90 - School Mode, päivät 2-6 (lahjaspesiaali)

Hommasinkin heti kättelyssä lisää MonoKolikkoja virtuaalikukkaroon, ettei tarvitse myöhemmin murehtia lahjusbudjettia. Chapter Selectistä pääsee halutessaan suoraan kunkin luvun oikeudenkäyntiin, joten valitsin suhteellisen tuoreessa muistissa olleen viidennen, sillä se oli verrattaen melko lyhyt. Onneksi näissä visual noveleissa on yleensä pikakelausmahdollisuus, joka Danganronpan tapauksessa on ympyränäppäin. Tietenkin monivalintavaiheet, debatit sun muut minipelit tulee hoitaa legitisti, mutta kyseessä on vain hidaste. Pari kämmiä tein hätäillessäni, mutta lopulta nettosin vähän päälle 80 kolikkoa ehkä jossain puolessa tunnissa.

Ilahduttavasti pääjuonen syrjähypyt eivät vaikuta mitenkään School Moden etenemiseen eikä MonoKonekaan sotke pakkaa. Siksipä väänsin ekstravalikon kautta lahjakoneen kahvaa noin 80 kertaa, mikä on aivan yhtä kehittävää kuin miltä se kuulostaa. Sainpa sentään trophyn, kun sadan uhkapelikoitoksen rajapyykki tuli vastaan. Laitteen alati paisuva toistoprosentti päätyi huitelemaan jossain 60 %:ssa, mikä tarkoittaa siis sitä, että saan vanhan lahjan tuolla todennäköisyydellä. Jos pelaa useamman kolikon kerralla, prosentin pitäisi pudota, mutta enhän minä nyt vielä semmoista. Nettosin silti tältä sessiolta uusia lahjoja enemmän kuin tarpeeksi School Moden tarpeisiin. …Ja koska lahjat ovat yleisellä tasolla omituisia ja koska saan niistä hassunhauskoja tai epähauskoja kuvatekstejä ja koska dokumentointi on tärkeää, joulu saavuttaa tämän blogin etuajassa. Tai syntymäpäiväni, joka on täysin sattumalta ja suunnittelemattomasti tänään. Tai oli kirjoitushetkellä 12. toukokuuta, kun tämä päivitys saapui Pelit.fihin. Joten… LAHJOJA. Lahjoituksia hyvästä blogista voi jakaa tilille [POISTETTU].


Lipton Yellow Label on jumalten ambrosiaa.


Korppusanastosta kootaan tietenkin… korppus.


Tehty tummaihoisista.


Dynamiitilla lähtee.


Elän reunalla.


Diamond’s Zoles. (olen täällä koko viikon)


Pyhä myös Lemuriassa.


”I BRING THE DESTRUCTION OF OLYMPUS!!!”


Huiviässä.


Emperor’s New Groove.


Empress’ New Boobs.


Kuulostaa vesitetyltä solvaukselta.


Boy Doll, it took twelve years to make.


Genocide Jillille ei anneta.


Seuraavaksi sitten joku mopsinkuonokeinutuoli.


Ai että videopelitkö eivät ole opettavaisia? En edes tiennyt tämän perustuvan todellisuuteen!


”Remember when I said I’d kill you last?”


Tällä isketään Hope’s Peakin lortot.


Tällä Hope’s Peakin lortot iskevät takaisin.


Excalipoor.

LISÄÄ LAHJOJA.


Ammattilaiset nauhoittavat viestinsä takaperin.


Tämän keksijä on aivan turha jätkä.


Nyt jää Yöradio väliin.


”Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull is the most disappointing thing since, well, probably The Phantom Menace.”


Koskaan kuullutkaan.


Kiinalainen Vita-klooni.


Pelaisin.


”Press the Action button to climb up ladders.”


Kuin Tommy Vercettin imperiumi.


Hieno vihta.


I’m gonna let it shine.


Lemuriaan tarjotaan pakettimatkoja.


Monokuman näkee ilmankin.


Tähän jotain Barney-dinosaurus -traumoja.


Aina jotain tällaista.


Tämä yllätys ilmestyi erilaisen jinglen siivittämänä. Olettaisin, ettei tätä saa ennen pääjuonen läpäisyä. Jännittävä video on käytännössä identtinen kuin pääjuonen jättioven avautuminen, mutta tällä kertaa kaikki pelastuvat. Onhan se kaunista.

