198 - Viimeinen oikeudenkäynti, osa 6

Muita 78. vuosikurssin selviytyjiä eli Aoia, Hiroa ja Tokoa ei tule – ei ainakaan toistaiseksi – mutta eiköhän Kyokossa ja Togamissa ole ihan riittävästi innostunutta fanipoikailua jatko-osan loppuhuipennukseksi. Ääni ja ulkonäkö olivat kummallakin luonnollisesti tallella. Togamin kohdalla tuttuus oli varsinkin ilmiselvää, kun huijari imitoi häntä täydellisesti. Kässäriin olisi teoriassa jopa sopinut pienin muutoksin jättishokkiylläri, jos äärimmäistä huijaria olisi pimitetty näinkin pitkälle. Pumppuhan siinä olisi pettänyt, jos Togami yhtäkkiä nousisikin laihempana kuolleista. Onneksi tässä tarinassa on vielä muitakin järkyttävän odottamattomia yllätyksiä jäljellä!

Makoto nyt on tyhjän taulun päähenkilöroolissaan periaatteessa aika yksiulotteisen yllätyksetön tapaus, mutta ykkösosan kylmät älyköt ovat oikeasti kiehtovan onnistuneita hahmoja ja olen vain iloinen, kun heidät tuupattiin mukaan. Eivät Aoi, Hiro ja Toko kauaksi jää, mutta heidät on luotu enemmän huumorihahmoiksi ja he palvelevat kaiketi hiukan toisenlaista tarkoitusta Future Foundationin riveissä. Minusta olisi ihan realistista ja suotavaakin, ettei koko alkuperäinen kuusikko lyöttäydy viisikon seuraan vain löyhällä fanservice-periaatteella, koska kaikki vanhat tutut on jollain verukkeella nähtävä, jotta fanit voisivat tiristää helmeileviä onnen kyyneleitä ja hiukan housuihin myös. Kyoko ja Togami ottivat Makoton tapaan riskin tullessaan tänne Junkon virtuaaliluolaan eikä sulkusekvenssiin suinkaan tarvita kaikkia. Kyokolla on paikkansa täällä ykkösosan puolivirallisena kansikuvatyttönä ja Togamin nyt oli pakko tulla, jotta jossain vaiheessa saadaan perinpohjaisesti selville loputkin huijari-Togamin taustasta. Jos Makoton avuksi olisivat rientäneet vaikkapa Toko ja Hiro, seuraisi tuntikaupalla sinänsä hupaisaa hölmöilyä, joka ei johtaisi mihinkään, kun tässä on jo Junkokin pitkittämässä horinoineen finaalia. Omat introhorinani voivat minun puolestani tyssätä tältä erää tähän, sillä viimeinen oikeudenkäynti vain jatkuu jatkumistaan. Eipä tässä mikään hoppu ole.

Junkokin on jälleennäkemisestä pahuksen onnellinen ja irvailee heti kuivakkaan huvittavan huomion tehneelle Togamille isoista tytöistä. Massikeisari murahtaa sekä äärimmäisen epätoivon että ilosta itkevän Akanen vaiti. Olinkin unohtanut, kuinka runsaasti ivallista huumoria Togamista irtoaa silloin, kun hän ei ole hirvittävä mulkero useimpia kohtaan. Toistaiseksi riittää, että hän on meidän puolellamme ja Junkoa vastaan. Nähtiinhän jo Trigger Happy Havocin lopussa kutkuttava vilahdus murhaleikin aikana muuttuneesta miehestä kannattelemassa tulevaisuuden toivoa lipevillä hartioillaan.


Tunsinko minä tuollaisiakin?


Tuo on Junkon isosisko.


Esim. hautautua alle.


Togami on herrasmies.


Akanella miesten ihanne-elopaino alkaa satasesta.


Togami on yhä herrasmies.

