199 - Viimeinen oikeudenkäynti, osa 7

Jotta totuus ei pala tulessakaan, Junko toistaa sen monotonisena rimpsuna varmuuden vuoksi muutamaan otteeseen. Tiesin Hajimen varalaitosmenneisyyden olleen kiehtova jo ennen paljastusta äärimmäisestä epätoivosta, mutta mihinkään tällaiseen en ollut varautunut ja viime päivityksen lopun reaktiossa en liiemmin liioitellut. Taisin laskea käsikonsolin sängylle ja jäin toljottamaan vastakkaista seinää. Arvelin Izurun tulevan jollain tavalla esille, mutta milloinkaan en yhdistänyt häntä Hajimeen! Päähenkilökö muka kaiken takana, kaikkea sitä. …Vaikka onhan fiktiossa tällaistakin nähty. Enkä edes pahemmin ajatellut Izurua, kun hän vaikutti muutenkin tarinan loppumetreillä mukaan ympätyltä yllätykseltä, jonka pointti jäi tutkimusseikkailun aikana epäselväksi ja vähintäänkin hämmentäväksi. Ehkäpä tämä Hajime onkin vain perustajapappa-Izurun nuorempi avatar hiukan Hiyokon tapaan. Siitä voisi ottaa seuraavaksi selvää.


Hajimelle tuli Izuru puseroon.


En ole!

Hajimen lisäksi kaikki muut paitsi Alter Ego Junko ovat järisyttävästä paljastuksesta järkyttyneitä, sillä eihän Hajime millään voi olla Izuru – ei edes futurefoundationlaisten mielestä, jotka lienevät meistä paremmin perillä kuin me itse. Junko pamauttaa lahjattoman varalaitostaustan pitävän Hajimen kohdalla paikkansa, mutta oikeasti olen myös Izuru, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.


Koska Makoto on.


Juonenkäänteet näin lopussa ovat niin toivottomia.


Kuka muukaan, Junkoko?

Päähenkilön syyttelyn ja todellisen minän ympärillä pyörivä debatti oli pitkästä aikaa piristävä yllätys, kun pelisarjan perusminipeli on jäänyt Junkon häröilyn ja monivalintavaiheiden vuoksi paitsioon, mutta yhä on jäljellä ampumattomia totuusluoteja. Tunnelma oli katossa, kun nokkelasti ilmestyneissä häiriöviesteissä perseiltiin kirjoitusasulla ja numerosarjoilla ja tunnuttiin viittaavan tapahtumiin, joita ei ole toistaiseksi nähty. Keskustelu vieläpä päättyi ennen looppia tolkuttomaan psychopop-vyörytykseen, mutta sinne asti ei tarvinnut päästä, kun Makoton mietteet tulivat ensin.


Akatemian perustajakin tuntui aluksi pätevältä totuusluodilta!


Kuka hitto on Yasuke?!


Valehtelet, kun sait vasta kastetilaisuudessa nimesi.


Mikä paraati, täh?!


Kuka on kuolematon?!


Suostun joksikin muuksi kuin Izuru Kamukuraksi.

Myös Makoto on tietoinen toivon harjaannuttamisen suunnitelmasta, jolle tulee vihdoinkin konkreettinen funktio. Kaikki muut totuusluodit suunnilleen ymmärsin, mutta tämä jäi aikoinaan arvoitukseksi, jonka Hajimekin sivuutti. Niin sivuutin minäkin, kun en silloin tajunnut yhdistää sitä Izuruun. Makoto tietää vain Hope’s Peakin kehittäneen suunnitelmaa lahjakkuudelle, mutta Junko täydentää loput. Hope’s Peak Academy perustettiin nimenomaan tätä ylevää tarkoitusta varten. Eri alojen äärimmäisyyksien haalinta oli vain osa suurempaa kokonaisuutta, joka koettiin niin tärkeäksi, että se nimettiin oppilaitoksen perustajan mukaan.


Viljellään kuin peltoplänttiä.


Voisi olla Talent’s Peak Academy.


Tässä on ikävä kaiku.

Projektissa päädyttiin melko hiljattain kokeelliseen vaiheeseen, jossa varalaitoksen keskeyttäjiä käytettiin armotta hyväksi koekaniineina, sillä teetetty lahjakkuus ei synny tyhjästä ilman uhrauksia. Kaikista varalaitoksen oppilaista juuri Hajime valittiin tähän tärkeään tehtävään, sillä hän ihaili Hope’s Peakia muita enemmän. Aivan pelin alussahan tämä tuli harvinaisen selväksi, kun hän seisoskeli koulun porteilla hämmästellen tulevaisuutensa julkisivua. Hajime saattaa parhaillaan olla ihmeissään, mutta totuus on se, että hänen vilpittömiä tunteitaan käytettiin aivan yhtä vilpittömästi hyväksi. Junko myhäilee epätoivon piilevän kyvyissä ja toivossa ja paljastaa, että Hajime muutettiin Izuruksi.


