tätinä ei anna naistoverinsa kytätä tuntemusta ilmaiseksi ja mietin hetken aikaa naisten asemaa Novoselicin rahvaan kaduilla. Akanen höpistessä massista Fuyuhiko ei anna periksi. Joko hän on syyllisyyttään peittelevä murhaaja tai hän on hyvin hämillään Nagiton temppuilusta, mutta puolisilmä ei silti ymmärrä, miten Nagito muka sai survottua ainoalla vapaalla kädellään hitonmoisen puukon ainoaan vapaaseen käteensä. Tämä siis olettaen, että Nagito todellakin oli varastossa yksin kiduttamassa itseään kiusatakseen meitä oikeudenkäynnissä. Kazuichikin käsittää, että itsensä puukottaminen näissä olosuhteissa olisi mahdotonta. Juksattu Akane vaatii saturaista takaisin korkojen kera ja Hajimella olisi hiukan seliteltävää.


Eiköhän tämäkin ihme lopussa nähdä.


Soniaa vedätettiin monta vuotta.


Käsi oli stabbed up.


Akane on kunnon pörssihai.

En ollut edes pahemmin ajatellut Nagiton morakättä juuri tällaisissa olosuhteissa, koska oletuksena oli ollut muutenkin, ettei pelle päätynyt näin väkivaltaiseen itsariin, vaan joku – se todellinen murhaaja – oli avustamassa. Siksi olin harvinaisen ulalla miettiessäni oppilaiden mukana debatissa, miten sadomasokistinen urpomme survoi kämmeneensä ison ja ruman puukon ollessaan kolmeneljäsosaraajaisesti lattiaan naulittuna. Debatissa oli jälleen kaikenlaista hauskaa teoriaa. Kallistuin aluksi Sonian suuntaan, sillä prinsessa on ollut muihin suhteutettuna todella usein oikeilla jäljillä ja nyt tarina ilmaan nakatusta puukosta kuulosti loogiselta. Teräasehan olisi voinut pudota nätisti – tai hyvä on, aika sotkuisesti – keskelle kämmentä. Näillä hienomotorisilla taidoilla pääsisi korkeintaan sirkukseen. Chiakilla on pätevämpi oletus, johon liittyy ratkaisevasti murhan toinen uhri, jota ihmettelin pitkään ja hartaasti murhatutkimusten alkupuolella. Debatin pettämättömällä yhtälöllä kumpikin mysteeri ratkeaa.


No plushies were harmed during the making of this game.


Sitten olisi harmittanut, jos puukko olisi jäänyt ilmalennon aikana kattopalkin päälle.


Ei, kyllä se oli ihan oikea puukko.


Suostun co-op -seuraksi.

Nagito survoi puukon kahva edellä pehmokuman vatsaan ja läimäytti kämmenensä pystyssä törröttävästä terästä läpi. En osaa edes kuvitella, millaista pälliyttä tällainen kyseenalainen uroteko vaatii. Tai korkeaa humalatilaa. Morakämmenestä jäi tietysti veririnki pehmolelun kahvakolon ympärille. Karmivan repäisynsä jälkeen Nagito nakkasi pehmolelun verhon suuntaan luultavasti hankkiutuakseen siitä eroon tulipalossa, mutta heitto jäi lyhyeksi ja se on hänen kannaltaan voi voi.


Monokuma saisi pehmokumista mainioita keittiöveitsitelineitä.


No voi harmi sentään.


Tänä yönä ei nukuta.


Jabberwockin tulivuoreen.

Fuyuhiko on vakuuttunut. Lähes. Irvokkaat palaset alkavat loksahdella kohdalleen Nagiton ruumiin ongelmissa, mutta valtavin niistä törröttää hänen vatsastaan. Millä Gungnir-peitsi selitetään? Jos Nagito päätyi päättämään päivänsä oman käden kautta – ja kädet sekä jalat olivat jokseenkin jäävejä osallistumaan itse-eutanasiaan – peitsi on se todennäköisin surmaaja ja Nagiton viimeinen temppu. Tuollainen ase vatsassa tekisi välittömästi höpöä sisuskaluille, mutta mafiaheppumme ihmettelee tapahtumien järjestystä. Jos kaikki päättyi Gungniriin, miten Nagito sai järkättyä sen itseensä? Tässä vaiheessa hänen oikea kämmenkään ei ollut enää täysin vapaa, koska valtaosan siitä vei puukko. Tuolla kädellä ei enää käsiteltäisi edes veroilmoitusta ruumiin teutaroidessa hirvittävissä tuskissa muutenkin.


