136 - Spekulointia, osa 14

Hahmospekulointia ja olettamuksia:

Goodbye Despair on jatkunut suorastaan hämmästyttävän korkeatasoisena. Luulin jo nähneeni kaiken, mutta vielä mitä! Yakuzan ja työkalun keskinäinen draama iski täysillä. Ei isännän ja henkivartijan suhde sinänsä ole mitenkään ennennäkemätöntä, mutta se kannatteli saaren toista murhavyyhtiä hienosti enkä suinkaan ollut alussa perillä oikeasta murhaajasta, kun Murder Casekin mutkisti asioita. Riittävän absurdi veto tuokin tuoda oikeaan pelisarjaan perustuva pikkupeli tähän tarinaan, kun sitä pääsi jopa pelaamaan.

Vaikka toinen luku kulminoituikin Mahirun murhaan ja sen selvittelyyn, en ole unohtanut Jabberwock Islandin taustan järisyttäviä implikaatioita. Tämä Jabberwock Island ei ole välttämättä se oikea Jabberwock Island. Maailma on tuhoutunut. Kakkossaarella kohoaa hyvin paljon Hope’s Peak Academya muistuttava rauniohökötys, jonka sisälle edes Monokumalla ei ole mitään asiaa. Uskaltaisin jopa veikata, että jos saaria on varattu tarinalle yksi per luku, kuudennessa luvussa palataan takaisin koulun penkille! Toisaalta en uskalla enää veikata yhtään mitään. En edes seuraavaa vainajaa, vaikka Fuyuhiko taisi saadakin immuniteetin ainakin toviksi.

Rima riippuu parhaillaan korkeuksissa (kamalaa myöntää: olen fani ja tämä nyt sattuu uppoamaan nykyiseen mielentilaan kuin murhaväline uhriin) ja on tarpeetonta todeta, että tämä on vasta toinen luku. Neljä jäljellä, jos yhtä aivan alkupään kuvaa oikein tulkitsin!

Hajime Hinata
Päähenkilöstä kirjoittamisen vuoksi nämä spekulointitekstit viivästyvät aina. Sillä mitäpä uutta sitä enää Hajimesta sanoisi? Hän on täällä reagoimassa tapahtumiin ja muihin oppilaisiin avatarinani, jolla on yksi selkeä salaisuus, jota saakin jännätä arvatenkin loppupuolelle. Siis se äärimmäisyys. On hän ainakin Makotoa äärimmäisempi protagonisti, vaikka melko samasta muotista onkin valettu. Hajimen suppeaan kommentointiin voisi tällä kertaa lisätä toisen häiritsevän ääninäyttely-yhteyden, sillä parhaillaan Knights of Sidonian toista kautta katsellessani toistan jatkuvasti itselleni, että Johnny Yong Bosch on sarjan protagonisti Tanikaze, joka kuulostaa suunnilleen Hajimelta. Jos yhtään enempää seurailisin animea, tyyppi olisi suunnilleen kaikkialla.

Nagito Komaeda
Vähän arvelinkin, että kaikkien tulee tavalla tai toisella olla oikeudenkäynnissä läsnä reiluuden nimissä. Eihän Nagiton osallisuudesta ihan mihin tahansa tietäisi muuten mitään, kun heppu auliisti tarjoili murhapalveluksiaan kenelle tahansa. Tuskinpa hän enää palaa vankilaansa ellei sitten vapaaehtoisesti. Toivon tyyssija jatkaa valitsemallaan tiellä. Uskoisin Nagiton päätyvän loppupuolella takaisin parrasvaloihin, sillä pitäähän hänet nyt yleisestä ärsyttävyydestään huolimatta säilyttää hengissä, jotta kaikilla olisi kurjaa. Helpottaa hän ainakin oikeudenkäyntejä valideilla huomioillaan kuten nytkin ruumiinlöytöilmoituksen tapauksessa. Monokuman vihjailun perusteella saattaa olla, ettei Nagito olekaan Makoto, mutta ehkä tämä on hämäystä tai tuplahämäystä tai sitten en ole varma mistään ennen kuin mysteerin verhoa raotetaan edes hiukan.

Kazuichi Soda
Rennosta mutta toisinaan hepuloivasta duunari äiä työ mies ukosta (sic) on tullut ihan silleen pidettävä perusheppu. Vaikkei hänessä olekaan hilpeiden ylireagointien lisäksi mitään järin erikoista, vaatii tarina ainakin yhden tavallisemman oppilaan vähän kuin Hajimen rinnalle. Jatko-osan vastine Leonille, joka hänkin kuolasi naisten perään, mutta Kazuichille on vain neiti Sonia eikä pakkomielle ole toistaiseksi luisunut liian ahdistavaksi. Ennustan Kazuichin menehtyvän kahden luvun sisällä.

Gundham Tanaka
Hamsteriherra ei ollut tässä luvussa juurikaan keskeisessä osassa, mutta pidin sentään gundhamoinnista huolta kaveeraamalla äijän kanssa ja nautin joka hetkestä. Edelleen suosikkihahmojani, kun teatraalinen ulosanti hihityttää tasaisesti, mutta ei hän ole ihan pelkkä pinnallinen trollihahmo, sillä Hajime on havainnut hänen kärsivän yksinäisyydestä, jonka aukkoa edes neljä karvakamua ei paikkaa. Uskon joko seuraavan tai sitä seuraavan luvun keskittyvän Gundhamiin. Jossain vaiheessa hän kuitenkin loihtii niitä introssa vilauksella nähtyjä demonirinkuloita! Jos Gundham sattuu kuolemaan, siitä tulee majesteettinen kuolema.

