188 - Luku 6, Deadly Life, osa 1

Monta lukua myöhemmin hämmentynyt Hajime havahtuu digitaalis-astraalisessa limbossa, jossa siintää ovi. Viimeksi hän astui siitä luokkaan. Nyt hän astuu siitä…


Tuosta ikkunasta.


KINGDOM HEA-


Ei oikeassa luokassa ole tuolit noin kauniisti rivissä.

…luokkaan. Se ei ole sama luokka, joka luhistui korttitalona Jabberwockin helmeilevälle sannalle. Historia ei toista murmelimaisesti itseään. Parasta olisikin, jos tarina alkaisi alusta. Tässä luokassa Makoto aloitti murhaleikkiuransa ja tässä luokassa Hajime lopettaa murharetkiuransa. Hän ei kuitenkaan käsitä, miten päätyi tänne, koska minkäänlaista yhteyttä Jabberwock Islandiin tai merkillisen kolkkoon oikeussaliin ei ole. Hän olettaa olevansa yhä saarella, vaikkei siinä ole mitään järkeä. Hajime ei sitä nähnyt, mutta saarihan luhistui singulariteettiin. Vai luhistuiko sittenkään?


Olisiko pitänyt sittenkään?


Näyttää Colosseumilta.


Sinä yönä tuli vähän ryypättyä.

Koulun kellot heläjävät ja grafiikkahäiriöinen Monokuma ilmaantuu monitorieetteriin toivottamaan selviytyjät tervetulleiksi Hope’s Peak Academyyn. Matka on ollut pitkä, mutta enää heillä on edessään valmistumiskoe, josta informoidaan lisää liikuntasalissa, tuossa murhamotiivien ja ikävien yllätysten tyyssijassa. Hajime uumoilee kokeen liittyvän kuolemaan.


Selitätkö ensin, mitä äsken tapahtui?


Tehän olette yhä hengissä.

Lähiympäristöäni tarkkailtuani huomaan kaiken olevan ennallaan. Koulun kelloista puuttuvat edelleen viisarit ja ikkunoita peittävät metallilevyt, jotka eivät koputtelusta muuksi muutu. Kamerat seuraavat visusti Hajimea yhä kaikkialle. Vain pulpetilta puuttuu Makoton lukema tervetulokirje.


Kyllähän nuo pidättelivät jo yhden pelin ajan.


Woohoo, viimeinen pehmokuma, täällä siis lymyilit!


Saatanan saatana, olitkin viimeisen setin ensimmäinen! Läpäisyn jälkeen pehmokumaopas käyttöön, kyllä nyt hävettää.


Ei tullut tällaisia, kun Super Poweria tilasin.

Viimeistään käytävälle astuttuani tuntuu kuin kotiin olisi palannut, vaikka Hajime olettaa rakennusta huvitalomaiseksi kammotukseksi. Hope’s Peakin koulusiiven ensimmäisessä kerroksessa on ihan samanlaista kuin ennenkin. No ehkä täällä ei viimeksi levitoinut meskaliinipöllyisiä sykkiviä ja värähteleviä häiriömuodostelmia estämässä pääsyä lähes kaikkialle. Reitti liikuntasaliin on siis sangen suoraviivainen ellei välttämättä halua kiertää kerroksen keskivaiheen aulantapaista kahdesta suunnasta vapauden illuusion vuoksi tai jäädä pyörimään ympyrää level 99:n toivossa. Digitaalinen Usamikin alkaa lähestyä onnellista loppuaan taskussa, mutta annan otuksen kehittyä omaan tahtiinsa. Ei viimeinen luku voi täysin suoraviivaista juonenkuljetusta olla, jos luokassa pehmokumakin luurasi.


Näytti nätimmältä mainosesitteessä.


Return of the lay of the other land.

Hajimea ei pahemmin pelota, kun hän avaa oven liikuntasaliin. Mitä siellä muka voisi olla, urheiluako? Palkintohuonetta ei tietenkään ole enää olemassa käytävän ja salin välissä. Luultavasti poistettiin simulaatiosta muistiongelmien vuoksi.


