121 - Luku 2, Daily Life, osa 1

On katkeran iltasadun aika. Toisin kuin maailma tiedotusvälineineen uskottelee, kaikista meistä ei tule välttämättä mitään paitsi arvotonta roskaa, tilittää sinertävään kurimuslimboon suistunut Nagito, joka lipuu hitaasti Vitan oikealta laidalta vasemmalle. Suu käy ja puhetta kuuluu, mutta mitään järkeähän manifestissa ei ole, kun se kuuluu tuollaiselta hämmentävältä hyypiöltä.

Nagito jaottelee omassa olevaisuudessaan kansalaiset synnynnäisesti arvokkaisiin ja kaikkiin muihin, joihin Ishimarunkin kovasti toitottama ponnistelu ei millään päde. Turhaanko Makoto hänen kanssaan vietti aikaa? Arvottomat eivät nouse uuteen arvoon, kuten me Nagiton suuresti arvostamat äärimmäisyydet.


Ehkä hän on syntynyt sen kanssa, ehkä se on Maybelline.


Äärimmäinen kasvattaja tehnyt turhaa työtä.


Näin se käy.


Pitäähän hahmonluonnissa olla aloituskyvyt.

Hän ei pidä kunnioitustaan pelkkänä itsekeskeisenä ihailuna vaan pyyteettömänä rakkautena, jonka vuoksi voisi kernaasti kuolla. Nagito ei välitä, selviytyykö saarelta hengissä mustunut vai kaikki muut, kunhan kaikki yrittävät parhaansa toivon vuoksi.


”Thank you for helping us help you help us all.”


Et nyt matki meidän toimivaa mantraa.


Avaa silmäsi.

Olisi Nagitolla vielä kovasti sanottavaa omasta olemattomuudestaan, itsemurhatoiveista ja astinlaudoista loistoon, mutta tuntematon ääni ärjähtää hänen louskuvan leipäläpensä umpeen.


Astun sormille, kun kiipeän ylitsesi.


Kiitos, joku!



Mirai-hotellin ravintolassa ei ole aamulla tunnelma katossa ja aamutoivotuksetkin kuulostavat pakotetuilta, kun kaksi on poissa. Enkä puhu nyt Nagitosta ja Fuyuhikosta, jotka ovat oikeasti poissa, mutta palaan heihin myöhemmin.


Joku varmaan kuoli jossain.


Tämä on vasta alkua!


”CHRRRRIIIISSSSSSSSS!!!”

Vain Hiyoko kommentoi apatiaa ja riitaantuu jälleen Mikanin kanssa. Herra Kinkkukättä kohtaan pikkuneidillä on sympatiaa, mutta Teruteru kierisi vulkaanisessa haudassaan, jos kuulisi erittäin kitkerää dissausta, joka menee Pekon mielestä liian pitkälle.


Hyvää kakkua oli.


Hiyoko ei pidä neuloista.


Eläinten tappaminen on vain eutanasiaa ja luonnonvalintaa.

Hiyoko tuntuu muutenkin olevan tänä aamuna huomion keskipisteenä, sillä Akanen vainu on tarkka. Nyt ei ole trooppisessa paahteessa roskatynnyrissä muhivasta äärimmäisestä raadosta eikä liioin pyyhkimättömästä Nekomarusta, mutta Pekokin havaitsee Hiyokosta kumpuavan löyhkän. Ja heti kaikki muutkin. Häkeltynyt Hiyoko pillahtaa lohduttomaan itkuun, jota Kazuichin huomio vain pahentaa.


Käsi ylös, keneltä pääsi?


”Another dead body. Something tells me I will be seeing a lot of these.”


Akanelle keitto maistunut.


Tuon kun näkisi.


Krokotiili siellä kyynelehtii.


Jotain hyvää sentään.

Sottainen tanssija myöntää, ettei ole käynyt kertaakaan kylvyssä, koska perinnekimononauhan solminta ei häneltä luonnistu. Mahiru lupautuu auttamaan ja näyttäisi siltä, ettei Hiyoko ainakaan hetkeen syydä hänelle happamia solvauksia.