Peitsi sojotti lattiasta ja Nagito putosi siihen.

Akane veikkaa järjestyksen olleen päinvastainen eli Nagito keihästi – peitsetti? – itsensä ja puukotti itseään vasta sitten, mutta Soniasta tämä ei ole lainkaan uskottavaa, koska tuollainen jölli tappaisi laakista. Siveellinen prinsessa ei tietenkään puhunut jölleistä, mutta aivan hyvin hän olisi voinut, koska Kazuichi innostuu liikaa sanavalinnoista, joiden monitulkintaisuutta kaksimielisyyskurssia mikrovaltiossaan käymätön aatelinen ei millään hoksaa.


Minä sinulle ison ja paksun näytän.


Kazuichi samaten.


Sonia on nähnyt semmoisia videoita.


”If you got penetrated by something so big and thick, you would die instantly!”

Chiakikin ymmärtää peitsi-itsemurhan näissä olosuhteissa erittäin vaikeaksi tempuksi, koska vasen käsi on sidottu ja oikea käsi telottu. Hän ei kuitenkaan millään usko, että kukaan muukaan olisi Nagiton kuolemasta vastuussa. Soniakaan ei usko moiseen julmuuteen. Monokuma hykertelee naurusta, kun historia toistaa itseään. Olisi parasta uskoa. Kazuichi ihmettelee, vedetäänkö heitä jälleen nenästä, sillä itsemurha alkaa tuntua liiankin kätevältä ratkaisulta kaikkiin heidän ongelmiinsa. Jos tuomiopiirissä onkin tappaja, hän änkyttää, että hänet ja neiti Sonian voi suoriltaan poistaa laskuista. Onkohan noin… vai ovatko he oikeasti salaliitossa meitä muita vastaan?


Pahvikumat tappoivat.


Novoselicissä vain kivitetään hengiltä.


Kukaan ei koskaan opi mitään.


Sinäkin iho umpeen.


Entä jos Nagito kuoli luonnollisista syistä?

Chiakilta ei ole mennyt usko muihin takaiskuista huolimatta eikä Fuyuhikokaan haluaisi uskoa keskuudessamme lymyilevään sontiaismolottajaan, mutta itsemurha vaikuttaa silti älyttömältä. Kazuichi panee sanoja pelineidin suuhun, sillä Chiaki ei missään vaiheessa kutsunut Nagiton peitsitemppua mahdottomaksi. Mysteerin ratkaisuun Chiakin ehtymätön älli ei sentään yksin riitä, sillä hän tarvitsee siihen herttaisesti muiden apua ja tukea, joilla on tähänkin asti pärjätty. Ja nyt he taistelevat ensi kertaa epätoivoa vastaan ilman Nagitoa, josta oli korvaamatonta hyötyä, pakko se on myöntää. Kenties hän olikin vain riippakivi, jonka uppoaminen aiheuttaa yhä töykeitä ongelmia.


Chiakin käyttämä friendly fire kostautuu räiskintäpeleissä jatkuvasti.


Sinulla on vain kehno mielikuvitus.


Chiaki ei alennu Very Easyyn.


Sohien sokkona oikeita vastauksia.

Debatti ei aiheuttanut töykeitä ongelmia. Olin varautunut pahimpaan kerronnan dramatiikan perusteella, mutta keskustelussa johdatellaan sen verran oikeaan suuntaan, että ratkaisuun ei mennyt pitkään, kun se oli oikeastaan tiedossa entuudestaan, ainakin osittain. Joidenkin debattien ratkaisu noudattaa yleensä kaavaa, jossa pyöritellään asiaa X useammalta kantilta, kunnes joku toteaa sen suoriltaan mahdottomaksi. Siinä heti heikko kohta ammuttavaksi, kunhan läheltä liippaava luoti löytyy. Tämä debatti oli kaavan malliesimerkki. Kaavoihin kangistuminen ei ole mitenkään huono merkki, sillä silkan tekstipainotteisuutensa vuoksi jokainen debatti on lähtökohtaisesti erilainen. Toki näin pitkällä pelisarjassa ratkaisuja saa ja pitääkin ennakoida. Säälittäväähän se olisi, jos olisin autuaan kujalla ja bruteforcettaisin oikeat valinnat vääristä kiinnittämättä tiettyihin toistuviin teemoihin huomiota.