Sonia olettaa tulokkaita Future Foundationin jäseniksi, joita he kyllä ovatkin, mutta Hajime lisää sähköpostia muisteltuaan kolmikon kuuluvan myös Hope’s Peakin murhaleikin selviytyjiin, joilla on Junkosta autenttista kokemusta. Epäautenttinen Junko nurisee sankarien sankaroineen paikalle piittaamatta hengestään, mutta Kyoko ei nähnyt muutakaan vaihtoehtoa. Pääasia kun on, että heitä on nyt kahdeksan, mikä riittää sulkusekvenssin aktivointiin.


Junkon päihittämisestä on tullut heille tapa.


Sellaisia sankarit ovat.


Ovat ottaneet mallia japanilaisista hävittäjälentäjistä.


Olisitte voineet pelata varman päälle ja ottaa Tokon mukaan, sillä häntä on kaksi.





Junko vollottaa teennäisesti, sillä tulokkaisiin verrattuna äärimmäiset epätoivot ovat sitäkin suurempia tolloja. Tollottelu on lipumassa kovaa vauhtia oikeudenkäynnin kestovitsiksi, joka saa Akanen kovaa vauhtia mottaustuulelle. Togami neuvoo jättämään Junkon omaan arvoonsa ja keskittymään sulkusekvenssiin, josta Hajime ja muut haluavat kuulla lisää, sillä kun tämä maailma sammuu, heillekin tapahtuu jotain.


Olit niin ilkeä.


Eivät ole cooleja ja kamaa.


Junko onkin grand chumpion.


Koska siinä oikeassa maailmassa kaikki on tosi kohdallaan.


Joudutte roskiin.

Togamin vakuuttelu prosessin kivuttomuudesta ei liiemmin lohduta, kun Makoto kertoo kaiken pyyhkiytyvän unohdukseen Neo World Programissa. Kun Jabberwock Islandin ja Hope’s Peak Academyn lähdekoodit pirstoutuvat binääreiksi (tyhmän humanistin näkökulmasta on herkullista keksiä vertauskuvia, joille koodarit vain tuhahtelisivat kokien valtaisaa myötähäpeää), heidän avatarinsa huuhtoutuvat Alter Ego Junkon likaveden mukana tyhjennettävään roskakoriin.


Teloitus tapahtuu niin nopeasti.


Shut. Down. Everything.

Fuyuhiko odottaa pahinta, mutta Kyoko korjaa, ettei heitä deletoida oikean maailman vihanneksiksi murhattujen tapaan. Sulkusekvenssi yksinkertaisesti ohittaa valmistumisohjelman eivätkä heidän avatariensa tietoisuudet lataudu päivitettyinä kehoihin. Nämä avatarit vain lakkaavat muistoineen olemasta ja he heräävät viherkapseleista aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Togami olisi mielellään jättänyt tuon kertomatta, mutta Makoton mukaan meillä on oikeus totuuteen, kun nyt on kyse ei enempää eikä vähempää kuin silkasta olemassaolostamme.


Teidät olisi pitänyt jättää käsikirjoittamatta.


808 Stateen.

Hajime kauhistuu ymmärtäessään, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Jos sulkusekvenssi aktivoituu ja avatarit mitätöidään, äärimmäinen epätoivo palaa heidän keskuuteensa, koska toivonpalautusohjelma jää kesken. Murharetken selviytyjät taantuvat takaisin mielipuolisiksi murhaajiksi. Se hinta Alter Ego Junkon tuhoutumisesta heidän on maksettava eikä pelastajakolmikko mahda tälle mitään. Kannustusta kyllä riittää, sillä aivan kuten noin kaikissa kliimakseissa kautta aikojen, he voivat pysäyttää Junkon vain puhaltamalla yhteen toivon hiipuvaan hiileen.


Myös hirvittävä monokolikkokato pitää paikkansa, sillä tuokin valuutta on digitaalista.


Olen mieluummin sinun kuin John Romeron narttu.


Aina voi pyöritellä peukaloitaan ja hymyillä leveästi.