Mikan Tsumiki
Toisessa luvussa ei nähty noloihin asentoihin päätyvää kaatuilua, mainiota! Olen hiljalleen alkanut lämmetä ultra-aralle hoitsullekin siinä mielessä, että Mikanin vollotus, arastelu ja se maailmanloppuun asti jatkuva (mikä on hassua, sillä siellä jo ollaan) kaiken pahoittelu herättää enemmän sympatiaa kuin alkukantaista raivoa. Tällaisen arkkityyppisen I’m sorry -neidon voisi ryssiä niin helposti, mutta vaikka Mikan vähän siinä rajalla keikkuukin, sopii hän ryhmädynamiikkaan mainiosti ja on erityisen nasta juttu, että hänellä on Murder Casen perusteella historiaa muiden tyttöjen kanssa. Hiyokon verisistä solvauksista on tullut kestovitsi, joka kaikessa karuudessaankin huvittaa. Kaipa tytöt voivat halutessaan olla aivan yhtä julmia toisilleen kuin pojatkin, elleivät jopa julmempia. Mikan olisi helppo ja ilmiselvä uhri, mutta kieroutunut puoliskoni odottaa yhä sitä flippausta pimeälle puolelle. …No olisi sekin ilmiselvä ratkaisu, oikein sellainen hahaa ettepä muuten arvanneetkaan -repäisy Spike Chunsoftilta, mutta tulevaisuus jää nähtäväksi eikä toisen luvun loppu antanut juurikaan vihiä lähipäivistä.

Ibuki Mioda
Ihastuttavan räväkkä kolmannen persoonan Ibuki pysyttelee yhä kärkikastissa. Härödialogia lueskelee mielikseen ja vaikka erityisen syvällisiin sfääreihin ei ole vielä päästy, ei sillä ole juurikaan merkitystä, koska Ibuki toimii jo tällaisenaan. Saatanpa hyvinkin siirtyä seukkaamaan hänen kanssaan vapaa-aikana, kun Gundhamin kertomus on tyrehdytetty. Ibukin kohtalon arvailu tuntuu taas hiukan liian hakuammunnalta, joten enpä taida ryhtyä siihen.

Nekomaru Nidai
Kiinteää kakkaa ja hillitöntä huutoa. Tosin kakkajutut ovat jääneet hiukan taka-alalle, kun ne jo miehenkörilästä edustivat Togamin murhasotkussa. Vaikka se toistaiseksi merkityksetön pieni sivujuoni onkin, oli hyvä veto saada Nekomaru manageroimaan Akanea. Näin kumpikin hiukan tyhjän panttina jättimäisessä oppilasjoukossa roikkuva spörtti saa jonkinlaisen tarkoituksen. Kun täällä on äärimmäisyyksiä, heidän tulisi jollain tavalla ilmentää huippuosaamistaan. Antaa huudon jatkua. Ehkä se joskus loppuu.

Fuyuhiko Kuzuryu
Jaahas! Kolmannen luvun ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo! Vaikka Fuyuhiko on töykeä, epämiellyttävä ja läpeensä mulkero ei-niin-pikkurikollinen, toisen luvun tapahtumat muuttivat käsitystäni hahmosta melkoisesti. Olisi äärettömän hienoa, jos Fuyuhiko palaisi sairaalasta parannuksen tehneenä ja tarjoaisi edes mahdollisuuden tutustua häneen, kun tähän mennessä hän on jumittanut omissa oloissaan kaikkina vapaa-aikoina. Tämä ei tarkoita sitä, että tutustuisin häneen heti, mutta ainakin avoimempi Fuyuhiko voisi tarjota hienoa hetkiä roikkuessaan muiden kanssa aivan tavallisena (tai no miten sen nyt ottaa) oppilaana, kun nyt hän on ollut suunnilleen lauman laiha Togami.

Vaihtoehtoisesti Fuyuhiko sulkeutuu kotiuduttuaan yhä enemmän omiin oloihinsa angstaillen Pekon kuolemasta. Yakuzan ääninäyttelijä veti kyllä koskettavan hyvin epäröivät ulinansa teloituksen kynnyksellä ja Fuyuhikoa jopa kävi aidosti sääliksi. Lyhytaikainen vedätys Fuyuhikon kuolemasta olikin harvinaisen julmaa pilaa, mutta elävien kirjoihin palaaminen antoi ymmärtää, että on tällä saarella sittenkin rahtunen toivoa. Todellakin toivon, että Fuyuhiko osaa arvostaa pelastustaan, jonka luulisi antavan tarinallisen immuniteetin joksikin aikaa. Heitänpä jopa hurjan arvauksen, jotta voin olla väärässä sitten joskus. Fuyuhiko selviytyy murharetkestä ja siirtää Kuzuryu-klaanin voimavarat auttamaan tuhoutunutta maailmaa, koska Togamin mahtisuku on sammunut. Kyllä näin on. Tai sitten ei. 

