155 - Luku 4, Daily Life, osa 4

Lay of the Sakura land.


Mitä. Sakura.


SAKURA OGAMI?!

En ymmärrä, miksi maailman vahvimman naisen patsas somistaa rypäletalon ensimmäistä kerrosta. On monta asiaa, joita en ymmärrä. Huomasin jo rypäletaloon saapuessani sivusilmällä jotain vallan veistoksellista, mutta vasta ykköskerrosta tutkiessani tajusin mitä tuijotin. Enkä oikeastaan tajunnut mitä tuijotin. Miksi juuri Sakuran realistisen kokoinen patsas on täällä? Mitä virkaa sillä on? Vai onko Sakuran ruumis jähmetetty patsaaksi? Pelisarjan osat lähestyivät taas aimo harppauksen toisiaan!

Hajime ei tietenkään tunnista Sakuraa eikä minulla ole aavistustakaan, tunsivatko he toisensa Hope’s Peakin kadonneissa koulumuistoissa. Tosin Hajime oli silloin varalaitoksella. Nyt hän ei tunnista edes seifukuun sonnustautuneen ogreotuksen sukupuolta. Olisi harvinaisen herkullista, jos Togami olisi yhä keskuudessamme ja näkisi tuon patsaan! Lähistöllä seisoskeleva Akane innostuu patsaasta, vaikka voimistelijan ei luulisi tarvitsevan tuollaisia lihaksia. Hän tulkitsee Hajimen koristelukommentin hiukan väärin ja kuola valuu. Jos Akane on jo nyt noin nälissään, olisin lievästi sanottuna huolissani.


Tuollaisena Akane näkee itsensä.


Marmori on terveellistä.

Sakura-monumentin lisäksi ykköskerroksessa ei ole mitään kovin oleellista. Paitsi vessapari tietenkin, jonka äärelle Nekomaru on tietenkin päätynyt. Kakkafunktio näyttäisi äijän katkerien puheiden perusteella todellakin puuttuvan. Opin lisäksi kakkoskerrokseen pyrkiessäni, ettei Nekomarun mekaaninen kurkku enää rasitu ylenpalttisesta huutomöykästä, kun hän ulisee rintamasuunnaksi rypäletornia. Ai kun kiva, ihmekös tuo, kun capslock ja venyneet sanat ovat lisääntyneet!


Kuzuryu-klaani ajattelee siviilien parasta.

Haluan varjella kuuloani, joten käppäilen rypälekäytävän poikki rypäletornin juurelle. Ovi on taas ummessa ja Nekomaru takoo sen auki, vaikka yksikin nappulointi riittäisi. Tällä kertaa ovi avautuu viiveellä, mitä Hajime pitää omituisena. Mansikkapuolella ovi avautui välittömästi.


En haluaisi olla nappula juuri nyt.


”What?! I said ’AAAAND open,’ not ’AAAAND close a secondary set of doors!’”


Now loading… Press START to continue.

Rypäletorni on käytännössä täysin samanlainen kuin mansikkatorni, ainoastaan valaistuksen väri on eri. Kuten myös marja lattia-Monomin suussa. Kuten myös marja tornin laitimmaisessa ovessa. Keksin jo näihin aikoihin mansikka- ja rypäletornin jipon, joka on niin ilmeinen, ettei sitä voi olla keksimättä, mutta jätän suuren (ei se edes ole niin suuri) paljastuksen juonen armoille, koska Hajime ei sitä tietenkään heti hiffaa.


Nekomaru ei hallitse jakokulmaa.

Nekomaru tietää uuden oven avautuvan mansikkatornin tapaan vapauteen, mutta Chiaki tietää, ettei tuosta pääse pihalle. Tyttö ei jaksanut enää olla poikien seurassa ja tuli kertomaan huvitalon rakenteellisesta salaisuudesta. Hän pääsee kärsivällisen seikkaperäisessä selityksessään siihen, että mansikkakäytävä kulkee mansikkatalosta vasemmalle ja rypälekäytävä rypäletalosta oikealle, kun Kazuichi ja Nagito ilmaantuvat paikalle. Kazuichi ei enää viihtynyt kahden kesken Nagiton seurassa, mikä on ihan ymmärrettävää. Nagitoa harmittaa, kun häneen ei luoteta. Jaa miksiköhän?!


On tuossa jonkinlainen vino pistemuuri.


There is no try.


Chiaki pitää enemmän pelihahmoista oh wait.


Eli vasemmalla oikealla?


Sittenkin oikealla oikealla?


Tuosta liitosta syntyy vain uusi murhaaja ja onnellinen Nagito.


Mitäs olet tuollainen.

Kaikki muutkin tulevat hetimmiten paikalle, kun rypäletalon anti jäi aika laihaksi eikä kartoituksessa kestänyt sen kauempaa kuin mansikkatalossakaan. Ahdistunut Akane vahvistaa, ettei missään ole syötävää. Kärvistelevä Kazuichi iskee nälkäiset silmänsä tuhon devoihin, mutta prinsessa jyrähtää tuollaisille puheille stopin välittömästi. Mestarikasvattaja ei sekoa vaan toteaa kalseasti, että Kazuichin kannattaisi olla Sonialle kiitollinen, sillä muussa tapauksessa hamstereihin kajoamisen seuraukset olisivat olleet tuhoisia. Jun-P, Cham-P, San-D ja Maga-Z ovat kuulemma nälältä turvassa, sillä mansikkatalon puiston kukkien siemenet kelpaavat vipeltäjille ravinnoksi.


Olisi pelin pitkitystä hakea aina kaikki, nyt voi luottaa käteviin yhteensattumiin.


Puhuhu.


Eihän noista tulisi edes välipalaa.


Hamstericidea.


Gundhamilla on lämmin sytkäri.


Ne vain pudottavat manaa.

