214 - Liite I: Danganronpa 2:n [MISSING REEL]

Koska pelien jatko-osissa kaikkea on yleensä enemmän, Danganronpa 2:ssa myös puuttuvia kohtauksia on enemmän, yhteensä kuusi. Trigger Happy Havocissa ekstrakohtauksia oli tasan yksi, sellainen pikkutuhma tyttöjen kylpykohtaus, jota Monokuma antoi tuhmana otsona vakoilla. Kakkosessa bonusskenet on upotettu murharetken alkupuolelle kolmen ensimmäisen luvun varrelle ja ne näkee ja kokee, jos jemmassa on kuusi erityisen kallista lahjaa, jotka saa varmasti Rocketpunchista yhteensä kolmella huntilla tai satunnaispalmusta. Rocketpunchin kamat täytyy joka tapauksessa ostaa sitä kautta ylihintaan, vaikka ne olisi jo palmusta saanutkin, koska tästä palkitaan kovin ivallisella A Fool and His Money… -trophylla.

Koska palmun kammen veivaaminen tai kaikkein hintavimpien lahjojen ostelu kiehtovan tarinan tiimellyksessä ei ole erityisen kehittävää, oletuksena itse kukin näkee lisäsisällön vasta myöhemmillä kierroksilla. Nämä kohtaukset eivät ole suuren juonen kannalta mitenkään oleellisia vaan tarjoavat palasia oppilaiden kallisarvoisista yhteisistä hetkistä, jotka jäisivät ilman Hajimen interventiota joko kulissien taakse tai kokonaan toteutumatta.

Koska puuttuviin kohtauksiin ei voi suoraan hypätä, tässä pitää nähdä hiukan ylimääräistä vaivaa, mutta en pane osittaista kertauskierrosta (vanhoissa luvuissa voi onneksi hypätä kunkin luvun alkuun eli aivan alusta ei tarvitse aloittaa) pahakseni, sillä pääsenpähän muistelemaan menneitä, nauttimaan Island Modea huomattavasti paremmasta kässäristä ja hivuttamaan hiljalleen Hajimen tasokattoa tappiin ja viimeisetkin digilemmikitkin tulee jollain aikataululla kasvattaa. Hajimen tasokatto ei ole ongelma eikä mikään, sillä Island Mode -rundien aikana hän nousi kymmenisen tasoa eli parhaillaan olen peräti tasolla 97!

Lemuria-inkarnaatioiden kanssa on kurjempaa, sillä vaikka tarvitsen kaikki lemmikit -trophyyn vielä kaksi otuksen olomuotoa, tein Island Moden aikana valtavan virheen, sillä Lemuria VI muuttuikin käärmeeksi Hope- ja Despair-mittarien ollessa tasan nollassa. Digievoluutiohan menee Hajimen askeltahdin mukaan biologisesti eriskummallisella kaavalla muna > minipupu > kotilo > ??? ja vain pupuvaiheessa voi vaikuttaa (lahjoilla Hope-positiivisesti, paskaan hukkumalla Despair-negatiivisesti), millainen söpömöykky kotilosta lopulta kuoriutuu. Vitsihän tässä on siis siinä, että kun pupu muuttui kotiloksi joskus Island Modessa, tallensin ja kävin ostamassa kuusi mineraalivettä, jotta saisin mielisteltyä Lemuria VI:n muuttumaan viime tingassa uudeksi otukseksi, mutta silloin en tajunnut, ettei kotilomuodossa voi enää antaa lahjoja. Koska edellinen tallennus oli jossain kaukaisuudessa enkä halunnut haaskata aikaani Island Modessa enempää, annoin olla. Lemuria VI:a odottaa skatologinen kohtalo, sillä kärmesparka on parhaillaan hukkumassa paskaansa itsemurhan partaalla, jotta Lemuria VII voi tulla ripeämmin tilalle. Ovat ne lemmikit ihania. Joutunen joka tapauksessa juoksemaan ympyrää Lemurioiden vuoksi, mutta asia kerrallaan.

