152 - Luku 4, Daily Life, osa 1

Neljäs luku ei ala aikahypyllä seuraavaan aamuun, sillä pitäähän Nekomarun nykyisestä olomuodosta ottaa heti selvää, kun tänne asti on oikeussalista sännätty. Konemies on aivan täpinöissään väittäessään olevansa oma itsensä muiden tuijottaessa biomekaanista ilmestystä huuli pyöreänä. Tosin en menisi sanomaan mitään bio-osiosta, sillä ainahan Nekomarun tietoisuus on voitu siirtää robottiin ja runneltua kehoa tarjotaan seuraavan viikon ajan aamiaisilla mysteerilihana. Mistäpä sitä Monokuman aivoituksia arvaisi?


Takki paljasti. Ja Heihachi-kulmakarvat.


Metalliketjua heruttaisin.

Sonialta pääsee järkyttynyt kirkaisu ja Kazuichi luulee Nekomarun lärviä maskiksi. Se ei tuosta vaan irtoakaan ja Nekomaru kehottaa lopettamaan repimisen niin lujaa, että naapurisaarillakin yöunet tyssäävät. Kazuichi rääkäisee tajuttuaan asioiden todellisen laidan, josta jälleensyntynyt Nekomaru ei ole moksiskaan. Päinvastoin – höhötystä ja mölinää riittää. Nekomarun elämää suurempi olemus korostuu entisestään kiiltelevässä kromikuoressa eli capslockia ja huutomerkkejä on luvassa! Mitään muuta en toki odottanutkaan. Sitä luulisi tottuneen jatkuvaan korniin huutamiseen ja venytettyihin sanoihin, mutta jokin näissä överiksi vedetyissä hahmoissa huvittaa kerta toisensa jälkeen. Ehkä olen vain vähän lapsellinen.


Novoseliciin ei saa tuoda robotteja niiden vallankumousyritysten vuoksi.


Nekomaru oli pelottavampi alkuperäisenä.


Melkein vuotaa mylvintä tekstiboksin yli Vitan näytön ulottumattomiin.


Capslock tarttuu kuin epätoivotauti.


Say watt?

Akane tuntee pienen pistoksen ja pyytelee kömpelösti anteeksi, koska Nekomarun mechaantuminen oli selvästi hänen syytään. Robovalmentajaa tämä ei haittaa, sillä elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista eikä kaikesta pienestä tarvitse murehtia. Megamiehen huolettomuus hämmentää useampia. Fuyuhikokin on ymmällään, sillä häneltä lähti toisesta silmästä näkö… ja nyt tuossa on kehoton Nekomaru. Oletettavasti. Kyberneettinen organismi on vain ikionnellinen hengestään, jolle kehokaan ei vedä vertoja. Kaipa tuota konstruktiota voi pitää äärimmäisenä proteesina. Ainakin Nagito ihastelee käsittämätöntä robokolossista tursuavaa toivoa. Hajime on ajatuksissaan tilanteen tasalla ja käsittää tilanteen tolkuttomuuden. On se hyvä, että tarinassa välillä muistutetaan, että juonenkäänteet häröytyvät kerta toisensa jälkeen. Todellisuuden rakoilu on kuitenkin konsepti, johon Hajime on puuttunut ennenkin. Ei ykkösosassa ihan näin pitkälle menty!


Mikan varmasti jätti jälkeensä hyviä olen pahoillani -variantteja.


Korkeintaan messinkiä.


Fuyuhiko on vain kade, koska hänelle ei installoitu kyberneettistä silmää zoomausominaisuuksilla ja pimeänäöllä.


Ja nostella painavia kuormia.


Transhumanismi on ihmiskunnan uusi, ainoa toivo.


Hajimen mietteitä tuosta myymäläpalmusta.

Koska järkeä muuttuneesta ’Marusta on vaikea löytää, Monokuma katsoo asiakseen ilmestyä biitsille keskeyttämään koskettavan jälleennäkemisen ja Monomin kauhistelut kuullaan heti perässä. Lekurikuma kertoo Nekomarun paikkauksen olleen haastava nakki, mutta näin hienoa jälkeä saatiin leikkauspöydällä aikaiseksi!


Miksi Monokuma paskoo metsään?


