40 - Luku 3, Deadly Life, osa 2

Tässä vaiheessa panin pelin tauolle ja kiersin spontaanisti solukämppäni kahdesti typerä virne kasvoillani. Sitten palasin tarinan pariin.

Hifumi kummastelee turtana olinpaikkaansa, muistaa katkonaisesti Hope’s Peakin ja kaiken muunkin, näkee tavoittelevan valon, vastaa murhaajansa olevan Yasuhiro ja kuolee pois. Tässä koulussa ei ole sijaa ihmeille, korkeintaan dramaattisille juonenkäänteille.


Kysy Starkeilta.


Hifumi voisi vielä kertoa top 5 animensa.


Hiros never die.


Hifumi Yamada, äärimmäinen fanfic-luoja, on kuollut. Taas.

En minä oikeasti tiedä kuinka realistista tällainen väliaikainen kuolleista nouseminen on. Voi olla, ettei kolmosvasara murskannut Hifumin ihan kaikkia yhdyssiteitä tähän todellisuuteen ja että Aoin kyynel aiheutti Hifumin kehossa jonkinlaisen viimeisen tahdottoman autonomisen reaktion. Voisin kyllä uskoa, että tässä maailmassa riittää ihmeiksi luokiteltavia tarinoita, jossa joku vielä nousee rajan takaa kertomaan, että nyt kuulkaa te pennut jäätte perinnöttömiksi. Mieleeni tulee myös lähinnä jostain Cracked.comin uumenista yömyöhällä luettuja tositarinoita vastikään irronneista päistä, joiden silmät vielä muljahtelevat spastisesti ja suusta livahtaa möreä kiuuu. Samantekevää. Peli perhana kusetti minua nyt kunnolla jopa viisi minuuttia ja olen tyytyväinen, ettei tässä tule onnellisia loppuja. Hifumi on nyt lopullisesti kuollut. Ehkä.


Taikalampussa on nyt jotain vikaa.

Togami tuhahtaa taikakyynelten olevan roskaa eikä Celestellä ole hänen myötätunnottomalle asenteelleen myötätuntoa. Kaikkien rikas ystävä alleviivaa vielä asennettaan tokaisemalla Hifumin palanneen tänne asti vain tarpeettomien viimeisten sanojensa kanssa. Tämähän on taas niin kovin tylsää.


Eiväthän rikkaat itke, sillä heillä on kurtisaaneja sellaiseen.


Menopaluulippu tuli halvemmaksi.

Sakura ja Celeste tarttuvat Hifumin viimeiseen sanaan ja Togaminkin mielestä tämä oikeusjuttu on jo tässä. Makoto miettii olisiko Hirosta todellakin hyökkääjäksi, tuplamurhaajaksi, ruumiiden piilottajaksi ja robocossaajaksi. Uskoisin, että alkaa olla selvää varsinkin hyypiön kanssa kaveerauksen jälkeen, että Hiro voi olla ihan mitä tahansa ja tehdä ihan mitä tahansa. Muistan kyllä Hiron rankat hajoilut. Hän todellakin haluaa ulos täältä.


”I did not hit her, it’s not true! It’s bullshit! I did not hit her! I did nahhhht!”

Togamin mielestä seuraavat toimenpiteet ovat tarpeeksi yksinkertaisia. Syyllinen pitää vain löytää ja oikeudenkäynti sujunee ongelmitta. Niin, ihan kuten ne pari aiempaakin. Makoto psyykkaa itsensä etsivämoodiin ja avaa alustavasti Monokuma-kansion, jonka sisältö on tällä kertaa suppea, kuten Togamikin huomaa. Uhrien nimet, kuolintapa ja maininta aseesta, siinä se. Celesten mielestä tälle on looginen selitys. Tarvitsevatko he faktoja kirjallisessa muodossa? Hehän kuitenkin säntäilivät sinne tänne ja suunnilleen näkivät mitä milloinkin tapahtui, vaikka tiettyjä aukkoja mysteeriin jäikin.


Togamin maneerit ovat suoraan sunnuntaiteatterista.

Sakura ottaa esille erään aukon, jota Makoto ehtii jo veikata Kyokoksi, mutta eiköhän kävelevä kysymysmerkki ilmoittele itsestään sillä kriittisellä superdramaattisella hetkellä, jolloin maailman kohtalo on vaakalaudalla. Ei, Sakura puhuu rikostoverista. Makoto on niin ällistynyt ehdotuksesta, että Monokuma ilmestyy toistamaan hänen ällistyksensä. Celeste vain ihmettelee, mitä rehtori täällä touhuaa, mikä on kyllä ihan hauska juttu sinänsä, kun kaikkien arvostus häntä kohtaan lähentelee nollaa. Monokumahan ilmestyy sporadisesti milloin mihinkin heittämään tyhmiä juttuja tai lisää kysymyksiä tai ihan vaan aukomaan päätään, mutta tällä kertaa karhulla on asiaa.


