213 - Island Mode New Game+++

Island Mode New Game+++: Repetition Gives This Mode a Bad Name

Viimeistä rundia viedään! Ja parastahan tässä on, ettei Island Modeen tarvitse enää KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN koskea. YES YES YES YES… YES!!! Neljä kertaa – joista kolme New Game plussaa käytännössä täysin identtisiä – oli ihan tarpeeksi ja jos ottaa huomioon sen, että Island Mode on käytännössä School Mode, olen läpäissyt tämän öh… uniikin kokemuksen kahdeksan kertaa. Jos Danganronpa Another Episodeen on tungettu jokin vastaavanlainen Ultra Despair Mode tai jos New Danganronpa V3: Everyone’s New Semester of Killingin ekstrasisältönä on Prison Mode (koska tuon koulu on ilmeisesti vankilamainen) ja joudun keräilemään, rakentelemaan ja siivoamaan ylimääräiset 400 virtuaalipäivää vielä toiset kahdeksan kertaa, huokaisen raskaasti ja kirjoitan niistäkin.

Perusidea on tässä ihan riittävän toimiva, ei siinä mitään, mutta kaikki on nähty ensimmäisellä kierroksella. Seuraavilla kierroksilla Trip Ticket -sessiot toistavat itseään pahemmin kuin keräily – joka sekin toistaa itseään pahasti etäisenkin haasteen kadottua – ja niissä ei ole edes mitään erityistä koettavaa paitsi hahmokohtaiset Shot Through the Heartit ja kolme keskusteluvariaatiota. Kyllä, kaverin voi kiikuttaa kuuteen eri paikkaan ja hänelle voi puhua yhdeksällä eri tavalla, joten dialogipermutaatioita on 6 x 9 x 15 eli 810 (!!!), mutta rajansa dokumentoinnillakin, sillä äärimmäisenä autistina blogaisin Island Modesta tuolla tahdilla vielä ensi vuosikymmenelläkin. Eikä ketään kiinnosta, kaikkein vähiten minua.

Optimaalisesti optimoidulla peliblogaustyylilläkin satunnaisuuden vuoksi sama keskustelu voi ainakin teoriassa tulla kymmenen kertaa putkeen eikä Shot Through the Heartkaan ole itsestäänselvyys. Jouduin parin hahmon kohdalla harrastamaan latailurumbaa, jotta sain minipelit kaikilta dokumentoitua. Onneksi olemassa on ympyränäppäin, jolla keskustelut pikakelataan (erityisesti Usamin yötoivottelut, screw that noise) ja se avittaa keräilyn lisäksi jopa Day n -ruudussa, koska siivouspalkin hupeneminen ei ole erityisen jännittävää informaatiota. Kun Island Moden intronkin pystyy NG+:ssa skippaamaan, Spike Chunsoftkin taitaa tajuta, ettei ketään oikeastaan kiinnosta nähdä tätä kaikkea neljästi. Silti jokaisella oppilaalla on kymmenen sydäntä kerättävänä ja Island Mode on pakko läpäistä neljästi, joten kiusataanko tässä vain pelaajaa? Mikäänhän pakko lisäsisältöön ei ole koskea, mutta aina välillä tulee ihmeteltyä, miksi näin eriskummallinen pelimuoto on ympätty murhamysteerin kylkeen. Jos se on vitsi, ymmärrän sen tavallaan, koska pirulaisilla pelisarjan takana tuntuu olevan yhtä kiero huumorintaju kuin Monokumalla.

Minullahan ei ole mitään kokemusta perinteisistä japanilaisista deittisimuista, mutta uskoisin niidenkin olevan samanlaista sisällötöntä, tyhjänpäiväistä grindausta, joka toistaa itseään loputtomiin, jotta lopussa odottaa matalaresoluutioinen tuhma kuva ja kökösti käännettyä fuck me harder senpai -dialogia. Island Mode pysyy onneksi pääpelin kontekstissa ja hahmoloput ovat riittävän kiva palkinto vaihtoehtotodellisuudessa, jossa kaikilla on kivaa eikä kukaan kuole. Kunpa ne kaikki vain saisi sillä ensimmäisellä NG+:lla auki. Ja kerää kaikki loput -trophy, joka olikin kultaoletukseni sijasta hopeaa (Life’s a Real Beach, hehheh).

Mutta nyt asiaan eli ne loput loput! Kazuichi, Hiyoko, Nagito, Mikan ja Teruteru on tämän päivityksen syy, kaikki muu on toissijaista. Varsinkin Island Mode, tuo School Moden semisti ankeampi klooni.