Joskus meinaa blogatessa unohtua, kiitos muistutuksesta eikun.


Pidättäydyn kamalan Ecuador-renkutuksen linkkaukselta.


Vai onko täällä sittenkin alligaattoreita?


Knot gonna work.


No nyt on symppistä.


Liiankin symppistä.

Hajime havaitsee yleisen mielialan kohonneen ja Mikan Fuyuhikon ja Nagiton puuttuvan. Peko on perillä Kuzuryu-klaanin liikkeistä. Fuyuhiko kieltäytyi aamiaisesta. Nagitosta ei tiedetä mitään, mutta Akanea ei edes koko tyyppi kiinnosta. Nekomarukin ilmoittaa tietämättömyytensä sellaiseen sävyyn, joka kuulostaa Chiakista vähintäänkin epäilyttävältä.


Yakuzat eivät syö.


Mielipiteenne otetaan huomioon.

Monokuma katsoo asiakseen ilmestyä premisseille, kun häntä niin kaivattiin. Mahiru arvelee karhulla olevan järkevää asiaakin kaiken höpinän jälkeen. Onhan hänellä, sillä eräs monopedoista on kadonnut. Monokuman tuumiessa mahdollisia syitä Gundham kokee tämän haasteeksi ja horisee omiaan. Monokuma yrittää tulkita tulkitsematonta ja ottaa nokkiinsa, kun häntä kutsutaan taas pehmoleluksi. Eihän kersoista ollut mitään hyötyä. Hän suo meille suuren viisauden ja häipyy.


Niin, nyt haluan vain kuolla.


Monokumalla oli hyvä juttu kesken.


Ei minimipalkalla eletä.


Toisinaan minulla ei ole minkäänlaista käsitystä Gundhamin sitaateista.


Tiibetiläistä kurkkulaulantaa ja power electronicsia.


Kuinka paljon teitä pehmoleluja oikein on?!

Oppilaat eivät ehdi pahemmin keskustella kadonneesta monopedosta, kun nyt paikalle saapuu vuorostaan Monomi, joka olettaa tulleensa huonoon aikaan. Chiaki tiedustelee pörröystävältään petomysteeristä ja käy ilmi, että Monomi – hämmästyttävää kyllä – kukisti kadonneen supermechan. Ai siksi hän siis höpisi tekevänsä jotain oikeudenkäynnin jälkeen! Lisäselitykset saavat odottaa toisempaan …pelimuotoon? Että mitä?


Olemme keskellä ei mitään.


Monopeto kuoli nauruun vastuksensa nähdessään.


Johdatti veteen ja monopeto ruostui.


Avaa pelimuoto PlayStation Storessa vain hintaan 59,95€!

…Mutta niin, oppilaiden kannalta oleellisempaa on se, että heillä on nyt kokonainen uusi saari tutkittavana, sillä portinvartijapeto lojuu romuna jossain. Nekomarukin innostuu ja peitän korvani. Monomi tuputtaa (ellei jopa huputa tai luputa) kaikille ihanan elämän ilosanomaa uusissa maisemissa, mutta useampikin äärimmäisyys haluaa ennemmin paeta. Kazuichi lupaa kyhätä heille veneen sopivista osista ja Monomi jää möksöttämään.


Ei se todemmaksi noin muutu.


Monomi uskottelee tätä itselleen pelin lopussa.


Miksi rommi on mennyt?


Sairaanhoitajalle ei tapahdu koskaan mitään.


Ihan hyvä suunnitelma 2/10.


Kirottua hyljettä ei pidä päästää avomerelle.

Jäniskevennys ei ole allapäin niskurointimme vuoksi, sillä ennen katoamistaan hän tokaisee apeana, ettei saarelta voi enää poistua. Tämähän piristi! Vaikkakin Kazuichi jättäisi Monomin rauhaan, kun hän ajattelee yhä leluelikkojen olevan kimpassa. Kunpa vielä tietäisin, mitä Monomi tarkoitti. Kelluuko rannikolla syvyyspommeja vai kenties Monokuman laivasto?


