52 - Luku 4, Daily Life, osa 4

 
Kuultiin jo.

Monokuma ei tehnyt julkistuksesta suurta numeroa, mutta sen vaikutukset ovat sitäkin ilmeisemmät. Hiro ei usko korviaan, Togami on heti yhden miehen lynkkausseurue, Aoista tämä ei voi olla mahdollista ja Sakura on hiljaa. Monokuma mainitsee vielä vakoojalleen lupauksesta, josta kannattaisi pitää kiinni tai muuten panttivangille käy ohraisesti. Muuta kerrottavaa ei olekaan. Sakuralle he voivat hänen puolestaan tehdä mitä lystäävät. Hän jättää meidät riitelemään keskenään Makoton tajutessa, mistä Monokuma oli heitä eilen varoittanut. Tai oikeammin Sakuraa.


Jos nuo kaikki tekisi yhtäaikaisesti?


BETRAYAL

Kun suurin osa muista on liian epäuskoisia sisäistämään kuultua, Kyoko vahvistaa asian Sakuralta, joka on pahoillaan, kun ei puhunut asiasta aiemmin. Toko syyttää Sakuraa valehtelusta, kun Aoi etsii epätoivoisesti jotain syytä Sakuran tekoon. Makoto asettuu Aoin kannalle, sillä Sakura oli pakotettu tähän. Hän kertoo liikuntasalissa näkemästään tappelusta, jossa hän kuuli Sakuran vaihtaneen puolta, vastustavansa karhua.


Olisihan se hienoa, jos heti pelin alussa Sakura sanoisi joo olen muuten vakooja.


Työskentelee lemurialaisillekin.


Onko Sakura robotti?!


Aika passiivista taistelua.


”Having sworn fealty, must I spend my life in servitude?”

Togami irvailee, että nythän Sakuraan voi luottaa täysin ja pitää tuollaista ajattelutapaa naurettavana. Kyseessä olisi aivan hyvin voinut olla tuplahämäys. Tai sitten tripla- tai quadruplahämäys, jossa Sakura työskenteleekin hallitukselle olematta kenenkään puolella kuin steroidipumpattu Revolver Ocelot. Togami pitää kovin epäilyttävänä, ettei Sakura osaa kertoa heidän piinaajansa henkilöllisyyttä ja jatkaa privaatti-inkvisitiotaan. Aoi voi pitää sillä välin turpansa ummessa.


She was such a tool.


Uskotaan nyt sitten.


Nostaa rautaa salilla.

Sakura kertoo Togamin tivattua käskynään olleen tappaa joku ystävistään. Aoi jatkaa treenikaverinsa puolustamista, kun muut eivät suostu kuuntelemaan. Sakura ottaa kuitenkin teostaan täyden vastuun, sillä hän aikoo hävittää takapirun henkensäkin uhalla. Hän pahoittelee salailuaan Aoille, kun ei tiennyt uskoutuako tälle. Sakura pyytää vielä kerran anteeksi ja poistuu jäyhästi paikalta.


Helppoahan se tuolla hahmobuildilla olisi.


Paitsi kännissä läpällä.


Kuten sinulla on Genocide Jill.


Sakura ottanut ISISiltä oppinsa.


Sukupuolen paljastaminen on vakava asia.

Yökuulutuksen jälkeen Togami toteaa, että eiköhän mennä nukkumaan. Aoi aloittaa vielä Sakurasta, joka on Togamin mukaan vihollinen ja siinä se. Ei Aoi edes tuntenut häntä. Kyokokin on Togamin kannalla siinä mielessä, että puhuminen ei helpota tilannetta. Asiasta voidaan jatkaa kyllä huomenna, kunhan ensin ollaan rauhoituttu yön yli. Ainakin yleinen mieliala on Makoton pään sisällä ihan pilalla, joten kenties Monokuma tähän pyrkiikin. Mitäpä motiivilla itsessään tekee, kun eripuran mätä siemen on lävähtänyt löyhkäämään keskuuteemme?


Eipä!


Ei naisten kehonrakennusta ymmärretä.


Kyllä äiti.

Ennen nukahtamistaan Makoto vielä miettii keinoa pelastaa Sakura, joka on näillä näkymin kovaa vauhtia joutumassa uhriksi tai lähtemässä kyynärpäärynnäkköön kohti rehtorin kansliaa. Jos pitäisi hatusta heittää mahdollinen loppuluvun skenaario niin joku myrkyttää Sakuran feikatulla protskudrinkillä. Se joku voisi aivan hyvin olla Togami. Joku ovi myös murretaan, koska sääntölisäyksiä tuskin tulee, jos niille ei löydy käyttöä.

Mutta eipä mennä asioiden edelle, sillä yöllä teatterissa kerrotaan, että ihmiset haluavat aina joskus tehdä asioita toisin, jos jokin seikka alkaakin kaduttaa. Monokumapa ei kadu mitään, kun hän on karhu. Juu, niin, aivan. Tärkeää on. Tosin esitys lienee vertauskuvaa Sakuran tempauksesta, johon ei liity seitsemänsadan kilon painoja.


