197 - Viimeinen oikeudenkäynti, osa 5

Tällä Makotolla on tasan sama taustatarina kuin vale-Makotolla, mutta hän on se aito ja alkuperäinen Makoto. Olin Junkon vakuuttelujen jälkeen lähes vakuuttunut, että minua vedetään toistamiseen nenästä, kunnes eräs oikeudenkäyntien vakiobiiseistä lähti soimaan. Näinkin monta kuukautta kestäneessä blogissa muistini voi rakoilla pahemman kerran tai vaihtoehtoisesti olen täysin väärässä, mutta voisin vaikka vannoa (vetoa en lyö mahdollisen häviön vuoksi), että tuota energistä jumputusta ei ole soinut tässä jatko-osassa vielä kertaakaan. Sen sijaan Trigger Happy Havocissa se soittui komiasti tuon tuosta. Tällainen mielikuva minulle ainakin jäi, enkä voinut olla ajattelematta, etten ole kuullut tuota pitkään aikaan, sillä jotenkin tuo kuulostaa enemmän ykkösosalta kuin kakkososalta. Toki Goodbye Despairin soundtrackista arviolta puolet on kierrätetty ykkösestä, mutta en näe tässä mitään väärää. Oli miten oli, kyseinen kipale toi mieleeni ykkösosan, sai minut ajattelemaan sitä eräänlaisena Future Foundationin teemana ja vakuutti minut siitä, että ratsuväki on saapunut.


On hänellä nimikin.


There can be only one.


11037, onko tuttu numero? Vastausaikaa kolme sekuntia.

Makoto pahoittelee myöhästymistään, joka oli viruksen syytä. Viruksella on parhaillaan hervottoman hauskaa, kun se ensimmäinen protagonisti saapui kuin saapuikin paikalle. Mutta laskiko Junko koko ajan sen varaan? Taitaapa ilmassa olla ihastustakin, kun Junkon kuola ja muut nesteet pärskyvät Makoton uhotessa pelastavansa kaikki ja tasaavansa tilit lopullisesti. Onhan se kliseistä, mutta ei liian kliseistä.


Juonisyistä.


Astu syrjään, Hajime.


Onhan Makoto ihan komea uros.


Kokemusta ykkösestä piisaa.


Oikosulkua pukkaa.

Junko arvelee Makoton hakkeroituneen Neo World Programiin, sillä hänen muistonsa ovat tallella. Oikeastaan tulotavalla ei ole mitään väliä, sillä Junko aikoo kohdella häntä samalla tavalla kuin ansaan joutuneita oppilaitaan eli hyvin ankarasti. Tiesipähän Makoto sentään olevansa vaarassa. Tätä menoa Junko reputtaisi pedagogiset opintonsa.


Liftasi.


Raippaa ja piiskaa.


Töhersin jo pilakuvan.


Virtuaalitodellisuuskin aiheuttaa syöpää.


Makotolla on parempiakin rakastajia.

Hajime ihmettelee puheita ansasta, johon Fuyuhiko on jo päistikkaa astunut haaveillessaan onnellisesta lopusta, mutta Makoto palauttaa ajatuksemme takaisin maan karulle kamaralle. Kuolleet eivät palaa henkiin ainakaan haluamallamme tavalla. Junko pyrkii muuttamaan virtuaalitodellisuuden Despair Restoration Programiksi ilkeällä tempulla. Vaikka valmistumisohjelma olikin olemassa, Future Foundationissa ei otettu huomioon, että Neo World Programissa kuolema on mahdollista. Junko tiesi tämän ja aikoo siirtää tekoälytietoisuutensa pyyhittyjen avatarien kehoihin. Toisin sanoen kuolleista tulee Junkoja!


Ei tuohon usko Pekokaan.


Junko valehtelee itselleenkin heräävänsä henkiin.


Mukurosta oli siis puhetta.


DeRP ei ole mairitteleva akronyymi.


”Me… me… me…” ”Me too.”


Olisihan tuo liian helppoa.

Makoto vahvistaa jälleensyntymisen olevan virtuaalitodellisuudessa aivan yhtä mahdotonta kuin oikeassa todellisuudessa. Kuollut ei muuksi muutu. Junko myhäilee, ettei suoranaisesti valehdellut ylösnoususta, sillä hän vain jätti kertomatta oman osuutensa. Hän lohduttaa osaavansa kyllä näytellä itse kutakin ja härnää Fuyuhikoa tuliterästä Junko-Pekosta. Nuoriherra ei liiemmin arvosta tarjousta.


Ei edes varmuuskopion avulla.


Junkosta tulee entistäkin jakomielitautisempi.


Young master saa ihan toisen merkityksen.