Ensimmäinen puuttuva kohtaus tapahtuu ensimmäisessä luvussa ja siihen tarvitaan Replica Sword. Kerrataanpa hiukan tapahtumia, jotta kohtauksille tulee ajallinen konteksti. Luvun alussa on yö ja murharetkeä ja monopetoja ihmeteltyään Hajime palaa mökkiinsä nukkumaan. Aamulla mennään perinteisesti hotelli Miraihin aamiaiselle, mutta nyt seuraa YLLÄTYS! Ei, ensimmäinen puuttuva kohtaus ei käynnisty, mutta sen sijaan tapahtuu jotain odottamatonta, josta en edes tiennyt mitään etukäteen.

Olkoon tämä nollas puuttuva kohtaus, sillä täysin sattumalta kursorikontrollin saatuani päätin tutkailla Hajimen mökin täydellistä pehmokumakokoelmaa. On se kieltämättä upea kylpiessään kuulaassa aamuauringossa. Ihan itse nämä kaikki löysin (siitä tehtaan källistä ei sitten puhuta) ja poimin joka luvusta ja ne kulkivat ajassa taaksepäin tähän porrastettuun hyllyyn. Monokumakin tiedostaa minun seikkailevan vähintään New Game plussalla ilmestyttyään hämmästelemään Hajimen suurenmoista saavutusta. Minut palkitaan karhun KAIKILLA (luulisin) ilmeillä, äänillä ja teksteillä. Mukana näyttäisi olevan yksi ylimääräinenkin. On kuin olisin lotossa voittanut.


Viidessadas kerta.


Kahvitarjoilu!
























Nuo olisivat voineet muuttua sellaiseksi valtavaksi pehmokumaksi.

Semmoista. Häivyn hotellille, jossa kuulen Togamin julistautuvan johtajaksi ja määräävän meidät koolle Jabberwock Parkiin. Kun sinne pitää manuaalisesti talsia, tapaan mökkikolonnan luona Kazuichin, joka on näihin aikoihin juonessa pelkkä hytisevä hermoraunio, joka vain haluaisi pitää hauskaa retkellä ilman murhailua. Hyvin etäisesti muistinkin hänen höpisseen ajat sitten jotain kookosvedestä ja yleisestä chillailusta, joka vastaa hänen mielikuvaansa lomailusta tropiikissa. Hän näki puusta pudonneita kookospähkinöitä, jotka pitäisi jollain ilveellä kammeta auki. Hajimen kerrottua replikamiekastaan hänet kutsutaan rannalle kookospirskeisiin jahka Togami on saanut juttunsa kerrottua. Voin jopa kieltäytyä seurasta, mutta se ei varsinaisesti edistäisi puuttuvien kohtausten näkemistä.


Entä jos ei pidä kookoksesta?


Se halkoo vain replikakookoksia.


Ikään kuin olisi vaihtoehtoja!

En siis voi suoraan hypätä uuteen kohtaukseen, joten siirryn puistoon hoitamaan pakolliset jutut pois alta. Siellä äimistellään puiston keskelle ilmestynyttä aikalaskuripommia ja monolinnun seulaksi ampuman Monomin jälleensyntyä sekä keskustellaan huijarijohtajan johdolla, mikä taho mahtaa olla murharetkestä vastuussa. On oikeastaan terapeuttista tiivistää tarina näin suppeaan pakettiin, vaikka tällä tyylillä blogista tulisikin sekavaa luettavaa. Täältä liuetaan takaisin mökkiin valmistautumaan pelin ensimmäiseen vapaa-aikaan, jota ennen Hajime muistaa, että Kazuichille tuli tosiaan luvattua jotakin.

Kun Hajime ilmestyy alkurannalle, hän ei ole yksin eivätkä Hajime tai Kazuichi ole edes kaksin, sillä Teruterukin on tullut paikalle tuoreiden kookospähkinöiden perässä. Tämä on kokille harvinaista herkkua. En kritisoi pelin kehnoimman henkilön presenssiä, sillä ruutuaika on aina ruutuaikaa ja hänellä se jäi kovin vähäiseksi. Kazuichi kiikuttaa ison kookospähkinän näytille ja kolmikko pohtii, miten kookosvesi saadaan läikkymättä pihalle. Hajimen mielestä miekkamanööveristä voi tulla sotkuinen ja Teruteru käsittelisi kookosta hellemmin.


Are you kitten me?


“These are not the coconuts you’re looking for.”


Housuissasi on.


Johtuu Teruterun seurasta, kun nesteiden läikkyminen lähinnä ällöttää.


