124 - Luku 2, Daily Life, osa 4

Let’s Play Twilight Syndrome: Murder Case – geneeriset lukiotytöt kuolevat

Vain lohduttoman melankolinen alkuvalikkomelodia siivitti pelin sisäisen pelin aloittamista. Se oli hämmentävän karmivaa kuultavaa keskellä yötä, kun muutenkin olin vainoharhainen tulevasta, ja antoi ymmärtää, ettei pelikokemus ole mitenkään iloinen. Voisin vaikka vannoa, että biisi oli peräisin alkuperäisestä Twilight Syndrome -sarjasta, sillä kuten sain pian silkkaa uteliaisuuttani selville, Monokuman kyhäilemä Twilight Syndrome: Murder Case on kunnianosoitus pelisarjalle, joka ei koskaan nähnyt päivänvaloa länsimaissa ja mitä luultavimmin pysyi pimennossa Japanissakin. En tiedä mahdollisesta kulttisuosiosta mitään enkä uskalla pahemmin vielä etsiäkään, mutta kuvahaun perusteella Murder Case näyttää hämmästyttävän paljon esikuvaltaan. Ehkä se on tarkoituskin. On kuin pelaisi julkaisematonta peliä, josta saisi viiden pennin creepypastakertomuksen.

Nyt puhutaan siis PSOne-tason grafiikasta – tai oikeastaan PSX-tason, koska vuonna 1996 ei ollut mitään Onea vaan legendaarinen äksä – ja olin kuin kotonani, koska kyseisen konsolin parissa olen varttunut. Tosin tuohon aikaan tasohyppelyt olivat kova juttu eikä mielessä käynytkään importata hämmentäviä kauhuseikkailuja Nipponista, kun olin silloin kokonaista kahdeksan vanha.

Murder Case näyttää suunnilleen ykköspleikkarin peliltä (mukana on sellainen hienovarainen filmikelafiltteri tuomassa nostalgiaa) ja kirveellä veistetyt hahmomallit tuovat erehdyttävästi mieleeni FFVIII:n vinkuteinit, tapahtumaympäristö puolestaan Persona-sarjan minkä tahansa koululaitoksen käytävän. Todennäköisemmin suurin osa Japanin opinahjoista on tehty samasta muotista, sillä useimpiin luokkahuoneisiin on kaksi sisäänkäyntiä ja käytävässä on muutenkin jotain hyvin, hyvin tuttua. Olisiko kyse Hope’s Peak Academysta?



Ei välttämättä. Ei aavistustakaan. Pelihahmon virkaa pitävä teinityttö ei ole ainakaan ennestään tuttu ja voi hyvinkin olla, että nyt ollaan syvällä Twilight Syndrome -loressa. En tiedä, ovatko sarjan osat jatkoa toisilleen vai itsenäisiä tapauksia, joten en myöskään tiedä, mihin väliin Murder Case sijoittuu. On paljon, mitä en tiedä, mutta ainakaan minua ei paiskata altaan syvään päähän, koska Tyttö A muistelee, että hänen piti mennä luokkaan 1-A.


Päähenkilö tekee jo nyt suuren vaikutuksen.

Tyttö A ei mene sinne itse, koska tämä on videopeli. TSMC:n pelimekaniikka on äärimmäisen yksinkertainen. Kävelyulottuvuuksia on käytössä kaksi – joten seikkailussa voi edetä joko oikealle tai vasemmalle (neiti A:n voi kääntää myös katsomaan kohti pelaajaa tai poispäin) – ja ympyrä pohjassa juostaan. X on toimintanappula, jolla tuttuun tapaan edistetään dialogia ja erityisesti joudutetaan sitä, koska muuten virkkeiden kirjaimet ilmestyvät tuskallisen hitaasti. Nostalgiaa kaiketi tämäkin. HUDin virkaa toimittaa yläreunassa roikkuva palkki, jossa leijailee pallura vasemmalta oikealle. Mittaisikohan se pulssia? Omani on katossa, kun tämä on niin hurjan jännittävä kokemus. Taustamusiikki sentään lievittää tahattomia pelkotiloja, sillä pelikokemusta taustoittavat 16-bittiset sovitukset Danganronpan biiseistä.