Fun fact! Oletin tämän psychopop-jutun olevan taas jotain japanilaista kulttuuriviittaushölmöilyä, mutta tässä puhuu Danganronpan ohjaaja itse! Pienellä googlauksella löysin hyvin mielenkiintoisen Kazutaka Kodakan haastattelun, jossa pelisarjan hullu nero luonnehtii psychopopia genreksi, joka sekoittaa hirveän kammottavaa kuvastoa vänkään pop-ilmeeseen. Psychopop kuulostaa niin pöljältä, ettei Danganronpa voi olla mitään muutakaan genreä.


Minäkin haluan poraparran. (eräs ykkösen lahjoista OLI leukapora, sattumaako?!?!)

Kazuichi ei käsitä, mitä Nekomarun päässä nykyään liikkuu, ohjelmointiako? Teräsmies mölisee olevansa Nekomaru Nidai, koska millään muulla ei ole merkitystä. Inhimillinen tietoisuus lienee siis tallella, ja tästäpä kumouksellisesta tieteisteknologiasta mekaanikko innostuu tosissaan. Monokuma myhäilee itsekseen teknologisesta kehityksestä, joka ei ole välttämättä lähtöisin kouluista tai labroista. Tiesin kyllä koko ajan hänen viittaavan Hope’s Peak Academyyn, jossa todellinen kehitys kehittyy.


”Hi.”


Onpas sukunimeen tullut mittaa.


Pakko olla mieletöntä, koska Kazuichi on kuitenkin kotoisin Japanista, tuosta taikahuussien tyyssijasta.


Varmaan jokin kehitysmaa.

Akane on vähemmän innoissaan Monokuman taidoista, joilla muiden kustannuksella perseillään. Monokuma on vähemmän innoissaan Akanen uhmaiästä ja täräyttää häntä uudemman kerran mononimikoidulla singolla.


Nekomaruun tarvittiin monta ruuvia.


Bingo bazinga, kuten Genocide Jill sanoisi.








Rintapanssari tulee tosin puunata.

Nekomaru ei horjahda ydinkärjestäkään. Ehkä hän ruostuu, jos ilmaston lämpeneminen hukuttaa hiljalleen Jabberwock Islandin. Ainakaan hän ei kellu, se on selvää. Kazuichin silmät loistavat ihailusta ja hän olisi heti purkamassa Nekomarua osiin, josta tämä kieltäytyy korkeahkolla desibelikertoimella.


Nyt voimme paeta Monokumalta olemalla Nekomarun takana.


Kazuichi herkillä treffeillä prinsessansa kanssa.


Lehtimyyjille luu kurkkuun.

Kun robotin kuolemasta tulee puhetta, Monokuma muistuttaa kaikkia, ettei Nekomaru ole edelleenkään eriarvoisessa asemassa. Jos joku onnistuu särkemään hänet kuoliaaksi, se lasketaan murhaksi. Vastaavasti Nekomaru voi olla pysäyttämätön terminaattori, joka sammuu vasta monotuomarin kytkiessä virrat pois päältä, mutta Nekomaru haluaa tulla yhä kaikkien kanssa toimeen.


Romuttamot ovatkin teurastamoja.

Sonian surkutellessa Nekomarun kohtaloa äijä tokaisee, ettei ole muuttunut metallikuoren lisäksi miksikään ja Monokumakin pitää tätä vähintäänkin genrerajoja järisyttävänä edistyksenä, vaikka Danganronpa tuntuukin painivan ihan omassa genressään itsensä kanssa. Karhu painuu hohottaen hiiteen, koska ainakin hänellä on pahuksen hauskaa. Hajime tajuaa viimeistään nyt, että tässä seonneessa maailmassa mikään ei ole totta, kaikki on sallittua.


Kunhan voimataso laskee.


Asimovin lakipykälät ovat toivottavasti tuoreessa muistissa.


Välillä pelifirman tulee kehua itseään.


Psychopop, pfffft!


 

Seuraavan aamun aamupalalle siirrytään heti luvun introkortin jälkeen. Akane mässyttää tuttuun 
tyyliin useamman kynäniskan edestä ja Nekomaru on menossa mukana kehumassa häntä, mutta Hajimesta tämä kaikki tuntuu yhä jotenkin luonnottomalta. En ihmettele. Chiaki on utelias Neko… Mechamarun ruokavaliosta. Kazuichi ei usko öljyn olevan tarpeen, sillä sähköön viitannut Nekomaru toiminee pattereilla, mutta puheenaihe mölisee tavallisen ruoan kelpaavan kuten ennenkin. Kenties hänellä on takapuolessa sievä pikku poistoluukku ulostustarpeisiin. Kenties en halua liiemmin ajatella asiaa.