Pitkin hampain.


Tämä on vasta ensimmäisen levyn loppu.

Junko virnuilee tuesta puhuvalle Kyokolle, sillä kuten Hajimekin sähköpostiliikenteestä muistaa, Future Foundationin aikomuksena oli tappaa kaikki äärimmäiset epätoivot. Mestarietsivällä ei ole eufemistisia taka-ajatuksia ja Makoto uskoo epätoivoaivopesun hälvenevän nopeasti. Jehna, paljonpa hyötyä Neo World Programin prosessista olikin. Ehkäpä meille syötetään vankiselleissä positiivisia ja oikein toivorikkaita kuvia auringosta, kukkasista ja kaniineista vastalääkkeeksi aivopesun aivopesuna.


Puhelintuki auttaa, mutta siitä tulee maksaa.


Nojaan tähän.


Kutistuvat pesussa.

Kazuichi tajuaa Jabberwock Islandilla haalittujen muistojenkin katoavan sulkusekvenssissä. Mahtaakohan hänen epätoivoversionsa edes piitata neiti Soniasta? Akane ei halua unohtaa kuluneita viikkoja, joiden aikana hän tutustui Nekomaruun ja hotelli Mirain ruokatarjontaan. Junko narisee kaiken olleen lopulta merkityksetöntä ja Hajime tuntee pienen mutta ilkeän pistoksen, sillä he unohtaisivat heitä suojelleen Chiakin, jota ei edes ole oikeasti olemassa. Niin ja kaiketi Usamin, kamalaa. Junko aloittaa vielä puuttuvista tai hänen kappaleillaan korvatuista ruumiinosista, kunnes murharetkeläiset saavat kauhukuvista tarpeekseen.


Akane vaalii murhamuistoja.


Taisi olla pikkuisen ihastusta ilmassa.


”They played us like a damn fiddle!”

Togami huomauttaa, että jossain vaiheessa synkkä menneisyys on kohdattava. Kazuichi ei lainkaan tajua, miten he päätyivät äärimmäisiksi epätoivoiksi. Edes Makoto ei tiedä vastausta. Junko innostuu moraalisaarnaamaan toiveikkaita pyrkyreitä heikoiksi ylenkatsojiksi, jotka putoavat huipulta. Siinä hän kernaasti avittaa, sillä epätoivo kytee jo itsessään jalommissa tarkoitusperissä.


Paitsi aikamatkustajat.


Ette lukeneet pientä pränttiä.


Junkoon voi tarttua.


Monta työnnä-variaatiota.

Kun selitys ei vakuuta, Junko sekoittaa mieleni todellisuudesta ja epätodellisuudesta ehdottaessaan murharetkeläisten äärimmäisen epätoivon olevan vain osa peliä, jonka sivuhahmoja Hope’s Peakin selviytyjät ovat. Se nyt olisi kaiken huippu, jos tämä kaikki olisi yhä Junkon masinoimaa huijausta. Mutta mistä sitä ikinä tietää? Murharetkeläisenä olisin parhaillaan lievästi vainoharhaisella salaliittoteoriatuulella.


Fuyuhiko vaatii ranskalaisia viivoja.


Niinhän he periaatteessa ovat, en voi olla eri mieltä.


Voisit todeta olemassaolosi mahdottomaksi ja lakata olemasta.

Turhautunut Togami ärähtää käynnistämään sulkusekvenssin, sillä hänellä on runsaasti kokemusta Junkosta haaskaamassa aikaa. Jumbo-Junko tuhertaa kertauksena kännykkäänsä muokatun version sulkusekvenssin seurauksista ja muistuttaa maireasti kuolleiden pysyvän kuolleina ja meidän taantuvan takaisin epätoivoiksi, mutta ennen kaikkea hän lakkaa olemasta, jotta maailmassa loistaisi jälleen toivo.


Odotahan tovi, Junkolla on vielä yksi tai sata hyvää juttua.


