129 - Toinen oikeudenkäynti, osa 1

TOINEN OIKEUDENKÄYNTI



Kun perusselittelyt on selitelty pois alta, Monokuma tekee puheenaihealoitteen, jotta pääsee kehumaan mestariteostaan, tuota kiintotähteä visual novelien taivaalla ja tribuuttia ihan oikealle pelisarjalle: Twilight Syndrome: Murder Casea. Kyllä sen nyt pelasi. Gundham keskittyisi mieluummin Mahirun murhaan, sillä sitähän varten he ovat täällä. Nagito muistuttaa pelin olevan tällä kertaa motiivi ja jos asiaa oikein miettii, tässä sivussahan selvitetään samalla, kuka tappoi XX Academyn musiikkiluokassa jonkun ja kuka tappoi Tyttö E:n.


Kuinkas roikkuu?


Paska Commando-klooni.


Universumin kollektiivinen tahto määrittelee myös.


Nyt vasta hoksasin.

Peko haluaisi päästä ajan tasalle, sillä kaikki oppilaat eivät ole peliin koskeneet. Nagito kertoo Murder Casen olevan epäfiktiota tai voisi eksaktimmin puhua ei-fiktiosta, kun termiä hitusen googlailin. Nekomaru hämmästyy saadessaan tietää joidenkin heistä olevan pelihahmoja. Välillä tämä on niin metailua, että ihan hihityttää.


Siinä puhutaan muille.


Hauskaa kuin helvetti, se oli kamalinta mitä kuvitella saattaa.

Chiaki ottaisi selvää, kuka kukin on, ja minähän otan, yksi kerrallaan. Ainakin oikeudenkäynnin alkupuoli on ylihelppoa pisteiden yhdistelyä, kun kirjaintytölle keksitään kärsivällisesti tosielämän oppilasvastine. Tyttö A eli Mikan on hämillään yksityisyytensä menettämisestä videopelissä. En raaski kertoa hänelle Danganronpasta.


…and Kevin Bacon.


I’m sorry.


Nytkin olet.

Hiyokon asiaton solvaus tulee sen verran liukuhihnalta, että hänen on oltava Tyttö B. Aika hyvin Hiyoko muistaa amnesiapäissään dissauskuittailunsa vuosien takaa. Ellei hän tietenkin pelannut Murder Casea.


Tämä kuva on NSA:n sponsoroima.


Squish! Squish!


Valehtelija on Hiyokon vastakohta.

Tyttö C eli Ibuki heittää aivan kamalan puujalan, mutta ainakin häröilevä pirtsakkuus täsmää.


Tahaaa!


I C U in the ICU.

Tyttö D eli Mahiru ei valitettavasti pääse todistamaan osallisuuttaan, mutta eipä täällä muutakaan valokuvamestaria ole.


Tähän ei tule stereotyyppistä repliikkiä, koska Mahiru on kuollut.

Nagito skippaa suosiolla Tyttö E:n, vaikka minua ainakin kutkuttaisi kovasti tietää, kuka Sato on tyttöjään, mutta hän ei ole Mahirun kuoleman kannalta oikeastaan relevantti, vaikka keskeisesti olikin esillä Murder Casessa.


Minusta voidaan puhua Tyttö Ö:stä, kun lähdetään kerran skippailemaan.

On täällä yksi Jätkäkin, äf niin kuin Fuyuhiko, kuinkas sattuikin. Nyt vasta hoksasin kirjainten sopivan pelottavan hyvin. Asianomaisesta pelihahmous vaikuttaa typerältä, mutta nyt se vaikuttaa tuplasti typerältä, sillä Nagito muistaa pelissä esiintyneen kaksi Kuzuryuta. Panen Hajimen muistamaan toisen Kuzuryun olleen Fuyuhikon pikkusisko, vaikka huumorivaihtoehdotkin sopisivat oikein hyvin. Murder Casen lopussa Jätkä F puhui yksiselitteisesti pikkusiskostaan, joka todellakin esiintyi pelissä, sillä tuskin lopputeksteissä muuten olisi toista Kuzua. Tässä vahvistetaan samalla, että pikkusisko oli se musiikkiluokkaan tapettu tyttö.


Dumbass!


Yakuza 6 on tarina Kuzuryu-klaanista.


Koska on tullut juotua.


Kun Fuyuhiko pukeutuu mekkoon, hän on pikkusisko.


Pani varmaan tuohon uuniin.


Hyvin erottuu vaihtoehdoista.


Varmasti Fuyuhiko kutsuu siskoaan nartuksi ja toisinpäin.

