122 - Luku 2, Daily Life, osa 2

Pakko olla yhteensattuma, sillä hämmästyttävästä yhdennäköisyydestä ei juurikaan jatketa. Onhan se merkityksetöntä, miten kokonainen oppilaitos siirrettiin tekosaarelle. Tai sitten tuo on Hope’s Peakin kaksoisversio. Tai sitten olemme oikean Hope’s Peakin pihamaalla ja ympäröivä suurkaupunki on lanattu ja maasto terramorfoitu tropiikiksi suuren vedenpaisumuksen jälkeen. En olisi enää yllättynyt mistään.

Enemmän oppilaita kiinnostaa, mitä asiaa Chiakilla on. Fuyuhikokin raahautui erittäin vastahakoisesti paikalle samaten kuin Mahiru ja Hiyoko kylvystä. Nagito on yhä omilla teillään, kuten Peko huomauttaa perinteisellä kierroksella, jossa käyn kaikki läpi ja juonta edistävän Chiakin viimeisenä. Näyttäisi siltä, ettei kukaan ole löytänyt pakokeinoa, kun osa oppilaista keskittyi aivan muihin aktiviteetteihin.


Sormen leikkaa.


Niin minäkin.


Pelisarjan suola right there.

Heitän siis pallon Chiakille, jonka peliselitys kuulostaa luonnottomalta, mutta ainakin se peilaa Jabberwock Islandin kasautuvia mysteerejä. Hän kehottaa katsomaan tarkemmin ovea rauniorakennuksen kolhon julkisivun keskellä. Niin, tuota epäilyttävää ympyrää, joka näyttää joko Falloutin Vaultin sisäänkäynniltä tai Danganronpan kontekstissa Hope’s Peak Academyn teräsovisisäänkäynniltä.


Pakko olla kamaa, joka ei koskaan päässyt länsijulkaisuun.


Chiaki katsoo taas väärään suuntaan.

Kun tieteissäppi on siivottu ikiaikaisesta moskasta, läpipääsemättömään kehään piirtyy pari kanjikoukeroa, jotka tulkitaan sanaksi mirai, joka viittaa hotellin tapaan tulevaisuuteen. EVVK-asenteella liikenteessä tähän asti roikkunut Fuyuhiko osoittaa yllättävää kiinnostusta rauniota kohtaan. Avautuuko ovi siis tulevaisuudessa vai olemmeko me tulevaisuudessa keskellä eriskummallista dystopiaa? Oveen on kytketty myös LCD-paneeli, joka tarvinnee salasanan. Tuskin on mirai, enkä kokeile sitä edes vitsillä, sillä oveen kytketty minigun-kyhäelmä suolistanee hakkeriurpot ja eräät, joiden mielestä salasanoja ei kannata kryptata.


Monta juurta ovessa.


Mirai’s Edge.


Kesti luvattoman pitkään hoksata, että ai niin, tästähän LCD-akronyymi tulikin.


”Kyoko Kirigiri” sopinee salasanaksi.


Fuyuhiko onkin huumorimiehiä.


Viisi toisiinsa sidottua metallisoihtua.

Rauniorakennus on niin tärkeä, että Monomi ja Monokuma ilmestyvät peräkanaa (peräkarhua/-jänistä?) paikalle, mutta kummallakaan otuksella ei ole juuri mitään sanottavaa. He väittävät epäröiden, etteivät tiedä rakennuksesta mitään. Monomikin sopertaa mantraansa toivon sirpaleista. Valheet eivät mene kosolti koijatuille teineille läpi. Nekomarun teorian mukaan saari vaikuttaa hylätyltä, koska paikalliset piilottelevat raunion uumenissa.


Koulu on tärkeä yleissivistyksen kannalta.


Öh sinullekin.


On se rakennus.


Käytän kaiken vapaa-aikani tähän, eikö mikään kelpaa?


Kuuluu toimenkuvaan.


”This world has been connected… tied to the darkness.”

Monokuma tuumii oven olevan niin lujaa tekoa, ettei edes hänellä – Monomista nyt puhumattakaan – ole mitään asiaa rakennuksen sisälle. Tämä on aika kovaa puhetta otuksilta, jotka voivat näennäisesti materialisoitua ihan mihin tahansa ihan milloin tahansa. Monomi ihmettelee asiaa ja on lipsauttamassa vissiin jotain olennaista, kun saa Monokuman räiskyvästä pegasosmeteorinyrkistä. Kyllä. Rangaistusmetodit häröytyvät eksponentiaalisesti.