Sieltä labyrintista oli hankala päästä ulos.


Kukakohan se voisi olla?!


Hänhän on Izuru, lopeta tuo sekoilu.


”They are using me, and I am the fool.”


Hyväksyhän jo kaikki kiltisti.


Olen vähintään 2.0.

Siihen vaadittiin aivopesua radikaalimpia toimenpiteitä, sillä Hajimen kallo revittiin auki ja aivomassaan survottiin kaikennäköisiä sondeja ja reseptoreja ja mitä lie, kunnes Hajime Hinatan henkilöitymä väistyi koulun tuottaman Izuru Kamukuran tieltä. Hänestä luotiin äärimmäinen toivo, joka Junkon vaikutuksesta vääristyi äärimmäiseksi epätoivoksi. Tekoälytyttö toteaa, etteivät hänen käännytysmetodinsa olleet mitään verrattuna koulun eettisesti epäinhimillisiin hirveyksiin, mutta ainakin kirurgien kylmää määrätietoisuutta on ihailtava. Avatarista kuuppa-arpia on tietenkin turha etsiä, joten Junkoa ei auta nyt kuin uskoa.


Vasektomian.


Tollot sen sijaan ovat alusta asti toivottomia tapauksia.


Tämä olisi heti uskottavampaa ellei täytetekstien näennäisen turha sisältö sattuisi koostumaan Koreoiden välisestä talousjännitteestä. Ei tuosta paljon selvää saa, mutta ihan riittävästi!


On myös pelottavaa, kuinka Spike Chunsoftilla napattiin ensimmäinen vastaan tullut sanomalehti täytetekstejä varten.


Se onkin vain kasvain.

Akane löytää tästä edes jotain positiivista tajutessaan Hajimen olevan todellisuudessa joka alan asiantuntija, mutta Junko muistuttaa, ettei mitään Hajimea ole enää olemassakaan, sillä hänestä on saksittu kaikki, mikä voisi tulla kykyjen haalinnan tielle… ajatukset ja tunteet nyt esimerkiksi, sellaiset inhimilliset piirteet. Muistotkin on tukahdutettu johonkin hyvin, hyvin syvälle mielen syövereihin. Avatarien kadonneet muistot taitavat olla vain pikkujuttu tähän pyyhkintään verrattuna. Pahasti vaikuttaa, että Hajime-Izuru on pelkkä sieluton ihmiskuori, jonka ainoa päämäärä on haalia kykyjä.


Kuka tahansa on nero sinuun verrattuna AHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA.


Mitä nyt tuollaisilla turhuuksilla tekee?


Ai niin, ette ole tavanneet vielä Toko Fukawaa.

Junkosta on yllättävää ja ihan sinänsä kunnioitettavaa, että menneisyyteen pohjautuva Hajimen avatar saatiin ylipäätään luoduksi, vaikka sen olemassaolosta ei tarvitse murehtia enää pitkään. Tosin Hajimen ei olisi ehkä pitänyt sittenkään kuulla totuutta, koska hänen avatarinsa pyyhkiytyminen on ihan oma juttunsa. Kazuichi on oikeilla jäljillä, sillä sulkusekvenssin aktivointi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Hajime katoaa kaikkialla. Viherkapselista nousee Hajimen sijasta Izuru.


Hajimen ei tarvitsisi silloin kuunnella Junkon höpinää.


Tapahtuu asioita.


Kun disappearin lausuu päin helvettiä, tuloksena on despair.

Hajime yrittää ajatella kammottavaa katoamista ja näkee toisen minänsä, joka voisi käydä joskus parturissa ja olla noin muutenkin vähemmän saatanallinen. Totuus on hänelle liikaa.

Melkoisen voimakas reaktio säikäyttää prinsessan Hajimen sopertaessa, ettei voi olla tuollainen, mutta Junko väittää toisin ja lisää, että juuri Izuru salakuljetti hänet Neo World Programiin, joten tästä näkökulmasta Izurua eli Hajimea voi pitää takapiruna. Toki Junko on kuolleenakin kaiken takana, mutta Izuru mahdollisti murharetken ladattuaan Alter Ego Junkon virtuaalitodellisuuteen.


”There is no Dana, only Zuul!”


Tämä alkaa muistuttaa kovasti Persona 4:ää.


Onpas Junko nyt vaatimaton, kun ei pidäkään itseään takapiruna.