Kun pikkusisko on tapetilla, Hajimen ei tarvitse edes puhua raflan kahdenkeskisestä siskolipsahduksesta, koska Fuyuhiko itse myöntää, että hänellä on pikkusisko. Jokin peli ei liity tähän mitenkään eikä hän pidä Nagiton motiivipuheista ja vielä vähemmän Monokuman kadonneiden muistojen huomautuksesta. Siskoryu ei noin vain kuolekaan, mutta isoveli kuulostaa epävarmalta. Puheiden perusteella systerikin oli ihan samanlainen nilkki. Nagito ymmärtää Fuyuhikon nihkeän asenteen, kun totuus ei tunnu menevän perille. Mutta tarkoittaako se sitä, että mafioso on murhaaja? Ei Nagito ainakaan noin helppoa ratkaisua haluaisi.


Voittajan on helppo hymyillä.


…epäfiktiota?


Todellisuus on vain neliulotteisten olentojen videopeli.


Normaalia klaanitoimintaa.


Ei kai.


Nääh, hänellä on statusta lähettää palkkatappajia hoitamaan likaiset hommat.


Kuka sellaisia uskoo?

Pelihahmojen henkilöllisyyden selvittyä Chiaki päättelee, että Tyttö E:n on oltava Sato, jonka Ibuki jopa hyvin etäisesti muistaa. Oikeudenkäyntien kaltaisista vaikeista aiheista autuaan ulalla oleva Akane keksii sukunimen liittyvän Gundhamiin, jonka sukunimi lähestyy Japanissa sitä geneeristä Virtanen-osastoa. Tanaka ottaa tästä nokkiinsa Hajimen ihmetellessä keskustelun sivupolkuja, joista Monokuma suutahtaa.


Neiti Sato tunnetaan tästä hetkestä ikuisuuteen henkilönä, joka pitää valkoriisistä.


Mutta etunimi. Gundham. GUNDHAM. GUNDHAM TANAKA.


Hey, no one cares about that!

Sillä Twilight Syndrome: Murder Casen mysteeri on selvittämättä. Siinä sitä Mahirun murhan sivupolkua kerrakseen, koska ei tämä aivan yksinkertaista koskaan ole. Mysteeri pyörii Tyttö E:n kuoleman ympärillä. Miksi hänet tapettiin? Koska hän tappoi. Ja Tyttö E tapettiin kostona. Kun Nagito kysyy Fuyuhikon mielipidettä asiasta, Jätkä F ei piittaa aluksi pelin tapahtumista, mutta vaikuttaa olevan silti hämillään.


Minä jäin miettimään sitä väärässä luokassa ollutta luutaa!


Odotin Monokumaa huumorivaihtoehdoksi, kun se on esiintynyt aiemminkin.


Ja Mahiru…?


Mutta kyllähän sitä nyt kerran kokeilisi piste-ennätyksen toivossa.

Sisko-Hikon murha vaatii selvennystä. Chiaki on valmistautunut seikkaperäiseen esitykseen ja piirsi jopa kartan musiikkiluokan lähitienoosta. Hän tuo Murder Casea pelaamattomat ajan tasalle murhakuviosta. Tytöt A-D kuulivat alakerrassa ollessaan meteliä ja kapusivat portaat Tyttö E:n luokse musiikkiluokan eteen. Koska ovi oli lukossa, Tyttö D kävi hakemassa avaimen opettajainhuoneesta ja viisikko löysi musiikkiluokasta särjetyn tytön ja ikkunan. He arvelivat jonkun pervon olleen asialla, koska Tyttö E:n uimapuku oli nyysitty. Mutta kuten useampikin valaoppilas nyt tietää, Tyttö E oli murhaaja, joka oli siirtynyt käytävälle odottelemaan muita.


Ruutuvihkojen kuolema.


Tätä ensin kymmenen tuntia kidutuksena.


Koska vain pervot varastavat uimapukuja.


Mitään en tajunnut.

Musiikkiluokan lukitusmetodista ei päästä yksimielisyyteen, sillä Ibukin mielestä Tyttö E olisi tarvinnut tähän avainta opettajainhuoneesta, mutta kuten juuri äsken kerrottiin, Tyttö D haki avaimen. Nagito ei usko vara-avaimiin, kun pelissä sellaisia ei ollut. Nekomaru uskoo Tyttö E:n paenneen luokan sisältä lukittuaan ikkunasta ja sännänneen luokan eteen, mutta Chiakin mukaan E olisi törmännyt matkalla ABCD-joukkioon.


Kätketty lähdekoodiin.


Nopeasti kuin Nekomarun treenissä.