Pah, olisi pitänyt lähteä prologissa.


En aikonut mennä vihille.

Hope’s Peak Academyn numeroltaan tuntematon vuosikurssi hajaantuu kuka mihinkin ja on selvää, että seuraava suuntani on uusi saari, mutta minäpä palaankin pelin alkuvalikkoon. Vai että toinen pelimuoto, pfft! Kaikenlaista rosk-





Jaahas.

MISSING REEL #1 - MAGICAL MIRACLE GIRL ☆ MONOMI VS MONOTIIKERI!


Myötäpäiväarvailuni mukaan kolmossaarella on kaktuksia, nelossaarella majakka ja huvipuisto ja viidenneltä pumpataan mustikkahilloa mereen.

Tietää olleensa onnistuneessa uutispimennossa, kun tällainen aivan uusi miniseikkailu tuli täydellisenä yllätyksenä. Kyseessähän on eriskummallinen juonen kannalta täysin vapaaehtoinen minipeli, jossa päämääränä on muksia Jabberwock Islandin saarilla Monomilla söpöjä möykkyhirviöitä ja nujertaa vihollisaaltojen loputtua kymppiaallon bossina toimiva monopeto. Konkreettisesti urotyöstä palkitaan monokolikoilla, joten ei tämä täysin ajanhukkaa ole. Ja pitäähän pelin koko sisältö kokea! Ei tässä kauaa kestä, kun en joudu siivoamaan tai keräämään tilpehööriä.

Minipeliksi taikaihmetyttötähtimonomi on yllättävän syvällinen, kun vertailukohtana on oikeudenkäyntien reaktiotestimäiset palikkahaasteet. Nyt ei puzzleilla vaan harrastetaan niin suoraa ja väkivaltaista toimintaa kuin pelkkää hyvyyttä tursuavalla pehmolelulla voi harjoittaa.

Vaappuvaa Monomia ohjastetaan edestakaisin melko pienellä saariareenalla ja hän osaa myös loikkia. Offensiivinaan Monomilla on taikatikku (tällä hetkellä risu), jolla luodaan juoksemalla technicolor-taikakehiä enimmäkseen uusavuttomien vihollismöllien ympärille. Kun ympyrä sulkeutuu, hirviöparat repeytyvät hämmentävissä luonnonmullistusefekteissä vähemmän söpösti ultragoreiseksi verimössöksi. Perinteikkäästi otusten päälle voi myös loikkia, jotta ne pysyvät aisoissa. HUDin alalaitaan on pultattu lisäksi Usami-mittari, joka täyttyy tekojen myötä ja määrittelee taikakehien maksimimitan. Mittarin ollessa tapissa Monomin voi muuttaa hetkeksi kuolemattomaksi ja turboahdetuksi Usamiksi kylvämään tuhoa ja kuolemaa taikasauvalla. Kun minipeliin on ympätty tällikombot, kerättäviä esineitä, piste-ennätykset, useampi vaikeustaso ja jopa vaihdettavia varusteita voimakkaamman jäniksen toivossa, on tähän nähty selvästi ainakin jotain vaivaa. Eikä pelikään hassumpi ole ylimääräiseksi lisukkeeksi.


Lopussa sonnustaudutaan Genji-vaippaan ja heilutellaan Excaliburia.

Ensimmäinen kenttä sujui alkuhämmennyksen jälkeen ihan tarpeeksi hyvin, vaikka sainkin ensimmäisellä kerralla lopussa turpiin monotiikeriltä (tai pantterilta, whatever), kun en hoksannut bossin jippoa. Pikkusittiäiset nyt olivat tykinruokaa, vaikka jotkut osasivatkin tapella takaisin, mutta mechahirviö säntäili ympäriinsä ja ammuskeli selän lasertykillä kuolemansäteitä, jotka oli helppo väistää. Säntäilyn tahtiin piti päästä sisälle ja koneromun niskaankin tuli loikkia, jotta se hidastuisi edes hetkeksi. Sitten sateenkaaripiirityskään ei tuottanut ongelmia ja monotiikeri oli historiaa.