Pelin voi myös halutessaan lopettaa!

Matka 1-A -luokkaan ei ole täysin lineaarinen, sillä voin haaskata aikaani muiden ovien parissa. On aina hauskaa haaskata aikaa, kun pitäisi mennä johonkin ja peli koko ajan muistuttaa siitä. Muistan vieläkin Junpein raivarit Persona 3:ssa, kun Emo Gitillä oli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia suunnistaa poliisiasemalle. 1-B -luokkaankin pääsee ja hämmästyksekseni sieltä saa jopa alkeellisen sivutehtävän, kun Tyttö A poimii lokerikosta luudan. Kun sen roudaa 1-A -luokan lokerikkoon, minut palkitaan monovaluutalla.


Huimaa kävelytoimintaa.

1-A:ssa minua odottaa muu tyttöjengi, jonka jäsenet on nimetty mielikuvituksellisesti. Touhusta tekee erityisen absurdia, kun Tyttö A, Tyttö B, Tyttö C, Tyttö D ja Tyttö E käyttävät toisistaan näitä nimiä. Tyttö B:lle tulee puhua ja tämä käynnistää keskustelun eilisen tapauksesta. Retrosti puuttuvasta ääninäyttelystä huolimatta oppilaiden tuntemukset tulevat hyvin ilmi animoinnista, aivan kuten ykköspleikkarin viimeisissä fantasioissa.


Kontrolleja opettelin.


Kenties Tyttö A on Mikan.


Vasemmalta oikealle A, B, D, E & C.

Tyttö A saatetaan ajan tasalle sanomalehtiartikkelilla, jossa kerrotaan talonmiehen löytäneen naisoppilaan ruumiin tämän jonkun koulun toisen kerroksen musiikkiluokasta. Tylpällä esineellä humautettuaan tappaja oli karannut särkemästään ikkunasta.


Mielikuvituksellisesti nimetty koulu.


Marisätkät ovat vaarallisia.

Tuntematon hiippailija herättää ABCDE-tytöissä keskustelua, kun vainajan uimapukukin oli nyysitty. Käy ilmi, että nämä oppilaat löysivät ruumiin ensimmäisinä eivätkä pidä rikoksena sitä, kun eivät kertoneet asiasta eteenpäin. Tyttö E ei ainakaan halua saada kenkää.


Teruteru asialla.


Ei se väärin ole.


Mieluummin lunttaamisesta.

Tyttö D empii ja hänelle tulee puhua. Dee oli napsinut valokuvia ruumiista, jos poliisi sattuisi kuulustelemaan heitä. Tyttö C kauhistuu kirouksesta. Tyttö E ei sellaiseen usko vaan nappaa valokuvat, repii ne ja vaatii Tyttö D:tä hankkiutumaan mahdollisista digikopioista eroon. Hän on sitä mieltä, ettei heidän kannata sotkeutua murhaan enempää.


Mahiru ”D” Koizumi.


C:tä kiehtoo B:n takalisto.


Hope’s Peakin asuntolan polttouuni kelpaa mainiosti.


Monokuman yöilmoitus soi kohta.

Neljäntenä päivänä jousiammuntaa harrastava Tyttö E kuulee punaisia ääniä suunnilleen murhan aikoihin ja juoksee karkuun.


Suuret on ongelmat.











Myöhemmin samana päivänä Tyttö A säntää Tyttöjen B, C ja D seuraan, sillä jotain kamalaa on tapahtunut. Jonkun kallo on halki. Kirouksen syytä kaikki. Tyttö E löytyy Tyttö B:n mukaan luokasta 1-B. Kuljen muutaman metrin vasemmalle ja astun sisään.