Nekomaru turhautuu ongelmaan, mutta niitä tulee lisää. Seuraavalle lienee ratkaisu kakkosoikeudenkäynnin ensimmäisessä debatissa (vihdoinkin!), sillä ainakin yksi epäkohta korjataan Tyttö E:n liikkeitä käsitellessä. Debatti ei ole aivan lepsuilua, sillä totuusluotivalikoima pysyy viidessä ja oikean heikon argumentin odotteluun vaaditaan malttia, sillä koskaan ei voi tietää, missä vaiheessa keskustelulooppia se iskee. Osasin ennakoida oikean totuusluodin ja sille kohteen, koska ratkaisu on riittävän yksiselitteinen eikä häiriöreploja ollut, no, häiritsemässä. Debatin käännyttyä ääniin kumosin Nekomarun kommentin, sillä yläkerran räsähdys kumpusi tosiasiassa viereisen luokan maljakosta.


On ja ei ole ja on.


Selvästi Mahirun murhakeissi, kun suurin osa luodeista on valokuvia.


Mikan näyttää tuntevan katumusta Tyttö A:n hitaudesta.


Sekunnin murto-osan kuluttua pirstoutuu jotain muutakin.


Counter-vitsit alkavat kovaa vauhtia tyrehtyä, kun joka oikeudenkäynnin ensimmäiseen debattiin pitää ehdottomasti napata identtinen tilannekuva. Tässä siis sana takaperin eli retnuoc, hah hah eh.

Sen tyttöjengi kuuli ja kuten Nagito kertoo, Tyttö E luultavasti ehti murhan jälkeen käväistä ikkunakautta hakemassa avaimen, palauttamassa sen ja siirtyi sitten luokan eteen odottelemaan. Maljakko oli vain hämäystä, jotta Tyttö E voisi teeskennellä tulleensa paikan päälle vasta äskettäin. Vaikka oppilaat ovat tyytyväisiä, Monokuma on vähemmän tyytyväinen, koska murha-ase puuttuu. Ai Mahirun? No ei tietenkään, virtuaalimurhat ovat tärkeämpiä! Tuomari ei aio sivuuttaa murhamysteeripelieepoksensa pienimpiäkään yksityiskohtia. Ehkä ne jopa liittyvät jotenkin Mahirun kuolemaan.


Kohta joku kaataa tuolin.


Näin ovela salajuoni syntyy vain valkoriisiä syömällä.


Ei nyt enää viimeisessä luvussa puhuta tästä.


Ei ole huussitaukoa vielä luvassa. 

Monokuma vihjailee murha-aseen olleen epätavanomainen, mutta enpä olisi arvannut, kuinka kaukaa mutta silti niin pirun läheltä haetulla tavalla toisen voikin tappaa. Toinen debatti tuotti hävyttömän runsaasti vaikeuksia, koska sen ratkaisu oli oikeastaan varsin kekseliäs. Sahasin keskustelua ihan liikaa tyrehdyttäen vaihtoehtoja ja tunsin itseni harvinaisen pässiksi, vaikka vahvistuneet häiriöviestit eivät olleet mikään ongelma. En viitsi edes tuhahtaa, miten tällaista voisi tietää, kun ratkaisun peruspalikat olivat koko ajan läsnä. Hauskan polveilevassa pätevähköjä hämäyksiä sisältäneessä debatissa tuli tukea Ibukin satunnaista läppäheittoa hajonneen akvaarion sorasta uimapukutotuusluodilla.


Kuitenkin dubstep-pyssy.


Aina vain lisää haastetta.


Kyllä kannatti tutustua Gundhamiin! Nyt lisähaasteesta ei tarvitse välittää, sillä aktivoimani kyky tuhoaa kaikki häiriöt järjestään yhdellä iskulla.


En saanut akvaariolla kumottua akvaariota.


Tätäpä juuri.


Joskus olen ylpeä näistä psykedeelisistä kuvakaappauksista.


Suostun soitettavaksi.

Jaa että mitä? Sitähän minäkin, mutta yhdistelmässä on harvinaisen paljon järkeä ja jopa Ibukikin hämmästyy Hajimen päättelytaidoista. Enpä tullut ihan heti ajatelleeksi, että uimapuvun voi sitoa pussiksi, jonka sisälle sullotaan soraa tappovälineeksi. Chiaki keksii lisäksi tappajatyttö E:n päässeen kätevästi eroon uimapuvusta, jonka joku pervo oli mukamas varastanut. Monokuma on onnellinen.


Nyarlathotepin valitsema.