Junko mahtui mukavasti parin gigan muistitikkuun.

Hajime ei saa mitään järkevää sanotuksi ja menee lopulta lukkoon tajutessaan, ettei voi tehdä asialle yhtään mitään. Ehkä hän ei ole epämääräisenä ihmisrippeenä enää pelastettavissa, mutta ainakin avatar tietää, mitä tehdä. Valmistuminen voi tarkoittaa murharetkessä kuolleiden junkoutumista, mutta Hajimen virtuaalitietoisuus palaisi Izuruun ja hän jälleensyntyisi Hajimeksi.


Olet olet, usko pois.


Tämä lienee metailua pelin juonesta.


Pahastut?


En tule uskoon.


Tuli testattua, että kaikki väärät vastaukset johtavat hetimmiten takaisin tähän.


Hajimella olisi ihan töykeän massiivinen Junko-haaremi.

Togami ja Makoto esittävät vastalauseita ja Junko kolikon toisen puoliskon ilkkuakseen Future Foundationille, jonka kolme jäsentä jäisi tänne jumiin saarelaisten valmistuttua. Tuskin kolmikko sentään uhraisi itseään äärimmäisten epätoivojen tai edes maailman toivon vuoksi, joka voi hyvinkin erota heidän toivostaan. Lisäksi likka vetoaa murharetken selviytyjiin, jotka olisivat sulkusekvenssin jälkeen äärimmäisinä epätoivoina Future Foundationin tappolistalla.


Tuota voi kutsua junkopulaatioksi.


Perverssiä kiintymystä ilmassa.


Tuo menee vanhaksi vasta sarjan kymmenennessä osassa.


Kuten Monokuma sanoisi: ”It’s PUNISHMENT TIIIIIIME!”


Herttinen sentään.


Hevi-Junkon ei tarvitse koskaan siivota suutaan.

Junko argumentoi kaiken olleen kuluneina viikkoina merkityksetöntä, jos he unohtaisivat kaiken lumemaailmassa kokemansa. Onhan tässä kertomista jälkipolville. Tuskin kestäisimme menetystä. Se olisi erityisen kova pala Hajimelle, joka lakkaisi olemasta.


Koska videopelit ovat turhia.


Ei kai tallennukseni tuhoudu pelin lopussa?!


Viitataanko tässä nyt niihin viherkapselivihanneksiin…?


Eipä taida rakastaa enää.

Juuri nyt Hajime ei osaa puhua Junkon laukoessa kylmästi yhä lisää vettä myllyyn. Makoto tietää Junkon pyrkivän jutuillaan vain manipuloimaan järkkyneitä mieliä kohti epätoivoa. Togami vimmastuu Fuyuhikon yrittäessä sanoa jotain väliin, sillä tämä vitkuttelu saa luvan riittää, kun meillä ei ole minkäänlaista käsitystä, mitä maailmanloppu oikeasti tarkoittaa. Tämä trio on sen omin silmin nähnyt. Junko ei saa paeta, sillä Kyoko kertoo maailman alkaneen vihdoin viimein rauhoittua Tragediasta. Vähintään pahin on ohi, mutta Junkon leviämisestä seuraisi ennennäkemätön kaaos.


Minulle voisi.


Makoto ei mene enää vipuun toistamiseen.


No ainakin meikkiteollisuus kukoistaisi.


Et nyt puhu Pekosta.


Kymmenen ja puoli.


Pysyisivät sisätiloissa.

Junko näyttää vielä kertauksena, mitä sulkusekvenssistä ja valmistumisesta seuraisi. Valinta ei ole aivan yksiselitteisen yksinkertainen, sillä siitä on hyötyä ja haittaa kaikille eri tavoilla. Tekoälyvirus muistuttaa virtuaalisten muistojemme ja eräiden katoavan kokonaan, mutta valmistuminen olisi huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto, joka olisi murharetken selviytyjien kannalta mainio juttu, sillä palautuneiden muistojen lisäksi kenenkään murharetken aikana kuolleen ei tarvitsisi pysyä jatkuvaa hoitoa vaativana kuolaavana vihanneksena. Toki Junko valtaa heidän kehonsa, mutta se on pieni murhe. Oikeastihan tämän jatko-osan kuolinlukema on pysynyt maltillisena, koska ainoastaan Usami ja Chiaki ovat lakanneet olemasta.


Unohtaisivat sinut, ajatella! Mikä menetys!


Hajime.exe has stopped functioning.


Togamin tie tai valtatie.


Ainakaan vegaanit eivät ota nokkiinsa.