Jos olette vampyyreja, teitä ei ole vielä kutsuttu tuonne.


TERA FLARE


Monomin vaippa myös kutistuu pesussa.

Heidän edessään kohoaa siis saariston suurin mysteeri ja Monokuma on varsin luottavainen äärimmäisyyksien oivalluskyvyn suhteen. Fuyuhiko ei olisi huolissaan ja muistuttaa kaikkia Monokuman kertomuksesta. Hiyokokin muistaa, että heidän keskuudessaan on petturi. Siispä ainakin jonkun luulisi tietävän ovesta enemmänkin. Toisella puolella lienee myös pakokeino. Tai Mahirun mukaan Mono-otusten ohjailija. Olisihan Hope’s Peakin datakeskuksesta tietysti loogista ohjailla antropomorfirobottien motoriikkaa.


Olettepa huonoja tässä.


Kaikki ovat pettureita.


Näenkö pienen kyyneleen?


Wallhack.

Fuyuhiko vaatii petturia astumaan esiin, mutta Monokuma tyytyy puhuhuhuhisemaan, sillä nyt keskustelu kääntyy täysin odottamattomille sivuraiteille. Ei, kukaan meistä ei todellakaan ole koskaan kuullut organisaatiosta nimeltä… World Ender.


Tekivät Ender’s Gamen.


Iho umpeen, tämä on kiinnostavaa.

Onhan se nallestakin nolo nimi, varmasti peruskoululaisten keksimä. Et kai vihjaile mitään? Entäs epätoivosiskot? Ajaa se kuitenkin varsin hyvin organisaation idean ja vitsin perille, sillä World Ender lopetti maailman. Minusta on jotenkin niin kaunista, kun jatko-osassa heitetään muistinmenetys, petturi ja maailmanloppu pöydälle jo heti kättelyssä. Ei tarvinne edes muistuttaa, että tämä on vasta kertomuksen toinen luku.


Tai lastentarhalaiset.


Melkein arvasin.

Eteeni paiskotaan apokalyptista kuvastoa täydellisen romutetusta suurkaupungista, joka sai näemmä globaalin maailmanlopun niskaansa. Peko arvelee World Enderiä terroristijärjestöksi eikä hän ole täysin väärässä, vaikka Monokuman mukaan terrorismissa on kyse näkökulmasta. Vain häviäjät ovat terroristeja. Voittajat ovat sankareita. Nyt sankarit voittivat ja maailma hävisi.







Oppilaat eivät ole valahtaneet kalpeiksi kauhusta vaan lähinnä hämmennyksestä. Kenties he ovat jo tottuneet tuomarirehtorin tolkuttomuuksiin. He kuitenkin ihmettelevät, onko World Ender vastuussa heidänkin ahdingostaan. Monokuma sivuuttaa osallisuutensa organisaatioon, mutta se on täysin selvää, että World Ender on todellakin vastuussa heidän ahdingostaan, tästä kaikesta.


Monokuma ei ole ryhtynyt vielä dadaistiksi.


Nyt painetta siihen hommaan, Illuminati.

Vaikka Kazuichi hepuloikin, Peko ja Gundham ovat epäluuloisia. Monokuma raivoaa puhuvansa totta ja yrittää usuttaa kaikkia toistensa kimppuun, sillä joku heistä on petturi, joka työskentelee maailman lopettaneille maailmanlopettajille. Hän raahaa kitisevän jänissiskonsa korvista helvettiin eivätkä oppilaat jää pohtimaan karummaksi kallistunutta maailmankuvaa keskenään, sillä se vaikuttaa vähintäänkin häiriintyneeltä pötypuheelta ja Chiakikin haukottelee makeasti. Aurinko laskee mäkien taa ja äärimmäiset tapit käyvät nukkumaan.


Linnunradan käsikirja liftareille kuulostaakin tekaistulta.


Like a baws.


Sen jälkeen tulee vielä 30-vaiheinen epileptis-interdimensionaalinen avaruuspuu.


Ainakin itseluottamusta piisaa.


Dystopiselle hallitukselle ei aleta.


Valomerkki.


Ei tuo ovi ole päivä.