The Curse of Ka’Zar.


Human Centipedeäkö täällä kuvataan?





 

Että sellainen pelieepos. Hajime ei ole täysin immersiivisen kokemuksen lumoissa, sillä hän ei tajunnut Twilight Syndrome: Murder Casesta yhtään mitään. Mitä ensimmäisenä ja kolmantena päivänä tapahtui ja mitä ihmettä Game Overin ”Down five” tarkoitti? Ja miten peli voisi motivoida yhtään mihinkään? Hajime haukkuu pelin paskaksi ja painuu pehkuihin. En tiedä puuttuvista päivistä (DLC:tä?), mutta alas viisi viitannee Danganronpan tapaan jäljellä oleviin oppilaisiin ja Murder Case voisi kenties toimia inspiraationa murhaajalle. Hajime ei ainakaan vaikuta murhanhimoiselta eli ei tässä ollut murhaan pakottavia piiloviestejä.


Trine 3 on aika lyhyt.


Rakenteeltaan postmodernismia.


Down by law, right from the core.


Rahat takaisin.

Yöteatterin teemana ovat tärkeät kysymykset, kun Monokuma on monesti miettinyt julkisen huussin edessä, onko hän herrasmies, jos kova hätä sattuukin iskemään. Myös käymälöiden jaottelu länkkäreihin ja japseihin herättää hänessä kummastusta, sillä hän ei tiedä, onko hänessä kylliksi karhua vääntää kyykkyjöötit lattiassa ammottavaan Moolokin kitaan. Sentään japanilaiset rektaalihuljuttelusuihkut eivät tule puheeksi, sillä silloin olisin huolissani Hajimen unista.


Kerro toki lisää.

Seuraava murha antaa odottaa itseään oikein kunnolla, mutta ei mahda mitään. Aamulla Hajime tietää motiivista suunnilleen yhtä vähän kuin eilen, mutta päättää kertoa kokemuksestaan ravintolassa. Vaikka eilinen tuntuikin synkältä ja oppilaat arveluttavilta, tänään on pirteämpää. Mikan on hyvällä tuulella ja Ibuki miettii uutta musiikkigenrevaltausta. Respassa Chiakin seurana on Hiyoko, joka ei tajua pelaajia eikä kyllä ketään muutakaan paitsi Mahiru on hyvä tyyppi. Chiaki päättää huolehtia myöhemmin Nagiton ruoasta.


Kyllä minäkin murhaisin noin huonon pelin vuoksi.


Musique concretea.

Paikan päällä Hajime ei enää tiedä, pitäisikö Twilight Syndromesta sittenkään avautua, kun Akanen ja Hiyokon keskinäinen ruokasanailu antaa ymmärtää, ettei hetki ole aivan otollinen. Gundhamin huomio saa muutenkin kaikki muihin ajatuksiin, sillä aina yhtä säntillisesti paikalla oleva Mahiru näyttäisi olevan poissa. Kiinnitin kyllä eilen huomiota tytön käytökseen, joka muuttui Nagito-episodin jälkeen hyvin varautuneeksi.


Om nom.


Hei pelasin peliä ja haluan tappaa teidät kaikki.


Feeling good?

Akanen kommentti hälventää synkät epäilykset, sillä hän näki Mahirun hotellin ulkopuolella eikä tämä halunnut tulla syömään. Hiyoko iskee kyntensä Mikaniin, joka ehdottaa Mahirun menneen pelaamaan kaikkien mielessä pyörivää peliä. Hajime päättää unohtaa koko pelin, sillä hänelle aiheutuisi sooloilusta vain ongelmia. Kyllä se sitten viimeistään oikeudenkäynnissä paljastuu.


Hiyoko vihaa koiriakin.


Jokaisella on huono päivä joskus.


Chiakia ei sitten muuten dissata.