Mahiru Koizumi
En ole vieläkään päässyt yli Mahirun kuolleille kasvoille jähmettyneestä lohduttomasta ilmeestä. Valokuvaajan viimeiset hetket olivat muutenkin apeita, kun tyttöparka näytti mangakuvissakin murheelliselta. Siksi onkin ikävää, kun Mahirun piti kuolla näissä merkeissä, sillä jos päsmäröivän pojat ovat tyhmiä -femakkopropaganda-agendan unohtaa, hän oli parhaimmillaan oikeinkin symppis tapaus ja tuli ainakin erinomaisesti toimeen oman sukupuolensa kanssa. Mutta nyt kävi näin ja Mahiruun palataan varmaan ystävyyden merkeissä joskus toiste.

Peko Pekoyama
Peko aikamiestytöllä (vihdoinkin, vihdoinkin pääsin käyttämään tämän vitsin!) oli pahat mielessä, eikä kommelluksilta vältytty. Tiesin alitajuisesti miekkamestarin kykenevän murhaan, mutta en missään vaiheessa uskonut siihen ennen kuin oli liian myöhäistä. Tokihan tällaisen soturin on oltava hyvyyden tai siis toivon puolella. Nuoriherran ajoittaista informointia lukuun ottamatta mistään en osannut arvata, että Peko oli ihan koko ajan Fuyuhikon leivissä. Kenties takerruin kadotetuista koulumuistoista siihen, ettei kukaan tuntenut ennen Hope’s Peakia toisiaan, sillä se on ainakin se oletus. Ykkösessähän Makoto ja Sayaka tunsivat ainakin etäisesti toisensa samasta koulusta ennen sitä äärimmäisempää opinahjoa. Herääkin kysymys: salaileeko porukka täällä yhä tuttavuutensa? En kylläkään keksi enää järkeviä pareja, joten jätän ylispekuloinnin sikseen.

Vaikka Peko ryhtyikin murhaajaksi ja omaksui viimeisillä hetkillään junnaavan roolinsa sekä oikeuden puolustajana (Sparkling Justice oli odottamaton källi! Olisipa rooli ollut totta ja olisipa SJ yhä keskuudessamme… Soniana?) että työkaluna – koska Danganronpassa murhaajat sekoavat ainakin jotenkin: Leon änkytti tyhmätyhmätyhmätyhmä, Mondo poikkeuksena otti uutisen vastaan kuin Mies, Celestestä tuli kunnon Kyöpelinvuoren rähjäävä noita-akka, multi-Junko degeneroitui kuolaavaksi kuoreksi kieppuvine silmineen ja Teruterusta tuli juntti – vaikea hänelle on olla vihainen.

Palvelusuhde nuoriherraan meni kaiken edelle eikä Peko muusta tiennyt. Yritä nyt sitten yakuzan leivissä muuttua. Vaikea Fuyuhikollekaan on olla vihainen, koska hän ei palkkamurhaajaa edes halunnut, kun sellainen väkisin hänelle tuputettiin. On selvää, että Fuyuhikon ja Pekon suhde jää selittämättömäksi ja lopulta tasan heidän väliseksi asiakseen ja oli vain kamalien yhteensattumien summa, että Mahiru sai kärsiä. Syytän kaikesta arvon karhuamme, jotta asiaa ei tarvitse miettiä enempää.

Chiaki Nanami
Äärimmäisestä pelaajasta oli tällä kertaa apua, kun Murder Case oli kuin räätälöity hänelle. Noin muuten luku menikin vapaa-ajalla virtuaali-ihastukseksi, mutta kaiketi näin pitikin käydä. Jotain hämärää peliwaifussa silti on. Johtuuko tyyni suhtautuminen murhiin univelkaisesta pöhnäisyydestä vai hassahtaneisuudesta vaiko kenties jostain muusta? Hajimekin pariin otteeseen huomasi, kuinka painokkaasti Chiaki vastusti murhia. En oikein saa päähäni, mikä Chiakissa häiritsee, mutta en anna sen häiritä, kun pelissä on niin paljon kaikkea muutakin häiritsevää, jonka varjolla viattomista tyttösistäkin tulee paholaisia.

Teruteru Hanamura
RIP.

Sonia Nevermind
Jännän sarjamurhaajafiksaation lisäksi Sonia ei ole hurjasti muuttunut, mikä on pelkästään positiivista, sillä kyllähän jo viimeksikin kehuin hahmoa, jonka into ottaa selvää avaran maailman asioista on ehdottoman sympaattista. En tiedä, onko hän täällä oikeasti Novoselicin World Ender -alajaoston agenttina, mutta ehkei tällaisia höpöjuttuja pidä edes ajatella. Odotan jatkossa knoppitietoa yleissivistyneeltä aateliselta ja jatkamista samaan malliin.

