149 - Kolmas tuomio

Mikan Tsumiki, tuo kiltti, arka, viaton ja itkeskelevä hiirulainen, on mustunut syyllistymällä peräti kahteen murhaan. Celestekään ei oman tuplamurhansa aikana sentään tappanut sekä Ishimarua että Hifumia, koska Hifumi tappoi Ishimarun, mutta nyt Mikan toimi yksin ja poisti kaksi keskuudestamme iäksi. Pian on hänen aikansa poistua.


Vain tyttö voi murhata tytöt.

Raivostunut Akane tivaa aivan turhaan murhasuunnitelmia Mikanilta, joka kikattaa kikattamistaan heleän häiritsevästi. Enää se ei ole sellaista hysteeristä hihitystä vaan suorastaan levollisen laskelmoitua. Fuyuhiko aavistelee tytön seonneen.


Todellisuudessa reputti lääkiksen.


hhhehehe


Kehitystä tämäkin.

Nagiton mielestä Mikan on menetetty tapaus eikä ole ollut entisensä hetkeen, sillä Nagito olettaa hänenkin sairastuneen epätoivotautiin toivottomassa hoitotyössään. Monokuman langettama motiivi palaa siis kuvioihin! Nagito näki hoitajansa kasvoilla vain loputonta epätoivoa. Hajimellakin välähtää, sillä hän muistaa petikaverinsa, joka oli tyttömäisen pehmeytensä lisäksi suorastaan luonnottoman lämmin, korkean kuumeen kourissa. Nyt epätoivo on vallannut Mikanin täysin, kun psykoottisesta nauruhepulista ei tule loppua, vaikka pian lähestyvän teloituksen ei pitäisi huvittaa. Siksi häntä voisi kutsua äärimmäiseksi epätoivoksi eikä toivon leirissä pysyvä Nagito voi siksi antaa hänelle anteeksi. Kylläpä näitä äärimmäisiä epätoivoja nyt riittää.


Kuulostaa mustalta aukolta.


Kyllähän Mikan kuumalta näyttää, ei siinä mitään.


Lääkiksen pääsykokeiden takarivistä alkoi kummuta hihitystä.


Ha ha ha.


Mitäs äärimmäistä siinä on, jos tittelin voi jakaa?


Nauru pidentää ikää jne.

Mikan tokenee hihittelystään korjatakseen, ettei hänellä ole agendana epätoivo vaan oma rakas. Monikossa. Hän alkaa haltioituneena höpistä lisää kuolleista rakkaistaan, jotka eivät kaikkien muiden tapaan vihanneet häntä. Mikan hyväksyttiin ja häntä arvostettiin ja rakastettiin ja hän rakasti takaisin. Nyt Mikan tietää tehneensä jotain anteeksiantamatonta, mutta kunhan siitä pääsee yli, jäljellä on vain rakkaus.


Olisi kannattanut pysyä sinkkuna.


Aina voi rakastaa ruumiita.


Jokaiselle on joku jossain. Ainakin melkein. Tai ei oikeastaan.


Koko sydämen palauttivat.


Voi muuttua tuollaiseksi.

Mikan säälii Nagitoa, joka ei ymmärrä häntä. Varmasti Nagitoa ei rakasteta saati hyväksytä. Vaikka Mikan tiedostaa, että harva ymmärtää häntä, rakkauden ilosanomaa tulee silti levittää. Sen verukkeella voi olla välittämättä kaikesta ja vaikka kuolla.


Nothing can stop me now, I don’t care anymore.


Romanttista kohtelua.


Eipä taida tuleva harmittaa!

Hoitsun epätoivotaudin oireissa on näköjään muutakin jännää, sillä Mikan on oikeastaan kiitollinen taudistaan, jonka ansiosta hän taas muistaa ihanat rakkaansa. Hajime keksii tytön sairastaneen epätoivotaudin yksilöllistä muistoversiota. Vaikka Mikan onkin nyt terve (ei välttämättä mielenterveydeltään) Nagiton ja Akanen tapaan, on ihan loogista, ettei hän enää mystisesti unohtaisi palanneita muistojaan. Nagito tajuaa Mikanin olleen tuollainen jo ennen saariseikkailua.


Hyvä kun Nagito ei alkanut lässyttää rakkaudesta.


Nyt voi kuolla onnellisena.


Anti-Alzheimer.


Mikan oli varmasti hilpeää seuraa juhlissa.

Mikan säpsähtää Nagiton kiukulle ja syyttää kaikkia muita siitä, millainen hänestä lopulta tuli. Tällainen täysin tärähtänyt alkuperäinen Mikan syntyi hänen rakkaidensa vaikutuksesta. Fuyuhiko vaatii tietää, mitä helvetin sakkia nämä rakkaat ovat. Joitakin kilpakosijoita? Odottaako Mikania vapaudessa äijähaaremi? Mikanin kikattaessa maanisesti Hajime ei kerta kaikkiaan tajua tätä nykyistä Mikania, joka sekosi muistojensa vuoksi. Tässä vähän hirvittääkin, mitä meille muille mahtaa käydä, kun tukahdutetut maailmanlopun muistot palaavat joskus rytinällä.