Nekomaru haluaa kuulla, mitä muut ovat saaneet selville, joten alan käydä läpi löytöjä vasemmalta oikealle, vaikka Hajimea oikeastaan kiinnostaisi kuulla heti Chiakin suuren salaisuuden loppupuolisko. Mutta kaikki aikanaan. Fuyuhiko vahvistaa, että toisessa kerroksessa todellakin on rypälemäistä majoitusta sekä ihan samanlainen oleskelutila kuin mansikkapuolella. Tosin puhelimessa on mansikkavalitsin ja hän otaksuu, että sillä voi viestiä mansikkapuolelle ja päinvastoin. Akanesta ei irtoa muuta kuin safkakitinää ja Kazuichi tuntuu yhä epäilevän aikeitani, kun Chiaki häipyi juuri minun luokseni. Likalla on hyvä maku, kjeh kjeh. Jotain rasvakouralla on silti Hajimea vastaan.


Punavihersokealle tämä olisi painajaista.


Suolaisempaa kuin sisäänkäynti.


Olen niin kaunis.


Tapa Kazuichi.

Gundham käkättää ja esittelee suureellisen omahyväisesti megalomaanisen paljastuksensa. Hänpä – tai tuhon deva – löysi moottorin heidän pakolaivaansa! Paitsi että se mahtuu hänen kämmenelleen ja on Kazuichin mukaan peräisin lelusta. Tästä huolimatta Gundham höpisee syntyneensä ihmisestä ja demonista kummankin kansan kavahtamana. Hänelle ei ole ostettu leluja, joten kenties siksi hänestä tuli tuollainen. Monokuma ilmestyy hihittämään, sillä hän kusetti kaikkia laivasta. Teknisestihän hän puhui vain ympäripyöreästi laivan osista. Ehkäpä tuhon devat voivat purjehtia lelulla auringonlaskuun ja tuoda apua. Hajimesta alkaa tuntua, että heitä juksattiin muutenkin.


Ei tuo mahdu edes käyntikorttiin.


Olen niin ylpeä.


Radio-ohjattavien ykkönen. (ankaria mainosmuistoja, tunnen itseni vanhaksi)


Lälläslää ynnä huulten päristelyä.


Jalan polkeminen uuvuttaa.

En ottanut selvää Sonian alkuperäisestä jutusta ennen kuin lelujuttu sai hänet ihailemaan eksoottisia radio-ohjattavia vempeleitä, mutta tuskinpa sillä on merkitystä. Nagito vähättelee löytöään ja kertoo sitten Monokuma-arkistosta, joka vaikutti nimensä veroiselta ja aivan yhtä hyödylliseltä kuin karhun lesotushuoneelta sopii olettaa. Pakko kyllä käydä itsekin tuolla, sillä Nagitoon ei pidä ikinä luottaa.


Heti ostaa Novoselicissä samanlaisen.


Arkistoin siis mappi ööhön.


Yo yo yo MTV Cribs. *ärsyttäviä kamera-ajoja jääkaappiin*


Menen ihan tahallaan.

Arkistosta Nagito paikansi myös alakuloisen Monomin, joka alkaa jo tottua kurjaan kohteluunsa, mutta ei se silti tee elämästä yhtään sen auvoisempaa. Monokuma tietenkin huijasi hänetkin tänne, mutta siitä ei tule puhetta, pääseekö pupu karkuun koska tahansa, kun tavalliset säännöt eivät päde pehmoroboihin. Rauniorakennus on tietenkin kaikilta kielletty. Akane erittää kuolaa silmäillessään Monomia. Kenties illansuussa tarjoillaan jänispaistia. Olisihan tuo tietysti moraalisesti arveluttavaa, mutta jos Monomeja on Monokuman tapaan tajuton määrä, ruokaongelma ja universaali nälänhätä ratkeaisivat heti. Vaikka oikeasti nuo penteleet koostuvat vain karvasta ja virtapiireistä.


Nagiton kadonnut äpärä se siellä.


Koeajalle.


Korkeintaan ruokalan keittäjätäti.


Korvat.

Kun jengin havainnot on käyty läpi, Chiaki jatkaa siitä mihin jäi. Nyt sentään kaikki ovat koolla ja kuulolla tytön selittäessä, että toisiaan lähestyvien käytävien perusteella mansikkatalo ja rypäletalo ovat samaa rakennusta, jonka marjasiipiä yhdistää yksi ja sama torni, jossa he parhaillaan ovat. Hajimesta tuo kuulostaa fiksulta, sillä tornin sisällä olevassa ovessa on mansikka kertomassa, mihin ovi johtaa. Vastaavasti nyt avonaisessa ovessa on oltava rypälepiktogrammi. Kazuichin mielestä tuon voisi varmistaa oven sulkemalla, mutta Chiaki ei usko tuon olevan mahdollista. Hän kävi sooloseikkailemassa mansikkapuolella ja huomasi mansikkakäytävän oven sulkeutuvan eikä se suostunut avautumaan. Siksi hän olettaa Hajimen ja Nekomarun astuneen silloin torniin toiselta puolelta. Ovet eivät voi olla auki samaan aikaan, koska tämä on huvitalo, jonka tarkoituksena on sekoittaa käsityskykyä.


Näyttää melkein kemialliselta kaavalta.


Voi olla eri määrä lehtiä.


Kuitenkin jäämme jumiin iäksi.


Toisen oven väliin voi jättää esim. Nekomarun.


Surutalo.

Palikka-Akanelta menee vähintään puolet ihan ohi ja hän esittääkin vastaväitteenä tornien eri värit, joiden perusteella torneja on kaksi. Nagito kertoo, että tornin valaistusta säädellään seinään heijastuvilla lattiavaloilla. Lisäksi eri marjaa järsivä lattia-Monomi heijastetaan lattiaan jostain alapuolelta. Tornivaihdokseen menee hetki, joten oviviive on perusteltua.