Hajime ei tajua enää mistään mitään ja kun väsymys painaa, on nukuttava ja nähtävä unta Mono-teatterista, jossa vouhotetaan hämäriä raputeollisuuden salaliitosta, sillä maailma on täynnä salaliittoja. Sellainen voi jopa lopettaa maailman.


Kyllä sinä pian Danganronpaan totut.


Crab people crab people look like crab talk like people.

Kun aamu sarastaa, Hajime raahautuu mökistään kohti ravintolaa. Tsekkaan hetken mielijohteesta äskettäin menehtyneiden lukaalit, joiden sisälle ei ole mitään asiaa, mutta Hajime maksaa kyllä kunnioituksensa itse kullekin etuovella ja jatkaa matkaansa löyhässä lieassani. Gundhamkin muistelee runollisesti Togamin ja Teruterun tuulessa ajelehtivia sieluja. Aamiaisesta höpisevä Sonia, aina yhtä hyväntuulinen Ibuki ja itsekseen panikoiva Nekomaru notkuvat uima-altaan luona, jotta voin passittaa heidät dialogin avulla elämässä eteenpäin.


Sekasorron tulessa palavat.


My little piggy needed something new, nothing can stop me now.

Respassa Mahirulla on myötätuntoa Teruterun perhemotiivia kohtaan eikä hän ainakaan aio Monokuman manipuloinnin vaikuttaa itseensä. Akanekin muistelee kokkia, jonka sapuska oli huomattavasti nykytarjontaa laadukkaampaa. Chiaki keskittyy yhä peliharrastukseensa ja Mahiru patistaa nörttiä käymään ulkonakin välillä ja erityisesti tutustumaan muihin. Hän ehdottaa perinteisiä (bambukopteri on ilmeisesti perinteinen itämainen juttu) pihaleikkejä, joita Chiaki ei ihan tajua eikä Hajime tajua, pitääkö hänenkin osallistua tähän aamupalan jälkeen. Mahiru ei arvosta kommenttiani, koska olen uros enkä naaras.


Kaikki ovat kriitikoita.


No en olisi halunnutkaan pöh.


Aivan.

Ravintolassa eilisen paljastukset herättävät keskustelua eikä Hajime tiedä mistään sen enempää kuin muutkaan. Kun petturi mainitaan, Nekomaru hohottaa rempseästi, ettei tuosta tarvitse välittää, sillä petturi on parhaillaan sidottuna. Sonia arvaa, kenestä on kyse, sillä erästä oppilasta ei ole näkynyt vuorokauteen. …Nagitoa.


Teinit siellä luukuttivat gabberia naapurissa.


Uskotaan.


Ketä kiinnostaa tuo pelle?

Nekomaru mölisee, sillä jotain ilmiselvästi lipsahti hupsistakeikkaa ja kun Hajimekin on utelias sitomisesta, manageri tiedustelee seuraavaa toimenpidettä rikostoveriltaan… Kazuichilta, joka myöntää vahingossa koko jutun. Näille sankareille ei tule jättää salaisuuksia. Ai tämän vuoksi äijäkaksikko oli eilen välillä häröillyt ja aiheuttanut kummastusta oppilaissa!


Omiani kuulin.


Sieltä se lasti taas tulee kovaa vauhtia.


Ette ole hyviä tässä.

Kazuichi puolustelee osallisuuttaan, sillä Nagitoa ei pidä päästää vapauteen. Nekomaru mieltää hänetkin tappajaksi, sillä Teruteru ei olisi ryhtynyt murhaajaksi ilman häntä. Nagito on useimpien mielestä vaarallinen ja Gundhamkin äityy kaunopuheiseksi ruotiessaan ihmismielen käsittämättömyyttä, johon hänkin on Mahirusta syyllistynyt. Sidostoverit kertovat sitoneensa Nagiton vanhan rakennuksen ruokasaliin, jossa mokoma voi miettiä tekojaan rikospaikan ytimessä.


Nyt ei puhuta Monokumasta.


Ostaisin lippuja ja jälleenmyisin kalliimmalla.


Peljätyt kuolonmyyrät.


Ei käy deittipalveluissa flaksi.


Togami heittelee poltergeistina Nagitoa ruokapöydillä.

