156 - Luku 4, Daily Life, osa 5

Keskustelu tyssää tähän ja kaikki karkaavat allapäin omille teilleen näkemään nälkää. Hajime palaa rypäleloungeen ja yrittää luoda vapaa-ajallaan ihmissuhteita, vaikka päässä heittääkin. Hiipivä nälkäkuolema kuuluu myös synkäksi muuttuneessa taustamusiikissa rampatessani ympäri suljettua rakennusta, jonka vellovat marjatapetit eivät varsinaisesti auta.


Huvitalo onkin pakolaivassa.

Löysin heti Sonian huoneestaan, mutta nyt hänkin on mietteliäällä tuulella eikä suostu seuraani. Ehkä sitten huvitalon ulkopuolella. …Mielenkiintoista. Sonian kanssa olisi vielä yksi sessio jäljellä ja kyllä tulee kiroiltua, jos hän pääsee sitä ennen hengestään murhattuna tai murhaajana. Myös Chiaki jatkaa valitsemallaan linjalla. Kaikkien muiden kanssa voi sen sijaan nälkiintyä. Scratch that, kaikkien muiden paitsi Kazuichin. Mekaanikko mulkoilee minua vihaisesti ja poistuu mitään sanomatta paikalta. Tämä selvä!

…Mutta kuka Sonian tilalle? Kenen kanssa uskaltaisi ja haluaisi viettää aikaa? Akane ei usko Hajimen olevan petturi ja olen hänen suhteen vähän siinä ja siinä. …Nääh, joskus toiste. Nekomaru on samoilla linjoilla sporttitsiksin kanssa ja hän olisi erittäin hyvä kaveerauskandidaatti, mutta ehkäpä ei sittenkään. Tämä perustuu siihen, että hän on nyt robotti ja jäisin paitsi Nekomarun jutuista ihmisenä. Kenties Nekomarua käsitellään vähän samaan tapaan kuin Tokoa ja Genocide Jilliä kahtena eri entiteettinä, mutta toisaalta en tiedä, onko hänelle kirjoitettu riittävästi dialogia sekä ihmisenä että robottina, että hänelle voisi jutella putkeen. Nekomarun kanssa kun olisi voinut teoriassa hengata heti alusta asti eikä hän olisi ehtinyt robotisoitua ennen sitä maagista tähtimerkkiä oppilaiden todistussivulla.

Vaihtoehdot käyvät vähiin ja kansaa on helppo karsia. Gundham on jo käyty läpi ja Nagito on… Nagito. Jäljelle jää Fuyuhiko. Joskus ennen en olisi halunnut olla samalla saarella hänen kanssaan, mutta nyt pikku yakuza on erikoista kyllä yksi saaren mielenkiintoisimmista tapauksista. Ajanvietto hänen seurassaan onnistui muutenkin vasta kolmosluvusta eteenpäin, joten juttujen luulisi olevan sen mukaisia. En keskustelisi entiselle Fuyuhikolle vaan nykyiselle Fuyuhikolle. En usko saavani puukosta, kun lähestyn babyfacea, joka raivoaa yhä taijista. Huomasin lahjavarastoni käyvän vähiin, mutta onnistuin yhä mielistelyssä.


Kaikkea nuo osaavatkin.

Tarinan suhteen todellakin ollaan ajan tasalla, vaikka Hajimen itsetuhoiset vatsatiedustelut sopisivat paremmin kolmoslukuun. Fuyuhiko toteaa, ettei kunniatempaisusta tarvitse välittää. Se oli vain osoitus yakuzaverestä hänen suonissaan. Sairaalalepo pani kuitenkin pikkumiehen miettimään kuolemaa, joka useimmiten aiheutuu muille hänen klaanitaustansa vuoksi. Hänestä on harvinaisen irvokasta, että muut kunnialliset tavisoppilaat joutuvat kohtaamaan hänet.


#vainyakuzajuttuja


Kannattaisi vaihtaa nimeä.


Mikankin oli todella kunniallinen.

Hajimeakin luulisi juttelu pelottavan Fuyuhikon sanellessa maailman olevan karu paikka, jossa useimmat asiat ratkaistaan väkivallalla. Fuyuhiko kertoo isänsä olevan harvinaisen häijy tapaus, joka ei tule vaimonsa kanssa toimeen. Uppiniskainen äitikin yrittää aina välillä listiä puolisonsa. Tervettä menoa, ja Fuyuhiko varttui tämän keskellä. Hän olisi kuollut perheriidoissa ilman Pekoa. Hajimen ei tarvitse pahoitella miekkailijan poistumista keskuudestamme. Fuyuhiko tietää paikkansa ja osaa olla tarvittaessa luja. Hajimen ei tarvitse vähätellä häntä.