Ai että ruoka puuttuu?


Minä kun luulin, että olemme laavalampussa.


Piirtoheitinhän tuolta pilkistää. Jotenkin kurjaa, kun noita ei enää ole kouluissa.

Näin he siis olettavat, mutta Nagiton mielestä tätä voisi testata käytännössä jättämällä jotain torniin ja siirtymällä joukolla mansikkapuolen kautta toiselta puolelta sisään. Akane tarjoutuu vapaaehtoiseksi, mutta Nekomarun hyperkehittyneet aistit havaitsevat erittäin tarkkojen liiketunnistinsensorien syynäilevän heitä joka puolelta. Chiaki keksii, että sen vuoksi mansikkakäytävän ovi ei avautunutkaan, kun Hajime ja Nekomaru olivat tornissa.


Kvantitatiivisesti vai kvalitatiivisesti?


Pikku hetki, aktivoin Soliton-tutkan.


Tapetaan joku ja jätetään hänet tänne.

Nekomaru pahastuu, kun Akane ehdottaa häntä jäämään tänne. Vaikka mechalla puksuttava moottori sydämen sijasta onkin ja vaikka se sammuisikin unitilassa, robo ei aio ottaa turhaa riskiä. Sonia ei lähtisi rikkomaan Asimovin pykäliä turhaan. Chiaki jättää kompromissina e-käsikirjansa lattialle. Jos se on yhä paikalla heidän palatessa toiselta puolelta, torneja on yksi. Tietysti Monokuma voi tulkita tuon roskaamiseksi ja rangaistuksena anastaa elintärkeän kapineen iäksi, mutta sen näkee pian.


Allerginen avainmiekalle.


Robo-Pride and Robo-Prejudice.


Et näe tuota enää.

Rypälemestan Sakura-aulaan palattuamme saan halutessani keskustella kaikille tai vaihtoehtoisesti epäsosialisoida itseni hissiin. Tosin en tiedä, voiko vaakasuoraan liikennöivää koppia edes kutsua hissiksi, jos hissimäisyys määritellään pystysuoralla liikeradalla. Oikeastaan kenelläkään ei ole mitään erityisen oleellista sanottavaa, Soniakin innostuu selittämään Asimovin robotiikan säännöistä kunnolla vasta mansikkatalon puolella. Monomi sentään kertoo huvitalon olleen osa huvipuistoa silloin joskus, mutta vasta Monokuma meni pilaamaan sen.


1) Ole robotti. 2) ????? 3) PROFIT


Monokumalla ei ole koskaan parempaakaan tekemistä. 

Kun hissimatkalla on tuumittu kulkupelin lipuvan hitaasti rakennuksesta toiseen, mansikkatalossa tulee valinnaista juttuseuraa toistamiseen. Sonia erittelee, ettei 1) robotti saa vahingoittaa ihmistä, että 2) robotin on toteltava ihmistä ja että 3) robotin on varjeltava olemassaoloaan, kunhan varjelu ei ole ristiriidassa edellisten sääntöjen kanssa. En ole muistaakseni koskaan lukenut Asimovin teoksia (Foundation-sarja pitäisi joskus yleissivistyksellisesti lukea!), mutta jopa minä olen näistä klassikkosäännöistä perillä. Saapa nähdä, pelaako Nekomaru omilla säännöillään, kun hän kuitenkin on Nekomaru eikä Nekomarun muotista luotu robotti. …Vai mistä minä tiedän?! Joka tapauksessa Monomi on kuulolla ja haluaa opettajana lisätä muutamia pointteja Sonian selostukseen, kun Akane keskeyttää heidät.


Lost in tram-slation.


Ellei ole itsetuhorobo.


Kaikille jälki-istuntoa.

Siirryn mansikkakäytävälle, jossa Gundham höpisee jotain tuhoamastaan jumalasta ja esittelee oven kohdalla San-D:n taitoja. Devahamsteri loikkaa ovinapille ja painaa sitä niin taitavasti, että Sonian silmät tuikkivat ihailusta, joka kohdistuu vuoroin pörrömöykkyihin ja kasvattajan kykyihin. Gundham jää punastelemaan hämillään ja ovi avautuu, kun torni on skannattu ja vastapuolen ovi on sulkeutunut.


Siiseli könyää korvasta.


Supernova shine, super X-ray eyes, looking deep inside, superstitious minds.


CHOO CHOO BUTTONFUCKER.


Gundhamin taitona on kombottaa sanoja hassusti.


License to skill.


Jos Danganronpa olisi Shakespearen sonetteja, Gundham olisi se nuorukainen. Kyllä minäkin harrastan korkeakulttuuria!


Itse et kykenisi.

Lattialle jätetty e-käsikirja on siellä yhä ja huvitalon rakenne on selvä. Eikä uloskäyntiä ole. Ihan varmasti sellainen muuten löytyy Final Dead Roomista! Nagito kehuu yleishyödyllistä Chiakia, joka jatkaa tyhjyyteen toljottamistaan. Sonia ei oikein ymmärrä rakennuksen rakennetta, joka Monomin mukaan sopii kaikessa tolkuttomuudessaan veljelleen. Akane on taas vaihteeksi unohtanut, kuka ihme tämä heitä joka paikkaan seuraava jänis olikaan.


Ehkä se ei ole sama käsikirja.


Chiaki etsii avaruudesta vastauksia.


Tai tämä koko Jabberwock Island.


Olet niin unohdettava.

