50 - Luku 4, Daily Life, osa 2

PSA! Danganronpa Another Episode ilmestyy ainakin Amerikassa syksyllä 2015! Lähteenä PlayStationin Twitter. Tämähän merkitsee sitä, että joudun käsittelemään myös tämän pääsarjan eriskummallisen väliosan, jossa teinit tappavat kuulemma aikuisia. Ensin kuitenkin käsittelen kakkososan. Ja sitä ennen ykkösosan loppuun.

…

Toko ei varsinaisesti odota juuri meitä pukuhuoneessa läppärin äärellä, kun hänen Isäntänsä oli käskenyt häntä odottamaan täällä. Kyllä Togami osaa tyhmiä ja mielenvikaisia tyttöjä alistaa. Epätodennäköinen pariskunta on jo kuullut Alter Egon viestin, joten Togami ei enää tänne palaa käskyttämään Tokoa. Siksipä Toko kököttää penkillä ja nurisee, kun muut haluavat hänen siirtyvän. Sitten seuraa äkkipärskähdys ja edessämme on sarjamurhaaja, joka kyllä siirtyy… kunhan Makoto ensin anelee polvillaan.


Jos Tokon juonikaari ei edisty, hän odottanee täällä pelin loppuun asti ja ehkä jatko-osankin yli.


”Oh hi doggie.”


Samperi.


”I used to be a high schooler like you. Then I took scissors in the knee.”


Later a hyper Lemurist.

Ennen nöyryytystä voin jutella kaikille. Kyoko ei puhu minulle valokuvasta eikä mistään muustakaan. Hiro ehdottaa voimankäyttöä Genocide Jilliä kohtaan, kun Hiro on ihan tarpeeksi lirissä muutenkin. Miehen omituiset puheet inhottavat Makotoa. Aoi kinuaa Makotoa panemaan toimeksi eikä Sakura luottaisi Jilliä pitämään lupaustaan siirtymisestä.


Se aiheuttaa syytevyöryn, joka hautaa Lemurian alleen.


Nyt on kyllä lempinimellä paiskattu.

Makoto pyytää Jilliä siirtymään oikein kauniisti Hiron uhotessa vierellä akkakombotuksesta ja vieläpä polvistuu, kun muukaan ei tepsi. Jill hihittelee onnesta, kun Isännän harjoittama hyväksikäyttö ei enää kiehukaan hänen sisällään. Togamin kannattaisi pitää varansa, sillä fragmentoitunut persoona taitaa ainakin jollain tasolla tiedostaa tulleensa alistetuksi. Voin keskustella vielä toistamiseen kaikkien kanssa Jillin astuttua syrjään. Sekopäältä saan hihitystä, Kyokolta en mitään, Hirolta anelukehuja ja Aoi kummastelee Togamin ja Tokon suhdetta, kun taas Sakuran katse on kohdistunut läppäriin.


Hm.


Hiro oppi tällaisen riimittelyn Lemurian pelihallin PaRappa the Rapperista.


Kaunis pyyntö, jossa on sokeria päällä.


Äärettömän häiritsevää monessakin mielessä.

Alteroidulla Chihirolla on ilouutisia, sillä loputkin tiedostot ovat avautuneet. Kyoko käskee tylysti Makoton pois läppärin luota. Hyvä on, kiukuttele sitten. Toisaalta Kyoko kommunikoi viimeksikin tekoälyn kanssa. Makoto vain kaataisi koko koneen. Kyokon kysyttyä löytyneestä datasta saamme kuulla melkoisen kavalasta suunnitelmasta, jonka osaksi olemme tahtomattamme joutuneet, kuten Sakura tajuaakin. Hope’s Peak Academyssa oli tarkoitus eristää oppilaat ja luoda heille kommuuni, jossa he eläisivät elämänsä loppuun asti. Siis vähän kuin Mars One ilman toista planeettaa. Alter Ego kertoo, että tämän koulun hallinto keksi koko suunnitelman. Aoi hämmästelee, että siinähän tapauksessa heidän kidnappauksestaan ei ole vastuussa mikään sekopää tai rikollisjärjestö vaan koulu itse. Toki koulun henkilöstö voi koostua sekopäärikollisista.


”You crack me up, little buddy.”