Käyttäisit hanskoja.


Ibukin spiraalisarvihyökkäys!


Vai että Danganronpassa kaikki veri pinkkiä!


Usamin paluu.


Tähän joku hauska tsunamivitsi heh.


Ei olla enää Korkeasaaressa.


Tiikeri voisi jo jänistää.


Monotiikeri RIP.

Sain laadultaan tuntemattoman piste-ennätyksen ja kokonaista neljä kolikkoa, jotka antoivat ymmärtää, että olisi se voinut paremminkin mennä. Ainakin nettosin uuden kepin, jolla rangaista seuraavan saaren petoa oletettavasti kolmosluvun aikana.


Sykkivä värioksennus on oikeasti melkoinen trippi.


Joskus vielä maailman kärkeen pisteissä.

Mutta takaisin murharetkelle. Lähes kaikki ovat siirtyneet uudelle saarelle ja siirryn toki sinne itsekin, kun Hajime ei halua käydä edes kaupassa. Hätyyttelen ensin ravintolasta Mahirun ja Hiyokon liikkeelle tai oikeastaan Hiyoko hätyyttelee Mahirun liikkeelle, sillä fototyttöhän lupasi auttaa häntä kimonon kanssa. Nähtävästi touhuun liittyy myös kylpemistä ja jätän heidät rauhaan, kun maailma ei tarvitse toista Teruterua.


Näin paljon luottoa toissijaisiin minipeleihin.


Ovatko edes Michelin-tähtiä?

Kuten juuri nähtiin, monotiikeri on historiaa eikä keskussaaren kakkossiltaa vartioida. Porttikin on auki, joten en näe mitään syytä olla ylittämättä vesimassaa toiseen paratiisiin paratiisissa. Kunhan siivoan Lemurian jännäkakat ensin. Minuakin jännittää, sillä huomasin eriskummallisen hassutuksen Jabberwock Islandin rakenteessa. Kakkossaarelle nimittäin pääsee, kun ramppaa ykkössaaren sillan juurelta vasemmalle. …Mutta karttakuvissa kakkossaari sijaitseekin ykkössaaren oikealla puolella! Huono peli ja tekijät idiootteja, hyi hyi. Tai sitten Monokuma perseilee fraktaaliksi taittuvalla topografialla.


Ei tule ikävä.

Hajime ei ole ihailemassa luonnonkaunista lomakohdetta saati sitten etsimässä täydellistä torkkumestaa palmujen katveessa, sillä hehän päättivät paeta täältä. Muutkin etsinevät pakokeinoa, joten liityn jengiin. Kakkossaaren looppirinkiin on ripoteltu rakennuksia ja kun olen kuullut Gundhamin molotusta särkyneestä sinetistä, alan käydä lääniä läpi sillasta oikealle.


Selected Ambience Works 85-92


Toisen saaren nimi on toinen saari.

Vesiputouskallioiden välistä pilkistää jättiläismäinen köynnöksiin ja luonnon rappioon sotkeutunut rauniorakennelma, joka toi ulkoisesti mieleen temppelin jostain epämääräisestä mayapolynesialaishybridistä. Chiaki on saapunut torkkumaan rakennuksen varjoon. Hajime herättää hänet ja saa kuulla paikasta suunnilleen sitä, mitä arvelinkin. Kyllä, on se raunio. Chiakista vaikuttaa, että se on aivan erityinen paikka. Hän haluaa jatkaa tutkimuksiaan – tai torkkujaan – ja antaa painokkaasti ymmärtää, että Hajimen tulisi vaihtaa maisemaa. Chiaki kyllä ilmoittaa, jos löytää jotain. Minut työnnetään takaisin saarikeskiöön, joten en näe tässä vaihtoehtoja.


Hajime ei ole muinainen raunio.


Ilmoja pidellyt.


Maailmanperintölistalla.