Ja sitten takaisin harmaaseen arkeen. Kun päivä vaihtuu toiseen, School Modessa siirrytään lähes välittömästi mikromanagerointivalikkoon päivittäistä uurastusta varten, mutta ennen tätä Monokuma saattaa palkita satunnaisella lahjalla tai vaihtoehtoisesti jollakin oppilaalla voi olla hyvä päivä, jolloin hänen hiparinsa nousevat tappiin ja oikealla jalalla herännyttä ympäröi duunivaiheessa vimmainen aura. Nähtävästi nämä bonukset ovat täysin satunnaisia.

Nyt Monokuma palkitsi kahdella esineellä, jotka nostavat hahmon siivoustasoa. Olettaisin, että hahmonkehitys tapahtuu vain esineiden avulla. Tässä alussa hahmojen tasot menevät jotakuinkin siten, että keräilytaso ja siivoustaso on joko 2 tai 3, mutta kenelläkään ei ollut kahta kakkosta tai kahta kolmosta. Siispä heitin siivousesineet Makotolle ja Togamille, jotta sekä keräily että siivous ovat heillä kolmosia. Heti tämän jälkeen kadutti, sillä ehkäpä tässä olisi järkevämpää saada oppilaat erikoistumaan joko keräilyyn tai siivoukseen. Oh well.

Hope’s Peak on yhä melko puhdas, joten passitin koko köörin ympäri koulua louhimaan kuoppia huoneisiin. Jotkut paikat ovat toisia työläämpiä, mikä puolestaan vaikuttaa hiparien hupenemiseen. Esimerkiksi luokkahuone on helppo ja liikuntasali vaikea nakki. Aivan sokkona ei tarvitse työskennellä, sillä joka huoneessa on omat tietyt rojunsa ja varmuuskopioiden kannalta oleelliset huoneet eivät varmasti mene ohi. Tällä kertaa asiaa oli erityisesti kuvisluokkaan. Tästä eteenpäin duunikuvaukset lyhenevät, sillä homman idea ja vitsi lienee selvä.



Kun päivän esineistö on haalittu eikä se vielä läheskään riitä Monokuma Casanovaan, häivyn heruttamaan Kyokoa, sillä olin murhaleikin aikana ehtinyt kaveerata neiti X:n kanssa vain kertaalleen. Teesession ja lahjuksien jälkeen Kyokolla ei ole pahemmin puhuttavaa, mikä ei ollut keskisuurikaan yllätys. Makotosta heidän tulisi keskustella ja tutustua toisiinsa, Kyoko ymmärtää kyllä murhia ehkäisevän pointin, mutta ei oikein luottaisi syvällisempään yhteisymmärrykseen, sillä ainahan Makoto voi pelata omaan pussiinsa jallittaen kaikkia. Siksi Kyoko esittääkin kysymyksen Aoin äärimmäisyydestä.


Ehkä tarinan kirjaversiossa.


Minulla ei ole KGB-kontakteja.


Eipä tätä käy kieltäminen.

Oikean ja triviaalin simppelin vastauksen perusteella typerän avoin Makoto näyttäisi Kyokon mukaan olevan kykenemätön valehtelemaan, mutta Kyoko antaa naiiville sankarille tilaisuuden tiedustella hänen taustojaan. Makoto kysyykin, missä tyttö kävi koulunsa. Kyoko vihjailee asuneensa ulkomailla, muttei oikein osaa itsekään vastata, oliko kyse vaihto-opiskelusta. Vanhempienkin tausta on hämärän peitossa, vaikka Kyokosta tuntuu, että isä oli salaisissa hommissa. Pääjuonenhan puolesta totuus on toisenlainen ja autuaasti unohdettu kaikkien osalta, mutta murhaleikin ollessa käynnissä Kyokon epämääräiset selitykset olisivat herättäneet valtavasti kysymyksiä. Ja kuten tavallista, Kyoko lähtee pois.


Minäkin tietäisin.


Elämän kova korkea koulu.


You lived a broad.


???????


Kyoko Kirigiri, kolmas sivu.



Kolmantena päivänä pitäisi jo keskittyä siivoukseenkin. Lisäksi Tokolla menee lujaa, joten hyödynnän häntä uuvuttavassa musiikkiluokassa. Pakotin murhaleikin murhaajat siivoamaan sillä erotuksella, että Leonin ei tarvinnut siivota. Lasken hänen hirmutekonsa pikemminkin itsepuolustukseksi, koska Sayakalla oli silloin pahat mielessä. Kaikki muut sen sijaan keräävät kamaa, sillä pitäähän sitä testata, kuinka hyvin koulun puhtautta pystyy ylläpitämään muutamalla siivoojalla. Nettosin kivasti kaikenlaista, mutta taltoista on yhä pulaa. Ei mahda mitään. Vielä on aikaa. Mutta onko jaksamista? Pari Monokuman parannusesinettä annoin Makotolle ja Togamille, mutta muut alkavat olla heikossa hapessa. Jännittävää on.