Teruteru käyttää vain räjähteitä.

Saamme kutsumattomia vieraita kaksin kappalein, kun Ibukin ja Pekon kävelymatka tuo heidät tänne. Melko… odottamaton voimakaksikko häröilyä ja stoalaista tyyneyttä. Ibukin lisäksi Teruterukin on Pekosta (kookos)pähkinöinä, mutta kendoneiti ei tyhmiä juttuja kuuntele ja ottaa kookosdilemmassa ohjat käsiinsä lainaten humpuukimiekkaani. Ibukin tehtäväksi jää pidellä pähkinää pystyssä ja pojille poimia kirurgisesta viillosta roiskuvat mällit, mutta Pekon taidoilla mikään tuskin menee pieleen.


Ibuki on hyvä imitoimaan täysperävaunurekkaa.


Kylmää kyytiä.


Eiköhän tästäkin aiheesta löydy fanficia.


ROGER ROGER


Olisi parasta, jos menisit tuonne kukkulan taakse.


Kukapa ei Pekoon ihastuisi?


Osuu unissaankin.

Ibukin hätäilystä huolimatta Pekon lyönti osuu ja uppoaa ja biitsillä mehustellaan kookosvettä, joka on juuri niin makoisaa kuin sen digitaalisen representaation sopii olettaa olevan, parempaa kuin kaupan litkut. Vaatimaton sivaltaja ylipuhutaan juomaan itsekin ja viisikolla on mukavampaa kuin kaikilla muilla, jotka eivät älynneet tulla paikalle.


Puuttuva kohtaus #1


Ei ollut pää.


Vissiin katu Honolulun sydämessä, jossa Teruteru tuskin on edes käynyt.


Haaksirikkoutumisen jälkeen voi alkaa maistua pidemmän päälle puulta.


Peko on nyt kookosten vihollinen.


Kukaan muu ei osaa tuhota kookoksia.

Sepä oli kiva sivureissu, melkein parempi kuin koko hemmetin Island Mode. Ei, oli se parempi. …Mutta bonussisältö ei pääty tähän. Toinen puuttuva kohtaus tapahtuu myös ensimmäisessä luvussa ja sitä varten tulee edistää juonta ja pitää hallussaan naisväelle suunnattua An An Aan -muotilehteä. Skippaan ilkimyksenä molemmat vapaa-ajan slotit ja olen jo menossa nukkumaan, kun Monokuma käskee kaikkia kokoontumaan Jabberwock Parkiin. Ai niin juu. Puistossa koetaan karhun ja jäniksen kammottava stand up -esitys, joka toimii aasinsiltana kadonneille muistoille ja pettureille keskuudessamme. Siinä on ihan tarpeeksi miettimistä yön yli ja pitkälle aamuun.

Kun Hajimen tulee aamulla siirtyä jälleen kerran ravintolaan, hotellin pihalla on jos jonkinlaista notkujaa, mutta seuraavan puuttuvan kohtauksen edellytyksenä on Mahiru, jota ei viime yönä nukuttanut. Hän aikookin huvikseen järkätä jälkkäriä ja teetä ja kutsua vain kaikki saaren tytöt (koska pojat ovat hyi yök hyh) pitämään yhteistä hauskaa, mutta hän tarvitsisi reseptejä. Hajime kertoo lehdestään, jossa kuin tilauksesta sattuu olemaan sellaisia, ja saa kiitokseksi kutsun. Enhän minä tietenkään voi kieltäytyä, sillä Hajime voi saada ainutlaatuisissa tyttöbileissä pes- …kakkua. Ja pisteeni Mahirun kriittisissä silmissä nousevat kohisten.


Me äijät pidetään kuule kaljoitteluninjaleffailta, tytöt älkää vaivautuko REH REH.


Cosmopolitaniin mahtuu kaikenlaista.


Hajime luopuu tuosta vaan tärkeästä informaatiosta.


Level up!

Ensin kuitenkin ravintolareissu pois alta. Kun Togami kertoi järkkäävänsä bileet, tajusin hänen kuolevan illemmalla. Nyt en pääse näkemään tuota mutkikasta tapahtumaketjua, sillä kyseisen keskustelun jälkeen annetaan loppupäiväksi vapaa-aikaa, jonka alkupuolelle Mahirun ja muiden tyttöjen privaattibileet sijoittuvat.