***


Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”Let’s ride the tank” & ”Let’s look for fuel.”


Onpas Kazuichilla jännän näköistä kakkaa.




Ruma pipo.


On akselirasvan syöminen hiukan kummallista.




Tanks for this information.

KAZUICHI SODAN LOPPU

Luokkaretken päätyttyä Kazuichi ei usko kestävänsä yksinäisyyttä harmaan arjen alkaessa. Hänelle tämä retki oli ainutlaatuinen kokemus ja Hajimekin jaksoi kuunnella hänen juttujaan. No on Kazuichilla paremmat jutut kuin keskimääräisellä Datsuniaan virittävällä amiksella. Hajime muistuttaa, ettei tämä jää välttämättä viimeiseksi retkeksi eikä varsinkaan tällä porukalla. Murharetkijuonessahan selviytyjät jäävät melko varmasti hoivaamaan aivokuolleita ystäviään ja vaikka valtaosa joskus heräisikin, uskon saariseikkailun olleen niin järisyttävä kokemus, ettei tämä jengi hylkää toisiaan. Tosin Nagito saattaa hyvinkin olla yleisessä epäsuosiossa ja murhatut luultavasti kyräilevät murhaajilleen jonkin aikaa.


Yksin kuolleessa maailmassa.


Aina voi stalkkailla Soniaa.


Et edes kertonut Transformers-elokuvien käsikirjoituksia.


Metaforisen maailmanlopun vähättely tässä tarinassa on ironista.


Hope Restoration Program näyttäisi toimivan ongelmitta.

Kazuichi kysäisee, onko hänen unelmansa yhä tuoreessa muistissa. Onhan se, ei Island Moden ensimmäisestä kierroksesta nyt niin pitkä aika ole. Mekaanikko mielii kasata kokoon avaruusaluksen, jota varten hänen tulee oppia paljon uusia asioita. Siinähän se epävarma tulevaisuus mukavasti kuluukin. Kazuichi voi olla äärimmäinen mekaanikko, mutta avaruusaluksen rakentaminen olemattomilla tiedoilla lienee mahdotonta. Valmistipa hän minkä menopelin tahansa, Hajime aikoo tulla kyytiin, kunhan ei joudu kammottavaan kuolonkolariin, mutta eihän kiintiönikkari nyt sentään mitään puolivillaista valmista.


Avaruusalus on Kazuichin lapsi ja tyttöystävä.


Mihin niitä kirjekursseja tarttoo?


Tulevaisuudessahan on lentäviä autoja!


Aseella uhaten pakottaa tällaiseen.


Kazuichin pitäisi osallistua romuralliin todistaakseen kulkuneuvojen ravintoketjua.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”Let’s climb that castle” & ”This place looks like fun.”


Hiyoko riehuu aina Halloweenina puukon kanssa.




Tietämättömyys on taivas.


Vain epätykkään.




Ratkaistaan talouskriisi.

HIYOKO SAIONJIN LOPPU

Kulttuurillisesti nirsoa tanssijaa riepoo koti-ikävä takaisin Japaniin, vaikkei tropiikissa täysin kurjaa ollutkaan. Olihan täällä edes juoksevaa vettä! Hiyokon yllätykseksi Hajime haluaisi nähdä hänen tanssivan joskus eikä minua edes tuomita perverssiksi. Ipana pitää tuon mielessä ihan siksikin, kun Hajime muistuttaa jotakuta.


Kai käyt japanilaisella kuumalla lähteellä ja japanilaisessa kylvyssä?


Ei sitten mitään sylitanssia tai tulee sanomista.


On myönnettävä, ettei toista Hiyokoa ole.


Hajime on liian nuori isäksi.

Perhesuhteita Hiyokon tarinassa sivuttiinkin ja olen kuulemma isämäinen. Kun Hiyokon maailmankuvassa ollaan joko hänen puolellaan tai häntä vastaan, tytön isä oli ainoana hänen puolellaan ja nyt olen vissiin täyttänyt tämän pestin. Hajimen lupauduttua pysymään Hiyokon rinnalla seuraa vuolasta tekoitkua, josta teeskentely tuntuu olevan hyvin kaukana eikä hän aio enää parkua, kun ei sillä kuitenkaan ole mitään vaikutusta. Pikku hippiäinen uhoaa suojelevansa uutta orjaansa ja olen otettu tästä omituisesta kiintymyksestä. Jos Hajimelle tullaan vastedes urputtamaan, usutan vastapuolen kimppuun ärhäkän rasittavan maanvaivan ja kaikki voittavat.