Ei liene sattumaa, että Nagiton taulun verijuova on muita sottaisempi. Gundhamin taulun X on puolestaan ihan omalla fontillaan syystä tai toisesta.


Lord Kazuichi mitä helvettiä nyt.


Onpas nätti A-kirjain.


Malliesimerkki tilanteesta, jossa häiriö tulee pirstoa pois tieltä, sillä totuusluoti kimpoaa tästäkin.

Vaikka Nagiton vasen käsi olikin sidottu, siihen oli jäänyt verta jokseenkin erikoiseen muodostelmaan: kämmen oli jäänyt veren ympäröimänä tahrattomaksi ja kämmenselän puolen sormet sotkeutuivat nivelistä ylöspäin. Kuuluisaa järkeä käyttämällä Akanelle tulee kertoa, että Nagitolla oli käsi nyrkissä jonkin ympärillä. Splatteronanoinnin (kaikkea minäkin kirjoitan, mutta Akanen irtokommentti pakotti) itsemurhaaja jätti sikseen, sillä Nagitohan puristi nyrkissään Gungniria. Hän oli kylläkin haavoittanut vasenta käsivarttaan, mutta sen verran lievästi, ettei ote hellittänyt.


Nagito jätti kättelyvaraa.


Luultavasti luonnottomuus.


Nyt menee mahdottoman vaikeaksi.


Pirunsarvia.


Akane on kade.


Tosi kepeä pintanaarmu joo.

Fuyuhiko huomauttaa, että vatsan gungnirointi olisi silti mahdotonta. Kyllähän peitsi kieppuisi ranteen mukana, mutta kahlitusta kädestä sitä on hooceempi tempaista pystyyn vatsasta. Hajime pyytää vetoapua Chiakilta, joka on pitkään hiljaa, oletuksena torkkujen partaalla. Tytöllä välähtää kaiketi Akanen elämänmakuisen viisauden ansiosta tai sitten hän vain kokosi ajatuksensa. Nagito kyllä piti kiinni peitsestä, mutta kuten Hajime täydentää, hän piti nyrkissään Gungnirin pitkää metallipunnukseen päättynyttä piuhaa. Vaikka nyörissä oli verta, siitä puuttui sopiva siivu juuri siitä kohdasta, joka oli Nagiton nyrkin uumenissa. Aivan kuten spekuloin ajat sitten!


Telekineettisesti.


Pois se minusta, tämähän on mielenkiintoista.


Akane kokeili metodia uudemmalla eikä se kelvannut edes takuuhuoltoon.


Gungnirittomasta osasta.


Nagiton muotoinen jälki.


Tuo punnus näyttää ihan lehmänkellolta.

Porukan jäljellä olevat jätkät – miinus minä, koska c’mon – eivät ihan tajua, mitä merkitystä piuhasta pitelyllä olisi. Ei kai sentään Nagito kieputtanut Gungniria piuhan varassa kuin harvinaisen kömpelöä ja tarkoituksellisen hengenvaarallista moukaria? Miten sellaisen edes saisi pelkällä ranneliikkeellä pyörimään? Tuskin se olisi vatsaankaan siitä päätynyt, varsinkaan pystyssä. Chiaki vaikenee ja kaikki uppoutuvat toviksi ajatuksiinsa pohtimaan Gungnirin toiviomatkaa Nagiton suolenpätkiin. Sonia toteaa heidän päätyneen umpikujaan, mutta siellä ei olla vielä, ei niin kauan kuin Chiaki tuumii, että kannattaisi ajatella askel kerrallaan. Hän heittää minulle vinkiksi peitsen paikan juuri ennen Nagiton sisuksia.