Akane Owari
Atleetti tykkää yhä lyödä ja syödä asioita. Nyt hän lyö myös Nekomarua, joka lyö takaisin. Akane lyö takaisin. Syntyy ikiliikkuja, joka tuottaa tunnissa virtaa keskikokoiselle teollisuuskaupungille noin kuukaudeksi. Kuitenkin päätyvät yhteen sillain hihi. Periaatteessa Akane on aivan näin yksiulotteinen, mutta eipä siitä haittaakaan ole, kun saaren kaikki lyylit eivät ole vain hentoja pikkuneitejä. Pidän hahmon tietynlaisesta yksinkertaisuudesta – myös älyllisestä – eikä gag boobseihinkaan enää kiinnitä pahemmin huomiota, kun täällä ei ole Genocide Jilliä naljailemassa niiden koosta. Kaipa Akane putoaa jossain vaiheessa. Saari jäisi ilman isosiskoa ja kyllähän se harmittaisi, mutta kylmä tosiasia on, että tätä menoa tästä sakista kuolee vielä vähintään kuusi, jos oletuksena on, ettei mitään erikoista tapahdu (as if!), koska erikoisuuksia väkisinkin tapahtuu viimeisessä luvussa. En tietenkään tiedä, mitä siellä tapahtuu, mutta siitä olen satavarma, että peli ylittää itsensä. Tai lässähtää silkkaan mahdottomuuteensa.

Hiyoko Saionji
Hento pikkuneiti on ihastuttavan raivostuttava kakara. Jos kannattaisin perinteisiä kuritusmenetelmiä, tukkapöllyä saisi. On tietenkin kauheaa, kuinka hänet työnnettiin mukaan Mahirun murhaan hyvinkin seikkaperäisesti. Lievästä ylipituudestaan huolimatta oikeudenkäynnin alkupuoliskon lämpimimmät hetket koettiin Hiyokon pillittäessä, ettei hän tehnyt mitään pahaa. Se ei ollut sellainen räävitön pentu-Hiyoko, joka toljottaa kuolonmöllötystään laukoessaan solkenaan veren hyydyttäviä solvauksia, vaan juuri sellainen viattoman herttainen pikkulapsi, jonka hänen kuuluisikin olla. Mutta Hiyoko tykkää murhata ihmisten sijasta eläimiä ja kun hän on selvillä vesillä, aivan kaikille voi aukoa päätään – aivan erityisesti Mikanille. Hiyoko oli toisessa luvussa niin suuressa ryöpytyksessä, että uskon hänen selviytyvän ainakin seuraavasta luvusta hengissä. Kamaluudestaan huolimatta Hiyokon toilailua on erinomaisen viihdyttävää seurata. Lisää säröjä paratiisiin!

Byakuya Togami
RIP.

Usami/Monomi
Pian pääsee taas vetämään monopetoa pupulla lättyyn, jos oikein ennustelen. Monomia ei ole unohdettu mihinkään, sillä karhu ja jänis ilmestyvät häiritsemään omalla tavallaan oppilaita suhteellisen samassa tahdissa. Epätoivo tuntuu kohdistuvan eniten Monomiin, sillä tätä ressukkaa piestään armotta toinen toistaan värikkäämmillä hyperlyönneillä ja oppilaatkin kehottavat suorasukaisesti häntä häipymään, vaikka hyväähän hän vain tarkoittaa! Ainakin Chiaki ymmärtää Monomia. Ovatko he sittenkin kimpassa kaikkia muita vastaan?!

Monokuma
Monokuma on itsensä kanssa kimpassa kaikkia muita vastaan.

Mitä kolmannelta saarelta paljastuu? Koska Fuyuhiko palaa? Käykö joku ryökäle nyppäämässä häneltä kriittiset letkut irti? Mikä on kolmas murhamotiivi? Selviääkö petturi vieläkään? Raotetaanko raunioiden oviluukkua? Kuka kuolee? Kuka elää?

Kolmas saari toden sanoo. 

135 - Toisen luvun loppu

Tetsuoooooo.


Kanedaaaaaa.
 

Oikeussali kaikuu epäuskoisista ulvahduksista, kun väkeä kaatuu kuin heinää. No vain yksi korsi todellisen mustuneen lisäksi, mutta tällä retkellä yksikin on liikaa. Nagito pitää tätä kamalana haaskauksena, kun Peko ei puhunutkaan hänelle murha-aikeista ja kaksi toivoa meni juuri kuolemaan.


Murskattiin epätoivoksi.

Akane ei pidä lainkaan hyypiön ikävästä asenteesta, joka muuttuu kertaheitolla ikävämmäksi, kun kaiken surun, suuttumuksen ja silkan epätoivonkin keskeltä Nagito löytää tikapuut loistokkaaseen tulevaisuuteen ja virnuilee siinä sivussa irvokkaasti. Monokuma hihittää Nagiton muistuttavan kovasti jotakuta toista. Jaa että Makotoa? Mutta kuten Monokuma meidät tänne valinneena varsin hyvin tietää, tuo tuossahan on Makoto! …Vai onko?!


Nagitolla ei ole ystäviä, vain toivon lähteitä.


Hissillä pääsisi sinne vauhdikkaammin.


Ai hän vai.

Ei Nagito vaan tiedä mistä nalle höpäjää, mutta hän ainakin julistaa juhlallisesti, että äärimmäisyyksien yhteinen toivo tuhoaa vielä Monokuman viimeistäkin karvanukkaa myöten. Hajime ei tajua, miksi Nagito yrittää uhmata Monokumaa, kun rakkaan Pekonsa perään samuraikuma-armeijan läpi sännännyt Fuyuhikokin pääsi sivullisena hengestään.