Ulos privaattiserveriltäni homo.


Chiakin teabagging-ilme.

Siirryn takaisin moderniin sivistykseen eli läheiseen kirjastoon, joka näyttää ulkoa tavallista fiinimmältä yliopistorakennukselta ja sisältä, no, tavallista arvokkaammalta kirjastolta. Keskustelen tiedon tyyssijan hameväen kanssa. Sonia oikein ihastelee kirjaston antia, vaikka Hajime ei voi olla ihmettelemättä, mitä pinnallinen lomajointti tekee kirjallisuudella.


Monokuma siellä heittämässä hervottoman hilpeää libeary-läppää.


Alas sieltä!


Ride the wave, dudefella.


Novoselicin pääkirjasto on keittokomerossa.

Heidän ihmetellessä väestökatoa Monomi kiilaa paikalle kertomaan nuiville kuulijoille kirjastosta, jonka hän on järjestänyt heille, sillä pitäähän opiskelijoiden opiskella. Joo ihan varmasti alan päntätä käännösteoriaa muiden niitatessa toisiaan. Hajimekaan ei arvosta Monomia ja saa hänet jänistämään arkaluontoisilla kysymyksillään otuksen perimmäisestä tarkoituksesta.


Monomin asteittainen hajoilu on parasta viihdettä.


Ei kun päästä läpi rimaa hipoen ja juksata järjestelmää.


Hajimella on auktoriteettiongelmia.

Sonia sai tietää täältä löytämästään saaren opaskirjasta kaikenlaista kiehtovaa ja kertoo saaren taustoista englantia osaamattomalle Hajimelle. Onhan se aina hauskaa, kun japanista englanniksi käännetyn pelin henkilöt eivät välttämättä osaa englantia, vaikka aika kiven alla Hajime olisi saanut koko elämänsä asustaa, jos ei lingua franca taivu. Soniahan puolestaan taivuttelee prinsessatahtoonsa useita kymmeniä kieliä, mikä on melkoinen veto keneltä tahansa.


Joskus tulee lautalla somaleja kuokkimaan.


Näyttää udmurtilta.


Suomeakin osaa.

Oppaan mainospuheet tuntuvat myötäilevän Togamin lyhyttä taustatarinaa Tyynenmeren saaresta. Hallintoon tarkoitettua keskussaarta ympäröivät rikkaiden suosimat lomasaaret. Sonia ja Hajime huomaavat heti epäjohdonmukaisuuden, sillä oppaassa mainittua keskussaaren hallintorakennusta ei näkynyt missään. Oli siellä Mono Rushkuma ja keskuspuisto, jonka keskellä oli saaristoa symboloiva eläinpatsas… jonka olisi pitänyt todellisuudessa olla hallintorakennuksen aulassa!


Jos täällä tulee ongelmia, mikä saarista on last resort?


Jos se rakennus on maan alla ja puisto onkin aula!

Eikä siinä vielä kaikki, sillä Sonia sai tietää, että Jabberwockin saaria yhdistivät venekuljetukset eivätkä suinkaan sillat, jotka herättivät ympäristöaktivisteissa vastustusta. Sonia aavistelee, että ehkä tämä paikka onkin tekosaari aivan kuten Dubain kylkeen kyhätty turhamaisuuden ylistys eli Palm Jumeirah. Eli tämä tarina tapahtuisikin oikean Jabberwock Islandin kopiolla, mikä selittäisi, miksei täällä ole ketään.


Silta on liikaa ilman tiellä.


Enemmän Dubain höpösaarissa minua huvittaa The World. 

