135 - Toisen luvun loppu

Tetsuoooooo.


Kanedaaaaaa.
 

Oikeussali kaikuu epäuskoisista ulvahduksista, kun väkeä kaatuu kuin heinää. No vain yksi korsi todellisen mustuneen lisäksi, mutta tällä retkellä yksikin on liikaa. Nagito pitää tätä kamalana haaskauksena, kun Peko ei puhunutkaan hänelle murha-aikeista ja kaksi toivoa meni juuri kuolemaan.


Murskattiin epätoivoksi.

Akane ei pidä lainkaan hyypiön ikävästä asenteesta, joka muuttuu kertaheitolla ikävämmäksi, kun kaiken surun, suuttumuksen ja silkan epätoivonkin keskeltä Nagito löytää tikapuut loistokkaaseen tulevaisuuteen ja virnuilee siinä sivussa irvokkaasti. Monokuma hihittää Nagiton muistuttavan kovasti jotakuta toista. Jaa että Makotoa? Mutta kuten Monokuma meidät tänne valinneena varsin hyvin tietää, tuo tuossahan on Makoto! …Vai onko?!


Nagitolla ei ole ystäviä, vain toivon lähteitä.


Hissillä pääsisi sinne vauhdikkaammin.


Ai hän vai.

Ei Nagito vaan tiedä mistä nalle höpäjää, mutta hän ainakin julistaa juhlallisesti, että äärimmäisyyksien yhteinen toivo tuhoaa vielä Monokuman viimeistäkin karvanukkaa myöten. Hajime ei tajua, miksi Nagito yrittää uhmata Monokumaa, kun rakkaan Pekonsa perään samuraikuma-armeijan läpi sännännyt Fuyuhikokin pääsi sivullisena hengestään.


I WILL DESTROY YOU.


Ei pidä mennä karhun ja saaliin väliin.

Monomi näyttää raivoisan määrätietoiselta. …Sillä toivo elää yhä.


…mmmmitä?

Nekomaru möykkää Fuyuhikon nimeä, kun väki säntää kaatuneen ja sisuksiaan oksentavan yakuzan ympärille, joka näyttää kuin keskikokoinen valtio olisi vyörynyt niskaan.


Oli niin hyvä ajoitus, että piti vähän juksata.


Kaned-


Star Trek III: The Search for Spuhk

FUYUHIKO KUZURYU, ÄÄRIMMÄINEN YAKUZA (JA NUORIHERRA), ON HENGISSÄ.

Mutta vain vaivoin. Näköjään teloitusten metatodellisuudessa samuraikumat keskittyivät fileroimaan Pekoa ja Fuyuhikon likimain kuolettava haava jäi Pekon virheliikkeeksi kaaoksessa. Oletettavasti häiskä otti osumaa sotavoimain myllytyksessäkin siinä sivussa. Edes Mikanin taidoista ei ole apua uhrin vuotaessa verta ja elinvoimaa hurjaa vauhtia.


Ja sinä vain seisot siinä kädet taskussa.


Kuka kehtaa antaa tekohengitystä?

Monokuma irvailee Fuyuhikon toivosta, kun mokoma yritti pelastaa naisensa ja noin hassusti siinä kävi. Monomi kitisee karhua pelastamaan pojan ja vetoaa kouluretken sääntöihin, joissa todetaan, että vain mustuneen tulee kuolla. Pupu murjottaa, kun ei voi tehdä asian hyväksi mitään ilman taikakeppiään. Tuomari antaa periksi, koska sääntöjä ei tule rikkoa, vaikka oikeasti hän olikin jo valmistautunut pelastamaan Fuyuhikon.


Kuzuryu-klaani maksaa aina velkansa.


Fuyuhiko voisi olla teknisesti ottaen tummunut.


Kirjekurssi laastarin käytöstä.


Pii paa.

Ambulanssi (monolanssi?) kurvaa paikalle ja Monokuma leikkii lääkäri Killgoodia, kun vakavasti haavoittunut Fuyuhiko kiikutetaan teho-osastolle toipumaan. Mikan epäilee Fuyuhikon olevan hyvässä hoidossa, mutta Chiaki ja Ibuki uskovat hänen paranevan ja palaavan porukkaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minusta tuntuu, että Jabberwock Islandin sairaalasta kävelee ulos muuttunut mies.


Silent Hillin sairaalan kellarissa siivouskoppi vuokralla.


Y-You bastards, thanks for nothing, dumbasses!

Hiyoko on yhä katkera Mahirun kohtalosta, mutta Pekoa on jo rangaistu eikä tästä tule mitään, jos he vain rankaisevat toisiaan. Tapahtunutta ei voi perua ja Akane ainakin jo kaipailee rähisijää takaisin. Ehkä äskettäin kuullut tunnustukset upposivat useimpiin ja Hajimekin haluaa Fuyuhikon palaavan taistelustaan hengissä. Saari ei tarvitse enempää uhrauksia.


Sellaista sattuu.


Jum-P has seen beyond time travel.


Pitäähän täällä jotakuta lyödä.


Ja sitten he olivat parhaita kavereita elämänsä loppuun asti.

Toinen oikeudenkäynti päättyy kunnolla Hajimen mietteisiin tulevaisuudesta. Mitä siellä odottaa? Pimeyttä, yksinäisyyttä ja ennen kaikkea epätoivoa. Ja kohti keskiyötä tikittävä maailmanlopun laskuri.


Down five hitto soikoon.







En tiedä, kenelle Jabberwock Parkin pommimaista hökötystä tuijottava Monomi sanansa osoittaa – ehkä pelaajalle? – mutta se on nyt varmaa, ettei toivon sirpaleista ole enää hyötyä eikä hän enää tiedä, pitäisikö oppilaiden edes päästä vapauteen. Kumpi on toivoa tai epätoivoa? Jotain silti täytyisi tehdä, sillä kun tuo laskuri raksuttaa nollaan, tapahtuu kauheita.