144 - Luku 3, Deadly Life, osa 3

Kirmaan Rushkumalle, jossa suunnilleen kaikki ovat paikalla. Viime luvuissa on myöhästelty tai muuten vaan nihkeilty vääjäämättömän kanssa, mutta nyt kenelläkään ei ole syytä olla poissa. Paitsi tietenkin Nekomarulla. Monomi kitiseekin karhuveljeltään, mitä jo pitkään kateissa olleelle äijälle kuuluu. Monokumalla on kiire alakertaan, joten hän tokaisee Nekomarun olevan tällä kertaa poissa. Jänis säntää karhun perään ja oppilasjoukko jää ihmettelemään, olisiko Nekomaru sittenkin kuollut. Nagito olisi enemmän huolissaan heistä, sillä hehän voivat kuolla ihan pian kertaheitolla koko joukko. Paitsi Nekomaru.


Monomi on vain hiukan debiili.


Ampui singolla, nytkö jo unohdit?


Miljoonan vuoden päästä useampi meistä on kuollut.

Onkin mielenkiintoista spekuloida, laskettaisiinko oikeudenkäyntiin osallistumaton oppilas teloitettavien joukkoon, jos mustunut selviäisikin oikeussessiosta. Nekomaru on osa porukkaa, kyllä, mutta hän ei näyttäisi liittyvän mitenkään Ibukin ja Hiyokon kuolemaan. Hän katosi ambulanssin mukana… johonkin ja siinä se. Ja nyt, ensimmäistä kertaa, kaikki elävien kirjoissa olevat eivät osallistukaan oikeudenkäyntiin! Jotain Nagito vaikuttaisi silti tietävän, sillä tyyppi on tällä kertaa vihjaillut noin joka toisessa virkkeessä ihan liikaa, mutta ei hän tietenkään paljasta mitään ennen kuin toivo on vaakalaudalla. Kuitenkin Nekomaru on murhaaja eikä missään ole mitään tolkkua.


Vieläpä daktyylisessa heksametrissä.

Juttelen kaikille, aktivoin liukuportaat, Hajime noteeraa väen vähenevän – nyt meitä on läsnä yhdeksän – ja kolkko hissi rymistelee kohti maailman keskipistettä.


Voimataso lähentelee googolplexiä.


Käteni eivät mahdu Nekomarun lihaisan olevaisuuden ympärille.


Joskus aamulla riittää.


Pahvikuvat kääntyvät yhdeksänkymmentä astetta ja katoavat.


Hei oletteko kuulleet sen yhden vitsin?


Jumiin jäätiin hissikuiluun.

Oikeussali on sisustettu tätä istuntoa varten keskiaikaisesti eikä inkvisitioassosiaatioilta oikein voi välttyä. Monomi marisee yhä Nekomarusta, jota tuomari ei viitsi kutsua paikalle. Monokumaa ei tarkempi selittely kiinnosta (ikään kuin hän olisi velvollinen selittämään kenellekään mitään, pfft!), sillä edessä on tärkeämpiäkin seikkoja. Kuten kolmas oikeudenkäynti.


Monokuma tietää puolihampaisena hampaattomuuden.


Kutsutaan samalla Trigger Happy Havocin selviytyjät.


Melko sydämetöntä.














Tällaisen ostin, jos kaikki valahtaa reisille.