En voi enää peruuttaa huoneessa kauemmaksi.


”But, Sir Jecht was a kind and gentle man!”


Naispuolinen yakuza on kaiketi yakuzatar. …Yakuzette?


Ihan kuin meillä kotona eikun siis.


Tästä eteenpäin perheillallinen on kuolemaksi. Jos siis perhe on enää hengissä.


Fuyuhiko Kuzuryu, toinen sivu.

Vapaa-ajan jatkuessa jatkan Fuyuhikolla, koska Sonia on yhä epäsosiaalisella tuulella. Huvitalokierroksen perusteella nälkä alkaa vaikuttaa ihan kaikkiin. No paitsi Nekomaruun tietenkin. Akanen mantrana on ruoka, Kazuichi ei jaksa enää vältellä Hajimea ja jopa suostuu seuraksi, Gundham on hapan mutta hän on aina hapan ja Nagitokin alkaa rakoilla suostuen syötäväksi.


”That!”


Pieniä voittoja.


Gundhamilla on tärkeämpääkin mietittävää kuin nälkä.


Siinä tapauksessa pitänee pyyhkiä Vitan näyttöä.

Fuyuhiko ei luovuta ihan helpolla. Tämä pätee sekä nälkään että johonkin, joka on kovasti hakusessa. Hänestä Hajime voisi pitää huolta omista asioistaan. Pahantuulinen ja viekkareista kärsivä Fuyuhiko mutisee jotain Rocketpunchista, jossa on aina porukkaa. Hajime uskaltautuu arvailemaan, mistä on kyse, ja osuu avullani heti (tai no toisella yrityksellä, koska olin tyhmä) oikeaan. Fuyuhiko on ällistynyt ja kehottaa kylmästi pitämään makean salaisuuden omana tietonaan tai Hajimelle löytyy pian tuore hautapaikka. Sankari rauhoittelee äkäistä rikollista, sillä hänkin samaistuu makeaan eikä siinä ole mitään hävettävää. Fuyuhikosta ei tunnu lainkaan sopivalta, että klaanin perijä pitää kekseistä.


Et edes ruokaa tai uloskäyntiä?


Nyt siellä ei taida olla ketään.


Hauskasti viimeinen vaihtoehto olisi myös pätevä hetken päästä.


Keskustelu olisi immersiivisempää huvitalon ulkopuolella.


Corleonetkin pitävät juustokakusta.

Hajime koettelee onneaan tuomalla maidon mukaan yhtälöön ja Fuyuhiko alkaa etsiskellä vimmoissaan lapiota. Maitojuttujen perusteella heppu kärsii laktoosi-intoleranssista, joka lienee harvinaisen kova paikka. Hajimea ei edes naurata, kun Fuyuhiko marssii pois paikalta. Sepä meni mallikkaasti, mutta ainakin Fuyuhiko tuntui hetken aikaa ihan tavalliselta nuorukaiselta. Kaikki kaverisessiot eivät pääty suotuisasti, mutta en olisi huolissani, sillä johan tätä todistin Trigger Happy Havocissakin.


Nyt meni rikollisjärjestön uskottavuus.


Pitää enemmän piimästä.


Oikeasti itken vuolaasti.


Fuyuhiko Kuzuryu, kolmas sivu.

Kolmatta perättäistä vapaa-aikaa ei tänään onneksi nähdä, sillä Hajimen voimat ovat totaalisen lopussa. Ajatukset pyörivät kehää nälässä ja kuolemakin käy mielessä. Hän hätkähtää ja tajuaa sekoavansa pian. Pakkohan täällä on uloskäynti olla. Hän muistaa Monokuman puhuneen epämääräiseksi mysteeriksi jääneestä Final Dead Roomista, joka on tarkoitettu vain urheille. Tai uhreille. Hän tietää, ettei kukaan ole käynyt vielä siellä.


On siinäkin esikuva.


Hajimekin osaa halutessaan sadatella.


Se olisi hieno viimeinen tekoni.

