185 - Viidennen luvun loppu, osa 2

Hyvä on. Jos Hajime ei pidä jälleensyntynyttä Future Foundationin petturia mitenkään ihmeellisenä eikä muutenkaan reagoi kuin olisi juuri äsken seonnut totaalisesti ympärillä pirstaloituvaan maailmaan, en kai sitten minäkään! Ulkona on kaunis päivä, taustalla soi kaunis musiikki ja kaunis mieliwaifuni on elossa, joten tarvitseeko tätä edes selittää? On viimeinen päivä Jabberwock Islandilla ja piina on pian ohi, joten mikä muka enää voisi mennä vikaan? Nuo ovat retorisia kysymyksiä ja tiedän, että minun pitäisi olla viimeaikaisista yllätyksistä jokseenkin järkyttynyt, mutta juuri tällä hetkellä annan merivirran viedä ja tuoda tullessaan uuden uljaan maailman. Tänään en ylläty enää mistään ja tiedän epäonnistuvani armotta.

Chiaki valistaa minua Nagiton videoviestistä, jonka loppuosa avautui ajan myötä itsekseen joskus silloin, kun Hajime idlasi tylsämielisenä kämpässään odotellen kaiken loppua. Aivan hyvin hän olisi voinut viettää viimeiset trooppiset päivänsä muiden selviytyjien kanssa, jotka arvatenkin kävivät porukalla elokuvissa ja huvipuistossa ja rakastelivat ja mitä lie hitto soikoon Hajime get a grip, mutta nyt hän on niin harhainen, että kuuntelee mielellään Chiakin haamukuvajaista, joka pöllähti varakotiovelle mustassa häiriöpilvessä. Läppäri kannettiin tehtaalta ravintolaan ja aamun toimintasuunnitelmana on vahdata Nagiton viimeinen testamentti luomakunnalle porukalla. Kenties Hajime voisi syödä samalla, jos hän kerran on tuijottanut kattoa koko eilisen. Minulle annetaan näennäisen vapaat ohjakset, vaikka oikeasti vaihtoehtoja ei ole. Varsinaiset saaret on suljettu, joten lampsin tokkurassa oikopäätä hotelli Miraihin kohti hurjaa vauhtia lähestyvää tulevaisuutta. Altaalla tai entisöidyssä respassa ei notku ketään.


Itsekehua ja ponnahduslautoja.


Chihiro olisi tuonkin avannut.

Akane huomauttaa, että olen myöhässä. Ainakin elän todellisuudessa, jossa muut selviytyjät ovat yhä olemassa. Koska Hajime on aina myöhässä, tämän on oltava totta. Saamme kiittää läppäristä Soniaa, joka kävi ulkoiluttamassa takaisin luontoon päässyttä tuhon devaa ja käväisi sattumalta tehtaalta. En tiedä, olenko onnellisempi yhä tarinassa vipeltävistä turbohamstereista vai paikalle pikselöityvästä Gundhamista, joka tuhahtaa, ettei mitään sattumaa ole olemassakaan. Kazuichin kihistessä mustasukkaisuudesta Fuyuhiko kehottaa käynnistämään Nagiton omahyväisen postskriptumin.


Voinko polvistua ja kiittää sinua tiedosta?


Jump-P, Cham-P, San-D vai Maga-Z? Tämä on tärkeää.


Kausaliteetissa on nyt niin hieno typo, että tässä on nykyiselläänkin järkeä.


Anna kun voitelen ensin tämän paahtoleivän.

Se taukoaa hetkeksi, kun selviytyjille valkenee heti kättelyssä, että viesti on tarkoitettu etupäässä petturille. Jumalauta, Nagito. Monellakin tavalla valheellinen Togami murahtaa keskittymään olennaiseen, sillä viesti on vasta alussa.


Minä.


Yhtäkkiä en haluakaan kuulla muuta viestiä.


Älähän huijaa.

Nagito valmistautui henkisesti myös sellaiseen epätodennäköiseen mahdollisuuteen, että hän hävisi ja kaikki muut mulkoilisivat salaperäistä testamenttia, mutta hän ei voi sille mitään ja jatkaa, jotta kaikki ymmärtävät tai eivät ymmärrä. Nagito teki mitä teki, koska oli aika ryhtyä pelkistä sanoista tekoihin. Ei siitä sen enempää. Kipinän tähän epäilemättä sytytti Final Dead Roomissa kansien väliin kätkeytynyt salaisuus, josta heidän ei tarvitse enää murehtia, koska se sivu on jo hävitetty. Hänen selittelynsä puuroutuvat kammottavaan audiorutinaan, jossa todellisuus vääristyy jonkun hakkeroituessa linjoille.


Voisit olla talousuutisankkuri.


Ja nyt ympyrä sulkeutuu, kun puhut lisää.


Jestas, eikö läppärissä ole viruksentorjuntaohjelmaa?

Nagito sai tietää tämän maailman totuuden, joka ilmiselvästi oli petturillakin tiedossa. En tiedä, miksi hän yhtäkkiä ottaa minut puheeksi, mutta hän tuntuu katuvan kohteluani. Nagito oli kateellinen, kun ei päässytkään päähenkilöksi. …Puhuuko hän sittenkin Makotosta?


Olemmekin videopelissä, eiiiiiiii.


Olet vain deuterantagonisti.


Tuossa alarivillä lukee selkeästi ”checkthewebfordetails.”

