184 - Viidennen luvun loppu, osa 1

Hajime tuntee itsensä harvinaisen voimattomaksi, kun taas päättyi elämä. Ai niin ja Monomi kaiketi. Hän ei enää tiedä, olisiko voinut lohduttaa petturipelaajaa viimeiselle matkalleen. Nyt on liian myöhäistä.







Teloittajatuomari mehustelee oikeudenkäynnin käännekohdalla, kun nyt heiltä lähti oikeudenkäyntien kannalta tärkeä henkilö, mutta enää oikeudenkäynneilläkään ei ole merkitystä. Kun Monomitkin tuhottiin pelihelvetissä, saarivankeudella ei ole mitään merkitystä.


Kyoko silti paras etsivä.


Kuivatitko meren?!

Kazuichi innostuu rivien välistä kuuluvalle sanomalle, joka vahvistetaan hetimmiten. Jabberwock Islandin mielipuolinen murharetki päättyy todellakin tähän. He viisi painajaisparatiisin selviytyjää – Hajime, Kazuichi, Fuyuhiko, Sonia, Akane – valmistuvat tästä epäkoulusta, jossa on paiskittu runsaasti murhatyötä.


Tässä on oltava karhu haudattuna.


En tiedä mitä sanoa, joten jätän sanomatta.


Missä ne todistukset ja ruusut ovat?

Hajime näkee heti aikataulullisen epäkohdan eikä käsitä, mikä ketkuilevaan kauhukarhuun on mennyt. Tässäkö tämä tosiaan olikin? Vuorokausia on jäljellä kaksi. Kazuichi suuttuu, kun Hajime edes kehtaa miettiä tässä olevan vielä murhalle aikaa, mutta vastavalmistunut protagonisti kiinnitti myös huomiota Monokuman äänenpainoon. Viisi tuntui olevan tärkeä luku, mutta miksi? Eikö viidellä enää saa kunnon oikeudenkäyntiä aikaiseksi, siitäkös tämä kiikastaa? Jos joku murhattaisiin, aitiossa seisoisi neljä. Riittäisikö se muka järkevään äänestykseen? Trigger Happy Havocissa teurastusta ei viety katkeraan loppuun junkomukurollisista syistä, joten aivan hyvin tässäkin voi olla jotain katalaa takana. Ainakaan viidellä pelaajalla ei synny kummoista lentopallojoukkuetta, se on vissi.


Älä yllytä, hitto vieköön.


Mistä lähtien Monokuma on herra ollut?


Monokuma pitää parittomista luvuista.


Jee Minimarukin pääsee täältä pakoon!!

Monokuman vaiettua Hajime pommittaa häntä elintärkeillä kysymyksillä, joihin olisi parasta saada vastaus. Mikä Monokuma oikein edes on karhujaan ja ennen kaikkea miksi? Oikeastaan miksi-kysymyksen voi laajentaa tähän kaikkeen, sillä harvoin olen ollut näin kujalla kaikesta. Monokuma tokaisee, että jos Future Foundation on myös World Ender, hän lopettaa sen maailman, jonka Future Foundation loi. Kuinka monta kertaa saman maailman voi tuhota ja miksi?!


Takapiru tietysti.


Monokuma asuttaa uuden maailman kymmenen potenssiin kuudellakymmenellä kloonillaan ja se luhistuu yhteispainon alle.

Monokuma virnuilee pitämään silmällä keskussaaren laskuria, sillä kun sen digiviisarit raksuttavat kohtapuoliin nollaan, kaikki päättyy, kaikki vastaukset paljastuvat ja uusi maailma näyttää heille todelliset vääristyneet kasvonsa. Fuyuhiko tulkitsee tuon paskapuheeksi, mutta Monokuma tyytyy antamaan suurpiirteiset ohjeet lähipäiville. Tehkää mitä lystäätte. Nauttikaa elämästä paratiisissa vielä kun voitte. Paluumatka kotiin koittaa pian… eikä siellä mitään kivaa odota.


Entä jos se on talviajassa?


Ne lupaukset sitten myös pidetään, Spike Chunsoft!


Siellä käytetään sukkia sandaaleissa.


Laiskaa pelisuunnittelua, kun ei mitään ohjelmaa keksitty!


Ai niin jäi sähkölasku maksamatta.

 

Monokuman ivaa tihkuva pahansuopa nauru jää kaikumaan pimeyteen. Hajime toteaa, ettei myöhemmillä tapahtumilla ole edes pahemmin merkitystä. Hän siirtyy takaisin kämppäänsä, nukahtaa ja tervehtii uutta päivää, viimeistä kokonaista Jabberwock Islandilla. Hän ei tahdo tänään edes liikkua mihinkään eikä ajatella kuluneita käsittämättömiä viikkoja raakojen murhien, omituisten asioiden ja hienojen ja vähemmän hienojen ihmisrippeiden saaristossa. Hän hautautuu syvemmälle petiinsä ja antaa ajan kulua. Toivottavasti mitään pahaa ei enää tapahdu.







Ja aika kuluu, kuten sillä on salakavalasti tapana tehdä. Päivä vaihtuu illaksi ja Hajime ihmettelee, miksei Monokuma-kuulutusta kuulunutkaan. Eipä sitä tainnut aamullakaan kaikua saaren autioissa kolkissa kuulemattomille korville. Hän heittäytyy eksistentialistisena miettimään kaiken päättymistä ja mitä kaikki oikeastaan tarkoittaa ja mikä kumma edes on päättyvinään. Kaikki oleellinen on jäänyt lopulta epäselväksi. Muistot ovat yhä kateissa, Future Foundation on vain nimi, Hope’s Peak Academy kaukainen unelma ja Monokuma joku ihme epeli. Päättyykö kaikki ilman vastauksia? Ja mihin tie vapauteen kiemurtelee? Jossain kaukaisuudessa kriittinen aikaraja umpeutuu pikimustan taivaan alla.











Jabberwockin viimeisenä yönä Hajime näkee unta lapsuudesta ja herää viimeiseen aamuun ainakin jokseenkin iloisena. Se kaikki päättyy sanoinkuvaamattomaan kauhuun, kun hän avaa silmänsä. Yhtäkkiä Hajimesta tuntuu kuin hän olisi aivan ypöyksin maailmassa, joka on täyttä huijausta.









Hänen on pakko saada raitista ilmaa raitista ilmaa raitista ilmaa raitista ilmaa raitista ilmaa raitista ilmaa ilmaa ilmaa ilmaa ilmaa ilmaa ilmaa ilmaa ilmaa ilmaa il- - - - - - - - - - - - - - - - -















Mitäköhän asiaa Sonialla tai Akanella on?!

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................



Huomenta, Chiaki.