Tiedät kai itsekin, kuinka typerältä se kuulostaa?


Jos keität.


TPTTOSAATIOETAAAO kuulostaa sopivalta. 

Loput poimitaan logiikkasukelluksesta, johon on lisätty aivan uusi elementti. Tai oikeastaan este. Koska rotkoon putoaminen tai ilkeät estekolmiot eivät enää riitä haasteeksi, vektorikentällä partioi oransseja timanttikuvioita, jotka vaappuvat laiskasti vasemmalta oikealle kuin Crash Bandicootin vihollismöllit. Käytännössä ne ovat paikkaa vaihtavia esteitä, joihin tulee kiinnittää ylimääräistä huomiota. Synapsipolkujakin tarjotaan kysymysvaihtoehdoissa nykyään järjestään aina kolme, mutta nyt en mennyt halpaan, kun hoksasin muutenkin, mitä tässä ajettiin takaa. Rikospaikalta puuttuu vielä yksi elementti… mutta ei enää.


1. Polygon Window – 5:24


2. Audax Powder – 4:36


3. Quoth – 5:34


4. If It Really Is Me – 7:01


5. Supremacy II – 4:04


6. UT1 – Dot – 5:17


7. (Untitled) – 6:24


8. Quixote – 6:00


9. Quino-Phec – 4:42

En ole yhtään epätoivoinen edes jotenkin surffaukseen liittyvien kuvatekstien kanssa, pois se minusta.

Nagito ei missään vaiheessa roikkunut kattopalkista. Gungnir roikkui. Sen piuha muljautettiin palkin yli ja uhri piteli siitä kiinni antaen peitsen roikkua yläpuolellaan. Kun hän päästi irti, Gungnir upposi vähemmän nätisti vatsaan. Palkkiin jäi verijuova nimenomaan piuhan loppupäästä, kun se käväisi fysiikan lakien mukaan palkin luona peitsen pudotessa. Kazuichi on häkeltynyt, mutta peitseä on hankala selittää millään muullakaan tavalla.


”Magic! Miiiindfreak!”


Tämä on kai sellainen elämänlanka.


Tai sydänkäyrä.


Olisiko haulikkoterapia ollut hienompi keino poistua?


Pitäähän sitä keulia näin nerokkaalla tempauksella.


Suurin osa keisseistä on merkillisiä.

Itsemurha-ajatusta alusta asti vastustanut Fuyuhiko ei ole tainnut nähdä Kuzuryu-klaanissa mitään ihan näin sadistista veritekoa, sillä Nagito olisi hyvinkin voinut tehdä tämän kaiken itselleen puristaessaan Gungnir-piuhaa nyrkissään. Suujesari peitti rääynnän Nagiton silpoessa vapaalla kädellä reisiään ja käsivarttaan, lävistäessään kämmenensä puukolla ja tuossa vaiheessa olikin aika jo päästää irti ja hiljaisuus lankesi varastoon. Älyvapaasta teoriasta on hyvin vaikea löytää aukkoja. Nagito Komaeda teki itsemurhan…


Onhan tuossa tekemistä kerrakseen.


Olisi häiritsevää, jos Nagito olisi ollut täysin vaiti.


Fetissit yms. 

…tapattaakseen kaikki muut. Hajimelle valkenee, että heidän symppis ystävänsä johdatteli heitä väärille jäljille, jotta Monokuma teloittaisi kaikki. Tämän tajuttuaan porukan kovimmatkin luut kalpenevat Nagiton mielipuolisuuden edessä. Hajime vieläpä luuli Nagitossa olevan jotain hyvää jäljellä, mutta ei: umpikahjo hörhö riivaa heitä yhä haudan takaa ja virnuilee kuin, no, hullu.


Ihmekös tuo, kun olen väärin vastaillut debateissa.


Nagiton lempihahmot kuolivat jo, muilla ei ole väliä.


Ette vain ymmärrä neroutta.


Monokuma jää toiseksi.


Kuulostaa japsiropepahikselta.