Kaikki muu vielä menee, mutta Peko-huumori ei.

Junkon perimmäisenä päämääränä on junkouttaa ihmiskunta kaltaisekseen. Tämä on vasta ensimmäinen askel, sillä seuraavaksi hän kaappaa haltuunsa Future Foundationin päämajan ja maailma tulee heti perässä. Junkodemia levittäytyy lopulta äärimmäiseksi epätoivoutopiaksi, jossa Despair Restoration Programissa murhattujen avatarien kehot vallataan Junkon tietoisuudella. Junkoja, Junkoja kaikkialla.


Eläinkunta säästyy.


Junkoworld olisi kattavampi nimi.


Expanding kaikuu replassa harvinaisen hilpeästi.

Hajime huomaa typerässä suunnitelmassa heti aukon, sillä tämä megalomaaninen tekoälyhän olisi päässyt helpommalla tappamalla heidät kaikki kertaheitolla. Junko innostuu ideasta, joka on Makoton mukaan mahdoton, sillä brutaalille murharetkelle oli varsin pätevä syy.


Et nyt hitto soikoon anna vinkkejä.


Ei ei ei ei ei.


Oletusarvoisesti epätoivo.

Hajime muistaa retken ehdottomat säännöt, jotka koskevat myös Junkoa, sillä kun pahistyttö alkoi päsmäröidä opettajavalvoja-Usamin tilalla, hänestä tuli tämän todellisuuden valvoja, joka ei voinut suoraan sotkeutua oppilaiden touhuihin, vaikka hän uusia murhasääntöjä Monokumana lisäsikin. Sääntöpoisto ei sen sijaan onnistunut. Hän antoi asian olla keskittyen mieluummin kehonvaltaussuunnitelmaansa, jonka keskiöksi murharetki järjestettiin. Oppilaat pakotettiin murhaamaan toisensa, koska Junko ei siihen kyennyt eikä hän edes piitannut, kuka kuolisi tai eläisi. Elämämme eivät merkinneet hänelle yhtään mitään. Pääasia oli, että Junkon tietoisuudelle riittäisi tuoreita kehoja. Fuyuhiko kihisee kiukusta.


Epäjohdonmukaisesti piste ensimmäisen vaihtoehdon lopussa!


Mutta mikään ei ole epätoivoisempaa kuin rikkoa sääntöjä, pitäisi Junkon se tietää.


Jos kaikenlainen kommunikointi lasketaan sekaantumiseksi, silloin Junko rikkoi Monokumana sääntöjä ja häntä tulee rangaista.


Oli siinä silti viihdearvoa, pakko se on myöntää.


Tolloilla ei ole varaa vaihtorahoihin.


Kuzuryu-klaanin tappolista sai juuri uuden nimen kärkeen.

Ellei Makoto olisi pyyhältänyt paikalle, hyväuskoinen viisikko olisi valmistunut ja maailmassa vipeltäisi kymmenen Junkoa. Koska epätoivo ei ole vielä tullut puheeksi, Makoto kertoo Junkon olevan todellinen äärimmäinen epätoivo, joka ei näe tulevaisuutta ja riistää sen muiltakin. Junko valistaa, ettei pidä epätoivoa päämääränä, periaatteena tai minkäänlaisena muunakaan mallina, vaan pelkkänä luonnehdintana. Hän vain on epätoivo eikä muuksi muutu.


Yhtäkkiä valmistuminen yliopistosta tuntuukin kehnolta ajatukselta.


Et taida tuntea Junkoa kovin hyvin?


No mutta tietenkin hän on.


Pääpahis tulee vasta toisena perässä.


Ja hupsuilla jutuilla.

Junkolle juolahtaa mieleen oikein viehättävä ja kallisarvoinen epätoivoesimerkki, jossa tuhannet tollot riistivät henkensä hullaantuneina rakkaudesta häntä kohtaan. Hajime yhdistää tapahtuman varalaitoksen joukkoitsemurhaan. Junko esittää vilpittömimmät suruvalittelunsa luokkatoverien ennenaikaisen poistumisen johdosta varalaitoksen ainoalle selviytyjälle, joka päivittää muut neljä ajan tasalle synkästä aiheesta.


Junko on sellainen kärpäslätkä.


Pahvikumat siellä varastossa kaatuivat.


He kuolivat onnellisina elämänsä loppuun asti.


Minä pöhkö valitsin aluksi murhaleikin, vaikka ei siihen ihan tuhansia mahdu.


Itken yhä itseni uneen joka ilta.


Edes Kuzuryu-klaani ei harrasta moisia julmuuksia.