Jos päädymme romanttiseen suhteeseen, isäilystä tulee epäilyttävää.


Hajimen tulee tätä menoa tehdä tarkka aikataulu viettääkseen aikaa kaikkien kanssa tasapuolisesti.


Hämmentävintä itkua pitkään aikaan.


Parempaa kuultavaa kuin vauvojen vollotus.


Nyt haluan nähdä Hiyokon pikkuruiset nyrkit pystyssä suojelemassa Hajimea ryöstäjiltä.


FFFFFFUUUUU-

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”I guess we could go fishing” & ”Let’s split a watermelon.”


Olisi onnekasta, jos sinä kuolisit.




”You fight like a dairy farmer.”


Kopioit replasi Hiyokolta!




Hello darkness my old friend.

NAGITO KOMAEDAN LOPPU

Arvasin oikein tämän pällin jyrkän mielipiteen seesteisen onnellisesta luokkaretkestä, sillä pettymys on karvas. Nagito niin odotti kamppailua elämästä ja kuolemasta eikä tällaista laimeaa loppua, mutta toisaalta hän on hämmentynyt. Tänne joutuminen oli huonointa mahdollista tuuria, joten ollaanko nyt onnenpotkun kynnyksellä? Kun mielipidettä kysytään, käännän veistä haavassa, joita Nagitolle tuli pääpelin puolella melkoisesti. Hajime arvelee Island Moden lopun olevan pelkkää huonoa tuuria. On kieltämättä huonoa tuuria päästä kokemaan tämä kaikki neljästi putkeen, mutta ei minulla ole vaihtoehtoa.


Minäkin odotin vähintään jonkinlaista loppuvideota, sillä ekstravalikosta puuttuu yhä yksi mystinen video!


Vielä ehtii.


Jotenkin Hajime kuulostaa ivalliselta, mikä on paras taktiikka Nagitoa vastaan.


Oli täällä viihtyisämpää kuin jumissa koulun sisällä.


I don’t know on ainoa oikea vastaus Nagiton juttuihin.

Nagito oletti palaavansa saarelta kotiin sinkkiarkussa vailla huolta tuurin eri asteista, mutta nyt hänen täytyy alkaa suhtautua toivoon toisenlaisella tavalla, sillä hän löysi sen sisimmästään Hajimen seurassa vietetyn ajan perusteella. Onko löytynyt toivo siis hyvää tuuria? Ei Nagiton mielestä. Ota hänestä nyt selvää. Hajime uskoo, ettei tappamisesta tai tapetuksi tulemisesta kannata enää höpistä tai tuo Nagiton mädässä sydämessä kytevä abstrakti toivo kaikkoaa. Nagitoa tämä näyttäisi nyppivän, mutta nyt hän on ainakin valmis kysymään, onko Hajimesta hänen ystäväkseen. Hajime ilmeisesti odotti toisenlaista kysymystä ja suostuu. Kerran sitä vain eletään ja voin hyvällä omatunnolla vahtia tuota vaarallista hullua. Ehkä he vielä joskus ymmärtävät toisiaan, vaikka Nagito on suunniteltukin mahdollisimman vaikeaselkoiseksi hyvishahmon antiteesiksi.


Nagiton kannattaisi kokeilla välillä epätoivoa.


Sellainen söötti kasvain.


Aika puhua säästä.


Noin tuima ilme ei ole paras tapa hankkia ystäviä.


Se on synkkä päivä se.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: “The breeze is so nice…” & ”The sky is blue.”


Viiden metrin etäisyydellä.




Tulipas vilunväreitä.


Ongelma on siinä, että välitän muista enemmän.




Mikan on parhaimmillaan sarjamurhaajana.

MIKAN TSUMIKIN LOPPU

Hoitsu oli aluksi aivan kaikesta huolissaan, luultavasti omasta varjostaankin, mutta hän ei halua palata kotiin, koska täällä hänellä on Hajime. Olen lievästi kauhuissani ja juoksisin täysillä karkuun, jos voisin. Mutta ehkä oharit on vähän ilkeä temppu Mikanille, jota tulevaisuus lannistaa. Tuossa tulevaisuudessa juoksisin siis täysillä karkuun piittaamatta hänestä. Olen täydellisen valmis juoksemaan täysillä karkuun, kun Mikanin sairaampi puoli vilauttaa torahampaansa hoitsun pohtiessa, miten pitäisi Hajimensa ruodussa, mutta Hajime ei aio poistua kuvioista. Mikan pahoittelee sekoiluaan, sillä hän vain halusi pitää kiinni hiipuvasta hetkestään normaalina ihmisenä, mutta Hajimesta hän on jo normaali ja tärkeä tyttö.