Sonia ei käsitä, mitä suunnitelmia vainajalla oli petturin paljastuksen varalle, koska koko pommiuhkahan oli luotu sitä varten ja nyt petturi on jäänyt paljastumatta. Kazuichin mukaan joukkomurhalla petturistakin päästäisiin eroon, mutta silloinhan Nagito olisi voinut vain ryhtyä toimeksi järjestämättä mutkikasta pommiuhkaa. Jos Nagito teki näin radikaaleja asioita itselleen, hän olisi aivan yhtä hyvin viitata kintaalla säännöille ja lopettaa retken kaikkien osalta. Fuyuhiko uskoo pommiuhan olleen paikallaan, jotta Nagito saisi kaikki erilleen etsimään räjähteitä. Kenelläkään ei olisi alibia, joten kuka tahansa olisi voinut olla Nagiton potentiaalinen murhaaja. Itsemurha olisi jäänyt pimentoon kaikkien syytellessä toisiaan vainoharhan vallassa. Fuyuhikolla ei ole Nagitosta juurikaan lempeää muistopuhetta ja tämä hämmentävä oikeudenkäynti taitaa muutenkin olla tässä. Nagito teki itsemurhan.


Teki itsemurhan tajuttuaan, kuka on petturi.


Ei ole äärimmäinen onni myötä, kun jäi kiinni tihutöistään.


Tuon voi takoa hautakiveen.

Akanen hämisaistit kutisevat kovasti, mutta hän antaa olla, kun itsemurhassa tuntuu olevan järkeä. Hajime alkaa pohtia itsekseen mutu-urheilijan innoittamana, sillä jokin häntä vaivaa, puuttuva petturi kenties. Nalletuomari huomaa keskustelun tauonneen ja miettii, pitäisikö äänestys mustuneesta jo käynnistää.


Sieltäkö se äärimmäinen vastaus pilkistää?


Koska on vasta oikeudenkäynnin ensimmäinen puolisko.


Petturina olisin jo paljastanut itseni, kun asiasta jauhetaan yhä!


No kun en tiedä!

Useimmista pitäisi, sillä itsemurhaa on hankala näillä näytöillä kyseenalaistaa. Kazuichi on oikeastaan huojentunut, koska viimeinen oikeudenkäynti päättyisi tähän ja onnellinen saaripako odottaa. Koska kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan, Monokuma siirtyy istunnon viimeiseen vaiheeseen.


Hanki parempi mutu.


Eihän meillä ole edes laivaa.



 

No jos Hajimelle ei mikään riitä, sama kai se on seisoskella täällä tovi jos toinenkin. Onhan noita käyttämättömiä totuusluotejakin vaikka vallankumousarmeijalle jakaa. Muut ovat Hajimen jumituksesta ihmeissään, sillä mitä tästä enää puuttuu? Petturilla ei ole edes väliä, jos Nagito päätyi teilaamaan itsensä. Useimmiten kylmäpäinen ja/tai hassahtanut Chiaki on huolissaan, kun kaikkea ei ole selvitetty. Nagiton ilmeisestä itsemurhasta puuttuu yhä jotain eikä edes kaikkeen sotkeutunut Nagito olisi voinut siihen vaikuttaa.


Olisi petturi silti kiva tietää.


Joko puhuttaisiin siitä huijari-Togamista?


Ajan rakenne?


Nyt tämä kuule vasta alkaa.

Kun minut paiskattiin totuusluotivalikkoon, en todellakaan heti hoksannut, mitä tässä ajettiin takaa, ja myönnän valinneeni summamutikassa vääriä luoteja arvellessani, missä muka voisi olla jotain mätää. Tiesin koko ajan, ettei Nagiton kuolema voisi olla näin yksiselitteinen ja kun valitsin sen oikean totuusluodin, en silloinkaan valaistunut välittömästi. Olin vain että jaahas, mitäs peliä tämä on? Hajime avaa Monokuma-kansion ja lukee sen uudestaan. Siinä kerrotaan uhri, kuolinpaikka, kuolinaika ja yksityiskohtia ruumiista. …Mitä oleellista tästä puuttuu?


Ei mikään ihme, kun Chiaki kiinnitti kansioon huomiota!


Tämä väitehän on puhdasta sontaa, oikeudenkäynti on aloitettava alusta.

