150 - Kolmannen luvun loppu

Teloitus ei aiheuta suuria tunnekuohuja. On selvää, että Mikan oli osa porukkaa. On yhtä selvää, että hän oli oikeasti latvasta laho ja murhat menivät taudin piikkiin eli kaikki olikin Monokuman ja tämän hämäräperäisen eskatologiajärjestön syytä. Hajime tuntuu ottavan uusimman kuoleman lähinnä turtana ja turhautuneena vastaan. Ei kukaan tällaista halunnut.


Mikan.

Vaikka Gundham jääkin ihmettelemään Mikanin eri muotoja, Nagitosta tuo on yhdentekevää, sillä pahaiseen tautiin kaatunut Mikan ei vastannut hänen odotuksiaan toivosta. Hän jättäisi tytön sikseen ja kannustaa muita epätoivossa rypeviä kohti toivoa. Se ei ole niin helppoa, koska heidän tuntemansa Mikan teki hetki sitten täyskäännöksen ja jätti nyrkkirakettinsa (täh?!) vanavedessä pelkkää pahansuopuutta.


Demonimuoto jäi valitettavasti näkemättä.


Paremminkin Symbol of Nope.


Me nyt möllötetään tässä hetken aikaa.


Ero on siinä, ettemme olleet Mikanin rakkaita.


Aistin tässä lievän kaavan.

Kazuichille olisi Mikanin petturuuskin riittänyt, mutta kuten Monokuma tähdentää, heidän joukossaan on yhä petturi. Näkeehän tuon jo Monominkin lannistuneesta naamasta, sillä sekä jänis että petturi ovat Future Foundationin pelinappuloita. Gundham haluaa tietää, mitä Monokuma on karhujaan, mutta tuomaria väsyttää pitkän istunnon päätteeksi.


Olisi ollut laiskaa käsikirjoittamista.


Pawn intended.


Itsekannibalismia. (karhubalismia?)

Draama ei ole kuitenkaan ohi, sillä vaikka tähän asti kaikki on ollut yhtä alamäkeä – täytyy muistaa, että luvussa tapettiin peräti kolme! – Monokuma osaa olla joskus reilu ja tarjoaa kaikille aivan erityisen piristyksen. Apean lauman tarvitsee vain palata ykkössaaren rantapläntille, jossa vanha tuttu odottaa.


Toinen teloitus!

Akane älähtää heti Nekomarun olleen sittenkin turvassa ja tähän Monokuma viittasikin, vaikka turva onkin tulkinnanvarainen seikka. Muutkin innostuvat, mutta Sonia suree silti kuolleita. Hän on silti iloinen Nekomarusta ja saa odottamattoman lempeä(hkö)n neuvon Gundhamilta, joka ei arvosta Fuyuhikon huomiota. Sonia pyytää kuolleilta anteeksi ja on valmiina Nekomarun paluuseen. Vaikka meiltä kolme vietiinkin, yksi tuodaan takaisin. Ei tämä tarina ole pelkkää epätoivoa epätoivon vuoksi.


Joku varmasti tietää kassakaapin koodin.


Useampana kappaleena kirjekuoressa.


Yksi heistä oli aika tyhmä, joten kyllä voisi vähän hymyilyttää.


Voit näyttää mallia jäyhästi.


Ei mennyt arvonimi nappiin.


Neljännen luvun premissi.


Nyt voidaan polttaa se Mahirun muistomerkki kunnianosoituksena.


Noita kutsutaan tunteiksi.

…Vai onko sittenkin? Sillä valaoppilaiden rymisteltyä hissillä korkeuksiin Monokuma jää marisemaan Monomille, ettei nykynuoriso malta kuunnella loppuun asti, sillä häneltä jäi Nekomaru-juttu kesken. Monomi aavistelee karhulla olevan pahat mielessä, mutta Monokuma naureskelee, ettei vastaa muiden reaktioista. Hän teki mitä teki, jotta Nekomaru selviäisi tapaturmastaan hengissä.


Muistuttaa luentosalin tyhjentymistä.


Asioita.

Monokuma-kalliolta juostaan pysähtymättä rannalle yllättävän toiveikkaana kollektiivina. Paikan päällä valmentajaa ei näy missään. Pitkällisten etsintöjen ja huutelujen jälkeen Fuyuhiko luulee, että heitä vedettiin höplästä, mutta rouhean tuttu höhötys paljastaa Nekomarun palanneen kuolleista.


Aasilla auringonnousuun.


Tuolla palmun takana.


Monokuma muuttanut Nekomarun näkymättömäksi.

Tavallaan.











.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................



NEKOMARU NIDAI, ÄÄRIMMÄINEN TINAMIES, ON PALANNUT.