Kun Monokumasta tuli puhetta, Nekomaru ei käsitä, missä päivittäinen yöilmoitus viipyy. Hänen sisäinen kellonsa kun näyttää yli iltakymmentä. Karhu tulee kertomaan, ettei häntä tule pitää herätyskellona, vaikka saarielämän säännöllisyys onkin pitänyt elämän riittävän tavallisena. Nyt aamu- ja yöilmoitukset jäävät tauolle. Huvitalossa ajankohdalla ei ole niinkään merkitystä, kun ulos ei muutenkaan ole mitään asiaa. Lisäksi hänellä on suunnitteilla jotain uutta ilmoitusten tilalle, mikä vaikuttaa naureskelun perusteella vähintäänkin katalalta.


Kiva tietää kympiltä illalla.


Korvat muistuttavat klassisen herätyskellon niitä ihmeen kilistinhärpäkkeitä.


Monokuma yrittää peitellä Maan lakanneen pyörimästä.

Heiltä ei ole kokonaan anastettu ajantajua, sillä marjarakennusten oleskelutiloissa raksuttaa kätevä kello ja ainakin Nekomaru on jatkuvasti ajan tasalla. Chiakia unettaa (kuinka yllättävää) ja Nagitonkin mielestä olisi hyvä mennä lepäämään, kun illallista ei ole.


Oikea pelaaja ei mene noin aikaisin nukkumaan.


Kilpaillaan siitä, kuka valvoo/elää pisimpään.

Sitä ennen tulee toki päättää, kuka nukkuu missäkin. Chiaki ehdottaa rakennusjakoa tyttöjen ja poikien välillä. Kazuichia harmittaa erkaneminen Soniasta, mutta hän antaa asian olla. Gundham antaa ritarillisesti naisten valita puolensa ensin. Chiaki haluaa rypälepuolelle, joten äijille jää mansikka. Tässä on vaan sellainen perustavanlaatuinen ongelma, että huoneita on viisi ja herroja kuusi. Kenties käsikirjoittaja oli laskenutkin tällaisen jakauman varaan miettiessään, kuka kuolee milloinkin. Nyt merkilliselle sukupuolijakaumalle tulee jopa konkreettista käyttöä.


Chihiro-wannabet käsi ylös nnnnnyt.


Pojat eivät ole koiranpentuja vaan petoja.


Chiaki on immuuni pelien tuottamalle rasitukselle eikä pidä tunnin välein vartin taukoa. (kukapa pitäisi?!)


Mansikkatalossa alkaa siis ankaran raadollinen homostelu.


Et katso minua noin.

Seuraava ongelma on huonejakauma. Kaksi deluxehuonetta, yksi perushuone, kaksi kökköhuonetta ja joku jää ilman. Arvelen jo, mitä minulle tulee käymään, kun Nekomaru ärjyy kooäspeen ratkaisevan kaiken. Nagito tietenkin sormeilee itsensä äärimmäisellä mäihällään ykköseksi. Gundham tyytyy toiseksi, koska huipulla olisi vain tylsää. He pääsevät psykedeelisiin juppihuoneisiin, kun taas Nekomaru nappaa kolmantena perushuoneen. Fuyuhikon ja Kazuichin keskinäistä sijoitusta ei kerrota, mutta ainakin heillä meni paremmin kuin Hajimella, jolle Nagito ehdottaa myötätuntoisena yösijaksi oleskelutilaa. Mikäs siinä tuolilla epämukavasti röhnöttäessä.


”That’s a dirty trick!”


Näemmä paperilla voittaa aina.


Nyt Gundham on alilordi.


Metallisulatto sopisi paremmin.


En kuorsaa paljon.


Saan vain tippurin.

Tällä välin tytöt päättivät suppeammasta huonejaostaan. Sonia ja Chiaki yöpyvät deluxesti ja Akanelle riittää kökköhuone, jonka rinnalla oma koti on kertaheitolla kökömpi. Sonia kilttinä ja ihastuttavana immeisenä kutsuu Hajimen ylimääräisiin huoneisiin. Oijoi, aivan kuin pääsisin tyttöjen tuhmaan asuntolaan jossain ankeassa amerikkalaisessa kasariteinikomediassa!


Kaikki vaan arkiston lattialle.


Roskalava Shibuyassa.


Ystäviä korkeissa paikoissa.

Kazuichille tämä ei kelpaa, sillä Hajimehan voi olla petturi, jolla on pahat mielessä eikä kommelluksilta vältytä. Tyttötrio tyrmää moisen väitteen ja Nagito virnuilee, että Kazuichi taitaa olla yksin ajojahdissaan. Voin taas hengittää keveämmin. Hajimekin on hyvillään ja nukkuu suosiolla toisessa kökköhuoneessa. Ihan miten vaan. Monomi jätetään torniin, koska hänellä ei ole niin väliä.


Petturinkin tulee nukkua hyvin.


Hei, mitä tuolla takanasi on…?


Itsekin epäilin.


Ainakin osui maaliin.


Minähän arvasin!


Meanwhile... 

Siirryn hamekansan vanavedessä automaattisesti rypälepuolen toiseen kerrokseen, josta Sonia on iloinen, sillä täällä on rakennuksen geometrian vuoksi aavistuksen avarampaa kuin vähäkulmaisemmassa mansikassa. Oikeasti koko on juuri tässä kerroksessa illuusiota, sillä ylimääräiset nurkat taakseen sulkeva keep out -nauha tekee samoiltavasta alueesta tasan samanlaisen kuin poikain puolella. Chiaki siirtyy haukotellen oleskelutilan viereiseen lukaaliin ja Akane nappaa ensimmäisen kökkökämpän oikealta. Sonia ilmoittaa kyhäävänsä kaikkien oviin nimet ja kuvat selkeyden vuoksi. Ja varmaan seuraavan oikeudenkäynnin yksityiskohtien vuoksi. Huomioin jatkuvasti pieniä yksityiskohtia, joilla saattaa olla myöhemmin merkitystä, sillä tämä koko huvitaloskenaario on näennäisessä mutkikkuudessaan pahuksen omiaan seuraavaan murhavyyhtiin, mutta tosiasiassa minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, kuka tappaa kenet ja miten.


