211 - Island Mode New Game+

Island Mode New Game+: Shot Through the Heart

Eikä siinä kestänyt pitkään pelatessakaan, suunnilleen muutama tunti. Näillä myöhemmillä kerroilla on oikeastaan aika terapeuttista seurata päivien kuluvan hurjaa tahtia ja puuhailla samalla läppärillä ihan jotain muuta, kun Trip Ticket -tapahtumat toistuvat identtisinä ja paras keräilystrategia on usuttaa oppilasjoukko yhteen keräilykohteeseen kerrallaan, kunhan alkuviikkojen aikana on ensin kikkaillut elämää helpottavat työkalut jemmaan. Nähdäkseni paras keino on rakentaa ensin härpäke, jonka avulla uutterat työläiset eivät väsy niin helposti, sitten kaikki esinetuplaajat vapaavalintaisessa järjestyksessä ja lopuksi pari siivoustehostajaa. Sitten ei tarvitse enää koskaan murehtia mistään, kun ryönää kilisee tilille ovista ja ikkunoista eikä Jabberwock Island koskaan päädy ruokottomaan kuntoon.

Keräilyrakentelu oli neitsytmatkaa helpompaa, sillä ykköskierroksen hahmokohtaiset tasothan siirtyvät suoraan tuleville kierroksille eli jos jäi uusavuttomana itkeskelemään ylitsepääsemättömän hankalan Robo-Rabbitin tähtitieteellisiä rakennusvaatimuksia, aina voi yrittää uudestaan. Kun alussa aloitettiin tasoilta 2 ja 3, nyt valtaosa on keräilytasolla 5. Siivousduolla siivoustasot ovatkin jo jostain syystä kuudessa. Huippuhan on ysissä, mutta jälleen kerran saa olla lievästi sanottuna elämätön, jos oppilaiden tasot grindaa tappiin, koska siitä ei palkita mitenkään ja hyötykin on lähinnä marginaalinen. Hahmonkehitys on muutenkin School Modea verkkaisempaa, kun Usami näyttäisi palkitsevan uurastajia satunnaispäivittäin vain parannusesineillä. Monokumahan antoi toisinaan level up -esineitä keräilyyn ja siivoukseen, kun nyt niitä pitää rakennella vaivalloisesti keräilykohteiden harvinaisimmista kamoista. Onpahan jotain puuhailtavaa, kun kaikki tarpeellinen on tehty.

Kaikkia Usamin rakennusprojekteja ei tullut vastaan ykköskierroksella, joten on syytä esitellä kuvina loputkin, jotka arpaonni eteeni työnsi. Missään näistä ei ollut liiemmin haastetta, vaikka aina jännittääkin (eli ei juuri koskaan), kun jotain esinettä pitää rakennella useampi kappale. Tuli esimerkiksi lueskeltua, että suhteellisen aikaisin tuleva Flower Pin x10 on ykköskierroksella melko murhaava haaste, mutta tiedä häntä, jos joillekuille viimeinen projektikin on järkyttävän hankala. Oppisivat pelaamaan. #gitgud Yllättäen viimeinen projekti olikin uudella kierroksella eri, vaikka huvittavasti sain sen kyhäiltyä heti ensimmäisenä keräilypäivänä.


Gore-Tex Aether Pin?


Ne aiemmat Flower Pinit olivat ilmeisesti rumia.




Jab Thrust Pling?


Usami on länsirannikon gangsta.




Useable Vase?


Sinullahan on jo talo!




Mega Monomi?


Melkein oikein.