Hajime luulee tulleensa ravintolaan ensimmäisenä, mutta säpsäyttää Monomin kitisemään, ettei täällä saa olla poikia. Selittelyt seliteltyäni minua ei potkita pois ja Chiaki kertoo kutsuneensa pupunkin paikalle. Pitäähän tekoälyjen pitää täällä yhtä, vaikka kaikki muut piristävästi Monomia dissaavatkin. Jänis onkin parhaimmillaan heittopussina eikä jee jee ystävyys on taikaa -tätinä. Näitä pelin alkupuolen tapahtumia on muutenkin mielenkiintoista seurailla, kun tietää Chiakin olevan pelkkä tekoäly.


Monomi on tyttö, koska hän on vaaleanpunainen.


Tunnen itseni niin erityiseksi.


Monomilla on karvanlähtökausi.

Jälkkärikokkailusta päävastuussa oleva Mahiru sanoo viimeisen sanansa sekä Hajimesta että Monomista ja levoton ruoanlaitto alkaa. Eiköhän satsista jotain irtoa isompaa illanviettoa varten. Aika hyvin Mahiru kyllä safkailunsa ennusti, kun ei ennen Togamin julistusta tiennyt illan suunnitelmista mitään. Ei neitien yhteispotretin aikana tapahtuvassa hassuttelussa mitään kovin erityistä tapahdu, mutta kaikki pääsevät puhumaan jotain hupsua ja hauskanpito on tärkeintä. Ne nuoruuden hiipuvat yhteiset hetket, jotka työntävät useimpien ajatukset sivuun murhailusta edes hetkeksi. Voin vain ihmetellä, puuhaavatko tytöt yleisellä tasolla (siis oikeassa maailmassa) tällaista keskenään, mutta olenpahan kiitollinen, että pääsin tänne asti kuokkimaan enkä edes nolannut itseäni.


Poikien illassa puolet porukasta olisi jo lempattu pihalle.


Täytekakku ikkunasta jonkun niskaan.


Puuttuva kohtaus #2


Nyt tuo korvapuusti on ihan pilalla.


Novoselicissä eletään nyrkin ja hellan välissä.


Onpas kerrassaan viehättävä unelma.


Ja hyvää tulee.


On se vastakkainen sukupuoli kryptinen tapaus.

Feidaus mustaan ja aikaloikka toiseen lukuun, jossa majailee kolmas puuttuva kohtaus! Sen näkeminen ei vaadi kummoista kertausta, sillä se on aivan luvun alkupuolella. Pitää vain kuunnella Nagiton synkkä intromonologi ja talsia hotellille kuuntelemaan apean kansan jälkipuintia ensimmäisestä oikeudenkäynnistä ja saada päämääräksi toisen saaren koluaminen läpikotaisin. Nagitohan on näihin aikoihin Nekomarun ja Kazuichin vangitsemana vanhassa rakennuksessa. Keskustelussa alustetaan myös puuttuvaa kohtausta, sillä Hiyoko löyhkää sonnalle ja kuolemalle ja ipana pillittää peseytymättömyytensä johtuvan konstikkaasta koltustaan. Mahiru lupaa auttaa häntä solmuissa ja heistä tulee lyhytikäisiä ystäviä, kun valokuvaaja kuitenkin tapetaan muutaman päivän kuluttua. On tämä murhatarinan jälleennäkeminen melko synkkää Island Moden pirteyden jälkeen.

Valtaosa väestä levittäytyy saarelle, mutta Mahiru ja Hiyoko jäävät kuppaamaan hotellille, sillä he aikovat käydä yhdessä pesulla. Pelimekaanisesti Mahirulle täytyy puhua, kun mukana on Man’s Nut -esine. Sen nimi ei todellakaan ole pelkkää sattumaa, sillä kolmas puuttuva kohtaus on Hajimen sielunvaellus pimeälle puolelle ja käytännössä soolotoisinto siitä Trigger Happy Havocin ainoasta puuttuvasta kohtauksesta.

Kun neitoset hipsivät hihitellen kastelemaan toisiaan, likainen avatarini kärvistelee tovin itsekseen pyöritellen miehen vertauskuvallista pähkinää ja alkaa hiljalleen seota, kunnes on aika toimia. Voisin tietenkin kritisoida Spike Chunsoftia, kun taas mennään japsihuumoripuolella sieltä, mistä aita on matalin, mutta sikäli kuin tiedän, naisväen pikkutuhman kylpykohtauksen vakoilu on eräänlainen japanilaisen korkeakulttuurin peruspilari eikä siltä voi yleensä missään välttyä.