Uimapuku on kätevä ase, sillä sen voi antaa uimataidottomalle, joka hukkuu.


Välillä tulee kumartaa esikuville.


Ja alushousut.


Käsikirjoittajia ei lasketa.

Nagitoa silti kaivelee Tyttö D eli Mahiru, jonka oli oltava Tyttö E:n rikostoveri. Kuten pelissä nähtiin, D hankkiutui rikotusta maljakosta eroon. Chiaki muistaa, että Tyttö E murhasi suojellakseen Tyttö D:tä, jota Fuyuhikon sisko oli ahdistellut. Musiikkiluokan välikohtaus muuttui riidasta kuristukseksi ja uikkarimurhaksi.


Eli mitä tehdä Suomen hallitukselle eikun.


Heitit pois, mutta otit kuvan, jotta se heitetään pois.


Eipä suojellut enää.


Pitäähän sitä valitsemallaan tiellään jatkaa.

Tästä päästään luontevasti Tyttö E:n kuolemaan, josta vastuussa on Jätkä F. Fuyuhikolla ei ole videopelitarinasta juuri sanottavaa, mutta eipä ole kenelläkään muullakaan siinä esiintyneellä, sillä kuten Monokuma muistuttaa, kaikkien koulumuistot on viety.


Pelin luojana Monokuma tappoi hahmonsa.


Tuossahan se Monokuma onkin kelpaamatta vastaukseksi.


Voihan sen näinkin korskeasti ilmaista.


Elokuvatarinatkin ovat uskottavampia.


Suurempi ongelma kuin Jabberwock Islandin murharetki maailmassa, jota ei enää ole.

Tästä huolimatta Hiyoko iskee hampaansa verisesti Fuyuhikoon, sillä onhan Mahirun murhaajan henkilöllisyys täysin kiistaton. Sitähän minäkin olen koko ajan tuuminut, vaikka oikeasti en ole varma mistään. Toistaisiko historia todellakin itseään vai voisiko jopa olla, ettei Fuyuhiko ole edes koskenut koko peliin? Hajime korjaa Pekon epäilyksiä, sillä todellisuus matkii virtuaalitodellisuutta. Vähintäänkin murhia yhdistää pesismaila (valitsin aluksi totuudeksi kelpaamattoman Tyttö E:n kuolinkuvan), jolla sekä Tyttö E että Mahiru muksittiin kuoliaaksi. Fuyuhiko kiistää syyllisyytensä Hiyokon väittäessä vastaan.


Toisinaan tilitys osuu oikeaan osoitteeseen.


Sukua äidin puolelta.


Tähän väliin asiaton mutta ah niin sopiva musalinkki.


Ehkä jopa samalla mailalla!


Kyllä sitten harmittaa, jos kallo murtui hiukan eri kulmasta.


Motiivi pelata.

Pekosta mafiasällin syyllisyys tuntuisi liiankin ilmeiseltä, jopa ansalta. Joku otti selvää pelihahmoista lavastaakseen Fuyuhikon syylliseksi. Peko siirtää kaikkien katseet Hiyokoon, joka vastaa syytöksiin alkuhäkellyksen jälkeen halpamaisilla solvauksilla.


Tarinaa ei saa jättää kesken.


Peko ei taida tykätä Hiyokosta.


Taisi jäädä vanhan rakennuksen pönttö sattuneesta syystä vetämättä.

Kiistely jatkuu debatissa, joka on tällä kertaa hyvin helppo ja yksiselitteinen. Vollotuksen jälkeen Hiyoko kärähtää valehtelusta, sillä kyllä hän todellakin kävi rantatalossa. Jalanjäljet kertovat kaiken.


Ärrävikaisten jyrsijöiden jälkiä kutsutaan hiilijalanjäljiksi.


Onko tämä nyt sitä aikuismaista debattia?


I pity the foo’.

Oli Nagitosta sittenkin jotain hyötyä, kun hän esittää todisteena keräämänsä jalanjäljet. Hiyoko suivaantuu luvattomasta pedotoiminnasta, mutta eipä auta itku murhamarkkinoilla, kun jäljet tassuttelevat poispäin rantatalosta. Samat jäljet eivät johda rannanpuoleisesta ovesta sisälle, joten Hiyokon oli astuttava sisälle siitä toisesta sisäänkäynnistä, jota vasten Mahirun ruumis on lyyhistynyt. Toisin sanoen hän oli paikan päällä ennen murhaa.


Turpea kamelinvarvas.


Mikään ei tietenkään estä Nagitoa väärentämästä noita, mutta ei kai hän nyt toki sellaista.


Savupiippu.