Keskimääräisesti rakennusprojektit olivat Island Modessa silti melko tylsiä, kun niistä ei edes näytetty minkäänlaista kuvaa ja teki mieli hirttää jänöjussi korvista, kun geneeriset kiitokset irtosivat joka pahuksen kerta. Monokuman varmuuskopiohassuttelussa sentään projektitaululla oli hassunhauskoja töherryksiä piristämässä ja karhunpentele urputti armottomasti valmiista kyhäelmistä. Vastaavasti Robo-Rabbitilla ei ollut loppuhuipennuksessa ratkaisevaa osaa saati arpaa ja muutenkin Island Moden loppuhuipennus jäi puuttumaan, kun School Modessa se suuri yllätys olikin, että Warlockuma oli jatko-osaan johdatteleva taikajänis. Ehkä tyystin toissijaiselta Island Modelta on turha vaatia mitään järin erikoista, kun pelimuotohan on edelleenkin vain tekosyy ystävyyssuhteille ja onhan se kaunista, että porukka pääsee edes kerran hengissä pakoon, mutta ehdin silti pettyä.

Nyt ainakin on luvassa niitä hahmokohtaisia lopetuksia! Niidenhän – ja yhden kultatrophyn – perässä uskaltauduin näille ylimääräisille kierroksille, kun oppilastodistukset on täytetty. Koska School Moden läpäisystä on jo ihan mukavasti aikaa, kertaan lyhyesti, mitä hittoa oikeastaan yhä touhuan tässä ilmeisen päättymättömässä Island Modessa. Jokaisesta valmistuneesta rakennusprojektista saa kourallisen Trip Ticketejä, jotka oikeuttavat privaattisessioon oppilaan kanssa. Kartalta valitaan deittikohde (ja luntataan netistä, mistä oppilas tykkää erityisesti), jossa vietetään oppilaan kanssa aikaa ja ehdotellaan tekemistä. Kolme vaihtoehtoa, kolme variaatiota. Yksi niistä on paras ja siitä saa kokonaisen sydämen. Puolikkailla ei kannata haaskata aikaansa. En minä ainakaan. Kun sydämiä on kerätty kymmenen, voi siirtyä seuraavaan oppilaaseen, sillä Island Moden lopussa nähdään tällöin edellisen oppilaan loppu.


Tuhon devat pääsevät järsimään muinaisia niteitä.

Trip Ticket -sessioihin sisältyy satunnaisena vaihteluna School Modesta tuttu debattimainen minipeli, joka on brändätty uusiksi. Trigger Happy Heartin sijasta sen nimi on nyt Shot Through the Heart, koska Spike Chunsoft arvostaa suurien mangataiteilijoiden tapaan musiikkia, mutta se toimii käytännössä identtisesti. Oppilaalla on käynnissä päänsisäinen dilemma, jonka Hajimen tulee ratkaista joko Affirmation- tai Negation-luodeilla, ja onnistuneesta suorituksesta palkitaan kokonaisella sydämellä. Ja niin edelleen, repeat ad nauseam. Jokaisella Island Mode -kierroksella ehtii nähdä viiden oppilaan lopun ja koska Hajimella on viisitoista ystävää, luvassa on kolme vähemmän jännittävää läpäisykertaa, jotka jätän dokumentoimatta aivan kuten ennenkin.

Oppilaiden Trip Ticket -tarinat käsittelen äärimmäisen tiiviisti kuvina ja loput yksityiskohtaisemmin ja tällä kertaa käyn heidät läpi täysin samassa järjestyksessä kuin todistusvaiheessakin. School Modessahan noudatin sekalaista sukupuolijakaumaa, mutta nyt mennään täysin lempihahmojen ehdoilla, ainakin suunnilleen. Vuorossa siis Gundham, Chiaki, Ibuki, Sonia ja Fuyuhiko.





***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: “This place is dangerous…” & “This is a great place to kill time.”


Kai täällä on ihan oma hylly taikapedoille?




Tunnetut asteikot eivät riitä.


Hallitsen vain merta.




Siellä oli melko autiota.

GUNDHAM TANAKAN LOPPU

Ah, Gundham, eksentristä eläinrakasta onkin ollut ikävä ja vapaa-ajan kohtaamisista muodottoman hulluuden kanssa tuntuu vierähtäneen suuri ikuisuus. Säästän enimmät kehut ja chuunibyou-terminologian lähemmäksi Danganronpa 2 -blogivaiheen loppua, sillä muuten en osaisi keskittyä olennaiseen. Menettelen samoin muidenkin hahmojen kohdalla.