Hirsipuugambiitin tyhjän fraasin kirjainten lukumäärästä vastauksen heti kaikessa yksinkertaisuudessaan tajusinkin, mutta mieleni suunnilleen suli, kun järkyttävä kaaos edessäni avautui. Kirjainhelvetin sekasorto ei staattisista kuvakaappauksista välitä, mutta aakkosia oli kaikkialla. Ne lipuivat verkkaisesti mikä minnekin omien tarkoitusperiensä mukaisesti ja täyttivät koko halvatun ruudun. Ja sitten väärät kirjaimet kolaroivat. Ja kolaroivat. Ja vielä kerran kolaroivat. Kirjainralli alkoi vaikeustappi kaakossa eikä siitä hellittänyt. Minipeli meni oikeastaan hysteeriseksi repeilyksi yhdistellessäni pakokauhuissani palluroita enkä edes välittänyt ympärilläni tapahtuvasta räjähtelystä, joka visualisoi Jabberwockin pommiuhkaa. Minä väitän käsi sydämellä, että juuri tätä minipeliä on täysin mahdoton läpäistä ottamatta osumaa, ainakaan perusvaikeustasolla. Pakko joskus kokeilla hardilla ihan läpällä. Ympäriinsä kulkevia kirjaimia on yksinkertaisesti liikaa kontrolloitavaksi ja niiden satunnaisuutta on järjetöntä edes ennakoida. En ollut edes yleensä tylsänpullean minipelin tolkuttomasta turpasaunasta vihainen, koska touhu meni niin absurdiksi! Tällaista loppupuolella pitääkin olla.


CSCSC SC SCSCS?


CANDY IN SPACE?


CAUSE IF CAUSE?


CAUSE OF FLOOD?


CAUSE OF DESKS?


CAUSE OF DEANS?


Kuolinsyy oli avaruuskirjainten ruuhka-aika.

Vaikka kansiossa Nagiton haavoista seikkaperäisesti kerrottiinkin, kuolinsyy puuttuu täysin. Kaikilla aiemmilla kerroilla se on kerrottu yleensä heti alussa. Sonia on ihmeissään, sillä Gungnirhan uhrin tappoi. Kazuichin mielestä kuolinsyytä ei edes tarvitsisi kertoa, jos sen näkee heti muutenkin. Kun Monokumalta tentataan asiaa, ketku vetoaa jenkkien perustuslakiin, jonka pätevyys Jabberwock Islandilla on ihan toinen juttu.


Lavastettu juttu.


1 2 3 4 fiiiif.


Monomi puolestaan käyttää oikeuttaan olla hiljaa.

Chiaki muistaa, että parissa aiemmassakin kansiossa pimitettiin tahallaan oleellista tietoa, joka heidän oli itse ratkaistava. Jos tämäkään kerta ei ole poikkeus, Nagiton kuolinsyy on auki eli hän ei välttämättä tehnytkään itsemurhaa. Kenties kuolema saatiin näyttämään itsemurhalta ja Nagito oli juonessa mukana? Hajime ei olisi enää niinkään varma sekopääystävämme suurista suunnitelmista. Itsemurhan tarkoitus ei ollutkaan välttämättä tapattaa kaikkia. Akane ihmettelee, kenen puolella oikein olen, mutta Hajime uskoo, ettei uhrin ilkeämielisyys suinkaan päättynyt tähän. Miksi Nagito antaisi avaimet totuuteen ja heittäisi henkensä näinkin helposti? Monokuma hihittää, kun ainakin uskon Nagiton pahuuteen, jos en muuhun.


Kuudennessa murhassa kansio on typötyhjä.


Se oli kausaliteetin tahto.


Nagito oli vain laiskalla tuulella.


Monokuma ei ole Facebookissa.

Pelityttö liputtaa oikeudenkäynnin jatkon puolesta ihan varmuuden vuoksi, sillä ääniä annetaan kuitenkin vain kerran. Muut ovat samaa mieltä. Monomin nappisilmät loistavat ylpeydestä ja hänen sanansa peilaavat Nagiton irvokasta ilosanomaa toivosta. Senkö Nagito jättikin jälkeensä? Uhrasiko hän itsensä muiden puolesta? Ja ennen kaikkea… uhrasiko Nagiton murhaajakin itsensä muiden puolesta?