I WILL DESTROY YOU.


Ei pidä mennä karhun ja saaliin väliin.

Monomi näyttää raivoisan määrätietoiselta. …Sillä toivo elää yhä.


…mmmmitä?

Nekomaru möykkää Fuyuhikon nimeä, kun väki säntää kaatuneen ja sisuksiaan oksentavan yakuzan ympärille, joka näyttää kuin keskikokoinen valtio olisi vyörynyt niskaan.


Oli niin hyvä ajoitus, että piti vähän juksata.


Kaned-


Star Trek III: The Search for Spuhk

FUYUHIKO KUZURYU, ÄÄRIMMÄINEN YAKUZA (JA NUORIHERRA), ON HENGISSÄ.

Mutta vain vaivoin. Näköjään teloitusten metatodellisuudessa samuraikumat keskittyivät fileroimaan Pekoa ja Fuyuhikon likimain kuolettava haava jäi Pekon virheliikkeeksi kaaoksessa. Oletettavasti häiskä otti osumaa sotavoimain myllytyksessäkin siinä sivussa. Edes Mikanin taidoista ei ole apua uhrin vuotaessa verta ja elinvoimaa hurjaa vauhtia.


Ja sinä vain seisot siinä kädet taskussa.


Kuka kehtaa antaa tekohengitystä?

Monokuma irvailee Fuyuhikon toivosta, kun mokoma yritti pelastaa naisensa ja noin hassusti siinä kävi. Monomi kitisee karhua pelastamaan pojan ja vetoaa kouluretken sääntöihin, joissa todetaan, että vain mustuneen tulee kuolla. Pupu murjottaa, kun ei voi tehdä asian hyväksi mitään ilman taikakeppiään. Tuomari antaa periksi, koska sääntöjä ei tule rikkoa, vaikka oikeasti hän olikin jo valmistautunut pelastamaan Fuyuhikon.


Kuzuryu-klaani maksaa aina velkansa.


Fuyuhiko voisi olla teknisesti ottaen tummunut.


Kirjekurssi laastarin käytöstä.


Pii paa.

Ambulanssi (monolanssi?) kurvaa paikalle ja Monokuma leikkii lääkäri Killgoodia, kun vakavasti haavoittunut Fuyuhiko kiikutetaan teho-osastolle toipumaan. Mikan epäilee Fuyuhikon olevan hyvässä hoidossa, mutta Chiaki ja Ibuki uskovat hänen paranevan ja palaavan porukkaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minusta tuntuu, että Jabberwock Islandin sairaalasta kävelee ulos muuttunut mies.


Silent Hillin sairaalan kellarissa siivouskoppi vuokralla.


Y-You bastards, thanks for nothing, dumbasses!

Hiyoko on yhä katkera Mahirun kohtalosta, mutta Pekoa on jo rangaistu eikä tästä tule mitään, jos he vain rankaisevat toisiaan. Tapahtunutta ei voi perua ja Akane ainakin jo kaipailee rähisijää takaisin. Ehkä äskettäin kuullut tunnustukset upposivat useimpiin ja Hajimekin haluaa Fuyuhikon palaavan taistelustaan hengissä. Saari ei tarvitse enempää uhrauksia.


Sellaista sattuu.


Jum-P has seen beyond time travel.


Pitäähän täällä jotakuta lyödä.


Ja sitten he olivat parhaita kavereita elämänsä loppuun asti.

Toinen oikeudenkäynti päättyy kunnolla Hajimen mietteisiin tulevaisuudesta. Mitä siellä odottaa? Pimeyttä, yksinäisyyttä ja ennen kaikkea epätoivoa. Ja kohti keskiyötä tikittävä maailmanlopun laskuri.


Down five hitto soikoon.







En tiedä, kenelle Jabberwock Parkin pommimaista hökötystä tuijottava Monomi sanansa osoittaa – ehkä pelaajalle? – mutta se on nyt varmaa, ettei toivon sirpaleista ole enää hyötyä eikä hän enää tiedä, pitäisikö oppilaiden edes päästä vapauteen. Kumpi on toivoa tai epätoivoa? Jotain silti täytyisi tehdä, sillä kun tuo laskuri raksuttaa nollaan, tapahtuu kauheita.

 

134 - Toinen tuomio

Eikä voi edes kanavaa vaihtaa.

MAINOS

NISA Europella on erikoistarjous (lue: vakiohinta) vain juuri sinulle! Aivan, juuri sinulle siellä! NISA Europen nettisivuilta on eksklusiivisesti saatavilla Danganronpa Another Episode: Ultra Despair Girlsin Limited Edition! Hanki omasi pian, sillä varastossa erikoisversiota on jäljellä 11-25 % eikä tällä puolueettomalla mainosyrityksellä ole aavistustakaan, mitä luvut käytännössä tarkoittavat! Hintaakin on (vain) £59,99 eli mitä enää odotat?!?!1

Danganronpa Another Episode: Ultra Despair Girls -pelin lisäksi mahtava, ainutlaatuinen paketti sisältää:

- mahtavan, ainutlaatuisen paketin!
- mahtavan, ainutlaatuisen taidekirjan!
- mahtavan, ainutlaatuisen soundtrackin!
- mahtavan, ainutlaatuisen kravatin!
- mahtavan, ainutlaatuisen Warriors of Hope -metallipinssin!
- mahtavan, ainutlaatuisen Kurokuma-metallihommelin!
- mahtavan, ainutlaatuisen silmälapun!
- eikä mitään muuta mahtavaa, ainutlaatuista!