Jään ylilordi on pitänyt Island Modea aivan oikein pelkkänä farssina ja olisi mahtavine voimineen voinut häipyä koska tahansa, mutta Hajimesta tuntuu, että jokin piti suurmiestä aisoissa. Gundham vaikuttaa nolostuneelta selittäessään oppineensa kaikenlaista meidänlaistemme petojen seurassa ja erityisesti Hajime muutti hänen kohtalonsa hänen sielunsa valittuna seuralaisena. Minäkin pidän sinusta.


Olisit päätynyt jumittamaan debug-huoneeseen.


Niin, olet yhä elossa.


Nyt vasta kysyt!

School Moden tapaan Island Moden oppilaslopuissa on monivalintavaihe, jonka ryssimisestä tuskin sakotetaan, mutta minä jo sydämessäni tiesin Gundhamin muuttuneen hirvittävämmäksi, sillä pitäähän häröilijän leikissä pysyä mukana. Gundham innostuu paiskomaan itselleen mahtipontisia mitään tarkoittamattomia arvonimiä, joihin Hajime näyttää jo tottuneen. Itsehän en totu koskaan, kun tulevat puun takaa sarjatykityksellä. Äärimmäisen kasvattajan tulevaisuuden kiintopisteenä ei siinnä multiversumiherruus, sillä hän tyytyy vähempäänkin ja ottaa vastaan rauhaisan elämän devojensa kanssa. Minuakin odottaa taivaspaikka Gundhamin henkilökohtaisessa metahelvetissä ja mitään muuta en voisi tältä elämältä toivoakaan. Meistä tulee vielä kuolemattomia.


Kenen tahansa muun kohdalla tämä olisi loukkaus.


Nyt mitä helvettiä mies.


Suuri ja voimallinen Gundham käy eläinkaupassa.


…DESTROY EVERYTHING.


Olen vain huvittunut.


Mielelläni.


Gundhamkin tiesi tämän maailman olevan harhaa.


Tuhon devat eivät luota pätkääkään.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”This looks like a great spot for napping” & “Let’s sit down for now.”


Nagito saattaisi tietää.




Miksi tekoälyä nukuttaa?


Pätee vain Island Modeen.




Peliä pelaamatta tämä on ilmiselvä Nights into Dreams… -viittaus! 

CHIAKI NANAMIN LOPPU

Vaikka Chiakin todellista taustaa ei paljastetakaan, oppilasvalvojan mietteistä voi osittain lukea, ettei hän tunne kuuluvansa joukkoon, kun kaikki muut ovat lähdössä pois, mutta näin olisi käynyt joka tapauksessa ellei digitytölle rakenneta androidikehoa silkan fanservicen vuoksi. Chiaki tyytyy kysymään käyttäjäpalautetta Jabberwock Islandista. Hajimesta muiden kanssa työskentely oli ihan mukavaa ja kai sitä tuli kasvettuakin. Chiakikin sai nuorena tekoälynä oppia kaikenlaista oikeasta maailmasta Hajimen seurassa (näen esimerkiksi ikivanhan keskustelun lehmästä ja maidosta nykyään täysin uudessa valossa), vaikka hän on yhä kehno eräässä peligenressä, josta oli kauan sitten puhetta ja jota Island Mode tavallaan edustaa. Mikromanageriräpellyksen lisäksi siis.


No en nyt tiiä.


Sitä pitää lyödä massiivisen vahingon vuoksi.


Chiaki ei koskaan läpäissyt Rapelayta.

Deittailu siis yhä kiinnostaa ja Hajime hätkähtää suorasukaisesta tunnepuolen kysymyksestä. Chiaki ei odota vastausta, koska ei osaisi välttämättä reagoida sellaiseen. Luulisi tämän ikäluokan teineillä tulevan vähemmästäkin draamasta ei-kirjaimellisia oikosulkuja. Tiedonjano on silti yhä kyltymätön ja Hajime lupaa opettaa hänelle jatkossakin kaikenlaista enkä edes vihjaile tässä mitään likaisia taka-ajatuksia, kun ei äärimmäinen pelaaja sellaisia ansaitse. Kallistaisin silti Chiakin pelikasettia koska tahansa tai siis.