Kunpa en olisi aloittanut tätä blogia eikun.

Ruokasalimatkalla karkotan happaman Kyokon pois, kun hyvät huomenet eivät kelpaakaan. En ole tainnut vielä ehtiä kertoa hänelle, että Sakura oli juuri se seikka, josta en voinut hatarin perustein hänelle konserttisalissa vouhottaa. Ole sitten hiljaa, niinhän sinä aina.

Hope’s Peak Academyn ruokasalissa ei näköjään ole koskaan kaikkia paikalla, vaikka kokoonpano jatkuvasti vaihteleekin. Nyt Makoto hämmästelee, kun Toko ja Togami ovat täällä muiden seurassa, mutta Sakuraa ei näy missään. Muut olivat viimeisenä tulleesta Makotosta jo huolissaan, sillä erakotkin tulivat tänne vain suojellakseen itseään kätyri-Sakuran uhalta. Aoi ei käsitä, miksi Togami vihaa Sakuraa, mutta tässä on kyse vain epäreiluudesta. Vakoojan jälkeen ainoa vallitseva tasapaino on kauhun tasapaino. Hyvä on, ei siinä kilpavarustelumielessä.


Sinäkö huolissasi?


Vasara voi tappaa.


Vaikea olla huomaamatta, kun hänen massansa on suurempi kuin muilla yhteensä.


Nyt meni Nintendo Hardiksi.

Aoi haukkuu jo Togamia typeräksi mäntiksi, kun Kyoko alkaa tarkastella paljastusta toisesta näkökulmasta. Miksi Monokuma paljasti asian? Aoin mielestä kyse oli kostosta, mutta Kyoko ajattelee asiaa uutena motiivina, sillä tässä he nyt taas ovat syyttelemässä toisiaan hämmentyneinä. On taas otollinen hetki kauheuksille. Aoi vain haluaa muiden luottavan Sakuraan ja asettuu poikkiteloin Hiron kanssa, joka melkein uskookin Sakuran onnistuvan takapirun päihittämisessä. Togamista koko ongelma ratkeaisi, jos Sakura kuolisi. Siinä lähtisi sätkynukke, eikä asia ainakaan häntä harmittaisi tippaakaan.


Olipas rumasti sanottu nyt.


Kyoko ajattelee asiat läpi, jotta muiden ei tarvitse.


Ihan silmä puhkesi.


Miksi emme nähneet sitä aiemmin?!


En näe ongelmaa kuolemisessasi.

Togami saa Aoin avokämmenestä, sillä hän on ällöttävä hirviö, jonka olisi pitänyt kuolla. Mies ottaa kommentin kiinnostuneena vastaan. Siitä vaan, jos rahkeet riittävät. Tämänhän vuoksi he täällä ovat. Makoto pyytää Aoia rauhoittumaan ja Kyoko toteaa, että tällaista käytöstä heiltä halutaankin eikä Sakura olisi siitä mielissään. Togamin ilkkuessa Aoi poistuu äkäisenä huoneeseensa.


Tokolla kova migreeni menossa.


”You should’ve been the one to fill your dark soul with dieeeee!”


Voin minäkin kyllä.


“Mitäkö minä haluan? Minäpä kerron.” (pakko Digimonin suomidubin viittauksien on joskus tyrehtyä)


Ei sentään näin päässyt käymään siellä Aoin huoneessa viimeksi.

Toko on Aoin kuoleman kannalla ja Togami kutsuu urheilijaa hysteeriseksi pikkutytöksi, mutta Kyokon mielestä tunteettoman perillisen kannattaisi pitää varansa tuollaisella asenteella. Se voi kostautua. Hiron epäröivä ruokailuehdotus ei ole järin suosittu, kun kaikki lähtevät omille teilleen.


Melko eksessiivistä.


Togami pitää naisista.


Kyokon kuittailu miellyttää, kunhan se ei kohdistu Makotoon.


Ehkä jo tässä luvussa!

Nyt en olekaan enää niin varma, että kuka teilaa kenetkin. Tappouhkauksista on tullut taas arkea. Tässä luvussa tunnutaan leikkivän porukan rakoilevilla tunteilla aiempia lukuja enemmän – tai ainakin kommuuniasujien solvauksista on tullut henkilökohtaisempia – joten jotain rumaa tässä vielä tapahtuu.

Sitä ennen kuitenkin pitää nauttia siitä vähästä vapaa-ajasta, mitä narratiivin alttarille välillä uhrataan. Kenen kanssa sitä viettäisi aikaa, kun kaikki vihaavat taas toisiaan? Hiro ja Aoi eivät tarjoa enää mitään uutta, Kyoko ei edelleenkään suostu hengittämään suuntaani, Sakura on kätyri, Toko on sellaisenaan karmiva tapaus ja Genocide Jillinä karmiva tapaus ja Togami on kasa höyryävää paskaa. Kylläpä meitä on vähän jäljellä.

Näen curryklöntissä kahdet kasvot.