Kesäloma, ja näin se alkaa.


Miksi eivät Hajimea pese, kysynpä vaan.


Mahirun silmissä Unreliable Hajime.


Pane nyt housut takaisin jalkaan ennen kuin joku näkee.






…Olenko minä nyt Izuru Kamukura?

Olinkin vähän että jaahas, kun eteeni työnnettiin pesuhuonehöyryillä strategisesti rajattua maisemakuvastoa kaikkein pyhimmästä, mutta Agarest: Generations of Warin naurettavan taidekirjan jälkeen tämä oli silti sieltä kesymmästä päästä. …Vaikka Hiyoko onkin teknisesti ottaen ulkomuodoltaan lolipentu.


Teruterun haamu on kaapannut sieluni.

Silti on syytä ja ehdottoman tarpeellista varmuuden vuoksi huomauttaa, että seuraava kuvamateriaali lienee NSFW ja voi sen visuaalisuuden vuoksi huohotuksesta tulla muissakin piireissä sanomista. En silti häveliäisyyden ja nykyajan vastenmielisen mielensäpahoittamisilmapiirin vuoksi jätä sitä näyttämättä, sillä kaikki on dokumentoitava.

Vielä kerran NSFW!


















Nyt helvettiin siitä, Monokuma.














Puuttuva kohtaus #3


Tällaista se on Japanissa.


Lähes yhtä noloa settiä kuin Harry Potterin rinnassa karjuva lemmenleijona sarjan kuudennessa osassa.


Onneksi ei.

Ja puhdasta tulee! Ei tuossa edes kovin paljon tapahdu. Ei edes implikoitua lesboilua (eli nipponiksi yuria), sillä tämä ei ole sellainen peli. Hiyoko on huvittavan innoissaan ja Mahirukin sanoo jotain vähemmän oleellista, mutta suurin huumori tulee Hajimen daijuista reaktioista, jotka hän itsekin tiedostaa. Simulaation hahmokonstruktioissa taitaa olla tänään bugitusta. Onnekkaana paskiaisena Hajime ei edes jää pervoilustaan kiikkiin, mikä on ihan hyväkin juttu, sillä tällaisten tapahtumien pitkityksellä päädytään vain ankaraan myötähäpeään ja kommelluksiin. Nykyisellään tämä on mukavan lyhyt välikohtaus enkä pahoittanut mieltäni.


Lämpimiä muistoja Jabberwock Islandilta.

Viimeiset kolme puuttuvaa kohtausta on ripoteltu suhteellisen lähelle toisiaan kolmanteen lukuun ja ne nähdäkseen tulee nähdä hiukan ylimääräistä kertausvaivaa. Aamun hotellikokoontuminen johtaa kolmannen länkkäriteemaisen saaren tutkimusmatkaan, jonka aikana tapahtui kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin Lemuria VI kuoli pois vähemmän puhtaissa oloissaan (oli jo aikakin!) ja juoksumatkallaan uusiin maisemiin Hajime saavutti tason 99. Hopeatrophy, ding! Sivuhuomiona tasoon 99 vaaditaan 75 750 expaa. Ei, en tiedä kuinka paljon expaa saa per askel tai tutkittu juttu tai käyty keskustelu, mutta tasokaton saavuttaminen ei todellakaan ole mahdoton urakka. Jos pääpelissä tutkii kaiken ja puhuu kaikille ja Island Moden läpäisee neljästi, huipulle vaaditaan käytännössä vain muutama ylimääräinen taso. En ole niin tarkkaan pitänyt silmällä Skill Pointeja, joilla aktivoidaan kykyjä oikeudenkäyntejä varten, mutta tasolla 99 kykypojoja on sopivasti 99. Kaikkia kykyjä ei silti saa samanaikaisesti aktivoitua, koska pisteet loppuvat kesken. Ei kaikilla kyvyillä tietenkään mitään tee ellei ole täysin uusavuton tollo.


LEMURIA VI, ÄÄRIMMÄINEN KÄÄRME, ON KUOLLUT.