Kun Nagiton kohtalo on paljastunut, mitä häröilevälle hämärähemmolle tulisi sitten tehdä? Mahiru ei ainakaan soisi hänelle vapautta, vaikka hän ei varsinaisesti arvostakaan Kazuichin ja Nekomarun sooloilua. Toistaiseksi Nagitoa olisi syytä pitää vankina mutta ei välttämättä nälässä. Eivät he sentään julmia ole, vaikka saarella voikin pidemmän päälle ilmetä alkukantaisia piirteitä trooppisesta hulluudesta. Lopussa lannevaatteisiin sonnustautuneet uggabugga-oppilaat muksivat toisiaan kookospähkinöillä.


Syötetään sioille.


Pakomatkan puolivälissä joku muistaa, että Nagito jäi matkasta.


Kukas sitten on murhaaja?

Fuyuhikokin tulee sopivasti tungettelemaan Hiyokon arveltua aluksi Nagiton katoamista pojanklopin tempuksi. Mafiosolla on sen verran sanottavaa, ettei hän ymmärrä muiden touhua, kun epämiellyttävistä yksilöistä hankkiudutaan heti eroon. Kenties hänkin on välittömällä tulilinjalla Kazuichin suuttuessa klaanittoman pienoisjäppisen ivapuheista. Fuyuhiko poistuu vimmoissaan paikalta ja Sonia pyytää Kazuichia rauhoittumaan. Keskinäinen eripura kasautuu huolenaiheiden päälle ja edessä lienee jälleen pitkä päivä.


Ei Kuzuryu-klaanissa mitään tällaista koskaan, ei suinkaan.


Tunkkia ja sidontaa.


Tai Peko sitoo heidät.


Fuyuhiko tappaa Kazuichin, ihan selvä juttu.


Ei meillä ole tulevaisuutta.


Ja Mikanin kompurointi.

Pitkään päivään mahtuu kaksi slottia vapaa-aikaa, jotta päivä tuntuu entistäkin pidemmältä. Onneksi seura kelpaa ja on laadukasta. Koluan vanhasta tottumuksesta useimmat tutut paikat läpi ja keskustelen kaikkien kanssa, kun mokomat tuntuvat olevan seuraa vailla. No paitsi Fuyuhiko, joka on kadonnut omiin oloihinsa, sekä Nagito, jota Hajime ei halua nähdä, kun kävin vähän murhamuistelemassa vanhassa rakennuksessa. Heittäydyin törsäileväksi, kun nettosin Rocketpunchista useamman kolikon ES:n ja palmustakin väänsin ykkösestä tutun käsikonsolin.


”Why, hello Clarice.”


Onpas nokkelaa.


DS:n mainostusta PS Vita -pelissä, kaikkea sitä.

Liikuntaa tuli Hajimelle niin paljon, että Shitimi-Lemuria oksensi viimeinkin digimökkiin munan ja vilkutti haisevat jäähyväiset astuessaan ulos terraariosta uuteen uljaaseen maailmaan, jossa otus kiikutettiin saniteettiviranomaisten vuoksi kaatopaikalle. Nettosin hämmästyttävät 250 kolikkoa ja kaksi nessupakettia lahjaksi, kyllä nyt kelpaa! Tosin assosioin Tissuen aina ja ikuisesti FFVII:n Gold Saucerin areenatappelun lohdutuspalkinnoksi. Ja sain trophyn myös. Loppumatkasta ravasin sata askelta kakkossaarta kiertäessäni, jotta uusi ronpagotchi kuoriutui. On se taas olevinaan älyttömän söpö pupuvauva Chibimi, mutta nyt se on Lemuria II ja toimintasuunnitelmani on estää mökkiä lainehtimasta paskasta, jottei pupuparka manifestoidu eläväksi pökäleeksi pahan mielen vuoksi. Ehkä metamorfoosi tuottaa uudenlaisen otuksen tuhannen askeleen kuluttua, jos toivo-/epätoivomittarit ovat suunnilleen nollassa. Aika helpolta urakalta tämä vaikuttaa, kun tavoitteeksi asettaa tsekata digikämpän tila aina maisemaa vaihtaessa. Jos puolikas kikkare luuraa kaikkein pyhimmän porsliinilla, sipaisen sen Cillit Bangilla hiivattiin ja maailma on taas parempi paikka. World Ender iskee, jos vonkale lässähtää reunalta kaakelille. Viimeksihän kokonaista neljä kakkakumparetta taisi möllöttää persialaismatolla. En edelleenkään tiedä, miksi digi-Lemurioiden edesottamukset ovat tärkeää dokumentointia, mutta ainakin voin puhua kirjaimellisesti paskaa kontekstissa.