”Oih, uusi Tinder-match!”


Kas kun ei DIO Junko.

Junko kiistää Kyokon väitteen, sillä tämä on ideologioiden välistä peliä, joka alkoi kauan sitten murhaleikistä, ja vanhaan tuttuun asetelmaan on jälleen palattu alkuperäisten pelinappuloiden kokoonnuttua. Oikeasti höpinä tuntuu vain tekosyyltä solvata meitä muita toissijaisiksi tolloiksi, vaikka Junkolla oli koko ajan toinen, tärkeämpi syy murharetken järjestämiseksi. Virusneiti vinkkaa retken olleen pelkkä syötti ja antaa muiden (eli Hajimen) päätellä loput. Lisävinkkinä kupletin juoni ei toista murhaleikkiä.


Talo voittaa aina.


Tämä onkin videopeli.


Merde putain énorme.


Olemme niin tolloja, että Gundhamilla olisi pitänyt olla viides hamsteri nimeltä Chum-P.


Näinä suvaitsevaisuuden aikoina tuo on arvottavaa, hyi hyi.


Pop quiz, hotshot.

Koska tämä on Junkon mukaan vain peliä, minipelielementtejä ei ole unohdettu, vaikka ne ovatkin olleet jonkin aikaa tauolla. Monivalintakohtia ei oikein voi laskea minipeleiksi. Logiikkasukellus – olisikohan jopa pelin viimeinen? – on erityispitkä tai ainakin sellaiselta tuntuva yhdistelmä kaikkia esterataelementtejä: kapeita väyliä, rotkoja, hyppyreitä, turbolaattoja, sivuttaisia hyppyjä, sinertäviä kolmioesteitä ja punertavia liikkuvia timanttiesteitä. Massiivisesta (no ainakin kolmen minuutin) mitasta huolimatta tunnelmointi tuntui olevan etusijalla, sillä erikoisen muotoisella alkupolulla sai paahtaa täysillä eikä vauhtia tarvinnut hidastaa oikeastaan kertaakaan, jos slalom oli noin muuten hanskassa. Kyllähän sitä väkisinkin tuntee itsensä ammattilaiseksi, kun nämäkin synapsireitit ovat muuttuneet loppua kohti hyvin arvaamattomiksi, mutta ainakaan en tumpuloi itseäni turmioon kohdatessani yllättäviä haasteita. Oli helpotus tajuta pari lukua takaperin, että surffilauta kiihtyy myös oikeasta liipaisimesta, sillä äksä pohjassa kolmiohypyn naputtelu tuudittaisi kätöseni kuolioon.


Data trails, like fingernails, scratch across, the sky


Hard to know, figure out, tell the truth, from lies


Everywhere, listening, every word, you say


Think I found, a way around, yeah, I think I found, a way


Satellite, I’m watching you, I’m one step, ahead


Satellite, I’m part of you, I’m inside, your head


Yes we can, yes we did, eliminate, this dread


Better watch, what you think, what was that, you said?


Satellite, I know you’re up there somewhere, so very high 

Hajime muistaa murhaleikin valvontakameroiden taltioineen nihilististä tositelevisiota ulkomaailmaan ja uskoo murharetken CCTV:n ajaneen samaa asiaa. Junko täsmentää lähetyksen kantautuneen Future Foundationin linjoille. Epäselväksi jää, levisikö signaali maailmanlaajuisesti joka kolkkaan. Sonia on nolostuttavien yksityisasioidensa leviämisestä kauhuissaan ja Togami allekirjoittaa nähneensä kaikenlaista. Kolmikko ei jäänyt tumput suorina tapittamaan laatuviihdettä, mutta hakkerointi jäi yritykseksi ja lopulta Neo World Programia ei voitu sulkea ulkopuolelta. Sähkökatkostakin harkittiin, mutta kapseliasukkien turvallisuus oli etusijalla eivätkä he ryhtyneet kokeilemaan, kuinka pahasti mielemme kärventyisivät. Vasta nyt he pääsivät sisään.