Yhteiskunnan vika.


Mikan kuulostaa golemilta. Tai siis GAULEMilta, köh KÖH. #vainVLRjuttuja


Ei ole ollut Fuyuhikolla rakkaita. Pekon lisäksi.

Jotta epäilykset hälvenevät, Mikan kertoo järisyttävän tärkeitä asioita muistojensa sopukoista. Hän tiesi koko ajan salaperäisestä World Ender -järjestöstä, jolla on myös toinen nimi: Future Foundation. Hajime yhdistää nimen välittömästi kakkossaaren jättiläisraunioiden tulevaisuusnimikoituun porttiin. Minä yhdistin nimen epäsuorasti asioihin, jotka jäivät Trigger Happy Havocin lopussa tauolle odottamaan kenties Another Episoden tarinaa. Kuusi Hope’s Peak Academyn oppilasta astui jälleenrakentamaan päättynyttä maailmaa Togamin miltei loputtomien käteisvarojen johdolla. Kenties epätoivo vei sittenkin alkuperäiset murhaleikkiläiset mennessään. Ehkä. Kai.




”The future is not set, there is no fate but what we make for ourselves.”


Oven toisella puolella lukee “menneisyys.”

Joka tapauksessa Mikan vahvistaa World Enderin eli Future Foundationin pyrkimykseksi maailman lopettamisen. Tämä järjestö haluaa omistaa maailman… tai mitä siitä on jäljellä. Suunnitelmiin kuului myös Jabberwock Islandin murharetki, josta Monomi on osittain vastuussa. Pupu ei tajua mitään ja Fuyuhikon ärhennellessä pehmo-otuksille Monokuma paljastaa naureskellen pelaavansa ihan omaan pussiinsa. Mikan puhuhuttaa perässä. Jotenkin tavaramerkkinauru on kahta karmivampaa, kun se ei kuulukaan nallen suusta.


Tulevaisuutta…?


Tulevaisuus tämäkin.


Koko järjestö koostuu pehmoleluista.


Tuostahan olikin ykkösen ihan lopussa puhetta!


Junko Enoshima pois sieltä.

Nagito arvaa Mikanin olevan perillä petturistakin. Niin hän onkin ja jättää sen viime hetkellä kertomatta. Ellei petturi ole jo ehtinyt kuukahtaa, joku muukin meistä hupenevista saarelaisista liputtaa maailmanlopun puolesta. Olisin lievästi sanottuna huolissani. Vastauksia Mikan uskoo satelevan viimeistään, kun tuomiopäivän laskuri pysähtyy nollaan ja kaikki päättyy epätoivoon.


Se olet SINÄ!


Ei petturi varsinkaan.


Kazuichi peilaamassa pelaajan reaktioita.


Jumittuu dramaattisesti viimeisen sekunnin kohdalla eikä mitään tapahdu.

Vaikka eihän Mikan mitään väitä tietävänsä. Ikään kuin millään muulla olisi väliä pakahduttavan rakkauden tiellä. Sonia ja Hajime ihmettelevät yhä täyskäännöksen tehnyttä Mikania, joka tuhahtaa sen entisen Mikanin olleen vain menneen talven lumia. Häntä oikein naurattaa, kun muut näkivät tuollaisessa ystävän, vaikka oikeasti häntä surettaa, kun nyt todellista minää ei hyväksytäkään. He muutkin ovat kadottaneet niin paljon vuosien varrelta ja elävät varjoina vailla henkilöllisyyttä.


Muut hukkuvat siirappiin.


Joku hack fraud.


Ehkä Mikan ei kuolekaan onnellisena.


Mikan kävi lääkiksessä lukiofilosofian perusopinnot.

Omituiseksi saarnaksi muuttuneet höpinät tuntuvat ainakin vahvistavan useimmille, että muistot on todellakin viety ja kaikki palaa kadonneisiin vuosiin mysteerikoulun penkillä. Mikan neuvoo kaikkia muistelemaan ja maanittelee Monokumaa ryhtymään teloitukseen Hajimen kiroillessa, miksi tästä piti taas tulla tällaista.


Parempi selvitä tulevissa luvuissa!


Joo joo kuolehan jo.

Pyöveliotsolla on teloitustroppi tarjolla ja hän ruiskuttaa sen viipymättä. Mikan ottaa rakkaansa avosylin vastaan siellä jossakin. Ehkä hänelle annetaan viimein anteeksi.









.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
….................. 

MIKAN TSUMIKI, ÄÄRIMMÄINEN SAIRAANHOITAJA, ON KUOLLUT.