Sonia ei tähän usko, sillä tuo olisi mahdotonta näin suuren saariston tapauksessa. Opasläpyskäkin lienee vanhentunutta tietoa. Monokuma ilmestyy virnuilemaan prinsessan oletuksille ja vihjailemaan melkoisia mahdollisesta porukasta, jolta näin hulppea tempaisu luonnistuisi. Juuri siitä hirveästä organisaatiosta, josta oppilaat keskenään spekuloivat. Ehkä hän tuli lipsauttaneeksi liikaa joko vahingossa tai vaihtoehtoisesti täysin tahallaan, ja jäämme jälleen karhutta entistäkin ahdistavampaan todellisuuteen. Sillä jos joku on vastuussa valtavan saarisekstetin rakentamisesta murharetkeä varten, äärimmäisyydet ovat kunnolla kusessa. Vihollisen voimavarat lienevät mittaamattomat ja tapahtumapaikka voi sijaita ihan missä tahansa.


Tekosaarilla on myös tekoäly koska Artificial Island = AI.


Niin, ne yhdet tyypit, joo.


Meni jo.

Pekolta ei irtoa oikein mitään autiuden ihmettelyn lisäksi, joten palaan epäsuoraa väylää takaisin Soniaan tutkiessani mauttomien monopatsaiden jälkeen vintagekirjahyllyjä. Hajime luulee animeprinsessan pläräävän vakavampaa kirjallisuutta, mutta Soniapa intoilee Hiron paskamyrskyn arvoisesti okkultismilehden uusimmasta numerosta, jossa erityisesti kiehtoo kattava sarjamurhaaja-artikkeli. Jopa Genocide Jack on mainittu! Saatoin vain myhäillä hyväksyvästi viittaukselle, josta Hajimekin on perillä.


Huonompia kirjoja.


Monomi noiduttiin tuollaiseksi.


Parempi kuin Vartiotorni.


Novoselicissä erikoistutaan sarjamurhaajiksi.


Siitä oli yhdessä pelissä juttua.

Sonia kertoo netissä suositun Kansanmurha-Jaskan tuntomerkit ja siirtyy höpöttämään silmät säkenöiden rikollisia tappavasta Sparkling Justicesta. Peko tarttuu vaihtarin intoiluun, mutta ei Sonia edes pidä sarjamurhaajia murhaajina. Pahisten täysin erilainen arvomaailma kiehtoo häntä valtavasti ja Hajime on taas pari pykälää hämmentyneempi. Lasken Sonian häröilyn hassujen ulkomaalaisoikkujen piikkiin, vaikka en voi jättää potentiaalista pimeää puoliskoakaan tyystin huomioimatta. Naamahan tässä leviäisi, jos Toko haaksirikkoutuu saarelle ja hänen paha puoliskonsa saa uuden fanin.


Toko kaiken takana.


Oikeus vaatii yhä retribuutiota.


Itsekin lässyttäisit miekoista!


Arvojärjestelmä on erilainen, koska sitä ei ole.


Normaalia Novoselicissä.

Kakkossaaren liikekeskukseen siirtyessäni futuristinen apteekki on vuorossa seuraavana ja siellä kuluukin huomattavasti vähemmän aikaa. En edes ihmetellyt, miksi Mikan oli päätynyt juuri tänne. Hoitsu ei kaatuile häveliäästi eikä halua painua maanrakoon pahoittelutsunamissa, sillä nyt hän on innokkaalla tuulella ja aivan onnessaan seurasta, joka on ennen ollut harvinaista huvia. Mikan iloitsee runsaasta lääkevalikoimasta ja lupaa piikitellä, jos tarvetta tulee. Poimin hyllyn päällä piilottelevan kätkökuman ja peruutan kauhuissani kadulle jatkamaan matkaa.


Drukqs


Oikein ylpeäksi tunsin itseni, kun karhunpenteleen löysin.


Iiiiih.


Luultavasti Mikan tunsi ennen tätä kaikkea vain Hiyokon.


Kunnon anime-Mengele.


Tekstiomituisuuksien dokumentointi on myös oleellista. 

Kartalle merkitty Diner vie suuremmalle seikkailulle useampaan eri paikkaan, mutta Hajime siirtyy hetimmiten staattisten lokkien asuttamalta pysäköintilääniltä perinteiseen jenkkityyliin sisustettuun ravintolaan, jonka interiööri lienee universaalisti tuttu, jos on vähänkään seurannut amerikkalaista filmiteollisuutta. Koska en ole valmis pyörittelemään kahta eri ravintolaa viittaussuhteissani, ristin burgerijointin reteästi raflaksi.