Mutta takaisin Kyokoon. Kaveeraus alkaa heti töykeällä kämmäyksellä, sillä pelin enimmäkseen kirjoitusvirheettömässä dialogissa ryssitään hauskasti, kun Makoton kysymys näyttäisi tulevan Kyokon suusta. Jotain rotia nyt, this guy are sick. Makoto kuitenkin ihmettelee, miten Kyoko voi olla noin rauhallinen ja tunteeton, mutta Kyoko pitää tunteensa itsellään ja kehottaa Makotoakin kokeilemaan. Sankaria ärsyttää ja hän päättää kokeilla kepillä jäätä Kyokon viisastellessa filosofiaansa. Makoton puun takaa jysähtävä Tunguska-möläytys Kyokon söpöstä hymystä saa totisen tytön punastelemaan ja änkyttämään ihan uuden hahmopotretin arvoisesti. Visual novelissa uudet ilmeet ovat aina hieno juttu eikä tätä naamavärkkiä vilahtanut pääjuonessa kertaakaan!


Mitä täällä tapahtuu?


Jotakuinkin.


”I want to fuck you like an animal.”


And he scores!


Ihihi.

Soperrettuaan kavalasta petoksesta Kyoko kokoaa hetimmiten itsensä, jottei voitonriemuinen Makoto päihitä häntä. Makoto tajuaa sentään menneensä vähän liian pitkälle, kunnes Kyoko kääntää asetelman häntä vastaan, sillä eihän Makoto normaalisti noin käyttäytyisi. Makoto jää miettimään, huijattiinko häntä juuri. Kyoko neuvoo häntä pitämään varansa ja poistuu paikalta.


Sellainen setä on Makoto.


Käsikirjoittaja ei tiedä hahmoista mitään.


Kyoko Kirigiri, neljäs sivu. 

Neljäntenä päivänä levätään, sillä eihän tästä muuten mitään tule. Kenelläkään ei ole hyvä päivä eikä Monokuma anna apurahaa. Valtaosa kolmannen valtakunnan työläisistäni vaatii unta, joten keruuvastuu jää Makotolle, Togamille ja Tokolle, jotka saavat levätä sitten seuraavana päivänä. Otin tietoisen riskin enkä siivonnut. Tarvikkeet Casanovaan ovat… öh… casassa. Tosin varmuuskopion pääsee kyhäämään vasta huomenna, sillä minulla on nyt suojaunmätsäämättömät treffit Kyokon kanssa.



Kyoko ymmärtää, mitä Makoto ajaa takaa seurallisuudella, mutta hänen kohdallaan kannattaisi luovuttaa, kun mitään puhuttavaa ei ole. Jos tämä olisi ollut oikea deitti, sieluni olisi murskana. Kyokolla on kokemusta toisiin luottamisesta ja hän johdatteleekin Makotoa oikeaan suuntaan arvuuttelemalla, mitä hän aina pitää. Tiesin jo ennen vaihtoehtoja, että kyse on niistä hanskoista – vaikka en ole koskaan nähnyt Kyokoa missään muussa vaatekokonaisuudessa – ja niinpä Kyoko kertoo hanskojen pysyvän päällä muistutuksena kiintymisen vaaroista. Jossain meni jotain vikaan jonkun vuoksi, Kyoko sai pääjuonessa paljastuneet arpensa, mutta kaikki muut yksityiskohdat pysyvät tavoittamattomissa, sillä hän ei niitä kerro. Tai muista kertoa. Ja kuten tavallista, yksityiskohdilla ei ole Kyokon kohdalla oikeastaan niin merkitystä. Se on vähän kuin koko hahmon pointti.


On minullakin standardit.


Kyokolla voisi periaatteessa olla piilolinssit.


Ei siamilaisesta kaksosesta pidä lähteä pois.

Makoto on kieltämättä vähän pettynyt, kun Kyokosta ei irronnutkaan mitään. Hän kun yritti niin kovasti ja suosiollisella avustuksellani vieläpä perättäisinä päivinä, mikä täyttänee raskauttavat huohotusstalkkerointikriteerit. Kyoko sentään lohduttaa, sillä ei homma ainakaan luottamuksen puutteeseen kariutunut. Puutteesta en sitten tiedä. Hän halusi Makoton ymmärtävän edes jollain tasolla, miksei hän voi avautua itsestään. Kyllä ne arvet ainakin siinä toisessa kertomuksessa näkyvät, mutta silloin olikin tosi kyseessä. Makotoa höynäytetään kunnolla, kun kyllä Kyoko perheenjäsenelle avautuisi ja tyttö täysin vakavissaan kysyy nyyppäpentua perhe-ehdolle. Ainakin Makoto saa kuulla erittäin harvinaislaatuista luonnollista naurua ennen kuin Kyoko toivoo, ettei Makoto muuttuisi. Ehkä äärimmäistä toivoa ei lasketa muutokseksi.