Anatomian oppikirjaa.


Menen tuonne palmun taakse punastelemaan.


Hajimekin menee.


Syntax error.


Pian Chiaki esittää vaatimuksia kvanttifysiikasta ja Hajime on helisemässä.


Palaan sitten Neo World Programin kaupalliseen versioon.


Chiaki katoaa, jos häntä katsoo sivusta.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”All right, time for some hide-and-seek” & ”I’m bored.”


Ibuki pysyy loitolla Jope Ruonansuun tuotannosta.




Tyttöpöpöjä, yäk yäk.


”That without love, we’re never more than strangers in paradise.”




Ei, olen isäsi.

IBUKI MIODAN LOPPU

Ibukissa on vissiin jotain vialla, koska hän ei halua lähteä pois täältä. Taisi innostua keräilemään. Ibuki innostuu kaikesta. Kuherruskuukautemmekin (jäin levottoman pitkäksi aikaa pohtimaan kenties ensimmäistä kertaa elämässäni, että honeymoonhan kääntyy tosiaankin kirjaimellisesti hunajakuuksi ja kyyhkyläismäinen kuhertelu soittuu idiomaattisesti varsin komiasti) katkeaa ikävästi ja on tavallaan ihan herttaista, että hän pitää satunnaishäröilyntäyteisiä yhteishetkiämme kuherteluna. Aikaa on vietetty yhdessä niin pitkään, että Hajime on oikeutettu jäseneksi. Mutta minkä jäseneksi, Lions-klubinko? Bändin tietenkin, kun on musiikista kyse. Eihän muusikoilla ystäviä tai mielitiettyjä ole; vain kontakteja, jotka osaavat auttavasti Amen Breakin. Ibukin seurassa pääsen vähintäänkin särkemään hotellihuoneita ja tekemään kaikenlaista, mikä ei liity suoranaisesti musiikkiin vaan synnynnäisen rockstaran siihen muuhun hyvin, hyvin levottomaan elämään.


Aina ei saa mitä haluaaaaaaaa.


Elinikäisen.


Voin olla bändärikin.

Audiomimmi vakavoituu tajuttuaan kahjon seuransa olevan kenties liikaa Hajimelle, mutta minäpä suostun ihan Ibukin vuoksi mihin tahansa, kunhan siitä ei päädy kiven sisään. Eikä edes kaduta. Toistaiseksi. Kenties parinkymmenen vuoden päästä eeppisessä perheriidassa voi huutaa, että kasva aikuiseksi, mutta eipä nyt rikota ikuisen nuoruuden illuusiota inhorealismilla, sillä oleellisinta on olla kasvamatta koskaan aikuiseksi. Siksi kai vieläkin kirjoitan tätä blogia.


Ibuki tajusi, ettei Hajimella ole rytmitajua.


Täyttää veroilmoitusta…


Maksaa laskuja…


Joutua velkavank- …Ai mitä? Juu, tehdään vaan.


Vähemmästäkin järkyttyy.


Tästä voi tulla kohtalokasta.


Hukutaan kuitenkin.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”How about some tree climbing?” & ”If we move that statue…”


Ellei muisti pahasti pätki, uusi ilme Sonialta!




Olen Varjo, todellinen hylly.


Decidegation on ihan varmasti oikea sana.




Sonia varmasti löytää polun takaisin Novoseliciin. 

SONIA NEVERMINDIN LOPPU

Hajimen haaremi kasvaa kasvamistaan. Myös Sonia piti suuresti unenomaisesta luokkaretkestä eikä aio unohtaa sitä milloinkaan, mutta vielä on aikaa kuhertelulle. Hän vain toivoo, ettei tärkein ole päässyt Hajimelta unohtumaan, sillä Novoselicin riiteissä keskeisenä elementtinä on kultainen makango, joka tulee nujertaa yhdessä rakkauden tieltä. En usko, että prinsessan kotimaassa välitetään eläinten oikeuksista.