En ilmeisesti ollut ainoa, joka keksi tuon nimen! (oikeasti varastin sen ekstravalikon päivittyneestä tapahtumalistasta)


Monomikin on oikea Duracell-pupu ehheh heh höh.


Ai niin, nyt vasta hoksasin, että suun sisukset näyttävät orgaanisilta! Ja nuo silmät kerälle käpertyneiltä toukilta.

Nagito ilmoittaa olemassaolostaan naurahtamalla Nekomarulle, joka kieltäytyy ärjyen Kazuichin korjauspurkuehdotuksesta. Ilonpilaajalla on yhä eilinen mielessä, sillä hän haluaisi kirvoittaa keskustelua Mikanin rakkaasta. Gundham muistelee, miten Mikan puhui omasta kullastaan, ja toteaa rakkaan olleen olemassa toisessa maailmassa. Kasvatustieteen maisteri ei ala höpistä alamaailmasta tai seikkailuistaan ultramaailman tuolla puolen, sillä häntä kiinnostaa erityisesti heidät tänne kiikuttanut järjestö. Hajime panee muistiin, että raunioilla tulisi käväistä pikapuoliin tutkimassa avautumatonta porttia tulevaisuuteen.


Mustasukkaisuutta ilmassa.


Tähän joku mukanokkela Nyarlathotep-sutkautus.

Sonian, Fuyuhikon ja Nagiton ihmetellessä World Foundationin/Future Enderin motiivia Nekomaru nauraa älyvapaille järjestöille, vaikka hän on itsekin elävä esimerkki älyvapaasta. Vakavoitunutta Nagitoa ei liiemmin naurata heidän riveissään piileskelevä petturi, jonka henkilöllisyyttä hän alkaa itsekseen spekuloida. Kazuichi osoittaa heti syyttävällä sormellaan Nagitoa, joka on sitä mieltä, ettei hänen kaltaistaan nollaa poimittaisi edes sellaiseen järjestöön. Chiakista hän ei kuulosta uskottavalta. Nagito syyttää lähes uskottavasti petturuudesta Hajimea, tuota epätodennäköisintä vaihtoehtoa, jonka äärimmäisyyden puuttuminen on vähintäänkin äärimmäisen epäilyttävää. Pidän Nagitosta koko ajan vähemmän ja uskon Hajimenkin olevan samaa mieltä. Hajime korottaa ääntään vastalauseissaan ja Nagiton ilkkuessa takaisin Sonian heleä jyrähdys hiljentää koko maallisen luomakunnan.


Parasta viihdettä.


Nekomaruhan on ateisti.


Jo ensimmäisestä oikeudenkäynnistä asti.


Ei nyt tuoda Hajimea kontrolloivaa pelaajaa mukaan keskusteluun.


Taas minuun luotetaan.


Kyllä teidän korkeutenne.

Nekomaru tietää Monokuman yrittävän vain kääntää heidät taas toisiaan vastaan ja piristää tunnelmaa upouudella kyvyllään, joka ei ihan vastaa Kazuichin lennokkaita kuvitelmia. Suureelliset mahtailut pelkistyvät mekaanisiin silmiin, jotka eivät varsinaisesti ammu kuolemansäteitä tai hehku sateenkaaren kirjossa.


Laskinfunktio!


Ei nyt mitään Power Rangersia tähän.


No nyt se vuotaa öljyä.

Ensimmäinen okulaari erittää kokista ja toinen teetä (taustatutkimuksen perusteella teknisesti yrttijuomaa) ja lattialle tulee varmasti melkoinen sotku. Ihan totta, en tee tätä paskaa ylös.


Kas kun ei Mountain Dew’ta.


Kas kun ei Lipton Yellow Labelia.


Kunnioittaa nimeäsi.

 

Fuyuhikon raivottua Monokuman asentamista turhakkeista Monomikin ilmestyy inisemään karhuveljestään, joka teki hänellekin hallaa. Aina välillä tulee muistaa, että Monomi aloitti Usamina, mahtavana taikapupuna, josta tuli sittemmin onneton nyrkkeilysäkki, joka kylläkin toisinaan muksii monopetoja dunkkuun.