Kun saari on tutkittu, väki kokoontuu sairaalaan tapaamaan Pekon teloituksesta ja omista haavoistaan toipuvaa vaiteliasta Fuyuhikoa. Tuon kohtauksen lopussa tarjotaan mahdollisuus puhua yhdelle ja vain yhdelle oppilaalle ennen kuin tarina jatkuu. Neljännen puuttuvan kohtauksen nähdäkseen tulee jututtaa Kazuichia, joka haluaa lähteä Akanen ja Nekomarun perään. Urheilijakaksikko kun rymisteli hetki sitten pois kinasteltuaan kovasti ”siitä.” Kazuichi epäilee intiimiä suhdetta Akanen aistikkaan maanittelun perusteella ja on kahden vaiheilla, sillä hän voi paljastua vakoilusta ja saada useammastakin nyrkistä. Hajime siteeraa R/C 4WD Battler Taro -höpömangaansa, josta Kazuichi inspiroituu ja raahaa horisontista höpisten kaverinsa Akanen mökille, josta kuuluu voihkintaa.


Hankala olla kuulematta.


Teinimanga on täynnä suuria viisauksia.


Kazuichin elämänkatsomus muuttuu täysin.


Ei vaikka sota syttyisi.


Kovasti haukotuttaa.


Tuulen ujellusta.

Kurkistamme ilmeisesti ikkunasta sisään ja…


Puuttuva kohtaus #4

Mitä muutakaan ”se” olisi, hurjaa seksiäkö? No siltä se ainakin Akanen meuhkaamisesta päätellen tuntuu, sillä Nekomaru on äärimmäisenä hierojana (hetkinen nyt, onko hänellä kaksi äärimmäisyyttä?!) taitava näpeistään. Annamme köriläiden möykätä eläimellisesti ja jätämme heidät rauhaan. Vaikka pettymys hieman sanoista läpi paistaakin, Kazuichista horisontit ovat kauniita asioita, vaikkei hän edes tyhmänä amiksena tiedä, mitä horisontti tarkoittaa. Sairaalaan ei enää palata.


Maailman miehekkäin hengityskone.


Caps lockista tunnistaa aidon ja alkuperäisen.


Back atatatatat ya.


Niin kai sitten.


SO COOL

Yön vaihduttua aamuksi on aika työntää alkuun kaksi viimeistä puuttuvaa kohtausta hotellin pihamaalla, jossa roikkuu valtavasti jengiä. Hiyoko on vailla kameraa, jota hän on menossa etsimään Rocketpunchista, mutta säästän häneltä ylimääräisen vaivan, koska matkassa on Toy Camera. Tanssija pyytää tulemaan Titty Typhooniin aamiaisen jälkeen kamera kourassa ja totisesti toivon, ettei minua nolata siellä julkisesti.


Kysy Mahirulta. …Ai niin.


Töistä tänään vapaata.

Ibukilla puolestaan on kurjaa, kun Jabberwock Islandilla ei raikaa musiikki. Olenko muka ainoa, joka kuulee pelin taustamusiikin? Rocketpunchin tarjonta ei kelpaa rockmimmille, joka jää täällä paitsi uusista levyjulkaisuista. Sikäli kuin maailmanlopun aikoihin musiikkia edes julkaistaan. Hajime ei usko Summer Festival Tree -singlensä kelpaavan, mutta Ibuki innostuu levystä. Sekään ei edes haittaa, että se on hänen bändinsä pahimman kilpailijan käsialaa, kun hän hyppäsi sittemmin soolouralle. Ibukilla on jotain metkaa mielessä ja hän pyytää tulemaan illemmalla kauppaan. Tänäänhän on runsaasti säpinää luvassa.


Hmm?


Gregoriaanisten veisujen dubstep-remixejä.


Jos Ibukin bändin nimi on The White Cherries niin en ihmettele.


Ibuki on viisas nainen.


Kiirettä pukkaa. 