Ja minähän myös liikun.


Wacon farmilta terkkuja.


Päiväni koulumurmelina.


Moderaattoritkin salaliitossa.

Alter Ego jatkaa. Vaikuttaisi siltä, että tällainen suunnitelma kehiteltiin, koska vuosi sitten tapahtui jotain, jota luonnehdittiin ihmishistorian suurimmaksi, hirveimmäksi ja traagisimmaksi tapahtumaksi. Ison alkukirjaimen Tragedianakin tunnettu järisyttävä mullistus johti oppilaitoksen sulkemiseen. Kyoko tajuaa ja tiivistää tekoälyn sanoman.


Tähän joku hassunhauska kulttuuriviittaus jostain kamalasta flopista. Sanotaan vaikka että Daikatana, ehheh.


”Tonight, a comedian died.”

Mieleeni tulvii vain karmeita ajatuksia. Olisiko kyseessä jonkinasteinen maailmanloppu? Kyseessä kuitenkin on ihmishistorian suurin, hirvein ja traagisin tapahtuma. Miksi muutenkaan Makoton koti näytti videolla olevan pommituksen jäljiltä? Miksi muutenkaan Monokuma ei tuo hupihuoneeseen uusia lehtiä? Miksi muutenkaan emme näe ulkopuolelle, jossa hävitys lankeaa horisonttiin ja taivas on kadonnut iäksi? Ja hetkinen nyt! Tiedelabrassahan Monokuma ilmestyi valehtelemaan aikakoneesta. Samassa keskustelussa hän mainitsi vitsillä nimenomaan Tragedian. Isolla T-kirjaimella. Olemmeko siis irtautuneet ajasta keskelle maailmanlopun nollapistettä? Mitä? Miksi? Pahus.

Aoi ei voi käsittää, miksi Hope’s Peakin henkilöstö haluaisi eristää ketään. Sakuraa kiinnostaa Tragedia. Kyoko nyhtää koneesta lisätietoja, mutta niitä ei ole. Alter Ego tuntee itsensä hyödyttömäksi. Hiro on pettynyt, samaten Kyoko, mutta Alter Egolla on vielä yksi tiedonjyvä. Henkilöstön takapiru ja heidän eristyksensä pääasiallinen instigaattori on mitä ilmeisimmin oppilaitoksen rehtori, josta ei hurjasti lisätietoja iän ja sukupuolen lisäksi heru. Kolmenkympin ehtoopuolella elosteleva mies kyseessä. Tekoäly arvelee, että hän saattaa olla koulussa tälläkin hetkellä.


Duke Nukem Forever julkaistiin ja se oli ihan paska öhöhö öhhöhöh.


Näin melkein kävi vanhan läppärini musiikkikirjastolle!


Eivät edes lemurialaiset pääse Persona 3 FESin The Answerissa puoleenväliin.


Onpas nuori rehtoriksi.

Kyoko hämmästyy tiedosta ihan uuden hämmästyspotretin veroisesti. Aoi kommentoi Monokuman pitäneen itseään rehtorina, mutta takuullahan täällä pitää oikean rehtorinkin olla. Siellä se kakkahousu siemailee viskiä kansliassaan ja hohottaa itsekseen. Hiron mielestä kansliamurto ei ole elinajanodotteen kannalta järkevä ratkaisu, mutta kiukusta kihisevä Kyoko mutisee kyllä keksivänsä keinon rehtorin luokse hinnalla millä hyvänsä. Muutkin kuin minä huomaavat tytön reagoivan aiheeseen kiihkeästi, mutta Kyoko ei osaa selittää tuntemuksiaan. Mitä ihmettä, onko Kyokolla jokin salaperäinen yhteys rehtoriin, jota hän ei satu muistamaan? Heitän villin veikkauksen, joka ei perustu juuri mihinkään, mutta juuri siksi sen on oltava totta: Kyoko Kirigiri on rehtorin tytär. Mitä? Ihan varmasti on!


Tällaisissa peleissä uusi ilme on merkkitapahtuma.


Bearmaster.


Joku saa pian elämänsä selkäsaunan.


Ota nyt hänestä selvää.