Hiyokon selitys aamukävelystä kuulostaa hätävalheelta, jolla Akanea vedätetään, mutta kyseessä onkin Akane. Fuyuhikolle ei mene valehtelu läpi ja Hiyoko vaatii hihittäen todisteita vastaväitteille. Debatissa oikea vastaus ilmestyy melkein heti kättelyssä eli aina ei kannata odottaa keskustelun loppupuolelta sitä oikeaa heikkoa argumenttia.


Aamulla siinä kolmen nurkilla päivällä.


Mafiassa tiedetään vedätyksen salat.


Jaksan yhä hämmästellä suihkuhuoneen bugittavaa ärrää.


Hidastusvalaistuksella Hiyoko näyttää jonkinlaiselta enkeliltä.

Hajime lätkäisee eetteriin Mahirun taskusta poimitun kirjeen, joka takaa, että Hiyoko kävi täällä muutenkin kuin aamulenkillä, tarkemmin sanottuna puoli kolmelta eli puoli tuntia ennen Mahirun kuolemaa. Sisällön perusteella tytöt tapasivat rantatalolla. Hiyokoa kirje hämmentää ja Kazuichin huomio vielä enemmän, kun tapetille nostetaan parkkipaikan läpi ravaava Hiyoko, joka bongattiin raflan ikkunasta puoli neljältä. Kazuichi muistaa myös Fuyuhikon olleen nurkilla. Oikeudenkäynnin toinen heikoilla jäillä talsiva laskee tuon yhteensattumaksi ja kertoo siirtyneensä sieltä kämppäänsä. Ei hän ketään nähnyt.


Tuota menoa Hiyoko törmää pylvääseen.


Fuyuhiko kiinnitti silloin huomiota murhaamiseen.

Ammattirikollisen alituisesta epäilyttävyydestä huolimatta Peko pysyttelisi mieluummin Hiyokon hiillostuksessa. Hiyoko sopertaa, ettei kirjoittanut kirjettä eikä tiedä siitä mitään ja itku pääsee. Ibuki ja Nekomaru olettavat pennun tuhertavan krokotiilin kyyneleitä ja Peko jatkaa pommituksella. Viestillä Mahiru houkuteltiin rantatalolle, josta löytyi oikein sopiva piilopaikka. Saan jopa itse etsiä sen, vaikkei se kummoinen haaste olekaan. Kursori vielä leijui oletuksena sopivasti vaatehuoneen kohdalla.


Ehkäpä Peko suojeleekin Fuyuhikoa, koska he listivät Mahirun kimpassa, dun dun dunnn.


Haamukirjoitit sen.


Roskiksen sisään.


Se on varmaan juuri tuossa.

Vaikka Peko ei sen ratkaisevammin osallistunutkaan murhatutkimuksiin, hänkin tietää vaatehuoneen lattialle pudonneesta nuhjuisesta nallekarkista. Eihän Hiyoko sellaisia syö, ehei. Gundham luo jo mielessään Hiyokon kavalaa murhaskenaariota. Syytetty ulisee ansasta ja syyttää henkilöä, joka kätkeytyi maskin taakse. Hiyoko ei ole niin lapsellinen, että käyttäisi sellaista. Soniakin tietää irtonaaman olevan Sparkling Justicen heiniä. Sarjamurhaajahan lymyilee saarella. Kazuichi rauhoittelee Gundhamia selitellen jotain kulttuurieroista.


Monokumalle keitto maistunut.


Ne ovat vähän kuin turkinpippureita paitsi eivät ollenkaan sellaisia.


Huivin sisällä on mukavan lämmintä ja sinne voi sontia.


Jim Carrey?


Yhteistyökumppanuus Esper Ito -animen kanssa.


Tuhon devat jatkavat raatelua.

Kun Hiyoko kitisee yhä syyttömyyttään, Hajimea vaivaa jokin epäkohta niin pahasti, että debatissa tulee ampua alas asioita. Karkkiteemalla jatketaan, kun yksittäinen namu ei oikein sovellu karkkikakaran lempikarkkeihin. Olihan tästäkin murhatutkimuksissa puhetta, sillä Nagito selitti silloin brändiuskovaisuudesta. Hiyokon sekoituksessa makeismaut ovat täsmällisesti mansikka, meloni, greippi ja appelsiini eikä pyhään kvartettiin mahdu keltainen sitruuna. Nagitokin muistaa mökkikäynniltään, ettei karkkivarastossa ollut keltaista.


Uhmaikä.


Eläinten tappaminen on oikeastaan eutanasiaa.


Pelaaja voi vilkuttaa tässä kohdassa.