What would that accomplice?

Monokuma kuuli juttua rikostovereista ja palauttaa heidän kollektiiviseen mieleensä keskustelun ensimmäisen oikeudenkäynnin alusta, kun Togami tenttasi tuomarikarhulta rikostovereiden mustumisesta ja niin edelleen. Jo silloin tuumittiin joukolla, että rikostoveri ei pahistelusta hyödy. Mutta ei mikään sääntö tietenkään sitä kiellä. Eri asia onkin, onko tuollaisessa touhussa mitään järkeä. Sakura kysyy, onko yhteistyökumppaneita liikkeellä tällä kertaa, mutta ei Monokuma aio häiritä millään tavalla heidän tutkimuksiaan. Hän vain teroittaa, että vain mustunut – eli se murhaaja – valmistuu. Rikostoveri ei saa mitään. Paitsi ehkä hyvän mielen ennen kuin muut lynkkaavat. Lopuksi epätoivokuma vielä vahvistaa, että tässä oikeudenkäynnissä heidän tulee selvittää vain mustunut.


Tosi vapaata Monokuman tarkkaillessa. (ja kerrankin sain kuvakaapattua juuri tässä asennossa spinnaavan kukan!)


Mustat ovat semmoisia.


”This is the final battle! Show yourself, our new ruler, the Emperor!”

Monokuman kadotessa Makoto ajattelee, että täällä on siis riehunut vain yksi henkilö. Toisaalta ajattelin, ettei Monokuma missään vaiheessa sanonut mitään siitä, etteikö rikostoveria olisi olemassa. Ääneen Makoto epäilee Kyokon osallisuutta oikeusjuttuun ja muutkin arvelevat samaa. Kunhan tyttö nyt löytyisi jostain antaakseen puolen tunnin seikkaperäisen eksposition tästä kaikesta ja ennen kaikkea itsestään.

Celeste on jo lähtemässä Hiro-jahtiin, mutta Aoilla on mielessä vielä yksi murhaaja: Genocide Jack. Genocide Jill ponkaisee nimensä kuultuaan kenenkään huomaamatta pystyyn ja kaikki saavat slaagin. Jill harmittelee, ettei Isäntä-Togamia löytynyt mistään, joten sarjamurhaaja on siis leikkinyt täällä tajutonta jo jonkin aikaa. Togami ei kommentoi. Jill tivaa kaksijalkaiselta tissieläimeltä perättömiä syytöksiä ja höpisee alibistaan, jonka Togami vahvistaakin. He olivat aamulla yhdessä, halusi stalkattu osapuoli sitä tai ei. Tokoiskun kärsinyt Jill röhnötti tajuttomana, kun ruumiit katosivat eikä Togami jaksa uskoa, että tuollaisella ruumiinrakenteella varustettu tyttö olisi ainakaan saanut reippaasti satakiloista Hifumia mihinkään. Nyt kuitenkin puhutaan vielä parin kerroksen noususta. Ehkä joku Sakura olisi huiskaissut ruumiit kepeästi olalle, mutta ei Sakura voi nyt mitenkään olla syyllinen. Eikä Jill tyhmä ole vaan laskelmoiva pirulainen. Ei hän tappaisi tunnistettuna ketään.


Minustakin Hiro on vastuuntuntoinen nuorukainen.


No hei taas vaihteeksi.


Pidän tästä kestovitsistä.


Jillinä olisin otettu tunnustuksesta.


Nimesi tulee aina alkuteksteissä viimeisenä.

Kun Jill on saanut sen verran ruutuaikaa, ettei kukaan voi hengittää normaalisti, Celeste ehdottaa ruumisvartiota, jotta kukaan ei enää siirtele niitä. Koska Mondo on poissa, Sakura ottaa aisaparikseen Aoin, joka omien sanojensa mukaan ei muutenkaan olisi hyödyksi tutkimuksissa. Makoto miettii vielä totuusluotijahdin kynnyksellä, että alibien puolesta whodunnit olisi selvä, mutta jotenkin hänestä tuntuu, ettei tämä ole niinkään yksinkertaista.


Sen ilmiselvyyttömyyden (sic) ilmiselvyys on ilmiselvästi ilmiselvää.

Eikä se ole sitä minustakaan.