Sekä Makoto että Junko kehottavat viisikkoa miettimään, mitä tässä kestämättömässä tilanteessa tulisi tehdä liputtaen toivon ja epätoivon puolesta. Hajime on yhä täydellisen lukossa ja muut turhautuneina umpikujassa, mutta jotain mullistavaa tässä tulisi tehdä.

Ainoa voittoliike on olla pelaamatta, sillä jännittävä debatti onkin vain hämmentävä näytösdebatti, jossa ei tule saati tarvitse tehdä yhtään mitään, sillä keskustelu ei looppaa vaan loppuu ennalta määritellyssä vaiheessa. Huomasin heti jotain olevan vialla, kun debatin HUDissa kulkee ajoittain ärhäkkä sähkövirta, hahmopotretit puuroutuvat lumisateeseen, aikaraja heittelehtii satunnaisesti lukemasta toiseen ja HP- sekä Focus-palkit aaltoilevat hypnoottisesti. Vastaavasti ajan hidastuksella ja pikakelauksella pelleillään, kun hidastus kyllä hidastaa puheen tuttuun tapaan huvittavaksi mörinäksi, mutta taustatapetti varoittaa mielisaasteesta. Pikakelaus on ollut pelisarjan alusta asti olemassa, mutta nyt ympyrää painamalla koko peliruutu muljahtaa ylös kuin reistailevan putkitöllön kuva eikä tahti kiihdy kimitykseksi. Minut varusteltiin sulkusekvenssillä ja valmistumisella. Jälkimmäisen olemassaolon tajusin vasta jälkeenpäin, koska debatti ei alkanut luotivalinnalla, mutta L-liipaisimella luoti kyllä vaihtui, jos välttämättä halusi, mutta mihinkään sitä ei tarvinnut eikä edes voinut ampua. Debatin alun hope ja lopun despair olivat vain hämäyksiä. Olin siis laiska, en tehnyt mitään ja voitin.































Loopin lopussa sain vielä runsaasti runtua Hajimen punnitessa lamaantuneena erinäisiä asioita ja HP-palkki mureni jatkuvasti, kunnes loppuun jäi onneton tynkä. Lannistavaa.

Hajime saa puhekykynsä takaisin ilmaistakseen valinnan olevan mahdoton, sillä joka tapauksessa he joutuvat uhraamaan joko itsensä tai maailman. Makoto saa jättää hänet rauhaan, sillä hän ei enää jaksa. Hajime on lahjattomana erilainen kuin muut ja nyt hänen tulisi muka hyväksyä katoavansa iäksi. Kohtalo naurattaa väkinäisesti.


Nyt ei auta olla itsekäs!


Äärimmäinen angstaaja.


Tuo tuntunee tyhjentävältä.

Hajimella voi olla vaikeaa, mutta Kazuichilla, Sonialla, Fuyuhikolla ja Akanella tuntuu olevan aivan yhtä vaikeaa valita kahden mahdottoman vaihtoehdon väliltä. Kyokon tsemppaus ei auta, kun Hajime on hajalla eikä halua kuulla enää sanaakaan toivosta tai epätoivosta, mikä lienee sellaisen reaktio, jonka mielestä Danganronpan ideologinen dualismi on pikkuisen tyhmää. …Mutta mitään muuta en enää tässä vaiheessa odottanutkaan! Se kun kuuluu asiaan.


Tämä on helppoa Nonary Game Ambidex Editionin rinnalla.


110 %.


Peko painaa niin paljon.


Vaaditaan Minimaru.


Voit tarttua minuun hihi eikun.


Kiitti Hajimelle riitti.

Itse kunkin hajoilua seuraillut Alter Ego Junko narisee, ettei tässä ole pahemmin päästy puusta pitkälle, mutta jotain tällaista hän toki odottikin. Hän ei usko toivottoman odottamattomiin tapahtumiin, sillä sellainen olisi valmiiksi määritellyssä keinomaailmassa, no, odottamatonta. Junko antaa olla, jos hekin antavat olla. Heitä kaikkia odottaa korruptoituneessa Neo World Programissa tulevaisuus vailla tulevaisuutta. Tässä pysähtyneisyyden tilassa muut eivät janoa toivoa eivätkä suistu tuolla polulla epätoivoon ja sama pätee Junkoon päinvastoin.


Teetpä tylsiä suunnitelmia.


Paitsi lukujen järjestys nollannen tapauksessa.


”Come. Enter the Zero World you so desire.”

Päättymätön kirous päättyisi, jos he vain jäisivät tänne parhaina ystävinä iäksi ja iäksi ja iäksi ja iäksi ja iäksi ja iäksi ja iäksi ja iäksi ja iäksi ja iäksi ja miksi tuo jättiläis-Junko möllöttää niin pahaenteisesti?













.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................





Epätoivo hyvästellään ensi kerralla.