Taidan ajautua muutenkin ongelmiin, kun Hajimea vastapäätä istuutunut Kazuichi pyytää vaivihkaa häntä tulemaan puoli kolmelta Rocketpunchiin. Muiden ei tarvitse tietää tästä, mutta eläimellisellä kuulolla varustettu Gundham puuttuu supatteluun ja käynnistää Kazuichin kommentista eeppisen päättömän flippailuepisodin, joka voi totisesti olla vain yhden miehen käsialaa. Emme kuitenkaan jääneet vehkeilystä kiikkiin, joten Hajime pitää Kazuichi-miitin mielessä. Mitä muutakaan tänään tekisi?


Onko siellä alennusmyynti?


Minäkin pakenisin.


Niin kaunista.

Puoli kolmeen on jonkin verran aikaa, joten Hajimella on sopivasti luppoaikaa yhdelle kaverille. Oppilasvalikoima on aavistuksen rajoitetumpi kuin yleensä ja levittäytynyt kätevästi vain ykkössaarelle, mutta tiedän jo viettäväni aikaa Gundhamin kanssa, sillä jos yhtään toivon sirpaleiden muodostaman tähden kokoa oikein tulkitsin, jäljellä on viimeinen kerta jääylilordin armollisessa seurassa. Sääli. Sitä ennen katsastin mm. Akanen asunnon, mutta ei siellä mitään pehmokumaa ollut.


Roskiskin on keksitty.


Tässä perin oikeassa sarjassa tuhottiin sivumennen sanoen 4 680 autoa, 4,8 kiloa räjähteitä ja 320 rakennusta.


Parempaa kuin lembas.


Kiehtovaa.

Gundham ei käsitä, miksi Hajime edelleen pyörii jaloissa. Sitten megavaltiaan käsivarsi alkaa rimpuilla kuin Revolver Ocelotilla konsanaan ja outoa juttua pulppuaa liukuhihnalta Gundhamin pohtiessa vimmatusti päähenkilön tarkoitusperiä. Selittelystä huolimatta Hajime ei Gundhamin mukaan ymmärrä häntä, sillä Gundham on vaikka mitä! Järjenvastaisen tolkuttoman ja umpiöverin tilityksen seasta Hajimen tarkat ihmissuhdesilmät näkevät totuuden siemenen.


Kaikki hyvä päättyy aikanaan.


Kotodama tarkoittaa suunnilleen japsiuskomusta, jonka mukaan sanoissa ja nimissä piilee mystisiä voimia.


Kykyni on niin äärimmäinen, etten muista sitä.


Hamsteritkin kaihtavat.


Sieniä vähemmälle.

Kun Hajime toteaa, ettei aio ruveta muuttamaan ystäväänsä tai viemään häneltä mitään (edes hamstereita), Gundham tajuaa minussa piilevän ihmistä ylemmän singulariteetin, jonka silkka olevaisuus pystyy koskettamaan koskematonta ja tekemään mahdottomasta mahdotonta.


En vie edes henkeä.


Luhistunko pian itseeni?


En tiedä, pilkataanko minua parhaillaan.

Hajime lähes innostuu, mutta vielä ei olla Gundhamin voimatasolla – ei lähelläkään – vaikka äijä kernaasti voimaansa tarjoaa. Kättelemme eikä se luultavasti ihan näytä kättelyltä Predatorin alussa. Ihan normaalilta tuon häröpallon tassu tuntuu. Olen tästä eteenpäin hamsterivoimien suojeluksessa tai jotain ja Jabberwock Islandin ensimmäinen ystävyys on sinetöity. Minulla on ollut ihan liian hauskaa Gundhamin umpivammaisten juttujen parissa ja olen iloinen, että hän on yhä hengissä varsinaisessa juonessa.


Tätä kukkaa kastellaankin joskus.


Toivottavasti luin pienen präntin.

Urotekoni palkitaan päivittyneellä todistussivulla, kultaiseksi muuttuneella täydellisellä sirpaletähdellä, uudella oikeudenkäyntikyvyllä ja Gundhamin alushousuilla. Voi ei, pöksyt ovat palanneet!