Tänä yönä dainaamme helle-elvetissä.


Huomaan.

Fuyuhiko on päätynyt sisälle aterioimaan ja raivoaa minua painumaan helvettiin, mutta Hajime on utelias. Miten yhteiskunnan hylkiö tiesi uudesta saaresta? Fuyuhiko tuhahtaa ärsyttävän tyypin tiedottaneen asiasta. Jaahas, Pekoko taas? Hajime ei tyttöä ehdota eikä hänelle haluta kertoa enempää. Hajime ei tuollaista vittuunpainelua kuuntele vaan asettuu oman tiensä kulkijaa vastaan. He kaikki ovat samassa lirissä.


Tulin tuomaan laskun, herra.


Monkey!


Ai tällaista Jabberwock Islandilla oikeasti tapahtuikin!


Koska olemme ihan tyhmiä.

Fuyuhiko ei niinkään välttele muita, mutta eipä hän muihin luotakaan, ei edes omaan klaaniinsa. Pyrkimystä olisi kovasti päästä Kuzuryun perheen pääksi ja siksi hän on omillaan näyttääkseen heille kaikille. Hajime huomioi maininnan pikkusiskosta, josta Fuyuhiko ei tietenkään avaudu enempää, kun pointtina on se, ettei pikkupahis kaipaa seuraa. Hengestään siinä vain pääsee, kuten tuli nähtyä. Fuyuhiko janoaa myös suoraan sopivaa hetkeä murhaan, sillä hänhän ajattelee vain itseään. Ei tullut selväksi! Jätän hänet rauhaan ennen kuin minut grillataan. Tapitan asvaltilla tovin kieppuvaa lounasporsasta ja ahtaudun rantakallioon uppoutuvaan autotietunneliin.


Oh rely?!


Luulin jo johtajaksi, varsinainen äärimmäisyys.


Tapan mieluusti aikaasi.


Teoriani mukaan kyltti ei pyöri. Maailma pyörii.

Toisella puolella avautuu Chandler-biitsi ja sen tielle asettunut rantarakennus, joka on tällä hetkellä toissijaista, sillä Hajime tunnistaa Ibukin älähdyksen. Löydän sopertavan rokkimimmin sannalta. Hän sönkkää jotain murhasta ja käännän katseeni rannalle, mikä on haastavaa, koska ranta on kaikkialla.


Lay’s a beach land. (uimarengaskuma luuraa pikkuruisena aivan oikealla!)


Ibuki harjoittelee punk-joikhausta.


En löydä edes sanoja metahäröilylle.


No sepä kävi nopeasti.

  

Onko tämä nyt sitä mutai-kamppailua?


Iso lintu levittää sanaa.

Toisin kuin kuvasto antaa ymmärtää, Akane ja Nekomaru eivät tappele kuolemaan asti eivätkä edes tappele vaan sparraavat. Tai oikeammin Nekomaru sparraa Akanea ja vuorijonot pirstaloituvat pullistelussa. Mittelön laannuttua Ibuki on häkeltynyt Akanen höykytyksestä ja Nekomaru marisee urheilijattaren voimatasosta, koska Japanissa kaikki kilvoittelu on dragonballia. Hajime kauhistelee tappelua, sillä saaren säännöissähän väkivalta kiellettiin, mutta Nekomarusta matsi ei ollut väkivaltaa nähnytkään. Treenaus oli ihan sovittu juttu.


Kas kun ei Shitslam 3000.


Olisi pitänyt kerätä voimia ja huutaa monta lukua ensin.


Teruterun tulivuoridippaus oli eksessiivistä, joten ehdotan rangaistusta Monokumalle.


Jos täällä on desibelisääntö, se paukkuu.