Kotona Mikan vasta onkin huolissaan, kun pitää laskut maksaa.


Unohdan jo paluumatkalla.


Tarvitaan vain iso piikki selkäytimeen.


Kuten mitata kuumetta.


Salaa haluaminen on ihan oikein.


Ennen häntä pidettiin vain animehahmona.

Varmemmaksi vakuudeksi Hajime pamauttaa menevänsä Mikanin kanssa naimisiin sitten joskus. Jos en olisi nähnyt umpihullua itsekseen kikattavaa kauhuakkaa, olisi protagonistin ele suorastaan ihastuttava, mutta tytön taustan tuntien se on vain kammottava. Enpä viitsi synkistellä liikaa tässä onnellisten loppujen utopiassa, kun Mikan sopertaa olevansa iloinen, sillä mitään tällaista hänelle ei ole koskaan luvattu ja Hajime tuntuu olevan harvinaisen tosissaan. Aivan kuten kaikkien muidenkin Jabberwockin naisten tapauksessa, Hajime pysyy Mikanin poikaystävänä tästä hetkestä ikuisuuteen eikä sairastu psykoottisessa hoivassa koskaan.


Hajime eiiiiiiiiiii.


Maailmanlopun positiivisuus on lähinnä asenteesta kiinni.


Hajime säästyisi kuolemalla keski-ikäisenä.


Hajimella on kädet täynnä.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”Let’s take our clothes off” & ”Let’s fish!”


Luultavasti vain sisäistä verenvuotoa.




Taidan olla lakastunut.


Minut rekrytoidaan pian johonkin salaseuraan.




Tulisi hieno hampurilainen, jos mies ja nainen olisivat tässä sushiyhtälössä päällekkäin.

TERUTERU HANAMURAN LOPPU

Kun Island Moden ehdottomasti viimeisiä hetkiä viedään, ei liene suuri synti toistaa itseään ja kertoa, että kokillakin oli täällä kivaa. Saaren värikkäät asukkaat toivat Teruterun duuniin oman haasteensa, sillä kaikilla on omat safkamieltymyksensä. Akane ja Togami hotkivat kolmensadan oppilaankin edestä ihan mitä tahansa, Hiyokolle kelpaa vain karkki, tuhon devat popsivat demonien sieluja ja niin edelleen. Kurnivien äärimmäisten vatsojen miellyttäminen kuitenkin kasvatti Teruterua työssään ja Hajimen seura oli niin kultaista, että hän kutsuu minut paikkaan, josta Teruterun öh… tarutaru alkoi.


Tarjoilija, keitossani on murha.


Prinsessoillehan ei tunnetusti sovi mikään rahvaan pöperö.


Your cock has grown, too.


Hajime ottaa kaikki avecinsa mukaan, jotta Teruteru voi kihistä kateudesta.

Hajime muistaa kaverinsa kodin toimivan ruokapaikkana, vaikka Teruteru mielellään pitäisi sitä korskeana ravintolana, sillä sen maine on kiirinyt kauas etupäässä sen vuoksi, ettei lähitienoilla ole muutakaan ravintolaa. Puheista käy ilmi, että kokin koti sijaitsee jossain landella, kun taas perinteisemmät juppilesotukset antavat ymmärtää sen sijaitsevan metropolissa kulttuurin kerman keskellä. Teruteru kuitenkin taitaa vain hassutella, sillä hän ei piittaa sijainnista tai sisaruksistaan, mutta äiti on niin rakas, että Hajimen tulee tavata hänet. Isken vielä äitee-Terun, jotta pojalle menee perille, että on tässä maailmassa härskimpiäkin perverssejä. Meninkin sanomaan, sillä Teruteru lupasi kiikuttaa tulevan vaimonsa näytille, joten on hyvinkin mahdollista, että pervokokki keikkuu kumpaankin suuntaan. Tästä ei tule kummoista jättishokkiylläriä Island Moden loppuun.


Kas kun ei Japanese diner.


Turhan pitkä nimi.


Koska pa lähti pois, ma tarvitsee uuden pan.


Ensin pitää päästä eroon lukuisista allergioista.


Kaiken aikaa olin Teruterun narttu!


Koostuu myös nenäverenvuodoista.



*********************ISLAND MODEN LOPULLINEN LOPPU***********************

Se… se loppui. Island Mode vihdoinkin loppui. Mitä minä nyt teen elämälläni?!

Seuraavalla kerralla… Danganronpa 2:n puuttuvat kohtaukset!