Gundham Tanaka, viimeinen sivu.


Gundham Tanaka, tähtisivu.


Vitsi tässä on siinä, ettei Gundhamilla ole alushousuja.

Hajime käy kääntymässä kämpässään ja jatkaa sieltä suoraan Rocketpunchiin, vaikka epäilys alkaakin kalvaa viimeistään, kun hän on ensimmäisenä paikalla. Kazuichi säpsähtää Hajimen säpsähdyksestä. Ei hän mitään puhunut akateemisesta vartista. Rasvakouralla on tärkeää asiaa, sillä hän sattui kuulemaan neiti Sonian suunnitelmasta saada saaren tytöt Chandler Beachille polskimaan. Luonnollisesti he menevät paikan päälle kuokkimaan. …Jos Danganronpa olisi animesarja, tämä olisi niin rantaepisodi. Mutta ennen kaikkea mieleni valtasi vain yksi kauhistuttavan väistämätön ajatus: joku kuolee pian. Viimeksikin kuoltiin bileissä.


Hieno tyyppi.


Ja sitten kaikkea hassua tapahtuu hihi.

Kazuichi haluaa seuraksi nimenomaan Hajimen, koska hän ei voi mennä sinne yksin kuolaamaan naisia (ja erityisesti Soniaa) sattumalta ja muita hemmoja ei ole mitään järkeä pyytää messiin. Kieltämättä Hajime on tällä hetkellä ainoa kunnolla normaali miespuolinen otus ja Kazuichikin kelpaisi tavikseksi. Ei voi olla mekaanikkoa taviksempaa äijäduunia. Hajime suostuu, jottei joudu vainotuksi. Alustavana toimintasuunnitelmana he siirtyvät odottelemaan Chandlerin läheiseen raflaan, jotta osaavat siirtyä ennen neitejä asemiin sannalle. Ramppaan paikan päälle ja huomioin ykkössaarella norkoilevan Gundhamin, joka vaikuttaa Hajimesta yksinäiseltä tuhon devoistaan huolimatta. Onneksi tiedän nyt ylilordista enemmän kuin kaikki muut eli en oikeastaan mitään.


Allerginen hiekalle.


Check it out now, funk soul brother.


Gundhamin pitää pyytää tuohon lupa tuhon devoilta.

Hajime äityy huvittavan sarkastiseksi jenkkisafkajointissa tiedustellessaan tyttöjen saapumisaikaa ja järkyttyy, kun Kazuichi kuuli puhetta hetkestä auringon lakipisteen jälkeen eli jotakuinkin kello neljästä. Tässähän pitää vielä tunti kupata Kazuichin seurassa! Ikkunakytis koostuu pitkästyttävästä epätoivosta ja mekaanikko yrittää murtaa jäätä puhumalla bikineistä ja Soniasta.


Onneksi olen ammattilaisen seurassa.


Milloinkaan ei ole tunti kulunut yhtä hitaasti.


Olisi pitänyt jäädä syntymättä.


Ai napa?

Näky raflan edustalla pelastaa Hajimen kommentoimasta, sillä siellä on eräs, jota ei ole näkynyt koko päivänä… Fuyuhiko. En tiedä, mistä suunnasta hän tuli, mutta seikkaa ei oteta puheeksi, kun Hajime ja Kazuichi siirtyvät parkkipaikalle. Kääpiö-Kuzuryu on aivan yhtä ihmeissään heidän läsnäolostaan ja Kazuichi olettaa hänen kuulleen stalkkerointisuunnitelmastaan.


Mutta kun ärsyttäminen on mukavaa.


Fuyuhikokin pitää salaa naisista.