Happy world of Haribo!


Gundhamin uskovaisuus on monitulkintainen juttu.


Nyt vasta muistin, että roskauksesta rangaistaan.


Maistuu pesusieneltä.

Vaikka Hiyokoa vastaan on näennäisesti helppoja ja selkeitä todisteita, ne alkavat vaikuttaa ansalta ja minusta tuntuu, että ahdistuneen pikkulikan vastaväitteet eivät taidakaan olla valehtelua. Porukan toinen kääpiö eli Fuyuhiko ei aio jättää Tyttö B:tä rauhaan, koska luonnollisesti rötösherrallakin on jossain vaiheessa seliteltävää. Debatissa Fuyuhiko argumentoi Hiyokon jalanjäljistä selkeänä todisteena, mutta Akane käyttää vakiintunutta ilmaisua, joka ei pidä teknisesti paikkaansa.


Hellää taputusta tiedossa.


Ihmiskunnan kohtalo on yhden nallekarkin varassa.


Raportissa lukee, että Mahiru kuoli.


Puhuisin mieluummin Mahirun ruumiista.


Viimeinen voimalumileopardi lienee parasta toistaa vielä kertaalleen.

Kuten Mikanin tutkimukset vahvistavat, Mahiru kuoli välittömästi eikä ryöminyt tukkimaan talon toista ulko-ovea viimeisenä tekonaan. Fuyuhiko latelee taas tappouhkauksia, jos hoitsu on väärässä, mutta Nagito arvelee Mikanin olevan oikeassa. Hajime jatkaa tappajan liikuttaneen Mahirun ruumiin ovelle, sillä lattialla on verijuovasotkua. Chiaki ei usko Hiyokon koskeneen ruumiiseen, sillä Mahirusta olisi luultavasti tarttunut verta vaatteisiin. Aina voi saivarrella, että murhaaja oli hurmeen kanssa tosi varovainen, mutta splatteriahan on rikospaikalla kuin keskimääräisessä samurairainassa. Kazuichi muistaa neitokytikseltään Hiyokon kimonon olleen putipuhdas. Hiyoko ilahtuu, kun rikosrekisterikin on nyt putipuhdas.


Ei kärsi kärsiä.


Novoselicissä arvot ovat kohdallaan.


Tuskin jaksaisi edes nostaa ruumista!


Hyvä, mennään nukkumaan.

Hän ei siis murh-



 

Wiseguyt eivät anna koskaan periksi. Pitkästä aikaa eetteriin tupsahtava vastaväitteiden välienselvittely on jopa hämmästyttävän haastava tai sitten olen ruosteessa tai tarvitsen nössöilläkseni lisää kykyhelpotuksia. Nyt ensimmäisestä vaiheesta seuraavaan pääseminen vaati lähes nappisuoritusta totuussivallusten osalta. Tai siltä ainakin tuntui! Analogitatilla miekkailu tuntui kömpelöltä, koska Fuyuhikon repliikit tulivat vähemmän systemaattisista paikoista ja ne piti jopa osittain opetellakin. Sormisohimiseksi meni, mutta olihan se lopulta ihan hauskaa, joskin turhauttavan haastavaa, kun vaikeustaso on kuitenkin vain se keskimmäinen. En edes malttanut hioa huippusuoritusta, kun halusin päästä joskus eteenpäinkin. Jälkipuoliskon heikko argumentti oli sentään tosi helppo, sillä aavistelin aivan oikein, mitä tässä ajettiin takaa. Lopussa ei ole edes niin väliä, vaikka vastustaja olisikin saanut ruudunhalkojaviivalla ahdistettua Hajimen nurkkaan, kunhan protagonisti ei litisty.


I shall shower you with swords.


Vielä menee hyvin.


Exceeding outer limits.


Fuyuhiko tietää suihkuhuoneesta, koska pakeni sitä kautta talosta.


”LANA!!!” ”What?!” ”Danger zone.”

Fuyuhiko ei tainnutkaan olla perillä siitä, että rantatalon suihkufasiliteetit ovat epäkunnossa, joten Hiyoko ei olisi voinut pestä verityönsä jälkiä kimonostaan. Hiyoko ei arvosta, kun toinen pätkänysätappi ehdottaa hänen murhanneen alasti, jotta vaatteet eivät sotkeutuisi. Absurdiuden lisäksi tämä on mahdotonta, sillä kuten luvun alussa kävi ilmi, Hiyoko ei saa sidottua kimonoaan yksin. Aina on nastaa, kun tarinan irtojuttuihin palataan oikeudenkäynnissä jollain tavalla ja kaikella on kiero yhteys. Argumenttiarkkuun lyödään kolmas naula, kun Chiaki muistaa vaatteiden vaihdon olevan rantatalossa kiellettyä. Monokumahan riehui paikan päällä aseen kanssa vahvistamassa järkkymätöntä sääntöauktoriteettiaan.