Ei minusta tarvitse perustaa uskontoa.


Mutta minä muistan.


HAHAHA


Viimeinkin tunnustusta.


Kyoko Kirigiri, viimeinen sivu.



Viides päivä alkaa veitsenterällä ja katatonisella paskahalvauksella. En olisi uskonut siivousindikaattorin täydellisen tyrehtymisen olevan näin jännittävää, mutta se oli. Tuosta jos putoaisi hitusenkin, Monokuma luuttuaisi käytäviä perseelläni. Sainpa sentään lohdutuksena heti kättelyssä rakennettua pois alta Monokuma Casanovan, mutta näköjään urakka käsitellään vasta deadline-päivänä eli huomenna. Annan kovassa vedossa olleen Makototogamitokotrion levätä, kun valtaosa kiroaa kovaa kohtaloaan siivoussauvan jatkeena. Loput työnnän louhimaan osittain käymättömiä korpiluokkia.



Kyokon suhteellisen nopeasti kulminoituneen seukkaamisen jälkeen edessä on valinta, jota ei lopulta tarvinnut miettiä kovin kauaa eikä sillä edes ole niin merkitystä muuten kuin ehkä henkilökohtaisten mieltymysten osalta. Uguun ja goottilolitauden voimalla iskin kynteni Hope’s Peakin toiseen koleaan lyyliin, joka saattoi olla murha-aikeidensa osalta hirvittävää pohjasakkaa, mutta nythän kammottavuuksia ei ole tapahtunut. Celesten jälkeen valitsen kyllä jonkun hemmon.

Celestia ”Taeko ’Celeste’ Yasuhiro” ”Alec ’Alec Mikaels’ Mikaels” Ludenberg ottaa uhrilahjani vastaan ja kertoo siinä sivussa täydellisen uhkapelistrategiansa, joka pelkistyy yhteen voimaan: onneen. Sen jännittävän realiteetin edessä taipuu todennäköisyys ja avaruus. On vain hyvää ja huonoa onnea, ja mitä hyvänsä se lopulta onkaan, se on sisäänrakennettua. Kutsuvat sitä kohtaloksi. Celeste kutsuu sitä elämäksi. Ei liene suuri yllätys, kumpi onni hänellä virtaa suonissa. Kalpea murhaaja on tietoinen Makoton äärimmäisyydestä ja aikoo ottaa onnesta joskus mittaa, mutta ei tällä kertaa. Makoto jää yksin tuumimaan onnensa olevan paremminkin huonoa ja painuu pehkuihin.


Huijaa niin helvetisti.


Kuulostaa huijaukselta.


Minulla bugitti.


Ainoa strategia.


Murhaleikissähän se nähtiin.


Celestia Ludenberg, toinen sivu. 

Kuudentena päivänä joku olisi jo haudassa epätoivon akatemiassa, mutta onpa varmuuskopiotehtaallakin suuri päivä, sillä Makoto käy läpi, että mitä siihen Casanovaan nyt tarvittiinkaan. Kyseessä lienee viimeinen mahdollisuus rakentaa robotti, mutta sehän on jo plakkarissa.


Mitä turhia.

Monokuma ulisee aluksi, kuinka ryssimme varmuuskopion, mutta tajuaa sitten sen olevan ihan samanlainen kuin viimeksi. Kaipa se kelpaa, joten saan kahdeksan matkalippua pölyttymään kukkaroon, ja Spike Chunsoftin kaikkivoipa tutoriaali ottaa ohjat muistuttaen, että jos kaikki menee päin helvettiä, School Modessa on New Game+, joka säilyttää keräys- ja siivoustasot. Saapa nähdä, tuleeko tässä ajauduttua umpikujaan, jos onni ei olekaan myötä satunnaisissa tarvikkeissa. Siivousmittarikin kävi pelottavan lähellä nollaa.


Ei mikään kelpaa!


Odotetusti?

Suuri juoni ei edisty, sillä oikeastaan sitä ei ole, mutta enpä jäänyt kaipaamaankaan. Monokuma paiskaa eteemme uuden haasteen, joka menee taatusti ihan pilalle.


Monokuma Hitler?


Suits you, sir!

Viisi vuorokautta ohi, neljäkymmentäviisi jäljellä.

Blogi on nyt kirinyt umpeen Pelit.fin blogiversion tahdin eli tästä eteenpäin päivityksiä tulee maltillisempaan tahtiin!