Danganronpa Another Episode: Ultra Despair Girls LE – sen Teddiekin ostaisi! *puhallettava Teddie ei sisälly hintaan



/MAINOS

miksi kirjoitin tämän ja otin kuvia mitä teen elämälläni

***

Hajimen epäröinti vain pahentaa piinaavaa jännitystä, kun Monokuma jättääkin heti kertomatta, kuka päästi Mahirun päiviltä. Tuomari teki tuon tahallaan, jotta tämä ei lopu koskaan. Kazuichi tietää Pekon olevan syyllinen, sillä oikeuden jälkeen työkaluhokemaan jumahtanut tyttö on ihan selvästi ihminen eikä väline. Peko älähtää heidän olevan tyystin kujalla, sillä hän ei mitään muuta olekaan kuin työkalu. Sellaisia ihmisiä kun on olemassa.


…?!


Katson kieroon.


Haluatko nähdä työkalun kjeh kjeh.

Sentään orjuussivuraiteille ja köyhien riistämiseen bangladeshlaisissa laivanpurkuyrityksissä – kelatkaa, se katsoo televisiota täällä joka päivä (no en juuri koskaan nykyään) – ei lähdetä, mutta kun Chiaki tahtoo selvennystä apaattisiin selityksiin rikostoverilta, Fuyuhiko myöntää, että hän ja Peko varttuivat yhdessä. Se ei ollut mitenkään tavallista ystävyyttä tai varsinaisesti edes ystävyyttä, sillä kuten Peko jatkaa, hän jäi synnyttyään orvoksi ja Kuzuryu-klaani otti hänet suojatikseen. Peko sai syyn elää nuoriherransa omaisuutena, Fuyuhikon palkkamurhaajana pitämässä hänet hengissä vaarallisen järjestäytyneen rikollisuuden keskellä ja noudattamassa käskyjä työkaluna loppuun asti.


Ja etsi ja tappoi vanhemmat.


Kovin hiuksinen (hiuksekas? hiuksellinen?) Hitmaniksi.


Jos nuoriherra haluaa jalkahierontaa, Pekon täytyy sitä antaa.

Sonian kysymys saa tylyn vastauksen, sillä saarella vietetty yhteiselo ei merkitse Pekolle mitään. Hän vain noudatti käskyjä, kun nuoriherra vaati häntä olemaan yksi heistä vailla yakuzassa vallitsevaa hierarkiaa. Vaikka ammattisuhteesta sinne tänne olikin ripoteltu vihjeitä (kuten kuinka Peko aina informoi muita Fuyuhikon vänkyröinnistä olla tulematta aamiaiselle!), jotka paljastunevat toisella läpäisykerralla sitten joskus, todellinen Peko ei paljastunut. Hän on muutenkin pyrkinyt salaamaan heidän suhteensa, koska nuoriherra ei liiemmin perusta hopealautasella saamastaan rajattomasta vallasta Pekon kaltaisine työkaluineen. Työkalu tappaa, kun nuoriherra vaatii.


Jotain?


Melkein arvasin oikein.


Aina voitte elää salasuhteessa.


Nikkei-veitsisarja kiehtoi enemmän.

Ja juuri näin tässä sattui käymään. Mahiru kuoli, koska nuoriherra vaati. Fuyuhiko kertoo menneensä lukkoon nähtyään Murder Casen palkintokuvat kuolleesta siskostaan, jonka piti olla elossa. Hän kun ei muistanut mitään tuollaista tapahtuneen. Fuyuhiko todellakin lähetti palkinnon Mahirulle ja halusi siten puhua epäsuorasti hänelle, mutta vastakaikua ei tullut ja välttely alkoi. Mikan sinänsä ymmärtää, kun kukaan heistä ei tiennyt mitään tuollaista tapahtuneen ja asian hyväksyminen puhuvan robottikarhun luomasta pelikokemuksesta oli muutenkin hankalaa.


Enpä kuule tiiä.


Fuyuhiko huusi HEY DUMBASS ja Mahiru käveli pois.


Tämän vuoksi deittiä odotellessa kannattaa lähettää oma-aloitteisesti viestejä, jos ei rouva suvaitse lähettää niitä itse.


Eikä nyt viitata Tragediaan, vaikka tämä sellainen pienen alkukirjaimen versio onkin.

Ibuki muistaa puhuneensa Mahirulle aamulla aivan kuten hän terminaalissa väitti. Takaumassa surullisella Mahirulla oli muita suunnitelmia Sonian rantabileiden sijasta eikä Ibuki ole niin trolli hahmo etteikö olisi huomannut jonkin olevan vialla. Mahiru pyysi häntä kertomaan muille voivansa huonosti ja halusi vain kaikkien parasta.


Nyt ainakin olemme mukana heh.


Menette sitten sille toiselle rannalle.


Paitsi sinulle. Ja meille kaikille.