Tämä on se henki.

Missä normaalissa liikuntasalissa kasvaa puu?

Kaikki muut ovatkin täällä. Kaikki elävät muut. Minulla ei ole aavistustakaan, missä he olivat aiemmin, mutta Monokuman kutsu toi heidät tänne. Juuri kukaan ei usko, että he ovat päätyneet Hope’s Peakiin, ei vaikka karhu siitä livenä kertookin ja masentuu kädenlämpöisestä reaktiosta. Entinen loisto on koulusta kaukana (kukaan ei edes ole siivonnut parketilta futis- tai koripalloa, kaikkea sitä) ja tämä sentään herättää oppilaissa vastakaikua.


Kauhea antikliimaksi, kiitos kysymästä.


Koulu on eräille vankila.


Siksi siis kakkossaaren raunio, hyvä tietää.


Minimaru huutaa, jotta Akanen ei tarvitse.

Monokuma ei jatka aiheesta, kun hän otti nokkiinsa välinpitämättömästä asenteestamme. He ovat vihdoin ja viimein legendaarisessa Hope’s Peak Academyssa eikä tämä tunnu miltään. Viis heistä, sillä ainakin joku on nostalgiasta onnessaan. Jos tämä joku ei ole kukaan meistä eikä Monokuma eikä edes metailumielessä pelaaja, takapiruko siellä nostalgisoi?


Syytä Future Foundationia, joka vei meiltä ne muistot, joiden vuoksi olisimme nostalgiapäissämme.


Kyllähän vanhat maisemat sydäntä lämmittävät.

Fuyuhikoa ei tyhjänpäiväinen paskanjauhanta kiinnosta, sillä heidät on ilmiselvästi viety johonkin… mutta mihin? Sonia muistaa rauniorakennuksen, mutta sen jälkeen lyö tyhjää. Monokuman vastaus ei varsinaisesti auta ollenkaan, sillä olemme parhaillaan hänen luomassaan tilassa jossain oven ja raunion interiöörin välissä. Eli jos Jabberwock Island oli jo itsestään virtuaalitodellisuutta, sijaitsemmeko nyt virtuaalitodellisuuden virtuaalitodellisuudessa?! Kyberotso hykertelee riemuissaan reaktioille, sillä pitäähän valmistumiskokeeseen valmistautumisen olla hauskaa.


Monokuma sylkee vain sonninsontaa.


Ovenkarmiin mahtuu yllättävän paljon.


Vatsa tässä kurnii, pitäisi syödäkin jotain kuvatekstejä laatiessa.


Puolapuujumppaa.

Koe on yksinkertainen eikä edes hengenvaarallinen. Se järjestetään ihan sitä varten, että Monokuma on viisikon tulevaisuudesta huolissaan. Hän ei oikein tiedä, pärjäämmekö suuressa maailmassa, kun emme tiedä siitä mitään. Siksi hän tuumii antavansa meille riittävästi tietoa lopullista päätöstä varten: jäädäkö tänne vaiko lähteä? Akanen ja Kazuichin ei tarvitse pohtia vastausta, mutta Monokuma ei anna valita vielä yhtään mitään. Tarinasta puuttuu yhä päähenkilö(t). Me kun olemme vain statisteja. Ei auta urputtaa. Mitä ihmettä, Future Foundationin perustajatko marssivat paikalle pikapuoliin? Vai jotain hyvin epätoivoista?


Monivalintakoe ja kaksi esseetä monivalintakokeiden mielekkyydestä.


En astu vieraiden namusetien kyytiin, älä huoli.


”You have chosen… poorly.”


Valetaanko täällä terästä myöhemmin?

Monokuma on levittänyt tiedonjyviä maailmasta ympäri oppilaitosta ja vakuuttaa niiden pitävän ehdottomasti paikkansa tai muuten tulee sanomista johtoportaalta. Hän kutsuu tätä seikkailua luokkaretkeksi, jolta jo hitto vieköön tulimme, ja katoaa perinteisesti jättäen oppilaat ymmyrkäisinä keskenään.