Kun aamiaisella on käyty yhdessä läpi kolmossaaren yllätykset, olisi normaalisti luvassa vapaa-aikaa, mutta tässä välissä Hajimea kutsuu musamesta, jossa on Hiyokon lisäksi Ibuki ja Chiaki, jotka ovat jo perillä Hiyokon suunnitelmasta, josta on ilkeämielisyys kaukana. He aikovat pitää täällä musikaalisen muistotilaisuuden Mahirulle. D’awww, en ihan odottanut tällaista, vaikka pitihän se arvata, että parhaan kaverin kuolema kirpaisi Hiyokoa, joka luvun alussa pykäsi hänelle karmivan muistoalttarin. Mahiru kertoi Ibukille haluavansa ottaa hänestä ja Hiyokosta valokuvia elementissään, mutta koska Mahiru on… estynyt, Hajime saa ikuistaa esityksen lelupolaroidille. Chiaki aikoi tulla aluksi pelkästään seuraamaan, mutta löysi varastosta triangelin, jonka kilahtelun tahtiin kelpaa surra poistunutta ystävää.


Koska Hajimea kuvataan ensimmäisen persoonan kuvakulmasta, hän on teknisesti pelin kameramies.


Kuka toi hillon?


Lopussa huomataan, ettei se ollut edes päällä.


Viimeksi Chiaki suri pudotettuaan Crash Bandicootin rotkoon.


Triangeli ei voi olla vaikeaselkoista salatiedettä.

Ibuki hevimöykkää ihan fiiliksissä, Hiyoko tanssii ja Chiaki takoo hiljaa triangelia Hajimen syventyessä kameramiehenä miettimään tulevaisuutta. Ehkäpä kakofoniamme kantautuu Neo World Programin tuntemattomia väyliä pitkin aivokuolleiden ystäviemme alitajuntaan. Tämän Hajime pitää mielessään, sillä he eivät kuolleet täällä turhaan ja ainakin joku pääsee täältä elävänä karkuun. Tosiasiassa Hajime on Titty Typhoonissa tulevien vainajien seurassa, joista kaksi heittää henkensä muutaman päivän kuluttua. En odottanut hassuilta puuttuvilta kohtauksilta surumielisempää pohjavirettä, mutta kyllä tällainenkin kelpaa.


Puuttuva kohtaus #5


Mahiru arvostaa tällaista.


Lallati laa.


Sähköiskut piristävät.


Ultra HD:na.

Viimeinen puuttuva kohtaus tapahtuu päivän vapaa-ajan jälkeen, joten skippaan nuo hetket ja siirryn hämärän laskeuduttua Rocketpunchiin. Ibuki naukuu minut pahvilaatikkojen luokse. Ne ovat täpötäynnä ilotulitteita, sillä Ibuki inspiroitui singlen sanoituksista. Hajimen tehtäväksi jää raahata lootat puolen saaren poikki rannalle, eikä tästä sovi kieltäytyä mikäli mielii nähdä ystäviä sonnustautuneina yukata-kesäpukuihin. Eihän tämä ilotulitus tietenkään jää vain meidän kahden viihteeksi, sillä Ibuki kutsui useimmat paikalle. Vaikka Hajime mariseekin hänelle jätetystä raskaasta työstä, hän talsii yukatat mielessään valoshowsotatantereelle.


Niissä piileskelee sotilaita.


Sky rockets in flight, afternoon delight.


Night’s a beach.


Olenkin aina halunnut nähdä Nekomarun yukatassa.


Hajimehan tsunderoi kunnolla.

Varsinaisesta ilotulituksesta ei ole hurjasti erityistä kerrottavaa irrallisten hauskanpitokommenttien lisäksi, mutta visuaalisesti näyttävänä päätöksenä näille puuttuville kohtauksille se toimii mainiosti. Tämä on kenties viimeinen kaunis hetki ennen epätoivotautia, huvitalon nälkäkidutusta, Jabberwockin pommiuhkaa ja virtuaalitodellisuuden täydellistä luhistumista karmaisevan totuuden paljastuessa murharetken viimeisille selviytyjille.


Puuttuva kohtaus #6


Uuh aah.


Ilotulitteet ovat hella boss.


Sitten kävi vahinko ja Hajime sokeutui.

Seuraavalla kerralla viimeiset lahjat, viimeiset digilemmikit, viimeiset irtotrophyt ja viimeiset Magical Miracle Girl ☆ Monomin kentät! Danganronpa 2:n täydellinen loppu siis lähestyy hurjaa vauhtia, mutta tämä ei tule silti olemaan viimeinen päivitys aiheesta. Vielä kun olisi eräs e-kirja suomentamatta!