Lopulta vain Hiyoko tuli Mahirun luokse, koska Fuyuhiko eikä suinkaan Peko kirjoitti tytöille ne huijauskirjeet sangen oivallisena mahdollisuutena saattaa Hiyoko liemeen. Fuyuhiko ei liiemmin retostele källistään, sillä hän nyt sattuu elämään vähän eri maailmassa kuin muut ja jonkun piti maksaa siskon murhasta. Ansa oli viritetty ja Fuyuhiko halusi murhan vastaavan tappotavallaan videopeliä. Se olisi sovelias kosto kaikesta, vaikka hän jäisikin kiinni.


Hiyokolla taisi olla kimono löysällä.


Kunhan kertoo, että siellä on kuvattavaa.


Aye aye, cap’n.


Monokuman suunnitelmana on kohta teloitus.


Jaa että kenen pumppu pettää ensin tanssilavalla?

Kun Hiyoko oli huumattu vaatehuoneeseen ja Mahiru saapui rantataloon ajallaan, Fuyuhiko oli odottamassa kihisten kiukusta ja epäuskosta tietämättä vieläkään, oliko Murder Case totta. Mahiru kuulusteli suorasukaiseen tyyliinsä, oliko Fuyuhiko vastuussa Tyttö E:n murhasta. Kysymyksen väistely sai Mahirun raivoamaan ja Fuyuhikon partaan yli. Nyt yakuza pitää itseään pelkurina, kun ei heti uskaltanutkaan panna paikan päällä murhaksi, mutta Mahirun valitus oli liikaa. Tuolin alle jemmattu pesismaila sai kyytiä ja Peko jatkoi siitä, koska nuoriherra käski.


Sormet korviin.


Mahirun haamu vainoaa näillä sanoilla tästä eteenpäin.


Rocketpunch tulisi sulkea, kun sieltä saa murhavälineitä.


Nythän tämä vasta alkaa.

Ibuki ei tajua mitään ja vielä vähemmän työkaluista horisevasta Pekosta, mutta Monokuma hyödyntää tilaisuuden opettaen ihmisten olevan erilaisia. Ei toisia voi ymmärtää. Voi vain teeskennellä ymmärtävänsä. Chiaki puuskahtaa irvailevan otson vaiti ja irvaileva otso tekee työtä käskettyä.


Karhut ovat identtisiä.

Peko puhuu muustakin kuin heppoisesta työkalufilosofiastaan kertomalla, mitä sitten tapahtui. Rikospaikka tuli sotkea eikä hänkään aikonut jäädä heti kiinni. Koko Sparkling Justice -sivujuoni tuotiin mukaan, jotta muut äänestäisivät sukkelammin. Ja hehän äänestivät, vieläpä väärin. Kysytäänpä vaikka Monokumalta! Kyllähän tuomari tuumii, että Fuyuhikon syyllisyys kuulostaa loogiselta, mutta Kazuichin ölinä hidastaa lopullista tuomiota.


Sarjamurhaajista koituu vain ikävyyksiä.


Nappisuoritus.


Kävitkö kaikki kulmat läpi?

Nagitollakin on asiaa. Se asia liittyy toivoon, koska hän nyt on semmoinen. Äärimmäinen mikälieurpo luonnehtii Fuyuhikoa Pekon toivoksi, sillä ei kai miekkailija muuten olisi murhannut Mahirua ja pikapuoliin kaikkia muita ja itseään, jotta nuoriherra eläisi. Pekon mutistua työkaluista Nagito kysyy yakuzalta, pitääkö hän Pekoa työkalunaan ja ennen kaikkea toivonaan. En koskaan totu Nagiton maanisen kihisevään nauruun ja lasittuneisiin pullonpohjaiiriksiin. Koska Nagito ei saa tuhahdusta kummempaa vastausta ja Pekolta panikointia, hän arvelee Pekon suojelevan isäntäänsä omasta tahdostaan.


Et nyt tunge viisasteluasi joka paikkaan.


…työkalu? (Nagito täydentää juurikin näin)


Oletko sinä hullu omasta tahdostasi?


Iskikö arkaan paikkaan?

Chiakistakin tässä on jotain mätää, sillä parhaillaan Fuyuhiko on epäluonteenomaisesti täysin lukossa ja Pekokin vähän mitä sattuu. Käskettiinkö Pekoa rantatalossa yhtään mihinkään? Fuyuhiko vain änkyttää, kun muut pyytävät häntä puhumaan. Peko pyytää häntä kertomaan noudatetuista käskyistä. Hajime muistaa tylyn keskustelun raflassa silloin alkuluvussa, kun yakuza oli tullut mässyttämään yksin hampparia. Fuyuhiko tilitti, ettei muiden kanssa kannata olla missään tekemisissä ja virnuili vielä kykenevänsä tappamaan, jotta Hajime varmasti jättäisi hänet rauhaan.


Monokumaa kuuntelemalla kuolemme joka tapauksessa.


Salasuhde ei olisi enää tässä vaiheessa kummoinen totuus.


Nyt varmasti rasittaa.

Nyt Hajime arvelee, ettei pikkukovis oikeasti ajattele noin. Miksi muutenkaan hän nyt empisi? Kova tyyppi tapattaisi kaikki ja purjehtisi vapauteen. Peko haluaa yhä kallistua käskyjen puoleen ja Nagito pukee sanoiksi Fuyuhikon vaihtoehdot, jotka määrittävät murharetken tulevaisuuden. Kumpikin vaihtoehto johtaa Pekon menetykseen. Joko Fuyuhiko väittää olevansa tappaja ja tapattaa kaikki – myös Pekon – paetakseen tai tapattaa uskollisen työkalunsa taistellakseen muiden rinnalla epätoivoa vastaan. No, miten on?


