212 - Island Mode New Game++

Island Mode New Game++: And Developers Are to Blame

Jos saarimoodin kolmannesta kierroksesta olisi jotain erityisen mielekästä kerrottavaa, kirjoittaisin sen tähän alkuun (hyvä on, aikaa vierähti taas muutama tunti ja keräily oli aavistuksen helpompaa, henkisesti en hämmästyttävästi ole vielä riekaleina, vaikka syytä olisi), mutta koska siitä ei ilmiselvästi ole, siirryn suoraan viiden seuraavan hahmon loppuihin. Tänään estradille astelevat Peko, Nekomaru, Akane, Togami ja Mahiru.





***


Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”Let’s ride the carousel” & ”This place looks fun.”


Pakotetun perspektiivin vuoksi tuolla on korkeutta noin metri.




Täältä asti kukaan ei kuule avunhuutojasi.


Pian tulee miekasta.




Hajime on aina avoin.

PEKO PEKOYAMAN LOPPU

Miekkanaisen henkilökohtaisessa maailmassa vallitsi saarella rauha ja hän eläisi täällä mielellään ikuisesti. Hajimen deittitiedustelu aiheuttaa ankaraa punastelua, mutta Peko ei ole unohtanut unelmaansa. Hän on alkanut päästä hiljalleen eroon nyrjähtäneestä ajatusmaailmastaan pelkkänä työkaluna ja pitää itseään nykyään mielitiettynsä samanarvoisena soturina. Tästä kaikesta kiittäminen on tietenkin Hajimea, jonka avulla hän oppi hymyilemään.


Muiden yakuza-klaanien pahikset eivät jaksaneet uida tänne.


Onhan tässä tullut 50 päivää jahkailtuakin.


Jos Peko selviää aivokuolemastaan hengissä, hänen tulee sokeutua toisesta silmästä.


Peko ei ole vieläkään hoksannut miekkansa olevan se varsinainen työkalu.


Tunnenpa itseni tärkeäksi.

Tänään Hajimen haaremi ei kasva, sillä Peko ei varsinaisesti tunne rakkautta häntä kohtaan, koska Pekolla on yakuzansa. Totuus sattuu, mutta ainakin Pekon tyhjään ystävälistaan tuli juuri täytettä. Hajime lupaa jatkossakin valistaa kendotarta elämässä ja rakkaudessa. Tuskinpa Fuyuhikokaan panee tätä pahakseen, kunhan Hajime ei heidän treffeillään jatkuvasti kuiskuta vinkkejä korvaan.


FRIENDSHIP


”FRIENDZOOOOOOONED!”


Ystäväkirjaan tulee täytettä.


Teini-ikäisenä Hajime tietää kaiken.


Pelkkä ystävyys kaivelee Hajimea hautaan asti.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”All right, let’s pick up the litter” & ”Speaking of parks, the bathroom…”


Itin ja shitin välillä on kaksi kirjainta.




Olen jo varattu.


Shit Through the Heart.




Se yksi vuori on vain tulivuori.

NEKOMARU NIDAIN LOPPU

Olen havainnut oppilaiden mielipiteissä eräänlaista kaavamaisuutta, sillä Nekomarukaan ei löydä luokkaretkestä moitittavaa. Ihmisten kykyjä luotaavana tapauksena megamanageri nautti muiden poikkeuksellisesta seurasta, mutta erityisesti Hajimen tapaaminen oli oikea onnenpotku. Hän ei ehkä tiedä minun olevan maailman lahjakkain yksilö suunnilleen kaikessa, mutta jokin Hajimessa paistaa silti läpi ja minulta vaaditaan vastausta. Tuollaiselle köntykselle ei sanota ei.


”WHAT’S YOUR MAJOR MALFUNCTION, PRIVATE HINATA?!”


Mutta eihän Hajime saa vedettyä ensimmäistäkään leukaa.


En ole töissä Future Foundationilla.


Onpas herkkää.


Half-assed ei kelpaa vastaukseksi.

