148 - Kolmas oikeudenkäynti, osa 4

Oikeudenkäyntien loppumetreillä flippailu tuntuu olevan muotia, mutta sehän ei menoa haittaa, koska murtuminen on aina kiehtovaa seurailtavaa. Nytkin hykertelin katkeran koleaksi valahtaneelle ääninäyttelylle. Oli enkkuraidasta sitten japsituotannoissa ylipäätään mitä mieltä tahansa, minä ainakin nautin, kun päästään vähän irrottelemaan. Tällaisella hahmolla luulisi patoutumia riittävän ja nyt pato on murtunut. Anteeksipyytely kuuluu kerrankin asiaan!

Nagitoa mielipuolisen Mikanin vouhotus tympii eikä hän enää keksi, miten hoitsu saadaan hyväksymään tappionsa. Chiakia ei vastarinta lannista, vaan hän aikoo saada Mikanin paljastamaan vihjeitä tarttumalla videoon, sillä jos Mikan ei kuvannut sitä, niin kuka?


Sormet korviin ja älälälälä en kuuntele älälälälä.


Korkeintaan menee ketju solmuun.

Vuorotellen vollottava ja bansheemaisesti meuhkaava mustunutkin vaatii todisteita syyllisyyteensä ja vaikuttaa häiritsevän epätasapainoiselta. Ainakin edistystä on tapahtunut, sillä Mikan ei enää sulkeudu kuoreensa vaan vastustaa meitä. Siitä vaan, lopulta hän nolaa vain itsensä.


Onko sinulla todisteita kuulennoista?


”Assuming direct control.”


Ei enää voi.


Sellaisia naiset ovat höhhöh sauna lenkkimakkara kalja.


Pitikin nähdä se video, jatkuvasti ylimääräistä vaivaa.

Aukko Mikanin puolustuksessa jää pitkähköön debattiin, jonka aikana Mikan latelee melko järjestelmällisesti mahdollisia videovirheitään, joista useimmista on ollut puhetta. Menin tavallaan tuplasti halpaan, sillä ensinnäkin tämä keskustelusessio oli pitkästä aikaa sellainen, jonka totuusluoti tuli nyhtää keskustelun ihan lopusta. Silloin joskus ennen tämäkin oli yksiselitteisempää, kun heti alussa lippaassa oli vain yksi luoti ilmoittamassa, että oikea luoti tulee poimia lennosta. Nyt niitä on se vähintään viisi. Toisekseen debatti hyödynsi samaa jippoa, joka hämäsi minua perhanasti ykkösosan toisessa oikeudenkäynnissä, jossa Mondo jäi kiinni puhuessaan Chihiron urheilukassin vaateparren väristä, vaikka todellisuudessa väristä ei ollut puhuttu yhtään mitään. Tässä debatissa Mikan jää kiinni kameran kuvakulmasta, kunhan olen ensin kämminyt vähän turhankin paljon.


Aina tarvitsee hamppua ennen kuin on läpi.


Olisit voinut sanoa kannustuspuheesi heti alussa!


Toisto on päivän sana.


Tämähän näyttää melkein sellaisen näkymättömän kameran ruudulta, joka muodostetaan kämmenten peukalon ja etusormen väliin silleen hienosti ja kuvauksellisesti.

Saattaa olla, että kuvakulmassa oli jotain vialla, mutta pääpointti on siinä, ettei Hajime ole puhunut koko oikeudenkäynnin aikana mitään kuvakulmasta ja jos Mikan takertui tuollaiseen yksityiskohtaan, hän on ilmiselvästi kuvannut videon. Myönnän miettineeni jonkin aikaa, oliko tässä nyt mitään sen suurempaa logiikkaa taustalla, mutta kunhan Mikan saadaan ansaan, ei muulla ole väliä. …Jokin tässä kuvakulmajutussa silti jäi vaivaamaan, sillä jos tätä vertaa siihen ykkösen vastaavaan, Mondo jäi kiinni väristä, jonka vain hän tiesi. Nytkin vain Mikan tiesi (Hajimen lisäksi) kuvakulman, mutta kuvauksellinen yksityiskohta ei tunnu läheskään yhtä konkreettiselta kuin väri. Ehkä ajattelen tätä liikaa tai en tajua jotain ratkaisevaa, joten annan asian olla. Näin nokkelissa murhamysteereissä pikku notkahdukset eivät pahemmin haittaa, koska ylikriittisenä olisin kuollut sisältä ajat sitten.