Pikkurikollinen pääsee pälkähästä ja livahtaa vaivihkaa tontilta, kun Ibuki ja Mikan ilmestyvät paikalle varastamaan huomiota. Yhteensattumia toistensa perään! Kazuichi arvaa muusikon ja hoitsun suuntaavan kohti rantaa ja Ibuki haistaa palaneen käryn, kun Sonian suunnitelmasta tiedetään ihan liikaa. Hajimea myötähävettää voyeristitoverin venkoilu.


Mikanin häröily jatkuu.


Kazuichin syntymäkin oli yhteensattuma.


En pääse yli mielikuvasta.


Voi pitää tunkkinsa.


Tätä kutsutaan valmistautumiseksi.

H-hetkeen on yhä puoli tuntia, joten nelikko siirtyy sisätiloihin. Hajime jatkaa vaivaantunutta huokailuaan Kazuichin puhuessa uimapuvuista. Tyttöduo on jo sonnustautunut niihin ja niin on Kazuichikin. Hajimelta speedot puuttuvat, mutta Kazuichi ajatteli kaikkea ja toi hänelle vessassa vaihdettavat uimapöksyt, joita Mikan kommentoi aivan liian rohkeiksi. Hajime tyrmistyy entisestään, kun Kazuichilla on vissiin tismalleen samanlaiset.


Lähestulkoon sama asia.


You’re in the army now.


Käy kuten eräälle Monokuman replalle ykkösosassa.


En ole bestiksesi näin.

Odotteluun tulee ylimääräistä säpinää Ibukin huomatessa liikettä ulkosalla. Hiyoko ravaa hurjaa vauhtia poispäin rannalta ja näyttää tuhertavan itkua. Mikan kertoo, ettei tanssija aikonut uimataidottomana osallistua illanviettoon. Samaan syssyyn Ibuki ilmoittaa, ettei Mahirukaan ihme kyllä halunnut liittyä seuraan, vaikka yleensähän valokuvaaja on varsin sosiaalinen tapaus. Hajimestakin tämä on outoa, mutta erityisesti Hiyoko ihmetyttää. Ja entä Fuyuhiko? Ovatko kaikki täällä sattumalta?!


On siellä aurinkoista.




Juoksee tsunamia karkuun.


Olisihan hukkuminen surullinen päätös illalle.


Ei tullut kateellisena, koska Sonia keksi tuon ensin. 

Näköjään, sillä Kazuichi älähtää. Heidän sakkinsa on juuri saanut lisäystä, sillä...





Hajime ja minä toljotamme pässeinä. Mitä, eikö saisi? Tämähän on rantaepisodi, joten kaikki on sallittua sodassa ja etenkin rakkaudessa. Ibukikin on yllättynyt Chiakin vähistä vaatteista, mutta normikuteista olisi ollut liikaa vaivaa. Chiaki otti mukaan jäätelöä, joka kelpaisi lounaaksi ehkä vain Hiyokolle, ja ajanvietteeksi lautapelin.


Kerronko kuka tuli ensin eikun.


Afrikan tähteä meressä.

Kazuichi keskittyy kommentoimaan Chiakin tyylillistä ja eritoten jännittävää suunnanmuutosta ja menee asiattomuuksiinkin, mutta Chiaki ei pahastu normi-ihmettelyä kummemmin. Hajime sen sijaan pahastuu, kun Kazuichi sälyttää pervoilun hänen niskaansa. Ibukilla on hurjan hauskaa saaren bikinimallistoa arvioidessa.


Ja tällä kertaa animunurkkauksessa opimme gap moen tarkoittavan jotakuinkin henkilöä, joka tekee jotain epäluonteenomaista.


Olisi noloa kuolla sydänkohtaukseen kaikkien edessä.


Et sitten normivaatteista muodostanut alustavaa mielikuvaa?


Aina on hyvä olla unelmia.


Kelvannee.


86 pistettä ja munaton Chiaki.