Taikasana on toivo ja Nekomarun sietääkin olla ylpeä manageroinnistaan, kun arvasi salaperäisen äärimmäisyyden, jota Hajime luonnostaan erittää. Jotain tällaista Nekomarukin kaipaa ja siksi he kykenisivät yhdessä mahdottomaan. Nekomaru mölisee tohkeissaan ”siitä” ja tulevasta treenauksesta ja kohtaloni THE HUGESTina on sinetöity. Opin kaiketi samalla paskomaan kunnolla.


Toivoitko muuta vastausta?


Hiukan vain aivokemiaa sörkittiin.


Jos Mechamaru osaa lentää, suostun.


Mahdoton on tässä kertomuksessa arkipäivää.


Pöytävaraus on jo katettu.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”Let’s swim!” & ”Let’s look for crabs.”


Owarit tyhjentävät järven kerrallaan.




”And I say, hey hey hey hey”


Lyöminen pääsee lähelle.




Akane ei ole kuullut uskonnollisista paastoajista.

AKANE OWARIN LOPPU

Äärimmäinen voimistelija ei ole pahemmin käynyt kouluretkillä, jos urheiluun liittyvää matkailua ei lasketa. Tämä retki oli päämäärältään ihan erilainen eikä enää Akanen tuoreessa muistissa, joten Hajime täydentää häntä toivon sirpaleista, joiden tarkoitus jäi lopulta epämääräiseksi. Island Modessa kenellekään (paitsi ymmärrettävästi Chiakille) ei ole valjennut maailman olevan pelkkää psykoterapiasimulaatiota. Akane arvelee sirpaleiden pointin olleen yhteyksissä, joita ihmiset tarvitsevat. Tai sellaista Hajime hänelle opetti.


Akane ei ole käynyt koulussa eikä retkillä.


Hajime ei ole käynyt ravettamassa.


Työtä kuin Island Mode.


Murharetki muistuttaa toisinaan synkästä olemassaolostaan rinnakkaistodellisuudessa.


Silkkaa sanahelinää.


Joskus pakan tylsinkin veitsi filosofoi.

On yllättävän sympaattista nähdä isokokoisen tytön punastelevan ja änkyttävän, kun mielessä olisi jotain sanottavaa Hajimelle. Ronski rouva on aivan liian kömpelö suoriin rakkaudentunnustuksiin, mutta hän haluaisi puhua jatkossa tyttömäisemmin. Ei se Hajimesta omituista ole. Ääninäyttelijäveteraani Wendee Lee on vetänytkin Akanen roolia keskimääräistä käheämmin (kuulostamatta sentään vuorenpeikkomaiselta Sakuralta), joten en pane pahakseni, mikäli Akane kuulostaa jatkossa Soulcaliburin Xianghualta. Sitä tuskin ihan heti tapahtuu, kun Akane hurjistuu punasteltuaan Hajimen punastelusta ja punasteluketjureaktio jatkuu japsihassuttelusöpöilyn sulaan ytimeen.


…Niin?


Tutturu♩


Tarttuu kuin rutto.


Tämähän päättyy romanttisesti.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”All right, let’s look for treasure!” & ”Shall we study?”


Päädyt syömään sen.




Laihduta, hyvä mies.


Tuolla elopainolla istuisin.




Hajime vain pieraisi.

BYAKUYA TOGAMIN LOPPU

Togami kallistuu miltei sanasta sanaan Gundhamin linjoille tuhahtaessaan täällä haaskatun ajan olleen merkityksetöntä farssia, mutta näinhän oikea Togami todennäköisesti sanoisikin. Äärimmäinen huijari johdattelee Hajimen suoraan kätketyn henkilöllisyytensä pariin, sillä pelkkä vihjailu saa nyt riittää. Henkilö nimeltä Togami aloitti jonakuna toisena ja jatkoi jonakuna toisena ennen togamiutumistaan, mutta missään vaiheessa hän ei ollut materian perässä, sillä vain silkka olemassaolo merkitsee hänelle jotain, sillä hänellä ei ole perhettä tai nimeä eikä olemusta ilman valheita. Hän myöntää valehdelleensa kaikille alusta asti.