Nagito lopultakin ymmärsi, mitä Monokuma ajoi takaa loputtomilla salaisuuksillaan. Pyrkimyksenä oli taluttaa meidät kohti toivoa, jotta hän voisi vetää maton altamme ja suistaa kurssimme päistikkaa syvälle epätoivoon. Kuten neljännen luvun lopussa vihjailtiin, Monokuma aikoi tavata jonkun ja näyttää hänelle epätoivon. Tämä joku ei 1337h4x0r-raivokohtauksestaan päätellen tunnu pitävän identiteettinsä paljastumisesta.


Toivoni on kohonnut osapuilleen ovikynnykselle.


En olisi millään arvannut.


Voisiko se olla…?!?!


Nyt ne Skype-keskustelut pois.

Nagito ei tiedä kaikkia vastauksia, koska Monokuma on motiiveineen yhä valtava kysymysmerkki. Hän jättää aiheen sikseen ja pyytää kuulijoita jatkamaan matkaa paikkaan, jota hän ei kerro suoraan, mutta se vaatii salasanan. Hän ei tiedä, kuka sen Nezumi Castlen lattialaattaan jätti. Tuskin mikään pörröotus. Joku raivoaa taas linjoilla kunnolla.


Atlas shrugged.


Takaisin huvitaloon.


Pelin pääsiäismunat eivät ole varsinaisesti piilossa.


Ventrilo Harassment.

Nagito paljastaa sen salasanan. En ollut siihen valmis.



Tuo ei ole mikään mielivaltainen salasana. Sayaka piirsi sen verellään Makoton kylppärin seinään yrittäessään paljastaa murhaajansa. 11037 on LEON ylösalaisin. Ännäkin jäi perinteisesti kesken. Maailma kutistuu taas hiukan. Tämän kieron kertomuksen ensimmäinen murha ja käyntiin tuskin sattumalta pärähtänyt New World Order johdattavat Jabberwockin selviytyjät kohti kotia.

Enää ei ole paljon kerrottavaa. Nagiton testamentin loppuosa pelkistyy inhottavaksi lesotukseksi, jossa arvon mielipuoli väittää tulevansa maailman toivon perustaksi. Häntä tulee ylistää ja kunnioittaa, hänestä tulee levittää sanaa ja pronssipatsaskin pitäisi johonkin nurtsille pystyttää. Nagito Komaeda ei ole enää äärimmäisen onnekas opiskelija. Hän on äärimmäinen toivo. Hänet unohdetaan huomiseen mennessä.









Mahiru yhdistää heti salasanan kakkossaaren rauniorakennukseen. Sehän oli silloin kova juttu, kun hän oli hengissä. Chiaki pyytää kaikkia pitämään kiirettä, sillä vaikka kaiken päättävän keskussaaren vuorokaudet ovat nollassa, diginumerot raksuttavat yhä tunteja, minuutteja ja sekunteja. Tämä on oivallinen hetki jututtaa kaikkia. Kaikkia neljää tietenkin. Muut kun lähtivät edeltä. Jabberwock Islandilta poistutaan yhdessä.


Kai otit siitä valokuvan, ettei unohdu?


Nyt olisi mälsää, jos kuuluisi pum.


Niin just!


Ketkä toiset?!


Kiertoradalle asti.


Nagitoismi saavuttaa lähivuosina valtaisan suosion.

Hyvästelen hotellin, koska minusta jotenkin tuntuu, etten palaa tänne enää koskaan. Nuohoan varmuuden vuoksi kaikki tutkittavat objektit aivan turhaan. No paitsi Mahirun muistomonumentilla on aivan erityinen funktio. Respassa harkitsen hetken aikaa PS Vitani korjauttamista ja astun sitten altaalle, josta Hajime hyppää välittömästi kakkossaarelle. Siellä raikaa Twilight Syndrome: Murder Casesta tuttu 16-bittinen Beautiful Ruin, jonka modernin version tahtiin on tutkittu alkupään saaria. Nyt se kuulostaa lähinnä haikealta. Taivas ja meri ovat dystopisen verenpunaisia ja ilmassa velloo lunta tai tuhkaa. Kierrän saaren ympäri ja huomaan, että kaikki paikat ovat nimettömiä ja enimmäkseen suljettuja. On vain yksi määränpää, ja sinne kävelen seuraavaksi.


Eräät liekit eivät sammu.


Tähän se Akanen kommentti rikkinäisen töllön lyömisestä.


Takaisin koulun penkille.

Kaikki ovatkin jo täällä. Mahiru ei arvosta Kazuichin nössöilyä, Minimaru Mechamaru Nekomaru mölisee pitämään kiirettä, Teruteru kiihottuu Mikanin hepuloinnista, Peko rauhoittelee nuoriherraansa ja johtajamme Togami vannoo listivänsä Ibukin, joka irvailee Hiyokon seurassa hänelle.


Tulevaisuus, duh.


Oletko itse nainen?


OH SHIT I HAVE TO SHIIIIIIIIIIIIIIIT


Thrills, chills, kills on eräs Monokuman ääninäytellyistä vakiorimpsuista.


Teruteru voitaisiin haudata Tupperware-lootaan ja työntää vesille.


Chiaki voi suojella muita, mutta Fuyuhikolle on vain Peko.


Koska olet huijausta, enpä taida sittenkään.


Vanha kunnon Ibuki.


Vanha kunnoton Hiyoko.

Hajime näpyttelee Chiakin pyynnöstä ovikoodin hehkuvaan tulevaisuuteen.



















Haluan takaisin Jabberwock Islandille.  

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................

JABBERWOCK ISLAND, ÄÄRIMMÄINEN SAARI, ON KUOLLUT.