Lemuria haistoi itsensä.


Enpä ole aiemmin rikastunut ulosteella.


Luettelosta puuttuu käyttö Babylon 5:n päätösjakson aikana.

Gundham odottaa jo kärsimättömänä sitä pakollista keskustelusessiota Hope’s Peak Academya muistuttavan rauniokolossin juurella. Tuuppaan hänelle käsikonsolin ja tajusin välittömästi, että sen olisi voinut antaa myös Chiakille seuraavalla kerralla. Väliäkös tuolla, sillä eläinystävän demoniset jutut jatkuvat.

Minulta vaaditaan henkiolentoa ja koska sitä ei ole, olen nähtävästi vain merkillinen ihminen, joka ei ymmärrä demonikesyttäjän turhautumista saarella. Hajime arvelee, ettei täällä ole villieläimiä. Lehmä ei Gundhamille kelpaa, sillä niiden kohtalona on tulla syödyksi. Lesotusta kyllä riittää mytologioista karanneiden hirvitysten kesytyksestä, mutta Hajime ajattelee äijän horisevan koirista (pomenarianit?!), linnuista ja liskoista.


I’m not familiar with this term, sir.


Etkö hei huomannut niitä monopetoja?!


En ihmettelisi, jos Gundham olisi vegaani.


Gundham miettii Greenpeaceen liittymisen hyötyjä ja haittoja.


Kesytti Midgar Zolominkin.

Koska Gundham osaa ilmeisesti asiansa oikeiden eläinten parissa, Hajime kysyy kesyttämisestä lisää ja mestarikesyttäjäpä valaisee. Lässyttämisellä ja viattomuudella pääsee pitkälle ja kosketuksen taikakin tulee hallita. Pian vastapuoli jo puhuu isännälle. Hajime huomaa lempeyttä omituisen hiihtäjän avautuessa eläinmetodeistaan, joten pitäähän hänelle demonieläin löytää. Monokuma ja Monomi ovat kehnoja ehdotuksia, koska ne osaavat puhua ja puhekykyiset otukset pettävät aina. Jokseenkin epäselväksi jäi, päteekö tämä ihmisiin, mutta Gundham on ainakin toistaiseksi hyvillään seurasta enkä löytäne jonain kohtalokkaana torstaiyönä Maga-Z:tä repimästä aataminomenaani uuteen uskoon.


Gundham kesyttää vain naaraita.


”Kill meeeeeeee.”


Gundham Tanaka, neljäs sivu.

Oppilaspakka on sekoittunut iltapäivällä hiukan, mutta valtaosa on yhä uudella saarella. Chiaki ei ole ihan aina respassa, mutta nyt hän on siellä, koska uudella saarella ei ole pelihallia. Teen toki ennen peliseuraa ylimääräisen ja enimmäkseen turhan kierroksen kakkossaarellakin Hajimen levelöimisen varjolla. Sitten saan Chiakilta jossain pelissä kuonooni ja lahjon häntä nopilla ja noppatuuri kävi.


Ei mitään kamalaa satanismia hyi.

Varsinainen miittisessio alkaa spontaaneilla nokosilla ja Hajimen ajatuksissa paistaa turhautuminen. Aina sama juttu. Hämmästyin keskimääräistä melkoisemmin, kun Chiaki viittasi unissaan obskyyriin Zombie Nation -peliin. Kulttuuriviittaukset ovat aina hienoja, mutta en ihan tällaista osannut odottaa! Mainio maku Chiakilla, pelaakohan hän myös Cho Anikeja? Torkkujen jälkeen unikeko tokaisee pitävänsä ammuskelupelien lisäksi kaikenlaisista peleistä jonne-CoDeista reaaliaikaisiin strategiapeleihin.


NAKED ZOMBIE SEAN CONNERY


Nuohan ovat ihan samanlaisia.

Chiakin kanssa ilmeisesti harrastetaan runsaasti matkailua, kun tyttö miettii, mihin he menisivät. Maatila arveluttaa, sillä Chiaki ei oikein pidä eläimistä, koska ne ovat lämpimiä eikä niistä aina tiedä, kun peli nimeltä elämä ei mene laskelmien mukaan ja hahmosuhteet ovat hankalia. Hajime ehdottaa silti Chiakille maatilaa ja kaksikko siirtyy toljottamaan lehmiä, mikä on kieltämättä oikein viehättävää deittiajanvietettä. Chiaki pääsee koskettamaan haparoiden lehmää ja se on melkoinen kokemus, joka huolettaisi häntä ihmisten kohdalla. Taidan arvata, mihin tämä johtaa, jos kaksikon suhde milloinkaan vakavoituu.