Junko kummastelee järkyttyneitä reaktioita ja on sitten pahoillaan, kun eihän raukoilla edes ole äärimmäisinä epätoivoina ihmissuhteita. Makoto kertoo meidän olleen Junkon uhrien joukossa ja kiistää maailman janoavan epätoivoa.


Niin varmasti kuolivatkin maailmanlopussa.


Hajimen tulevaisuus olisi ollut ankeaa työttömyyttä, joten menetys oli keskisuuri.


Ei tuollaisia ihan joka päivä synny.

Äärimmäinen epätoivo ei saa missään tapauksessa paeta täältä, vaikka pirullinen tyttö huomauttaa, ettei kukaan voi tuossa tapauksessa paeta. Oppilaat ymmärtävät, että kun he valmistuvat, Junko loikkaa kuolleiden kehoihin. Tänne on siis jäätävä porukalla. Junkoa lopputulos huvittaa, sillä Future Foundation on varmasti mielissään pitäessään ongelmatapaukset ansassa ikuisesti. Makoton vastalauseista huolimatta Junko kertoo heidän olevan suuressa maailmassa jokseenkin epäsuosiossa, mutta jos he haluavat viettää loppuikänsä jahdattuina, ei kai siinä sitten mitään.


Invasion of the Junko Snatchers.


Ennen pitkää Junkostakin tulisi oikein mukava kaveri samassa seurassa.


LMAO


Sonia käyttää mieluummin emoteja.

Junkosta on erityisen ironista, että he kuitenkin pääsivät murharetkellään tänne asti kuulemaan kuluneiden viikkojen ponnistelujen ja uhrausten olleen yhtä tyhjän kanssa. Kazuichin hajoillessa Hajimen virtuaalikuuppaan hiipii musertava tuntemus kaiken merkityksettömyydestä, mutta ainoa järjen ääni muistuttaa, että jäljellä on yhä yksi oljenkorsi, jolle edes kaikkivoipa Junko ei mahda mitään.


Maailman pienin viulu soi.


Odotahan kun Junko vasta aloittaa!


Hups oho.


Maailma iloitsi.


Löytyikö varauloskäynti?

Junkokin vaikuttaisi kuulevan ensimmäistä kertaa Neo World Programin sulkusekvenssistä, jonka Makoto järjesti varotoimeksi epäiltyään ohjelman toimivan ongelmitta. Usami olisi voinut mennä toivoauktoriteetissaan liian pitkälle ja on myös syytä muistaa, että tämä taitaa olla muutenkin ensimmäinen kerta, kun ohjelma on varsinaisessa käytössä. Sulkusekvenssiin edes valvojaopettajan valta ei yllä, vaikka kovasti hän yrittääkin pamauttaessaan, ettei sitä voi tällä haavaa aktivoida. Makoto häkeltyy, kuinka perillä tekoälyvirus onkaan tämän maailman asioista. Kenties Monokuma sittenkin salakuunteli Hajimen ja monoliitti-Makoton keskustelua.


Junko ei viitsinyt koskaan kysyä asiasta Alter Egolta.


Tuosta tuomiopiirin keskeltä avautuu luukku pakoon.


Olihan Usami kalibroitu aavistuksen rasittavaksi.


Can’t stop the signal.


Sinähän voit tehdä sen puolestamme.

Juttu jäi viimeksi bugituksen vuoksi kesken, mutta viimeisinä sanoinaan Makoto kertoi silloin, että sulkusekvenssiin vaaditaan tietty määrä aktivoijia, tarkemmin sanottuna yli puolet käyttäjistä. Junko opettaa myös, että Graduate- ja Repeat -näppäimiä tulee painaa samanaikaisesti. Sonia laskeskelee heitä olevan täällä nyt kuusi, mikä ei viidentoista puoliskoon riitä. Junko ei suvaitse vedätysyrityksiä, sillä vaikka oikeussalissa riittävästi pömpeleitä olisikin, ne tunnistavat vain eri oppilaiden painallukset.


Äkkiähän muiden ruumiit kiikuttaa tänne.


Näppäinten yliherkkyyden vuoksi sulkusekvenssi joudutaan toistamaan tuhansia kertoja, jotta manööveri onnistuu kaikilta nanosekunnin tarkkuudella.


Ja Minimaru.


Vitsi on siis siinä, ettei Danganronpa 2:ssa ole huijauskoodeja.


Näin se on nähtävä. 

Makoto saattoi säpsähtää Junkon olevan sulkusekvenssistä perillä, mutta hänkin tiesi tullessaan, ettei sekvenssiä voi näin suppealla kokoonpanolla aktivoida. Makoto ei kuitenkaan tullut tänne turhaan. …Eikä yksin.













.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................















Junko Enoshima on nyt nesteessä.