Akane kömpii hiekkakuopastaan kertomaan päässeensä eroon ylettömistä energiavaroistaan, mutta Nekomaru oli hänellekin liikaa. Koutsi antaa tärkeitä neuvoja ja näen tässä vielä pitkän yhteistyön harjoittelumontaaseineen, kunnes jompikumpi pääsee hengestään. Ainakaan Nekomarun elämä ei ole pelkkää paskomista enkä edes hoksannut Akanen olevan täydellinen treenikohde Nekomarulle. Käyhän se järkeen.


Mikä tahansa kelluttaakaan venettäsi.


Ja Akane pieksee heidät kaikki.


Lisää kreatiinikolaa.


Hullumpi ruokahalu.


Ibuki on vain kateellinen pulkkanaru.

 

Siirryn komeasti kalustettuun rantarakennukseen rannan puolelta. Sisäänkäynti on vastakkaisellakin puolella. Kazuichi intoilee lukaalin antimista, vaikka suihku onkin epäkunnossa. Hän hinkuu jo puhtoiselle hiedalle, jossa he todellakin saisivat olla täysin rauhassa. Mieluiten hän olisi rauhassa Sonian seurassa.

Ja Kazuichi rynnistää tänne ruokottomissa rasvahaalareissaan.


Läpsyttelet aina lavuaarissakin.


Kazuichia ja Soniaa yhdistävät silmissä tuikkivat tähtikuviot.

Monomi säikäyttää ykkössoodalle sydänkohtauksen, sillä jänishän ei suvaitse tässä huushollissa siveettömyyksiä. Toisin sanoen täällä ei saa vaihtaa vaatteita vaan uikkareihin tulee ilmeisesti sonnustautua omassa mökissä. Eikä opiskeluakaan sovi unohtaa!


Lisää ihmeessä sääntökirjaan.

Monomin sääntömuistutus on hunajasaavillinen Monokumalle, joka rymistelee olevaisuuteen heilutellen hävyttömästi konekivääriä. Olen nähnyt odottamattomia asioita tarinassa runsaastikin, mutta nyt repesin pahemman kerran. Toisaalta ei naurata yhtään, jos Monokuma ampuu sääntöjen särkijät seulaksi. Liipaisintassu kutisee otsolla maanisesti, mutta hän pidättäytyy ilmastoimasta rakennusta uuteen uskoon. Tuli ainakin selväksi, ettei täällä vaihdeta vaatteita.


Kaikki toivo on nyt tukahdutettu.


En olisi yllättynyt.


Koalakarhu voisi syödä versoja ja lähteä.


Ei tulisi pieneen mieleenikään.

Käyn läpi rakennuksen irtaimiston kuten aina yhtä oleellisen roskiksen, virvoitusjuomakaapin ja surffilautoja kuhisevan tilavan vaatehuoneen, mutta koska mikään ei triggeröi perinteistä ruokasalipaluuta ja uusien paikkojen yhteiskeskustelua, puhun toistamiseen Kazuichille, sillä Hajime haluaa tiedustella häneltä Nagitosta. Eipä ole häiskää näkynyt saati kuulunut. Varmasti kilpikonnalle tilittää toivon manifestiaan. Mekaanikko ei tiedä Nagitosta mitään eikä häntä edes kiinnosta puhua asiasta. Pako on olennaisempaa. Hajimesta tuntuu, että jotain jäi sanomatta.


Sisko?


Kazuichi tappoi Nagiton, varma tieto.

Tiesin kartan perusteella rantarakennuksen olevan viimeinen matkakohde ja asialle tulee vahvistus, kun Chiaki pyytää Hajimea tulemaan muinaisraunion juurelle. Hän on pyytänyt muitakin paikalle. Hajime siirtyy puoli saarta tuonnemmaksi välittömästi.


My plans got ruined.

Oppilaiden syvät rivit toljottavat korkeuksiin kohoavaa rakennusta. Onko se oikeasti raunio? Mahiru esittää huomion. Ei saatanan saatana, en tullut edes ajatelleeksi. Tuo on koulu.



Eikä ihan mikä tahansa koulu… vaan…







…Hope’s Peak Academy?!