Kyoko palaa näpyttelemään, mutta mitään uutta Alter Ego ei osaa tonkia vanhahkosta datasta. Ohjelma haluaisi kuitenkin tietää, missä Celeste, Hifumi ja Ishimaru ovat. Kyoko kertoo vaivautuneen hiljaisuuden langetessa niskaamme. Egoro murjottaa, mutta tuumii, ettei asialle taida mahtaa yhtään mitään. Kyoko kymmensormeilee vielä kiitokset kaikesta ja Alter Ego vaipuu lepotilaan kenties lopullisesti. Aoi tuntee sääliä tekoälyä kohtaan, joka teki kaiken minkä pystyi, mutta Hiro astuu Celesten pitsihameeseen todetessaan, että niinhän tekoälyn pitikin tehdä. Siihen se oli suunniteltu eikä tietokonetta tarvitse aina kiittää, kun sen sammuttaa. Onneksi pelaan enimmäkseen konsolipelejä, jotta minun ei tarvitse edes ajatella mitä PC Master Race tekee turborigeillään, kun maailma ei näe.


Menivät pois.


Eihän tietokonetta kehtaa sulkea, kun sille tulee paha mieli.

Makoto yhtyy Aoiin (hi hi), sillä hän oli ajatellut samansuuntaisesti. Hiro ei aluksi käsitä, miten emme erota ystävää ohjelmasta, mutta Makoto tiesi kyllä koko ajan, että Alter Ego oli vain tietokoneohjelma. Voisi sitä silti pitää ystävänä. Tässä laitoksessa kun ei hurjasti ulkopuolista apua tule. Tai sitten he ovat kieroutumassa seinähulluiksi, joille huonekasvi vastaa rakastajaa. Hiro hiffaa ja filosofoi jotain ystävyyden selviytymisarvosta, jonka hän oli eittämättä lukenut Ultran takasivulta. Kyokon mielestä Alter Egon osa on tässä vaiheessa päättynyt ja siinä se, ja hän saa vielä inttäessäni tekosyyn irvailla Makoton ystävävalinnoista.


Mitä eroa on Lemurialla ja todellisuudella? -Todellisuudessa ei ole Lemuriaa.


Kerro sitten kun keksit jotain.


Niin diippiä, että tuon on oltava Lemurian arkistoista.


Lemuriassakin luotetaan akateemisten lähdeviitteiden eksaktiin luonteeseen.


Kyseenalaistan sinut, HAH!

Sakura vaihtaa puheenaihetta Alter Egon kertomukseen. Hiro ei käsitä tappoleikin pointtia. Itsehän arvelen, ettei se välttämättä ollut eristyksen alkuperäinen ohjelmanumero. Suuri Tragedia herättää laajempaa keskustelua. Kukaan heistä ei muista kuulleensa uutisissa mitään asiasta. Hiron ehdotus edellisten oppilaiden joukkokuolemasta tyrmätään, sillä tokihan tuollainen olisi päässyt vähintään seitsemän uutisiin. Aoi ehdottaa Hope’s Peakin sulkemisen salailua, mikä kuulostaa Sakuran mielestä ainakin jokseenkin mahdolliselta. Hiro innostuu mouhoamaan hallituksesta, mutta Kyoko asettaa heille suunnan, johon ainakin hän pyrkii. Heidän täytyy löytää rehtori ja saada hänet kertomaan kaiken. Sitä ennen he voisivat häipyä täältä. Jill aivastautuu vielä takaisin Tokoksi, joka alkaa hepuloida laiminlyödystä tehtävästään.


Lemurialaiset ovat soluttautuneet hallitukseen.


Se on lopullista nyt.

Siirrymme käytävälle, jossa vastassa on sangen äkämystynyt mono-otso. Hiro muistelee kauhuissaan murtoletkautustaan, mutta ei Monokuma siitä vihoittele. Eikä sekakylvylläkään ole niin merkitystä, vaikka hän hiukan kateellinen onkin.


Johan se punertavalta näyttääkin.


Lemurialaisten chakra on oletusarvoisesti keskellä.

Sen vuoksi rehtorilla keittää yli, että jos hänelle tehdään jotain, hän vastaa tasan samalla mitalla. Parasta muistaa.


Tuon perusteella Monokuman pitäisi toistaa kaikki hänelle puhuttu dialogi.