Darling kuulostaa niin keski-ikäiseltä.


Olen luvannut kaikille jotain, joten vähemmästäkin unohtaa.


Madagascar saa vain pronssia.


”Marry me!”

Kun paluu Novoseliciin lopulta koittaa, Sonian tulee palata vapaudesta vastuuntuntoiseksi prinsessaksi pitämään huolta mikrovaltiostaan. Sen hän on hyväksynyt, mutta tältä saarelta hän löysi ikioman sankarinsa (Hajimen ellei se tullut jo ilmiselväksi) eikä ketään tärkeämpää ole eikä tule. Kazuichi taisi siis saada virallisesti pakit, HAH HAH.


Varsinkaan jos siellä on tapahtunut vallankaappaus.


Voin luopua itsestäni.


Parilla kuntotestillä tämä selviää.


Novoselic jää kakkoseksi.


Hajime julistaa Novoselicissä sodan Makedoniaa vastaan.


Tapetaan ne sukupuuttoon, jottei kukaan voi rakastua.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”We need to have popcorn” & ”3-D, huh…”


Tämäkin oikea elokuva, ilmeisesti suurikin hitti.




Fuyuhiko muuttuu kauhukseen pian hipiksi.


Suorat sanat Island Modesta.




Kunhan hengailu ei ole ajanhukkaa.

FUYUHIKO KUZURYUN LOPPU

Äärimmäisen yakuzan kontaktien kautta Hajime saa epäilemättä loputtoman haaremin sukupuolitauteineen, mutta nyt ei puhuta sellaisesta. Kuzuryu-perheen vesa oli valmis listimään kidnappaajansa, mutta lakkasi katkeroitumasta, kun saarella oli oikeastaan ihan nastaa eivätkä muut edes pelänneet häntä, vaikka sukunimi varmasti yleisessä tiedossa olikin. Hajimekin on iloinen, sillä tuskin he olisivat missään muuallakaan tutustuneet toisiinsa. Eikä Fuyuhiko olisi vaivautunut ikätoveriensa kanssa retkelle muutenkaan, mutta tästä lienee hyvä jatkaa uusille retkille, kun käteen jäi mukavia muistoja ja ennen kaikkea veriveljeys.


Future Foundation vapisee.


Pelkäsimme niin hurjasti, että oli pakko olla ystävällinen.


Siviilissä Hajime ei ole velkaa väärille tahoille.


Fuyuhiko ei käy pahemmin ulkona.


Voihan veljet.

Mutta mitä kriminaalien kingpin tarvitsee? Vääristä vaihtoehdoista olisin saanut klaanin perääni enkä muutenkaan viitsinyt ärsyttää asiallista pikkumiestä, joka varmistaisi, ettei kukaan uhoaisi Hajimelle enää koskaan, joten ehdotin urheutta, jota tarvitsee elämässä muuhunkin. Fuyuhiko olikin ollut kovissiskon altavastaajana, mutta nyt hän on yksin klaanin manttelinperijänä jälleenrakentamassa maailmaa eräänlaisena Togamin alamaailman puoliskona. Hajime saa heittää taviselämälleen hyvästit, sillä Fuyuhiko ei unohda kulautettua veljeyskuppia eikä kyllä unohda Hajimekaan. Kenties kuolemme jengisodassa tai huumeratsiassa sitten joskus, mutta ainakin kuolemme ystävinä. Ja Hajime pääsee jatkossa Japanin kaikkien yökerhojen VIP-listoille.


Surmata aiempi bossi neuvostoliittolaisella kukkakedolla.


Vitsi on siis siinä, että Fuyuhiko on pätkä.


Tarvitsee tuohon urakkaan jalkojakin.


Pekoksi Pekon paikalle.


Mikään ei ole kamalampaa kuin olla rikollisen epäsuosiossa.



***********************ISLAND MODEN LOPPU… TAAS**************************