Vanha rakennus korjattavana, suihku hajalla, nyt on kuppaista toimintaa.


On sinullakin fantasiat.


Kolmoskohta kuulostaa kerrassaan mystiseltä.


Nyt ei ole edes Mahirua sitomassa.


Lisää tarinoita Monokuman villistä nuoruudesta Afrikan savanneilla.

Mutta joku oppilaista oli veren peitossa. Kazuichi muistaa raflaan astuneen verisen Akanen, joka hetimmiten muistuttaa saaneensa Nekomarulta dunkkuun. Tämän managerikin vahvistaa. …En toki laske pois sellaista mahdollisuutta, että Akane ja Nekomaru murhasivat kimpassa, mutta ellei toisin todisteta, porukan fyysiset luonnonvoimat ovat turvassa teloitukselta.


Kompastui.


Tämä vielä eskaloituu siihen, että Nekomaru tappaa vahingossa Akanen ja joutuu mustuneena teloitetuksi eikä kenelläkään ole kivaa.


Kokemus on sen verran jännittävä, että kerranhan sitä eletään.

Hiyoko näyttäisi olevan myös selvillä vesillä armottomassa oikeudenkäyntiryöpytyksessä. Hän toteaa, ettei mitenkään olisi voinut tappaa mukavaa Mahirua, kun kaikki muut ovat tyhmiä tyhmyreitä. Mikanin lohduttelut eivät paljoa auta, kun ikiaikaista vihoittelua on kestänyt aikojen alusta asti.


Koska valehtelit ja auoit päätäsi.


Voi myös olla, että Hiyoko osoittaa tällä tavalla selittämätöntä kiintymystä Mikania kohtaan.

Pohdittuaan itsekseen Fuyuhikon käytöstä Hajime kuulee Nagiton pyytävän Hiyokolta totuutta. Vaikka pikkutyttö ei olisikaan tappaja (paitsi eläinten), todisteiden valossa hän silti kävi rantatalossa. Millaiseen ansaan hän siis astui? Ehkä tuosta irtoaisi johtolankoja.


Hiyoko kertoo, ettei osaa oikeasti tanssia.


Sopivasti Gundham vieressä.


Et nyt kommentoi kuvatekstejäni.

Hiyoko myöntää valehdelleensa terminaalissa, jottei joutuisi vaikeuksiin, sillä todellisuudessa Mahiru pyysi häntä aamusta tapaamiseen, johon hän suostui, sillä miksipä ei? Heidän piti tavata kahdelta, mutta Hiyoko löysi postilaatikostaan Mahirun kirjoittaman kirjeen, joka on lähes identtinen kuin Mahirun taskusta kaivettu kirje. Uudeksi totuusluodiksi pelkistyvän kovin tutun viestin sisällössä ehdotettiin uudeksi tapaamispaikaksi rantataloa ja ajankohta oli yhä sama eli kahdelta päivällä.


Tällaista oli kommunikointi ennen älypuhelimien aikakautta.


…The time is still the same at 2:00 p.m. It seems there’s someone who wants to interfere with our meeting. Let’s keep it a secret. Until then, let’s try not to see each other for a while. It would be bad if they started suspecting us for no reason. –Mahiru Koizumi”

Hajime tajuaa, ettei viestin ajankohtaehdotus täsmää sen viestin kanssa, jonka Hiyoko kirjoitti ja joka löytyi Mahirulta. Mahirun saamassa viestissä ajankohta oli puoli kolmelta eikä kahdelta. Luotan siihen, että jossain vaiheessa murhavyyhdin koko aikataulu väännetään rautalangasta, sillä en kehtaa ryhtyä siihen vielä itse. Hajimesta tuntuu epäuskottavalta, että molemmissa viesteissä ehdotettiin tapaamispaikaksi rantataloa. Hiyoko inttää yhä, ettei kirjoittanut Mahirun vastaanottamaa kirjettä.


Niin vissi ero, että toisessa viestissä on verta.


Voit olla tulemattakin.