No mutta sinun ei tarvinnut säätää päivittäin oppilaita keräilemään ja siivoamaan.


Ei taida olla sukupuolijuttu tällä erää.


Togami on epäjuliste.


Minäkin olin ennen Makoto.


”Assuming appearance control.”


Vain irreaalinen Byakuya Togami.

Hajime ei ole puulla päähän lyöty, sillä hehän puhuivat tästä jo ja hän esitti oman näkökulmansa. Hän tuntee vain tämän Togamin edessään (viimeisen oikeudenkäynnin Togamia ei edelleenkään lasketa Island Moden kontekstissa) ja teeskentely on toissijaista, sillä olipa tämä heppu kuka tai mikä tahansa, Hajime halusi vain tutustua häneen. Huijarille ei ole koskaan kerrottu tällaista ja hän kiittääkin minua hämillään kuulostamatta Togamilta. Kun salaisuus on nyt osittain paljastunut, huijari arvelee häipyvänsä pian kuvioista, mutta ei ihan vielä, sillä saarella hän oli onnellisimmillaan. Hajimen mielestä hänen ei tarvitse kadota ja jättää uusia ystäviään. Siksi huijari aikoo olla olemassa Togamina… enkä olisi yllättynyt, jos hänet nähdäänkin tarinajatkumon kolmososassa aivan toisenlaisessa roolissa.


Halusi ymmärtää pohjatonta ruokahalua.


Muikea hymy näyttäisi olevan.


Muussa tapauksessa hylkäämme sinut.


Huijari on olemassa kaikilla multiversen tasoilla.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”There’s no one here” & ”Let’s climb that statue.”


Tässä esimerkkiä.




Otan tuon konstruktiivisena kritiikkinä.


Osaat myös kehystää niitä.




Vahingossa valitsin väärin.

MAHIRU KOIZUMIN LOPPU

Valokuvaajan suppeahkossa epilogissa punapää päivittelee täällä vietetyn ajan olleen epätodellista. Sellaistahan se virtuaalitodellisuudessa tuppaa kovasti olemaan. Kaikesta huolimatta Mahirulla oli kivaa ja hän toivoo, ettei eräs lupaus ole päässyt Hajimelta unohtumaan. Yksi lupaus on pisara teinidraaman valtameressä, koska lähes jokaiselle on tullut luvattua täällä kaikenlaista, mutta en ole unohtanut Mahirun olevan minulle yhden kameran velkaa. Tyttö lahjoittaa ilomielin omansa kiitollisena juttuseurasta. Ehkäpä valokuvaaminen on pohjimmiltaan yksinäistä puuhaa. Mahirun todistuksessahan tähdennetään, että hän tykkää matkailla yksin.


Yhtä epätodellista kuin se, että olen jo voiton puolella Island Modessa.


Vain kivaa.


Nyt niitä Kodak-hetkiä.


Toivottavasti et ole katkera, että ehdin/viitsin käsitellä sinut vasta nyt.


Mahirun olisi pitänyt kääntää etsin itseensä.

Mahiru muistuttaa, että tulen joka tapauksessa tarvitsemaan omaa kameraa hänen seurassaan. Hajime tajuaa tämän tarkoittavan yhteistä tulevaisuutta, jossa omasta likapyykistä ei tarvitse välittää, jos sietää nalkutusta. Ajoittaisesta pojat ovat tyhmiä -tylytyksestään huolimatta Mahiru kun on saarelaisten joukosta niitä huomaavaisempia. Se olisi päässyt häneltä unohtumaan ellei hän olisi tavannut täällä Hajimea.


Voimme keskustella vain kuvina.


Kuinkas tässä pääsi taas näin käymään?


Nalkutit niin paljon.


Et ollut piilossa.


Ja erityisesti hänen kameraansa.



*******************ISLAND MODEN LOPPU… TAAS KERRAN*********************