Kaikki todellakin ovat täällä sattumalta, sillä kun raflan ovi heilahtaa, seuraavana vuorossa on…





Akanen hurmeinen olotila hirvittää muita eikä tulokas heti hoksaa, mistä kiikastaa, vaikka hän suunnilleen näyttää karanneen murhaajalta tai vaihtoehtoisesti on murhannut juuri jonkun. Ymmärrettyään ahdingon Akane kertoo törmänneensä Nekomaruun ja he tietenkin muksivat toisiaan. Olisikohan noin? Akane ei pidä jamaansa vaarallisena, sillä syljellä kaikki paranee. Mikan passittaa hänet hetimmiten vessaan hoidettavaksi.


Tai Tommyknockers.


Kovempi kolari.


Ja runsaasti ruiskuja.

Eikä siinä suinkaan vielä kaikki, sillä…





Spike Chunsoftilta oli erinomainen veto sijoittaa jatko-osan tarina paratiisiin. Peko tuli juuri kolmen tunnin mittaiselta uimareissulta, jossa hän kartoitti lääniä yrittäen päästä meriteitse toiselle saarelle. Käsittämätöntä kyllä hän ei onnistunut siinä. Hän ei löytänyt muita saaria. Hajime on häkeltynyt. Välimatkat eivät tunnu olevan siltateitse hurjan pitkiä, mutta jos oletetaan Pekon uineen puolitoista tuntia yhteen suuntaan vaikkapa siltaa myötäillen vastarantaa näkemättä, olisin aika helvetin huolissani tästä todellisuudesta.


Kerronko kuka huohottaa raskaasti eikun.


Monohait syövät viimeistään.

Kazuichi on häkeltynyt aivan toisesta syystä, sillä Pekokin on melkoinen ilmestys bikineissä. Ibuki on samaa mieltä ja haluaisi itsekin runsaammat muodot. Voi näitä kiimaisia teinejä. Peko sentään tiuskahtaa kateelliselle rokkimimmille, kuten asiaan kuuluukin.


Jokaiselle jotakin.


Mitä pahaa koiranpennut ovat tehneet Ibukille?!

Kello on jo vierähtänyt neljän yli, mutta ympyrä sulkeutuu, ovi käy vielä kertaalleen ja…





Sonian ikuinen rakastaja hämmästelee asukokonaisuutta, mutta Novoselicin anti maailmalle sonnustautui märkäpukuun, jottei herkkä hipiä kärvenny auringossa. Pukeutuminen oli haastavaa, joten siksi hän myöhästyi. Haalariheppu ihailee silti prinsessan tiukkaa kokonaisuutta, vaikkei bikinejä päässytkään kuolaamaan.


Ehkäisee myös Kazuichia.


Kunhan ei sisäsiittoinen.

Sonia ihmettelee poikien läsnäoloa, sillä tämänhän oli tarkoitus olla tyttöjen välinen ystävyysilta. Kazuichin anellessa Chiaki tokaisee, ettei lisäseurasta kaiketi haittaakaan ole. Soniankin mielestä olisi ilkeää ajaa heidät tiehensä, kun tänne asti on päästy. Kazuichi on täysin täpinöissään ja ryntää rannalle tekemään illasta täydellisen. Miltei alastoman akkavallan keskelle jäänyt Hajime katsoo asiakseen poistua paikalta perään.


Mitäs luulisit?


Katkera epätoivo paistaa läpi.


Pojillekin miehekäs saunailta.


Juokse jo.


Ihan normaalia minusta. 

Siirryn kalliotunnelin kautta ranta-alueelle. Illasta ei tule täydellinen.




Rudy got a problem, he got too much aggression


Disregarding everything it’s time for attention


He got Bobby in a bottle, he got Billy in a stetson


He’s got Betty does her best but it’s a bad situation


Gina’s getting God so she can get up to Heaven


Looking like an Angel in the name of salvation


Cathy’s in a coma that she calls meditation


As Danny does the Devil now he’s left for damnation

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................











MAHIRU KOIZUMI, ÄÄRIMMÄINEN VALOKUVAAJA, ON KUOLLUT.