Hajime alkaa raahustaa hitaasti kohti mansikkataloa… enkä tarkoita hitautta vain tekstitunnelmointina. Kulkuvauhti on vähintään puolet hitaampi, mikä on pieni mutta erittäin toimiva tehokeino. Hajime ei halua ajautua sivuraiteille eikä törmää juuri kehenkään ankealla reissullaan. Epäilemättä useimmilla on parhaimmillaan muutakin ajateltavaa. Hehän ovat olleet jo vähintään kaksi ja puoli vuorokautta ilman ruokaa. Akane on kuitenkin tolpillaan Nekomarun seurassa Sakura-patsaan luona. Hajimesta on kohtuullisen käsittämätöntä varsinkin nääntyneen voimistelijan kannalta, että he ovat treenanneet. Sen avulla Akanen ajatukset pysyvät poissa ruoasta ainakin hetkeksi, mutta Nekomaru on huolissaan hänen voinnistaan. Akane haluaisi kuitenkin harrastaa ”sitä” Nekomarun uuden, entistäkin sähköisemmän olomuodon parissa. Eriskummallinen pariskunta häipyy, eikä Hajime edes jaksa miettiä asiaa. Hoipun hissiin ja sieltä mansikkatalon ykköskerroksen poikki aivan kammottavan klovnioven luokse.


Nekomarua voi ajatella kyljyksenä. Ainakin sitä entistä.


Hän ei ole lukenut Asimovia.


Heidän välillään kipinöi.


Kuuluu vain tällaista.

Hajime ottaa tukea seinästä ja alkaa olla epätoivoisen innoissaan tulevasta. Pakohourailu päättyy, kun perässä vaivihkaa hipsinyt Chiaki pyytää häntä lopettamaan. Tyttö ei usko uloskäynnin olevan oven tuolla puolen, sillä Monokumahan puhui vain jostakin pelistä, jonka palkintona on ase. Sitäkö Hajime tavoittelikin? Chiaki pommittaa vaitonaista protagonistia kysymyksillä ja pyytää häntä palaamaan takaisin. Hajime seuraa.


Juoppoudesta voi parantua.


Chiaki kävi ja löysi siivouskomeron.


Syön sen, tietenkin.


Eihän tuosta sovi kieltäytyä.

Kökköhuoneessa harhaiset ajatukset kiertävät kehää nälkäkuoleman ja heikotuksen välillä. Hajime punnitsee vaihtoehtojaan, joista hän ei ole enää lainkaan varma. Aamulla hän oli vihainen, mutta joukkokuolema ei enää tunnu olevan kiva vaihtoehto. Jotain on tehtävä, mutta keho antaa periksi ja hän menettää tajuntansa.


Kuudenteen lukuun ilman safkaa ja johan alkaa lyyti kirjoittaa.


Tuohon lamppuun voi aina hirttäytyä.


Se oli vain ehdotus.

Hajime havahtuu tymäkkään jysähdykseen, jonka alkuperästä hän ei ole lainkaan varma. Taju lähtee uudestaan ja hän on melko varmasti yön yli horroksessa, koska teatteriesitys pärähtää käyntiin. Monokuma höpisee jotain kauppareissustaan, jossa hän kohtasi komean sällin, joka vain teeskentelee varallisuuttaan totuuden ollessa huomattavasti arkisempi. Vai niin.


Monoronen tykit.


Pian saapuu tsunami.


Et nyt hirttäydy uudestaan.


Taisi hirttäytyä.


Käsikirjoittaja keljuilemassa työkaverilleen.

Hajimen tietoisuus palaa paljon myöhemmin, mutta keho ei heti tottele käskyjä ja häntä paleltaa vietävästi. Jotenkin hän tiedostaa Monokuman vähemmän viihdyttävän taiji-session alkavan pian ja pakottautuu pystyyn katsomaan kelloa. Aamuseiskaan on viisi minuuttia ja hän tietää liikuntasessiosta jättäytymisen seuraukset.


Kieri alakertaan.


Jos menet sinne, kaikki kärsivät.

Alakerrassa Sonia tervehtii minua melko psykoottisin elkein. Itsekseen heleästi hihittävä prinsessa syynäilee Hajimen kasvoja nälkäisesti ja haluaisi puraista häntä. Alan ymmärtää, miksi Sonia vältteli eilen seuraa. Chiaki varoittaa vatsavaivoista ja häntä verrataan leivokseen. Pelaaja muistuttaa rypäletornista ja kuuntelen vielä kertaalleen Sonian horinoita ennen kuin siirryn käytävälle.


Pikemminkin Matterhornilta.


Nuo voi tarvittaessa yhdistää.


Ibuki on palannut.


Shortcake on vasta toinen nimi.


En ole edes niin ruskea.

Oven avattuaan Hajimen nälkä katoaa.


When I was a small child


Obsessed with the future


I didn’t believe in fate


I didn’t believe in much of anything

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................


Now that I’m a weathered machine I’d give it all, I’d give everything


To have you here to believe, to believe in me


Who could ever hold skin so cold?


Hiding flesh and wire


Only half awake, doubting all the choices I make


Feeling the heat, but never the fire

NEKOMARU NIDAI, ÄÄRIMMÄINEN JOUKKUEMANAGERI & ROBOTTI, ON KUOLLUT.