32 - Luku 3, Daily Life, osa 3

Monokuma-teatteriin tulvii jatkuvasti lisää rekvisiittaa. Saa nähdä kuinka täynnä lava on pelin viimeisinä öinä. Tämän yön nonsequiturissa kerrotaan, kuinka Pikku-etuliite lisää termin söpöyttä jopa synkkiinkin asioihin. Nämä näytännöt ovat niin kovin naivistisen häiriintyneitä eivätkä varsinaisesti liity mihinkään, mutta antaa tulla vaan! Ehkä ne ovat osa Makoton asteittaisesti fragmentoituvaa psyykettä.


Särkänniemessähän oli ja ehkä vieläkin on laite nimeltä Pikku Hinaaja, joka on niin väärin kuin olla voi.

Aamu vie ruokasaliin, mutta saan sentään kulkea sinne ihan itse. Käytävällä jututan kuntoilusta virkeitä Aoia ja Sakuraa ja kieltäydyn kohteliaasti treeniseurasta, kun Makotoni murskattaisiin. Hifumikin on suorastaan omituisen positiivisella tuulella. Muut ovatkin jo kokoontuneet ruokasaliin – tai ne harvat muut, sillä läsnä on saman verran sakkia kuin viimeksi: seitsemän. Togami ja sen yhden tytön jompikumpi inkarnaatio ovat luonnollisesti poissa, mutta niin on Ishimarukin. Hiro ja Celeste arvelevat tyypin antaneen kaikelle periksi. Kyoko kertoo Alter Egon toimineen ongelmitta, mutta hän julistaa silti uuden kirjoittamattoman säännön. Tästä eteenpäin ohjelman käytölle tulee myöntää lupa, sillä jos kaikki ramppaisivat sattumanvaraisesti kylpylän pukuhuoneessa, se herättäisi väkisinkin huomiota. Celestestä tuo tuntuu itsestäänselvältä, mutta Kyoko tenttaa yllättäen asiaa Hifumilta, joka reagoi asiaan suorastaan kummallisesti.


Sakura ei nuku koskaan.


Menemmekö leikkimään kaksiselkäistä petoa hihihi?


Harmittavasti frenulum esiintyi jossakin aiemmassa kuvatekstissä, pahus.


Noudatan kaikkia käskyjäsi.


Hifumilla maha kurnii.


Lemurian ainoaa Full Metal Jacket –kopiota pidetään tarkasti vartioidussa kassakaapissa.

Hifumin mahtikäskystä vedämme aamiaisen, ja on tämän luvun vapaa-ajan aika. Aistin tyyntä myrskyn edellä. Sivumennen sanoen huomasin, että oppilailla ei ole loputtomasti uutta moikkausdialogia, sillä törmäsin jo vanhoihin reploihin. Valtaosa kööristä on levittäytynyt kolmoskerrokseen; ainoastaan Hifumi notkuu ruokasalissa. Kauppareissun jälkeen käyn ystävät, murhaajaystävät ja teloitettavat ystävät läpi ja huomaan, että Togamin ja jopa Genocide Jillin kanssa voi kaveerata. Luokkahuoneen Ishimaru-pylväästä sen sijaan ei tällä hetkellä ole iloa. Etsin pitkään Kyokon olinpaikkaa, mutta neiti X olikin ovelassa piilossa tiedelabran megahökötyksen takana. Niin paljon kuin uusien tuttavuuksien hierominen kiehtookin, jatkan edelleen Hiron ja Aoin välillä pallottelua, sillä kyllä jossain vaiheessa jompikumpi ihmissuhde saavuttaa tappinsa ja lukkariini vapautuu aikaa muillekin.


Tässä kohdassa Final Fantasy IX:nsä pelanneet heristävät nyrkkiä eräälle superpallolle.

Tällä kertaa vuorossa on hupihuoneen Hiro, jolle lahjoitan lahjapankkini surrealistista roskaa, joka uppoaa mieheen kuin Suuri Luhistuminen Lemurian mannerlaattaan. Vastineeksi saan huolestunutta vouhotusta, kun Hiro haluaa niin kovasti pois täältä, sillä joku on voinut jo murtautua Hiron kämppään nyysiäkseen kallisarvoiset OOPAt, joihin Hiro on hassannut rahaa epämääräisten väylien kautta. The Orbin suurena fanina tiesin heti mistä akronyymissä on kyse. Makoto kuulee Out Of Place Artifactien olevan historiallista kamaa, jonka ei pitäisi olla peräisin löytöpaikasta. Hiron määritelmän perusteella eteläamerikkalaiset geoglyfitkin olisivat OOPAia (sic). Tiesin kyllä heti, että hän puhui Nazcan linjoista, joita ne Greenpeacen riemuidiootit kävivät joulukuussa vähän tärvelemässä. Hiro ylpeilee, että aidot OOPAt lymyilevät hänellä. Tietenkin ne ovat aitoja, kun ne on hommattu netistä. Makoto tietää sen verran lukemansa perusteella, että OOPAille (sic) on useimmiten luonnollinen selitys, mutta Hiron mielestä olen ihan tyhmä, sillä hallitus on iskenyt tähänkin kyntensä ja jotenkin alienitkin ovat sotkussa mukana. Makoto jättää hänet rauhaan ja rakoileva ystävyytemme on taas kerran syvempi. Mutta ei suinkaan lopussa vielä. Helvetti sentään.