Onpas vaikeita sanoja.


”What’s wrong with your faaaace?”

Koska Hajime ei anna minun hortoilla muihin kerroksiin tai muiden kämppiin, siirryn omaani. Siellä on viileää ja vetoisaa, mutta ei auta marista vaan sopeutua. Hajime ei anna uuden murhan tapahtua, mutta edes hän ei voi estää yöllistä Monokuma-teatteria, jossa on esittäjänkin mielestä ideat vähissä, kun esitys morsetetaan. Sisältää viesti sentään hyvin obskyyrin kulttuuriviittauksen, jonka lähtömaa ei edes ole Japani, jossa kaikki on obskyyriä.


Lay of the non-quadrilateral hexagonal land.


Puree hammasta ja vollottaa.


Virallinen transkripti:
-... ./... ..- ._. ./- ---/-.. .-. .. -. -.-/-.-- --- ..- .-./-.- ..- -- .- - .. -. .

Käännettävissä täällä!


Koodihäröily jatkuu! Kuka muistaa vielä rot13:n?! Tuo sotku on käännettävissä täällä!
Grnggreva zbefrivrfgv ba gvrggäiäfgv ivvggnhf nzrevxxnynvfrra N Puevfgznf Fgbel -xnfnevyrssnna, wbffn cääuraxvyöa xbbqvfbezhf ghbggv ”Or fher gb qevax lbhe Binygvar” -znvabfivrfgva. Zhhnyyn znnvyznffn firvgfvyävara xnnxnbwhbzn ghaargnna avzryyä Bibznygvar.

Hajime herää joskus aamulla ja käy tarkistamassa loungesta, milloin tämä joskus on. Aamuysiltä. Huvitalossa ilmeisesti ollaan nälissään jonkin aikaa, koska minulle annetaan heti vapaa-aikaa. Myös kämppään linnoittautuminen on vaihtoehto, mutta sehän olisi epäsosiaalista. Mieluummin kulutan hiipuvia voimiani ramppaamalla ympäri rypäle- ja mansikkataloa etsien juttuseuraa. Hissillä talojen välillä suhaa tuosta vaan. Annan kuitenkin ystävieni olla jonkin aikaa, sillä en ole vielä käynyt kolmannessa kerroksessa. Tsekkaan myös sinne mennessäni tyttöjen huoneet. Tai ainakin ne huoneet, joiden kohdalla asukas ei kömmi käytävälle ihmettelemään, mitä asiaa Hajimella on. Majoitus on tismalleen samanlaista kuin mansikkapuolella, ainoastaan pohjaväri on eri. Eikä pehmokumia löytynyt. Tiedän sen yhden luuraavaan mansikkatalon perushuoneessa ja haen sen ihan kohtsillään. Mutta sitä ennen yläkertaan.


Ei osaa edes ilmoitusta sanoa. (kakkosessa on jonkin verran enemmän typoja kuin ykkösessä)

Monokuma-arkiston lisäksi kolmannesta päällekkäisestä heksagonista ei ole pahemmin sanottavaa. On seinillä tavallisia monitoreja suurempia monitoreja, joissa vilahtelee tasaisin väliajoin pikseli-kumia, mutta Hope’s Peakin datakeskuksen kontrollihuoneen ovea muistuttava Mono-ovi kiinnostaa huomattavasti enemmän. Astun siitä peremmälle.


Lay of the hexagon-within-hexagon land.

Arkisto on ensimmäinen pelisarjan tila, jota voi tutkia 360 asteessa. Kaikissa edellisissä tiloissa kameraa voi panoroida huomattavasti vähemmän. Kiepun hetken aikaa ympyrää töllistellen kullattuja Monokuma-patsaita (kruisaileva ’kuma on mahdottoman symppis), Monokuma-tauluja ja hitaasti bufferoivia gif-animaatioita edellisen pelin Monokuma-teatterista tai vaihtoehtoisesti Monokumasta muksimassa teloitusnuijaansa. Lasivitriineissä on erinäistä teatterirekvisiittaa. Vähän olen tässä jatko-osassa jäänyt kaipaamaan typerästä tilpehööristä täyttyvää lavaa.

Täällä pääsee tutkimaan oikeastaan vain kirjahyllyjen tarjontaa. Kussakin hyllyssä on yksi hupsu nimike, jota Hajime kommentoi. Absurdista tarjonnasta tuli vähän mieleen Monkey Island 2:n Phatt Islandin kirjasto. Ei täällä mitään tärkeitä salaisuuksia ole, ei edes hassutteluun keskittyvässä kirjallisuudessa, mutta koska kaikkialla vilisi karhuja, arvelin luvun viimeisen pehmokuman piileskelevän jossain. Rämpyttelin summamutikassa äksää otsojen välittömässä läheisyydessä ja yhden patsaan kohdalla nappasi! Sittemmin huomasin valkoisen siluetin patsaan takana. Jätän huoneen sabotoinnin sikseen ja lähden etsimään muita.


Tässä opetetaan, että kun kyykkii mukamas kuin istuisi näkymättömässä tuolissa, reisiä nostamalla tuntuu kuin lähtisi leijailemaan. Monokuman töppökintuista puuttuvat reidet.


Hajime ei arvosta Monokuman artikkeliuraa.


Varmaan joku Ultra Despair Girlsin spinoff.


Tässä höpistään ilmaisesta hierontalipusta ja hierontanyrkistä mitä en edes.


Kerää koko sarja!


Hajime melkein nakkaa tämän lattialle.


Pehmo-otus luurasi tuossa! Paino imperfektillä.