Karmiva vitsihän tässä on se, että kaikkein todennäköisimmin joku – murhaaja? Vai murhaajan apuri? – väärensi molemmat kirjeet, jotta sekä Mahiru että Hiyoko huijattiin rantatalolle. Hiyoko tuli kahdelta, Mahiru puoli tuntia myöhemmin. Käsialaltaan ja sisällöltään viestit ovat ajankohtaa ja tietenkin lopun nimeä lukuun ottamatta täysin identtisiä. Nokkela temppu saa jopa Nagiton murjottamaan, kun tappaja ei suvainnutkaan käydä konsultoimassa häntä suunnitelmastaan. Akane murjoo häntä mielellään paremmalla ajalla.


Jonkin kyrillisen kirjaimen.


Tai ne molemmat kirjaimet.


Nekomaru tunnistaa kädenjälkensä eikun siis.


Majuri Kusanagia odottaa uusi haaste Netherworldissa.


”There are no continues, my friend.”


Minua niin harmittaa puolestasi. (no ei juurikaan)


Ansaitsit juuri paikkasi saarella.

Eli Hiyoko saapui rantatalolle kahdelta odottelemaan. Mitäs sitten tapahtui? Hiyoko hihittää nukahtaneensa, mutta ei suinkaan omasta tahdostaan. Hänet kaiketi huumattiin. Ilmankos kakkossaarella onkin apteekki! Mikan ei ole hyvillään puljun turvajärjestelyistä ja on kauhean pahoillaan, kun ei tehnyt asialle mitään. Hiyoko väittää heränneensä vaatehuoneesta ja siinä vaiheessa Mahiru oli jo vainaa ja viaton tyttöparka säntäsi kauhuissaan pois paikalta.


Murha.


Lääkettä tarvitseekin tuohon asenteeseen.


Joka päivä paratiisissa on trippailupäivä.

Murhaajan suunnitelmana oli lavastaa Hiyoko lähes ilmiselväksi syylliseksi ja melkein siinä onnistuttiinkin… ellei minua taas vedätetä ihan täysillä. Tanssija pillahtaa itkuun, kun koko sotku vihdoinkin selviää eikä hän ole tehnyt mitään pahaa. Paitsi tallonut murkkuja ja solvannut kaikkia.


Karma iskee joskus takaisin.


Nyt en kehtaa aukoa päätäni. 

Fuyuhiko on yhä sitä mieltä, että Hiyoko teeskentelee kyyneleitään, ja julistaa kaikille, ettei toisiin kannata uskoa, sillä epäily on selviytymispelin henki ja sitä he täällä kaikkein syvimmässä harjoittavat. Nagito uskoo yhteistyön voimaan ja saarnaa siitä pahuksen toivosta tappajan ja kaikkien muiden toivojen tavoitellessa tositoivoa, sillä hän on kiistattoman toivon puolella. Juu niin, ihan miten vaan, ei kukaan häntä myönnä ymmärtävänsä. Hajime ei piittaa lätinästä vaan keskittyy olennaiseen. Mahirun kuolemaan.


Epäilen toisinaan itseänikin.


Hyvinhän Hope’s Peak Academyn murhaleikkikin meni.


Kahden beatnikin jurrinen poetry slam.


Gundham saattaa olla sekalaisen sakin paras ihmistuntija.


Sitten ensi luvussa.

Mahirun tappaja on kaiken tämän jälkeen yhä lähes täydellinen mysteeri, mutta ainakin nyt on pakkomielteisen seikkaperäisesti ratkaistu, että se ei voi mitenkään olla Hiyoko. Hänen kertomuksestaan kuitenkin luultavasti jatketaan ja köydessä kiikkuva Monomi aivan säteilee yhteistyöstämme. Tuomarikarhu sen sijaan vetää hirsiä, mikä on sopiva merkki tauon paikalle. Totuus lienee Fuyuhikon mukaan katkera, mutta eipä tässä kertomuksessa muunlaisia totuuksia olekaan.


Tämä on vasta alkua!


Sinustakin apua kaikessa niin hurjasti.


Nyt joudutaan käymään puolet oikeudenkäynnistä uudestaan.





Mutta kuka tappoi Mahirun? Joku Murder Casesta tuttu hahmo? Olisiko Fuyuhiko kaikessa yksinkertaisuudessaan tylsä veto? Vai ottiko joku muu selvää tapahtumista? Ja tehtiinkö suihkuhuoneen suuressa ikkunapaossa yhteistyötä? Paljastuuko menneisyydestä lisää synkkiä salaisuuksia? Avautuuko Hope’s Peak Academyn jykevien raunioiden ovi tulevaisuuteen?



En minä tiedä. Ei aavistustakaan enkä edes arvaile, kun totuus selvinnee pikapuoliin. Monokuma tietää, kuka tappoi Mahirun. Hän paljastaa sen ja kyllä minä niin mieleni pahoitin.