Minähän sanoin, että Lemuria hakee vielä joskus omansa takaisin.


Lemuriassa akronyymi tarkoittaa Oivallista Orgasmia Pyhimyksen Aivoihin.


Kristallikalloja kuljettanut bagdadpatterikäyttöinen kultalentokone putosi kerran Lemurian keskuskalderaan.


Koska Lemuria katosi tältä astraalitasolta lukuisten luonnonmullistusten epätodennäköiseen yhtäaikaisuuteen, yksi näistä oli asteroidiekstinktio.


There’s a Lemurian born every minute.


En sano niiden olleen lemurialaisia, mutta ne olivat lemurialaisia.


Yasuhiro Hagakure, kuudes sivu

Olisi Makotolla varmaan teknisesti aikaa vielä toisellekin kaveeraukselle, mutta ovikello ei odota. Kaikista tämän vankilamaailman rajoittuneen väkiluvun ihmisistä oven tuolla puolen on juuri Ishimaru, jonka ilme on edelleen pitkäksi venähtäneen lanisession jäljiltä. Oppilaanraunio on jotain kautta saanut kuulla Chihirosta, muttei oikein käsitä sen enempää eikä Makoto edes yritä alkaa kertoa hänelle tekoälyohjelmasta. Ishimaru takeltelee kuitenkin haluavansa nähdä ja puhua Chihirolle. Makoto muistaa kyllä tiukan vahtitädin, mutta ei oikein näe vaihtoehtoa.


Miten tämän nyt sanoisi hienotunteisesti.


Mutta voin kyllä heilutella käsiäni kovasti.

Käytävällä ensimmäinen näkemäni asia on Kyoko, jolle jutteleminen on juuri nyt melkoisen vaivaannuttavaa, mutta emme sentään kärähdä, vaikka Makoto valehtelee Celesteä kehnommin. Genocide Jillkin päivystää asuntolan keskusaukiolla heittäen mielenvikaista homoläppää Makotosta ja Ishimarusta. Jill tivaa vielä Togamin olinpaikkaa ja näköjään tyyppi ei ole kuolemassa ihan heti, kun tämä persoona on perinyt Tokolta ihastumisen. Makoto melkein säälii Togamia.


En mene Ishimarun kanssa pukuhuoneeseen, kuinka niin?


Hän on yksin minun.


Näin käy kaikille.

Pukuhuoneessa selitän Ishimarulle lokeroläppäristä ja Alter Egosta ja joudun näpyttelemään viestin hänen puolestaan. Ishimaru haluaa vain tietää vihaako Chihiro Mondoa ja häntä, kun hän ei kyennyt pysäyttämään Mondoa. Alter Ego tulkitsee kirjoittajan luulevan olevan Isännän kuolemasta vastuussa ja pyytää vain häntä ja heitä kaikkia elämään kuolleidenkin edestä ja pakenemaan täältä. Ohjelma arvaa pian kysyjän Ishimaruksi, sillä Isäntä oli kertonut saunamiesten läheisistä väleistä.


”I… told you… not to take… the stairs… bro…”


Vai että kaikki meistä selviytyvät, HAH!

Ruutu sammuu hetkeksi ja tilalle ilmestyy Mondon Ego-versio, joka alkaa uhota Ishimarulle järkeä päähän tavalla, jonka vain äijät tietävät. Chihiro palaa hetkeksi kertomaan Mondo-simulaatiosta, jonka luulisi auttavan Ishimarun hajoiluun, mutta tälläpä on aivan päinvastainen vaikutus. …Sillä kun Mondo palaa takaisin raivoamaan hemmoa hilaamaan päänsä perseestä, Ishimaru alkaa naureskella lievä hullunkiilto silmissä.


Vähän vain litistyn.


Ei ollut edes 3D-kiihdytetty simulaatio.

Jotain meni selkeästi perille tai ainakin niin syvälle ajukoppaan, että jotain sisällä napsahti lopullisesti, sillä valoefektit siivittävät Ishimarun muodonmuutosta, kun hajonnut mies mölisee kuin dragonball-sankari tuulitunnelissa. Ishimarun hiukset muuttuvat mustista valkoisiksi ja silmissä roihuaa tuli, kun ikihemmoisuus on täyttänyt tämän henkilön, joka ei enää nimeään huoli. Läpeensä seinäkello Ishimaru ölisee tyrmistyneelle Makotolle olevansa ihan kunnossa ja täynnä taistelutarmoa ja kiroilee kuin Cornetto-trilogian ekstraklippien vesitetyissä manauskoosteissa. Uuden Ishimarun uusi mondoisa Minä säntää ulvoen tiehensä eikä Makoto ehdi edes lähteä perään ennen kuin Kyoko marssii paikalle häntä sättimään. Painun kiltisti ulos ennen kuin aiheutan lisää ongelmia.







No moi.

Ai kun kiva. Nyt tässä talossa on kaksi seonnutta, jos Monokumaa ei lasketa.