Vinossa kuin Jyrkin kamera. (jonnet ei muista)

Chiaki läksyttää virheen tehnyttä Mikania, joka on pillahtamaisillaan itkuun, kunnes se tärähtäneempi puolisko ottaa vallan ja on vähän mitä sattuu ja kaikenlaista.


Silloin Mikanin paikkoja kolottaa.


Akane ei käy enää ikinä lääkärillä.


Eeeeeeeeeeeen.


No huhhuh.


Ding-Dong! The Witch Is Blackened


Taisi sairastua myöhässä epätoivotautiin.

Hoitsu ei luovuta ihan helpolla horistessaan kantokassista eikä edes välitä kärähtämisestään muistellessaan videossa esiintynyttä henkilöä, jolla oli kassi päässä. Niitähän oli rajoitettu erä, joten sen ei pitäisi olla sekä videohenkilön että Ibukin päässä. Senpä takia video on tekaistu ja he antavat Mikanille anteeksi. Joo ihan varmasti juu niin kyllä.


”I remember it so you don’t have to.”


Ei nyt niinkään.


Ei ole kerta eikä ensimmäinenkään.

Paitsi että tiesin jo paniikkipuhekanteen ratkaisun, sillä se on viimeinen totuusluoti, joka odotti ampumistaan. Teinidiskoa mutkistetaan uudella pelimekaanisella lisäyksellä, joka nähtiin jo ykkösessä. Tutoriaali lupaili myös ilokseni, ettei uusia uudistuksia enää putoile. Johan tämä onkin useimmissa minipeleissä ihan tarpeeksi mutkikasta. Huolestuttavasti tutoriaalisetä vielä muistutti ennen katoamistaan todellisesta epätoivosta, joka on pian koittava. Uskoo ken tahtoo. Nyt luotilipas tulee osata ladatakin, sillä jokainen vastapuolen räjähdyspistettä lähestyvä möläytys vaatii luodin ja lipas ladataan neliöllä tahdin öh… tahtiin. Käytännössä tämä tarkoittaa X- ja neliönäppäinten vuorottelua. Annan akan ulista anteeksiannosta ja panen jalalla koreaksi.


Ei tunnin mittaista brostep-mixiä eiiiiiiii.


”Don’t even think about using auto-fire or I’ll know.”


Olen lähes vakuuttunut.

Ei tempoilu oikeastaan tästä liiemmin hankaloitunut, koska viimeistään Fever Timen räväyttämällä vastustaja saa armotta kuonoonsa. Avaintermin kokosin tietysti lopussa ensimmäisellä yrityksellä väärässä järjestyksessä, mutta se meni adrenaliinin piikkiin tai jotain.


0:09
500 milligram dose administered
Experiment begins


0:59
Temperature 98.6
Pulse 68
Blood pressure 120/70
Breathing regular
Focus clear


1:41
Pulse 110
Blood pressure 140/90
Sweat glands aroused
Slight constriction of pupils
Inducing stage 2


2:25
Temperature 98 degrees
Increasing dilation of pupils
Delta waves moving from cranial anterior to posterior
Overwhelming sense of well-being and euphoria


2:49
Increasing input voltage to maximum


3:37
Temperature rising to 106.2
Pulse 160, blood pressure 190/120
Displaying symptoms of disorientation
Profuse sweating, extreme dilation of pupils
Inducing stage 3


4:34
Core temperature drop to 93 degrees
Pulse down to 34
Blood pressure 60/40 and falling
Eye lids flickering


5:17
Pulse and temperature continuing to fall
Body inert, skin gray and flaccid
No response to external stimulae
EEG shows no cerebral activity

5:42
Experiment ends

Kantokassejahan oli tarjolla vain yksi, mutta ostajalle annettiin kaupallisuuden nimissä ylimääräinen kantokassi. Yksi Ibukille, toinen Mikanille. Hajime on saanut tekosyistä tarpeekseen ja Mikan tuntuu taantuvan takaisin pahoittelemaan olemassaoloaan. Koska tilanne on toivoton, ei auta kuin käydä tapahtumaketju alusta loppuun.