Hiukan pälli olet silti.


Mihin Kuzuryu-klaani piilotti Jimmy Hoffan ruumiin?


Will you make the right choice…


…or the dreadfully wrong one?!

Rantatalon takaumassa välittömästi Mahirun kuoleman jälkeen nähdään, mitä oikeasti tapahtui. On Fuyuhikosta kiinni, paljastaako hän sitä muille. Oikeasti nuoriherra ei myhäillyt hyväksyvästi työkalun spontaanille murhatyölle, sillä Pekohan tasan tarkkaan tiesi, mitä kiinni jäädessä kävisi. Niin hän tiesikin ja teki mitä teki, jotta sellaista ei kävisi nuoriherralle. Fuyuhiko muistutti heidän olevan saarella samalla viivalla ja käski Pekon paeta. Työkalu ei voinut noudattaa käskyään aivan kuin Asimovin pykälistä nipottava robotti, sillä hän tarvitsi omistajan, jota suojella. Fuyuhiko raivosi Pekoa unohtamaan koko kulissin, mutta tyttö ei aikonut paeta. Hänellä oli suunnitelma, jolla saada nuoriherra hengissä kotiin kunhan tämä ensin pakenisi murhapaikalta siitä ovesta, joka tukittaisiin pikapuoliin ruumiilla. Kuzuryu-klaanin edustaja kehotti miekkakättään unohtamaan koko klaanin ja pakenemaan. …Tässä sitä nyt ollaan.









Fuyuhiko pyytää Pekolta anteeksi, sillä hän vain häpeäisi itseään, jos myöntäisi elämänsä olevan mahdotonta ilman uskollista naissoturiaan. Sehän tarkoittaisi sitä, että Peko olisi pelkkä työkalu. Asiasta on ollut vissiin ennenkin puhetta.


Etpä ole enää pelkuri.


Äskeinen ei ollut sarkasmia. (eikä tämä)

Monokuma on pettynyt, kun ei totuus niin karmea ollutkaan. Peko oli sittenkin vain ihminen, joka sotkeutui toisten asioihin. Nagito tietää mestarikarhun tienneen valvontaverkostonsa avulla tästä koko ajan ja pitäneen varmasti hauskaa toisten kohtaloilla. Monokuma ainakin myöntää tämän olleen kiintoisaa seurattavaa ja oikeudenkäyntienkin mittapuulla uniikkia. Siitä tosin ei pääse mihinkään, että Peko Pekoyama on tällä kertaa mustunut ja Fuyuhiko saa elää jatkossa ilman häntä.


And I would have gotten away with it too, if it weren’t for you meddling kids!


Varmasti hauskaa katsoa 24/7 Jabberwock Islandin satoja kamerafeedejä.


Palkinnoksi tästä saa kuoleman.


Peli ei päätykään tähän lukuun.

Fuyuhikon pyydellessä hämillään anteeksi vaitonainen murhaaja tokaisee jokseenkin levollisesti arvelleensa, että näin tässä lopulta kävisikin, sillä nuoriherra on pohjimmiltaan hyväsydäminen. He ovat eläneet yhdessä riittävän pitkään, jotta työkalukin näkee sen todellisen Fuyuhikon epämiellyttävän töykeän ulkokuoren läpi. Peko halusi isäntänsä pakenevan ja on harmissaan, kun ei voi enää suojella häntä. Tämä yllättävän kypsä draama ei jää aivan kahdenkeskiseksi, sillä Peko ymmärtää sotkeneensa kaikki muut siihen ja pyytää anteeksi toivoen heidän antavan nuoriherrallekin anteeksi. Yritän kovasti unohtaa Fuyuhikon tavoitelleen Mahirun henkeä. Monokumasta Pekon nöyrä asenne tulevaa teloitusta kohtaan on päheää, mutta lopussa ylpeimmätkin murtuvat.













Yhden karhun teloituskomppanian käynnistellessä kaavamaisia teloitusfraasejaan Peko ja Fuyuhiko selvittävät välinsä ennen kuin on auttamattoman myöhäistä. Kehtaan myöntää, että kyllähän tämän seurailu herkisti tai sitten olin vain sopivassa mielentilassa. Fuyuhikon pyytäessä Pekoa unohtamaan nuoriherroittelun Peko pyytää Fuyuhikoa muistamaan erään työkalun. Fuyuhiko takeltelee, ettei koskaan tarvinnut miekkaa, kilpeä tai työkalua. Hän tarvitsi vain Pekon koko tämän ajan.























Lopussa kaikki murtuvat.







.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
….................. 

PEKO PEKOYAMA, ÄÄRIMMÄINEN MIEKKAILIJATAR (JA TYÖKALU), ON KUOLLUT.











…..................
….............
….........
….......
….....
…....
…...
…..
….
…
..
.

FUYUHIKO KUZURYU, ÄÄRIMMÄINEN YAKUZA (JA NUORIHERRA), ON KUOLLUT.