Lulz so random.


Niin paljon hän meistä välittää.


Kuoliaaksi tappaminen on tyhjentävä ilmaisu.

Uuden saaren rajattomista mahdollisuuksista tuleekin heti puhetta, sillä sitä varten Monomi ravintolaan spawnasi. Kazuichia ei tutkimusmatkailu nappaa, sillä edellisetkin saaret olivat paon puolesta vesiperiä ja Sonia on huomannut tietynlaisen kaavan, jossa uusi saari tarkoittaa uutta murhaa.


Niin hyvin toiminut ennenkin!


Jotain positiivista, sillä saaret loppuvat pian kesken.


Inspiroituminen on tärkeää.


Jum-P voi mennä höplään.

Monokumaa myötähävettää Monomin nolostuttava epäröinti, mutta minusta tuntuu, että hän tuli paikalle ihan vaan kurmottamaan systeriään uudella ultrahyperkalifragilistisella toisulottuvaisella aakkosoffensiivillaan, joka osoittaa, että käsikirjoittajakin on popsinut vanukasta enemmän kuin tarpeeksi. En enää edes osaa aavistaa, mihin nämä rangaistusmetodit lopussa menevät, kun lyönneistä ja potkuista on päädytty meteorihyökkäysten ja fedorahipsteriviittausten kautta foneemiryöpytyksiin.


Orwell opettaa.


Pikemminkin all lies.


Lukuohje: ylhäältä myötäpäivään spiraalina.


Lukuohje: katso edellinen lukuohje.

On hyökkäysotsolla oikeaakin asiaa, sillä avokätisellä piinaajallamme on liuta uusia piristäviä ja kutkuttavia yllätyksiä, jotka kaikki odottavat uudella saarella! Ne saattavat murtaa heikomman mielen, sillä karhun ladeltua lahjansa olin itsekin tohkeissani, vaikka pieni ääni sisälläni kitisikin kaiken olevan juksutusta.


Riippumattoja jee.

Näyttäisi pelottavan vahvasti siltä, että kaikki toiveet toteutuvat pikapuoliin tai romuttuvat antikliimaksina viime hetkellä, sillä Jabberwock Islandin neljäs saari sisältää vihjeitä Future Foundationista. Eikä siinä vielä kaikki! Neljäs saari sisältää tarvikkeita pakopaattiin. Eikä siinä vielä kaikki! Neljäs saari sisältää kaikkien murharetkeläisten Hope’s Peak Academyn oppilastiedot. Eikä siinä v- …Siinä oli kaikki.


!


!!


?


!!! (!)

Siinä oli ihan tarpeeksi täkyjä astua neljännelle saarelle. En olisi uskonut tarinan tarjoavan hopealautasella tällaista satsia paljastuksia yhdellä kertaa, täysin ennenkuulumatonta. Mutta pakkohan edes johonkin on tulla vastauksia, kun puolivälin rajapyykki on saavutettu ja kliseisesti ilmaistuna kysymyksiä on vastauksia enemmän hyvinkin eksponentiaalisesti.


Minä jään tänne angstaamaan.

Uteliaisuus tapattanee useammankin kissan, sillä Kazuichi takertuu laivanrakennukseen ja Nagitoa kiehtoo maailmanlopun järjestö. Toivoton toivon toivottaja kehottaa minuakin astumaan uudelle läänille, jotta saan maineeni pelastettua saadessani tietää järkyttävän totuuden herra Hinatasta. Kieltämättä se kiinnostaa Hajimeakin valtavasti. Kaikkien yhteinen epätoiviotaival käy kohti paljastusten saarta, vaikka se lieneekin miinoitettu pahoilla aikeilla.


Äärimmäinen petturi.


Huolettomat pääsevät vain hengestään.


Onneksi Nekomaru voi raivata ansat.

Niin, tämä olisi erinomaisen kamala hetki päättää päivitys tältä erää, oikein monokumaisa repäisy. Eihän nyt kukaan jättäisi kriittisiä, mahdollisesti kaiken peruuttamattomasti mullistavia tietoja seuraavalle kerralle. Eihän? Seuraavaksihan tulee se Monomi vs. monojoku ja neljännen saaren aivan erityinen tutkimusmatka? Heti kun tämän luettuaan skrollaa vähän alemmaksi? Jookos?!

Eräät vain haluavat nähdä maailman palavan.

…Puhuhu.