Koska on varhainen aamu, Chiaki ja Akane eivät ole päässeet vielä pahemmin liikkeelle huoneistaan. Akanen kanssa voisin jopa viettää aikaa, mutta pelaaja on mietteliäällä tuulella eikä suostu seuraksi. Tämä ei sinänsä haittaa, koska olen ystävyyden maksimoinut, mutta yllättävä veto kaikesta huolimatta. Hyppään aavistuksen eteenpäin toteamalla, ettei Chiakin kanssa voi seukata luvun tulevillakaan kerroilla. Nekomarun uusi keho ei toveruutta haittaa, mutta etsin jotakuta muuta. Oikeasti sitä oikeaa ei löydy mansikkatalosta, mutta käyn samalla reissulla hakemassa sen perushuoneen pehmokuman. Nagito kertoo, miten hemmot ovat asettuneet huoneisiinsa. Hän on deluxehuoneessa, jonka seinän takana on oleskelutila, jonka toisella puolella Fuyuhiko kökkömajoittuu. Käytävän toisella puolella majoitus menee samassa suunnassa järjestyksessä Gundham, Nekomaru & Kazuichi. Ja kuten Sonia lupasi, hotelli Miraista tutut pikselipotretit ovat ilmestyneet oviin. Novoselic kun tunnetaan pikselitaiteestaan eikun.


Joo joo iho umpeen.


Ei lähde klaanin päämajan sisustuselementiksi. 

Hemmoille höpistyäni palaan Sonian helmoihin, sillä ystävyyksissä iski pieni epätoivo Ibukin kuukahdettua kesken kaiken. Nyt keskityn suosiolla prinsessaan ennen kuin on liian myöhäistä, sillä kaikki ovat tulilinjalla. Lahjapuoli on selkeä ongelma, kun Rocketpunchiin tai lahjapalmulle ei tietenkään ole mitään asiaa. Enkä lähde rikkomaan immersiota käymällä kaupassa päävalikon kautta, jotta Hajimen taskuun ilmestyy maagisesti röhnää. Onneksi varastossa on yhä jotain epämääräistä, jolla kikkailen Sonian pitämään minusta.

Supliikkina herrasmiehenä Hajime kehuu prinsessan puhetaitoja, mutta Sonia onkin sivistynyt aatelinen, joka innostuu pulisemaan japsidraamoista. Ilmeisesti hän on käynyt täälläkin. Hajimelta menee paljon ohi ja siksi hän hätkähtääkin, kun Sonia haluaa harjoitella slangi-ilmaisuja.


Minäpä kerron omat kertani. Nollasti.


Hmm niin.


Vinkkinä se ei ole fyysinen kupla.


Tällä tienaan majoneesipizzan alkuvuodesta eräältä lukijalta.

Hajime arvelee, ettei lumivyöryn alla toisiaan ilkosillaan lämmitteleviä rakastavaisia voi oikeastaan pitää rituaalina vaan pikemminkin kliseenä. Sonian maassa tuota kutsutaan makangoksi, joka yhdistää rakastavaisia. Makangosta jatkaminen nolostuttaa Soniaa sen verran pahasti, että se jää tähän. Vissiin makango kasvaa tai jotain. En usko tuon viittaavan sukupuolielimiin.


Tuhmaksi.


Hajime on nähnyt liikaa tällaista.


Menolippu Novoseliciin hommattu.


Taas näitä japsijuttuja.


Sonia Nevermind, kolmas sivu.

Päivemmällä vapaa-aika jatkuu. Kansa on siirtynyt vähän mihin sattuu ja Gundham löytyy tästä eteenpäin useimmiten mansikkapuolen puistosta, jos pimeille jutuille on tarvetta. Pitäähän äijän pitää palleroistaan huolta. Kaikkien puheenaiheet vaihtuvat, mutta jatkan prinsessan herutusta, jotta Kazuichi olisi mahdollisimman käärmeissään.


Se eläimellinen huuto ei sitten kuulunut täältä.

Sonialla on asiaa ja hän sanoo asiansa mahdollisimman lähellä, jotta ylimääräiset eivät ole kuulolla. Hajime keskittyy naisen viekoittelevaan tuoksuun. Ei kai se väärin ole. Kun Hajime ei tiedä mitään okkultismista tai kulteista, prinsessa tuhahtaa häntä petolliseksi ja on jo lähtemässä pois, kunnes Hajime älähtää, mistä nyt kiikastaa. Yhtä pieleen mennyttä ilmaisua myöhemmin Sonia paljastaa hurahtaneensa puhtaasti akateemisessa mielessä vapaamuurariuteen.


Hiro voisi tietää.


Perunalla nauhoitettu, mutta nostalgiatrippi teini-iältä!


Parasta näissä päin helvettiä menevissä sanonnoissa on, etten aina keksi alkuperäistä.


Pidän enemmän Opus Deistä.

Monet eivät jaa tuota kiinnostusta, mutta Sonia pitää kuningasperheen jäsenenä tietouden kasvattamista oleellisena. Siksi hän ahmii (ok)kultti- ja draamatietoa. Aatelinen jatkaa arvokysymyksistä ja tietämättömyyden vuoksi sodituista konflikteista eikä muissa kulttuureissa ymmärretä kaikkia novoselicmaisia perinteitä. Hajime muistaa avullani makangon, mutta on tässä vieraassa höpömaassa muutakin. Nimittäin skongeja. Sellaisen popsiminen on aikuisuuden mittari. Hajime ällistyy tajutessaan makongojen ja skongien olevan eläimiä, joille Sonia eläinhippinä keksii eettisempiä käyttötarkoituksia. Omituiset otukset muuttavat kokoa omituisissa olosuhteissa ja prinsessa aikoo valjastaa tuosta vapautuvan energian voimalähteeksi. Onnea siihen yritykseen, vaikka maailmanloppu onkin surmannut ne sukupuuttoon.


Kuulostaa tenttikysymykseltä.


Nuo kaikki kuulostavat uniikeilta.