Two in the baaaaag. (fuck movies)


Jotenkin arvasin tuosta äskeisestä minipelistä.


I forgive you… noooooot!


Uskon Mikaniin ja hänen syyllisyyteensä.

Yllätyin jonkin verran loppupäätelmän suppeudesta, sillä tavallista lyhyemmässä – ja helpommassa – mangapalapelissä keskitytään vain aamun tapahtumiin eli murhaajaan, joka melkein huiputti meitä kaikkia. Varsinaiset murhat jäävät suuressa kokonaisuudessa näkemättä, sillä vaikka ne ovatkin ehdottoman tärkeitä, tämä koko lavastushärdelli oli lopulta oikeudenkäynnin keskiössä ja on sinänsä ymmärrettävää, että huijauksen yksityiskohdat avataan niillekin troglodyyteille, jotka menivät sekaisin useista kameroista, tikkaista ja kuvauspaikoista. Esimerkiksi Hiyokon murha-asetta ei väännetä turhaan rautalangasta, sillä se on oikeastaan sivuseikka. Sairaalasta napattiin skalpelli tai jotain ja maailma peittyi punaiseen.




Ennen sivuja on ollut jotakuinkin kymmenen.

Mutta jotta kertauksesta tulee täydellinen, on syytä lisätä tähän alkuun, että murhaaja valvoi koko yön, jonka aikana tai mahdollisesti kukonlaulun aikaan hän vei Ibukin sairaalasta Titty Typhooniin kuristettavaksi. Kimononsa kanssa kamppaillut Hiyoko saapui odottamatta paikalle, hänet tapettiin hiukan ennen Ibukia ja hänet teipattiin tolppaan ylimääräisen tapettikerroksen taakse. Samalla murhaaja rikkoi musamestan monitorin ja vei kameran sairaalan kokoustilaan, jonka kopioksi keikkalava oli lavastettu. Kun Hajime oli haettu sairaalaan ja Nagito näytti voivan paremmin, hän siirtyi aulaan ja…

Näin Ibukin, Hiyokon, Hajimen ja murhaajan kanssa kävi:













…







KYLLÄ

En ihan odottanut Mikanin alkavan hihittää herttaisen karmivasti, mutta defenssimekanismi se kai tämäkin. Tappajahoitaja huokaisee siitä olleen niin pitkä aika, kun hän viimeksi tunsi jotain tällaista… epätoivoa. Hän ei näytä enää olevan järjissään, jos sitä oli koskaan ollutkaan. Olen myös jokseenkin huolissani pitkästä ajasta, sillä meiltähän vietiin hiljattain vuosien edestä koulumuistoja. …Onko tuo todellinen Mikan?


Mikan muisti, ettei Hiyoko voi enää koskaan aukoa päätään.


Ennenkin jäänyt kiinni murhasta.


Junko Enoshima, oletko se sinä?!


Epätoivo tapahtui.

Monokuma huomaa oikein sopivasti hetken lyöneen ja saan vaiherikkaan oikeussalisession pisteet, jotka olisivat voineet mennä paremminkin. Syytän hirsipuugambiittien hitaasti ilmestyneitä oikeita kirjaimia ja niitä vääriä, jotka yrittivät parhaansa mukaan luoda massiivista liikenneonnettomuutta. Debatit ja sen sellaiset rutiinitoimet kuten oikeat vastaukset kyllä hallitsen suvereenisti (ensimmäisistä yrityksistä ei tarvitse puhua), mutta hirsipuu on se heikko kohtani melko pitkälti taidoistani riippumattomista syistä.


Kuulostaa kutsulta kyselytutkimukseen.


Pelillisiä huippuhetkiäni, vol. n+2.

Heti perään väännetään vipua. Tulos ei yllätä.








”Hello, nurse!”



…Koska todelliset yllätykset tulevat vasta oikeudenkäynnin jälkeen!