Et kai ole Ulillillian sisko?


Kehittävää ajanvietettä, vol #42.


Tämäkin on Googlen mukaan oikea peli ja kuvahaku kertoi tarpeeksi eli liikaa.


”But it gets the job done.”


Panosonni-Hajime.

Ihmisten lisäksi lehmät ovat Chiakille ikuinen mysteeri, koska lypsäminen on outoa. Mitä ihmettä, purkistahan maito tulee? Hajimen opetuksesta huolimatta Chiakin teoria lehmän osallisuudesta maitoon menee absurdilla tavalla väärin ja mieleni nyrjähti, kun yritin visualisoida maitopurkista tursuavaa tanssivaa ammua. Chiaki palaa nukkumaan.


Varmaan jotain rasvatonta litkua.


Chiaki Nanami, neljäs sivu.

Mutta ei ole yöunien aika, sillä Monokuman myöhäisilmoitus ei ole se iltakympin perinteinen. Karhu hoputtaa kaikkia keskuspuistoon. Nopeimmalle on tarjolla kotitekoista curryriisiä. En tiedä, pitäisikö jo juosta. Ainakaan Mikan ei juokse vaan kaatuilee ja pipoonsa hautautunut Kazuichi nyt hidastelee aina, sillä Monokuman ilmoitukset pelottavat. Muut ovatkin jo häipyneet edeltä saarimatkalle. Seuraan perässä.


Hoo vee.

Curryriisiä kuolaava Akane on ensimmäisenä paikalla ja neitijengin Sonia ja Ibuki jauhavat myös ruoasta. Fuyuhiko kitisee typerästä keskustelusta ja Monokuma ilmestyy muiden vanavedessä kutsusta. Akane saa kyllä riisinsä huomenna ellei koko juttua unohdeta… eikä sitä ainakaan heti unohdeta, kun aiheesta keskustellaan pelottavan seikkaperäisesti. Välillä japsipelien ruokakeskustelu on yhtä mutkikasta kuin Westerosin Muurin ruokakellari-inventaario. Gundhamilla on ajoittain merkillinen tapa kehua muiden repliikkejä, mutta hän haluaa mennä jo asiaan.


En näe enää mitään syytä elää, kun jään tästä herkusta paitsi.


Currylingus.


Ne ovat teinejä kuten sinäkin.


Teruteru tekisi parempaa.


Hamsterikvartetti jäytää puoli tuntia Monokuman varvasta.

Asia on installoitu saariston geografisen keskipisteen mysteeripommikyhäelmän oikealle puolelle. Keskusteltuani kaikkien kanssa Ibuki on oikeilla jäljillä, sillä puistoalueen sivulla kohoaa hiukan aikalaskurijalustaa korkeampi jättiläistelevisio, jonka tuumia en ala edes tuumia.


Nättejä kukkia.


Mitä ihmettä nyt taas.

Aivan töllön vieressä on Monokumalle varattu höpinäkoroke ja sen vieressä on peliautomaatti, kuten Chiaki innoissaan huomauttaa ja utelee heti lisätietoja pelivalikoimasta. Monokuma puhisee naurusta, sillä raskaasti hengittävä äärimmäinen pelaaja on aivan oikeassa.


Sega Rally 2!


Minä kun luulin sen alkaneen jo alussa.


Vietnamilainen Pokémon, Dynamite Cop ja Hybrid Heaven.

Heille annetaan ajanvietteeksi Monokuman tekemä peli, joka ei ole sellainen tuhma peli. Tämä peli on jatko-osa. Arvelin juonenkäänteen menevän todella, todella metailuksi, sillä en voinut olla huomaamatta pelipömpelissä komeilevaa DANGANRONPA2-tekstiä.


Parhaita pelejä.


Et tee mitään Zero Escape 3:a.

Tämä peli on Twilight Syndrome Murder Case. Twilight Syndrome -pelisarja on oikeasti olemassa. Se on osittain Spike Chunsoftin käsialaa.


Silti parempi murhatarina kuin Twilight.