Barbaarista.


Sonia ratkaisee maailman energiaongelman ja luo teknologisen singulariteetin, mikäs siinä.


Viivotin on tärkeä työkalu.


Sonia Nevermind, neljäs sivu. 

Illemmalla vapaa-aika jatkuu. Taas! Jo kolmatta kertaa putkeen! Epätoivo alkaa hiljalleen hiipiä itse kunkin niskaan painostavana taakkana. Akane toljottaa kämpässään seinää vatsa kurnien, Kazuichilla on tylsää x9, Chiaki on yhä mietteissään ja Fuyuhikolta on kadonnut ajantaju. Vain Nekomaru on oikeastaan pirteällä tuulella, kun silmien kautta operoiva minibaari tarvitsisi täydennystä. En tiedä aikooko hän upottaa metallikuuppansa vessanpönttöön, kun ei missään muuallakaan ole juotavaa. Mutta viis muista, takaisin vellovan LSD-tapetin parissa vaikeroivan Sonian pariin. Myönnän perättäisten vapaa-aikaslottien jo hiukan uuvuttavan suuren juonen jäädessä väistämättä tauolle, mutta itsepähän palan halusta kuulla joka kerta, mitä kaikilla on kulloinkin sanottavanaan. …Sekä minusta tuntuu, että lopun lähestyessä vapaa-aika hupenee. Viimeisessä luvussa sitä ei välttämättä ole lainkaan.


Mmm… hämähäkinseittiä…


Ilmeisen tylsää.


Gundham viitannee joko Chiakiin tai Akaneen.

Makangot ja skongit ja bullymongit jäävät historiaan, kun Sonia kertoisi mieluusti sukupuolten välisestä ystävyydessä jossain japsisaippuassa. En edes joka kerta ota selvää, viitataanko jutuissa oikeisiin sarjoihin, mutta tähän mennessä yllättävän harva kulttuuriviittaus on ollut höpöpuhetta. Esimerkiksi ne Chiakin ikivanhat indiepelit ovat niin häiriintynyttä settiä, ettei mitään järkeä.

Mutta niin, Hajime ihmettelee Sonian rauhallista asennetta, joka kieltämättä sopisi paremmin ulos kuin tähän nälkähelvettiin. On muistettava, että joku prinsessan potreteille autuaan onnellisena onanoiva leukapartaolmi voi grindata ystävyyden tappiin jo ensimmäisessä luvussa, joten keskustelut eivät ole mitenkään kontekstiriippuvaisia. Sonia arvelee Hajimen luulevan häntä kylmäksi, mikä on ihan ymmärrettävää hänen asemassaan. Hän tuomitsee tappamisen, mutta jos kohtalona on kuolla, ei sille mahda mitään. Sonia kuuluu maalleen ja kansalleen ja kuolisi niiden puolesta. Jopa täällä kaukana ei missään hänen kuolemallaan olisi tarkoitus, joten hän ei pelkää kuolemaa.


Kuolleena viimeistään.


En tiennytkään, että Novoselicissä valmistetaan sakea.


Hajimen syntyhetkenä hänet todettiin vahinkolapseksi.

Ajatusmaailma on Hajimelle niin utopiaa, että hän tokaisee kömpelösti Sonian olevan prinsessa. Niin tämä onkin, ihan alusta asti. Saan kuulla hiukan valtakunnan vaaroista, kun vallankaappausten ja terrorismin (#PrayForNovoselic /TOO SOON toim. huom.) ohella Sonia on siepattu kahdesti, mutta hänpä ei näyttänyt pelkoa. Tällä vieraalla saarella hän saa olla ihan rehellisesti kauhuissaan ja se tuntuu rutkasti helpommalta. Kotonaan Sonia on prinsessa, mutta Japaniin vaihtaroituaan hän saattoi olla ensimmäistä kertaa ihan tavallinen likka, jota arvonimi tosin seuraa kaikkialle.


Togameja, Togameja kaikkialla.


Kannattaisi liittyä siihen Natoon eikun.


Luottokorttia Sonia ei pelkääkään. (häpeän näitä puujalkoja)


Prinsessasta kehitytään pokémonmaisesti henkilöksi.

Hajime huomaa seuralaisen kätkevän tuntemuksensa ja lohduttaa, että hänen silmissään Sonia on tavallinen luokkatoveri. Toista se olisi alamaisena jossain Euroopan mystisimmässä kolkassa. Sonia on kiitollinen. Höpöeläinjutut menivät hiukan ohi, mutta tämä keskustelukerta olikin yllättävän näppärä tapaus. Heti tuntee toista paremmin, vaikka jutut jäävätkin tietenkin pintaraapaisuksi kerronnan painotuksen keskittyessä pääjuoneen.


Oon kauniimpiaki tsubuja nähny reh reh.


Sonia Nevermind, viides sivu.

Vielä illemmalla vapaa-aika ei jatku. Praise be to Yevon. Hajime tajuaa loungepyörähdyksen jälkeen kellon näyttävän jo iltakymmentä, vaikka hänen sisäinen kellonsa sanookin jotain ihan muuta. Ei auta kuin painua takaisin vähemmän luksukseen majoitukseen näkemään nälkää. Hänen maristessa ääneen Monokuma tungettelee keljuilemaan, kun jo toisena päivänä huvitalossa alkaa kamala kitinä. Kenties Hajime voisi lopettaa ulinan ja panna murhaksi. Hapan Hajime hoksaa, että otsolla on arvatenkin asiaa. Monokuma havaitsi kollektiivisen ahdingon ja ajatteli piristää kaikkia heti aamuseiskalta rypäletornissa. Siitä ei saa jäädä paitsi tai rankkua pukkaa. Vitsinä täällä ei ole herätyskelloa, joten nälän raastama ruumis saa havahtua oikeaan aikaan.