Tulisi komea kuvakimara, jos tässä olisi Jabberwockin kaikkien huoneiden kamerat.


Kuten?!


Jäivät koukkuun.


Jotain tällaista.

Junko ymmärsi, etteivät toivon urhoolliset ritarit voineet jättää heidän omaa ahdinkoaan muistuttanutta murharetkeä rauhaan. Siksi hän sen filmatisoi. Olimme koko ajan pelkkiä syöttejä, tolloja sivuosassa, sillä tämä kamppailu on koko ajan käyty Junkon ja Future Foundationin välillä. Jopa äärimmäiset epätoivot tiesivät sen, sillä viisitoista Hope’s Peakin selviytyjää kytkeytyi virtuaalitodellisuuteen omasta tahdostaan. Meitä siis tuskin pelastettiin maailmanlopulta sattumalta, sillä me penteleet olimme Junkon salajuonessa mukana, jotta tahtojen taistelu pitkittyisi entisestään. Muussa tapauksessahan Hajime & kumppanit olisivat moraalittomina psykopaatteina tehneet loogisesti vastarintaa ja teurastaneet ylivoimalla hyväntahtoisen FF-kuusikon.


Epätoivossa ollaan kädet taskussa.


Tässä vertauskuvassa Junko on ylikansallinen valaanteurastajayritys.


Ei meillä ollut edes fanikylttejä.


Vasta seitsemännessä luvussa tätä voi kutsua pitkitykseksi.


We set up us the killing game.

Junko myhäilee hyväksyvästi Makoton kasvoille valahtaneelle epätoivolle, kun pelastusoperaation todellinen laita paljastuikin. Hän voi vain kiittää meitä Future Foundationin jallituksesta. Kyoko ei kadu astumistaan ansaan. Togamin uhottua Junko hevaroi trion jäävän tänne ikiajoiksi, jos sulkusekvenssiä ei aktivoida.


Mutta minut ryhmäpainostettiin messiin.


Syytetään kuin Steven Averya.


No ole hyvä, pöh.


Aw yeah.


Junkolle voisi panna suukapulan.


Voin lohdutukseksi sanoa, että hotellilla on ihan hyvää ruokaa.

Puhelinpimu palauttaa mieleen valmistumissäännön, johon kuuluu olennaisesti eräs pykälä. Tästähän olikin oikeudenkäynnin kynnyksellä puhetta, mutta Junkolla on itse kunkin valmistumiselle viimeinen sana. Murharetken rippeille hän voi empimättä luukuttaakin Gaudeamus igituria epävireisestä posetiivista, mutta 78. vuosikurssi ei kotiudu koskaan.


Tämä taisikin olla viimeinen puuttuva Junko-potretti ykkösosasta!


Nyt niitä lahjuksia kehiin.


Onneksi täällä ei ole luentoja.

Togami ei ole tuosta vaihtoehdosta huolissaan, sillä sulkusekvenssi ratkaisee kaikki ongelmat, joista suurin on Junko. Tämän epätoivon rippeetkin ymmärtävät ja Akane on yhä vimmoissaan Junkon vähättelevästä asenteesta. Makoto on hyväksynyt astuneensa ansaan eikä anna sen haitata menoa.


Maailma ei kestäisi toista loppua.


Tollo!


Ja tyhmiä juttuja.


Hajimen tulisi opetella näin sankarillisia reploja vastaisuuden varalle.

Mutta Junko ei usko sulkusekvenssin onnistuvan. Näkeehän sen jo tolloja tarkastellessa, kun mokomat eivät tunnu pitävän paluusta vaarallisiksi hulluiksi. Fuyuhiko ja Kazuichi eivät osaa sanoa tuohon mitään järkevää, mutta Makotoa ei lipevä manipulointi kiinnosta. Junko vallan kiihottuu protagonistin uskoessa tulevaisuutemme, olipa menneisyytemme ruumispinoilla katettu tai ei.


