202 - Epilogi

Peli päättyy, mutta oikea maailma odottaa. Minuakin se odottaa, sillä enää ei ole paljon kerrottavaa. Järjenvastainen ja suuressa mittakaavassa merkityksetön murharetki on ohi, eikä se kantaudu kaikkien kuuleviin korviin, jos sen osanottajia ei päästetä takaisin sivistyksettömyyteen.















Sen oikean Jabberwock Islandin laiturilla virallisiin virkapukuihin sonnustautuneet Future Foundationin jäsenet ovat aikeissa astua laivaan, joka vie heidät takaisin paikkaamaan rikkoutunutta maailmaa. Togami ei sooloile vaan kysäisee Makotolta, pärjäävätkö äärimmäiset epätoivot saarella. Makoto ei usko kaiken menevän pieleen, sillä he päättivät jäädä tänne omasta tahdostaan. Kyoko otaksuu heidän jääneen tänne hoivaamaan kymmentä murharetken koomapotilasta, mikä kertoo jo aika paljon siitä, etteivät äärimmäiset epätoivot enää ole samanlaisia kammotuksia kuin ennen.


Ette vie saaren ainoaa laivaa!


Ovat tappaneet tähän mennessä toisensa ja viimeinen itsensä.


Äärimmäiset epätoivot voivat aivan hyvin huijata.


Vaan pahempia.


Togami ei itke edes kuoriessaan sipulia.


”V has come to.”

Vaikka koomailijat eivät herää välttämättä koskaan, Makoto uskoo murharetkeläisten pitävän jo kiinni päätöksestään ja tulevaisuudestaan, sillä toivon ja epätoivon he ovat hyväksyneet. Onhan se osa heitä. Togami hiukan tuhahtaa Makoton lapsellisille höpinöille – kypsän Kyokonkaan mielestä Makotoa ei olisi pitänyt päästää tänne yksin – mutta kunnioittaa hän toveriaan silti. Kyokoa huolettaa, miten Future Foundationin johtoportaassa suhtaudutaan eläviin äärimmäisiin epätoivoihin, jos salaisuus leviää. Makoto ajatteli keksiä jonkinlaisen selityksen laivamatkalla.


Ihmeitä ei ole paitsi Kyokon puku.


Tulevaisuudessa täällä on saari kaikille viidelle.


Suoranainen ihme, että selviytyivät murharetkeltä.


Näkisitpä pelin lopun skriptin eikun.


Kuukausien edestä paperisotaa.

Tragedia ei ole vielä ohi, joten Future Foundationin on lopetettava se. Heidän matkansa saattaa olla vasta alussa. Lopussa odottaa tulevaisuus ja Togamia tyttöystävä. Haikeasta lopputunnelmasta huolimatta repesin pahasti viittaukselle, sillä näillä näkymin Tokoa ja hänen pahempaa puoliskoaan tullaan näkemään hyvin, hyvin pian. Maltan tuskin odottaa.


Siinä on kieltämättä työsarkaa muutamaksi viikoksi.


Laivareissun jälkeen Togami häipyy omille teilleen.


Kyeehahaha!


KYEEHAHAHA!















Hajime seurailee laiturilta etääntyvää laivaa. Hänen tulevaisuutensa ei vielä siinnä taivaanrannan ja päättymättömän valtameren tuolla puolen, mutta vielä joskus hän lähtee Jabberwock Islandilta Nagiton, Kazuichin, Gundhamin, neljän tuhon devan, Mikanin, Ibukin, Nekomarun, Minimarun, Fuyuhikon, Mahirun, Pekon, läppäriin tallennetun Chiakin, Teruterun, Sonian, Akanen, Hiyokon ja jonkun huijarin kanssa.











 

*ALKAA DANGANRONPA ANOTHER EPISODE: ULTRA DESPAIR GIRLSISSA*

*PÄÄTTYY DANGANRONPA 3: THE END OF HOPE’S PEAK ACADEMYSSA*

201 - Viimeinen tuomio & kuudennen luvun loppu

Hajime, Kazuichi, Fuyuhiko, Sonia ja Akane painavat samanaikaisesti kahta nappulaa.

 

JUNKO ENOSHIMA, ÄÄRIMMÄINEN EPÄTOIVO, ON KUOLLUT… TAAS.

Future Foundationin trio seurailee sivusta Neo World Programin viimeisiä vaiheita. Togami ei käsitä, mistä Usami ilmaantui rökittämään Junkon, mutta ehkä tätä voi pitää selittämättömänä ihmeenä. Makoto on hyvillään, että digisaaren selviytyjät loivat oman lopetuksensa ja Kyoko jättäisi loput heidän huolekseen, sillä he kolme eivät voi enää auttaa heitä toiseen todellisuuteen, kun tämä maailma lakkaa olemasta.


Usami ex machina.


Ihan hyvänä ensimmäisenä yrityksenä True Ending.


Olipa teistä hyötyä.



Viisi selviytyjää on kerääntynyt tuomiopiirin keskelle värjöttelemään, kun ympärillä digitalisoitunut epätodellisuus rakoilee. Sonia uskoo tällä kaikella olleen merkitystä, vaikka he kaiken tapahtuneen unohtavatkin. Kazuichi myötäilee mielipidettä, kun ei osaa asiaa paremmin ilmaista.


Miehet kaatuvat.


Ainakin se, että murha on tuhma juttu.


Kazuichi olisi voinut kertoa korjausvertauksen.


Liian myöhäistä.

Useimpia – luultavasti kaikkia – pelottaa menetys, mutta toisiaan he eivät unohda koskaan.















 

Hajimen ympäriltä katoaa kaikki. Täällä ei missään kukaan ei ole kuulemassa, kun hän saa viimeinkin esitettyä lämpimät kiitoksensa.

















Paitsi Chiaki.