Tässä nälässä se olisi jo eutanasiaa.


Tuohon usko kukaan.


Kylmää vettä niskaan.

Hajimen vatsaan muodostunut tyhjiö pakottaa hänet manaten maate ja uni vie mennessään teatteriin, jossa kuullaan mielipidemittausta Monokumasta tavallisilta kaduntallaajilta. Laskin ainakin yksitoista vastausta, joita en tässä toista, mutta näköjään salarymanin arkea (???) peilaavat kommentit antavat ymmärtää karhun jakavan mielipiteitä. Monokuma itse tuntee itsensä rakastetuksi. On hän ainakin rakastettava siinä mielessä, että koko pahuksen Danganronpa-pelisarja tiivistyy Monokumaan: sadistista trollausta.


Olen päättänyt, etten linkkaa tai kirjoita halpoja Tiduksen I NEED FOOD -vitsejä. No niin, siinä se nyt taas tuli, kaikki pilalla.


Kaikkea.


Kuulostaa kaikilta julkkiksilta.

Hajime herää hitaasti ja hytisten nälästä. Hän kömpii oleskelutilaan tarkistamaan kellon näyttävän puoli seiskaa. Toivottavasti muutkin ovat ajoissa. Lampsin rappusille, joiden äärellä Sonia jatkaa luentoaan Asimovin robosäännöistä. Kertauksen jälkeen hän lisää toisen säännön olevan ristiriidassa ensimmäisen kanssa, jos robotti saa käskyn vahingoittaa ihmisisäntää. Robotin ei tarvitse välttämättä noudattaa käskyä ja säännöissä on muutenkin pieniä aukkoja. Sonia tuputtaa niin usein Asimovia, että pakkohan tämän on jotenkin liittyä Nekomaruun myöhemmin.


Puoli seitsemän… ylihuomenna.


Asimov oli vain kehno hack fraud, joka ei miettinyt asioita loppuun asti.

Ensimmäisessä kerroksessa Akane on palannut ihailemaan monumentaalista Sakura-monumenttia, joka inspiroi häntä suuresti. Toivon sen vievän nälänkin mennessään. Paikannan myös unissakävelevän Chiakin, joka herää Hajimen puheisiin ja nukahtaa toviksi uudestaan. Hän väittää voivansa hyvin, vaikka olotila ilmentäneekin pakkopaaston yksilöllisiä sivuvaikutuksia.


Akane lyö patsasta ja murtaa ranteensa.

Rypäletornissa on kalpeita kasvoja, joiden suusta kuuluu marinaa. Erityisesti Kazuichi on äänessä, kun väsyttää ja uuvuttaa ja mansikkatalolta tarvitsee raahautua tänne asti, kun rypäleillä on helpompaa. Nekomaru ärähtää lopettamaan valituksen. Ei hänelläkään ole helppoa, kun laturi jäi ottamatta matkaan.


Olisi kannattanut tulla rypälepuolen perushuoneeseen!


Nekomaru toimii vain viisi minuuttia.

Monokuman saapuminen ei huvita eikä ilahduta. Hän vain haluaa heidän kannattavan terveellisiä elämäntapoja ja käynnistää tästedes joka-aamuisen taiji-session. Mahdottoman mukamystisen ja kornin kiinalaisen stock-musiikin taustoittamassa liikuntatempauksessa otso omaksuu itämaisen tietäjän hennon puheenparren. Ainakin Nekomaru on täysillä mukana eikä Hajime tajua touhun pointtia. Tässähän tulee entistäkin kovempi nälkä. Ehkä se on se pointti.


Oikeastaan peruutan.


Mieluummin jotain tällaista.


Music Has the Right to No One


Olen tainnut ajautua kulttiin.


Nekomaru voisi toimia mätkintäpelin ääninäyttelijänä.


Jaksaa jaksaa.

Fuyuhiko kihisee kiukusta ja jopa Akane on ihan puhki. Hän kun ei ole robotti ja myöntää, ettei kestä huomiseen asti. Monokuma hohottaa, ettei terveys ole helppoa ja tämä rääkki jatkuu hamaan loppuun asti joka pannahisen aamu. Kaiken epätoivon keskellä Nagito muistaa tämän päättyvän, kun joku heistä päättyy. Gundham ei olisi tilanteen eskaloitumisesta yllättynyt.


Seuraavaksi Cooperin testi.


Vetäydyn saikulle.


Murha! Murha!


Yritin unohtaa.


Tuhon devoihin ei ole vaikutusta.

Kazuichi on harvinaisen epätoivoinen ja pelkää kuolevansa. Hajime käskee häntä rauhoittumaan juttujen kääntyessä synkemmille sivuraiteille, mutta se vain paiskaa lisää vettä myllyyn hermoraunion valittaessa, että he kaikki nääntyvät pian nälkään. Hajime toteaa apeana, että mieluummin tuo kuin ystävät listimässä toisiaan. Mekaanikko tulkitsee minun olevan Future Foundationin leirissä salaa ruokittuna, jotta voisin hyökätä heikompien kimppuun. Hajime on väittämässä vastaan, kun Chiaki kiljaisee riidalle lopun. Tappelu vain lisää nälkää eikä johda mihinkään.


Siltä näyttää.


Sinä ensin.


Emme ole kavereita, vain yhteistyökumppaneita.


Tällaista se on moninpelata Chiakia vastaan.

Gundhamista tilanne on vaikea. On vain kaksi vaihtoehtoa. Joko he kuolevat nälkään tai joku tekee ratkaisevan liikkeen jonkun toisen päänmenoksi. …Ellei jopa pään menoksi! Nagito seuraa muiden jalanjäljillä ja kehottaa rivien välistä tulevaa murhaajaa kiiruhtamaan. Kellomme on lähempänä loppua kuin keskussaarella.


Kas siinä pulma.


Starve a way out!