Päästä meidät ensin ulos niin näkee paremmin.


Muutenkin vihaavat.


Mihin kuma monostaan pääsisi?

Tämä ei selkeästi vastannut kenenkään odotuksia. Ei Hope’s Peak tällainen voi olla, ei varsinkaan Jabberwock Islandin kyljessä tai sisässä jotenkin lomittain useammassa ulottuvuudessa toisinpäin. Hajimen jo entuudestaan fragmentoitunut maailma muljahtaa jälleen ylösalaisin, kun missään ei ole mitään järkeä, koulussa kaikkein vähiten. Häijy Nagito-takaumakin vaivaa mieltä, kun unelma Hope’s Peakista on murskana. Kenties tänne ei olisikaan kannattanut hakea silloin joskus.


Ovi olikin tähtiportti.


WE HAVE TO GO BACK KAZUICHI


Aina saa pettyä.


Minä yliopistossa eikun siis hetkinen.


Sinunhan piti pysyä kuolleena.


Et nyt ala angstata tai ei päästä täältä koskaan ulos.

Hajimen itsereflektiotrippailu huomataan ja hän palaa todellisuuteen, jossa Akane uhoaa rusikoivansa Monokuman, jonka taustaa ihmetellään. Ei hän voi Future Foundationiinkaan kuulua. Fuyuhikosta alkaa tuntua, että ehkä Tulevaisuuden Perusta on sittenkin heidän puolellaan. World Ender -nimi saattoi olla vain Monokuman juksausta, koska ei se oikein käy järkeen tulevaisuutta luovan järjestön agendassa. Toisaalta Future Foundation ei taida olla pelkkä hyväntekeväisyysjärjestö, sillä sehän heidät saarelle kaappasi. Hajimella käväisee mielessä Chiaki, joka varmasti auttaisi heitä nytkin järjestöjäsenyydestään huolimatta.


Pian koittaa tämän aika, huoli pois.


Yrittäkää nyt päättää.

Murharetken viisikko on kaukana umpikujasta, sillä heillehän juuri annettiin oljenkorreksi luokkaretki, jonka Fuyuhiko tulkitsee tutkimusmatkaksi. Ensimmäistä kertaa heidän ei tarvitse tutkia murhaa vaan tämän kaiken taustoja. Akane ja Minimaru innostuvat, koska he innostuvat kaikesta herkästi. Niitä helkutin vastauksia on pimitetty alusta asti, mutta nyt ne kaikki lymyilevät tyrkyllä valtavan koulun uumenissa. Kazuichi ei niinkään perusta vastauksista, sillä tämä vankeus on pian ohi ja elämä odottaa. Se on kieltämättä kaikilla päällimmäisenä mielessä eikä Hajime tajua, miksi Monokuma edes antoi heille mahdollisuuden jäädä tänne, mutta vapauden saavuttamiseksi totuuden tulee paljastua. Sen vuoksi kymmenkunta on päässyt retkellä hengestään ja globaalilla tasolla miljoonia ellei jopa miljardeja, jos maailmanloppu todellakin on kaiken taustalla.


Emme edes Monokuma-kansiota saaneet.


Kohta roiskuu tulikuuma rooibos.


Kazuichi ei käy enää koskaan saarilla. Tämä on ongelma, koska Japani on saari.


Fuck yeah.


Käytetäänkö tässä kenties vipuäänestystä?

Akane marssii hetimmiten tiehensä, vaikkei pikkuruisessa mielessä mitään liikukaan. Sonia ei olisi huolissaan, sillä kenenkään henki ei enää ole vaakalaudalla. Fuyuhikokin poistuu omilleen, jotta lääniä kartoitetaan sutjakammin joka puolelta opinahjoa. Kazuichi säntää hädissään neitinsä perään ja Hajime jää yksin liikuntasaliin eikä aio kupata siellä kauaa.


Ensimmäisenä meidän tulee etsiä ruumis.


Minimaru turvana.


Opin taas uuden sanonnan, jossa ei ole mitään järkeä.