Nappuloista saa kuitenkin sähköiskun.


Junko myöntää olevansa emakko.


Future Foundation future.


Makoto voisi puhua vielä jotain ystävyyden mahdista ja toivosta.

…Ja jotta viimeinen valinta olisi entistäkin haastavampi, Junkolla on yhä odottamaton ässä hihassa. Tästä kertomuksesta puuttuu takapiru. Ei, Junko ei ole takapiru. Ei tämä nyt niin ilmeistä ja helppoa ole! Junko ei edes juksaa tai pidä muita jännityksessä, kun hän julistaa tervetulleeksi… Izuru Kamukuran. Ketään ei tule.


Liikenteessä ruuhkaa.


Ilmankos täällä on runsaasti vapaata tilaa.


Takapiru ei ole jyrkänne.


Junko on lukenut Knoxin kymmenen käskyä ja keksinyt omiaan.


Pitkä ja vaivautunut hiljaisuus.

Takapirua odotellessa Hajime muistelee, kenestä olikaan kyse, sillä nimi tuntuu tutulta. Äärimmäisen toivon lisäksi mies tunnetaan Hope’s Peak Academyn perustajana, jonka kurttuinen kuvajainen komeili opettajainhuoneessa ja huvitalon loungeissa. Minun ei tarvitse täytellä lisää aukkoja, kun Fuyuhiko muistaa Izurun olevan nero useilla aloilla, joten äärimmäinen toivo sopii toimenkuvaan vallan mainiosti. Jokin tässä ei silti täsmää, kun sama nimi vaikuttaa pätevän kahteen eri henkilöön, sillä johan jo koulun tutkimuksissa annettiin ymmärtää Izurun näyttävän vanhalta äijältä, koska vanhat äijät perustavat eliittikouluja. Silti Izuru oli myös opiskelija, mikä tuntuu vähintään oudolta, sillä tuskin Hope’s Peakissa on mitään ikuista opiskeluoikeutta. Paikallinen Kelakin kitisisi valmistumaan ennen pitkää.


Jum-P olikin kaiken takana, eiiiiiii!


Äärimmäinen hiustyyli.


On täällä hullumpaakin tapahtunut.

Makoto pyytää Kyokolta vetoapua, mutta edes äärimmäinen etsivä ei tiedä aiheesta lisää, sillä Izurun tietoja on pimitetty ja hän on jäänyt historian hämäriin, koska Hope’s Peakissa tapahtui jotain kammottavaa. Junko vahvistaa avuliaasti, että juuri näin on asian laita. Izuru oli koulun suojatti, sillä näin erityinen taito ei saanut valua hukkaan, kun kyse oli kuitenkin niinkin pienestä seikasta kuin ihmiskunnan toivosta. …Silti ihmiskunnan toivo surmasi Hope’s Peakin koko oppilaskunnan ja sittemmin viimeisetkin tiedonmurut Izurun olemassaolosta katosivat. Togami syyttää joukkomurhan järkkäyksestä Junkoa, mutta edes äärimmäinen epätoivo ei olisi niin julma.


Kansiot putosivat epähuomiossa paperinkeräykseen.


Junkolla on enemmän oikkuja kuin johdonmukaisuuksia.


Jos Izurulle tuli flunssa, Hope’s Peakin johtoportaassa iski pakokauhu.


Kansikuva tuskin liittyy tapaukseen.


Junko vain tapatti kiltisti.

Izuru Kamukura on äärimmäinen toivo, ihmiskunnan toivo, hypernero, Hope’s Peak Academyn perustaja, murharetken takapiru ja massamurhaaja… eikä hän ole kadonnut kuvioista mihinkään. Junko tuumii, mahtaako joku tässä tuomiopiirissä tietää tarkkaan salatusta asiasta lisääkin.



.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................







mit-mit-mit-

mitä

MITÄ

Ei saatana.