Olin joka tapauksessa ajatellut tutustua Sakuraan, jota vuorottelisin Kyokon kanssa, ja itse asiassa Sakura on kuin onkin validi vaihtoehto, vaikka amatsoni seurallisuuttani ihmetteleekin. Vietinkin Sakuran kanssa aikaa ja annoin hänelle ihan jees -luokan lahjan, mutta tästä ei seurannutkaan odottamaani keskusteluhetkeä, vaikka toveruutemme syventyikin. Sakuran todistussivu ei sen sijaan päivittynyt. Ehkä lahjan olisi pitänyt olla anabolisia steroideja tai jotain muuta ältsin mahtavaa… tai sitten Sakuran juonellinen anti on siinä pisteessä, että hengailu on tällä haavaa vain näennäistä. Ajattelin olla sen verran käytännöllinen, että jokaisen privaattisession tulisi kyllä johtaa keskusteluun, joten teen tallennuksen ladattuani kohtalokkaan valinnan kirjailijatarnarttusarjamurhaajan ja kävelevän paskakasan välillä. …Mikä täällä haisee?

Osaan heti mielistellä äveriästä ihmispersettä, kun Celestelle ihan turhaan jemmaamani kahvilahja uppoaa heppuun kuin raha pankkiin. Hyvin tämä ainakin alkaa. Ehkä ystävyytemme lopussa Togami vippaa minulle säälistä vitosen ennen kuin käskee painua helvettiin. Aluksi minun tulee kuitenkin selittää, mitä äärimmäinen arvonimeni täsmälleen tarkoittaa. Makoto kertoo, että hänet oli satunnaispoimittu normaalien oppilaiden joukosta kirjoille. Se selittääkin Togamin mielestä kaiken, sillä miten muutenkaan kaltaiseni erityiskyvytön tavis pääsisi tänne? Niin, ja olen kuulemma tylsä. Tylsä, kyvytön, äärigeneerinen tavis. Ainakaan en ole paskakasa.


Jokin ei nyt täsmää.


Täsmälleen mitä se sanoo tinassa.


Vesi oli haaleaa.


Ovesta astuin sisään.

Makoto sopertaa, että ehkä asia on näin verrattuna äärimmäisen varakkaaseen jälkeläiseen, mutta Togamista kyse ei ole pelkästään arvonimestä, sillä hänpä on muutenkin äärimmäinen niin sukujuuriltaan, älyltään kuin fyysisiltä piirteiltäänkin. Hän on itse äärimmäinen täydellisyys, jolla on kaikki, kun minulla ei ole mitään – elävä esimerkki epätasa-arvosta. Ansaitsen hänen säälinsä julmassa elämässä ja vielä jonakin päivänä kuin siunauksena kuulen hänen ylen korskean tarinansa. Jään monttu auki opettajanhuoneeseen. Toivottavasti Togami tapetaan pian.


Piin viimeinen desimaali, antaa tulla.


Pelleksi kutsun.


Onkos herralla mielipidettä neekereistä?


”Anna minulle anteeksi. Kiitos, valtias.”


Tirsk.


Byakuya Togami, toinen sivu.

Tietenkin päivän toisessa satsissa etsin Togamin käsiini varastosta, sillä tätä uskomatonta itsekehuroskaa on saatava lisää, koska Sakurakaan ei ole enää vaihtoehto. Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun Aoin kanssa ei voi viettää aikaa. Tyttö kun on allapäin. Kyokoa ei edes tarvitse mainita.


Nyt on nerokasta.

Iltapäivän alistavana oppituntina on Togamin paikka perheensä pelastajana, sillä ei hän ole pelkästään lekotellut edeltäjiensä siivillä. Makoto kuuntelee monologia enimmäkseen hiljaa, mutta ei voi olla kommentoimatta jantterin itseluottamusta. Sitä onkin tullut Togamin taisteluista, joilla hän on netonnut yli neljän miljardin arvonsa. Kamppailut on käyty päivittäin pörssimarkkinoilla. Minulta vielä arvuutellaan mistä on kyse, ja vaikka pörssitietämykseni rajoittuukin GTAV:n pörssin särkemiseen netistä napattujen ohjeiden mukaan, vastaus oli helppo, jopa itsestäänselvä: päiväkauppa.


Mene Kuuhun ja pysy siellä.


Säälistä.


Minusta olet nolla.


Minä en.


Jälki-istuntoa!

Togami vähättelee miljardipuuhasteluaan, joka nyt vain johti hillittömiin varoihin. Ei häntä edes enää voisi kutsua Makoton ehdotuksen mukaan äärimmäiseksi päiväkauppiaaksi, kun pörssikeinottelu oli liian yksinkertaista, aivan kuten elämä noin muutenkin. Makoto jää hautomaan Togamin itseluottamusta ja toivoo alkuyöstä, ettei mitään tapahtuisi, kun kaikki ovat pahalla päällä. Tähän asti Togamin kanssa kaveeraus on kyllä viihdyttänyt hyvin perverssillä tavalla.

Vaihtaa öitä päiviin.


Oletpa erityinen, ei kukaan muu noin tee.


Byakuya Togami, kolmas sivu.

Teatterissa jatketaan Monokuman taustatarinalla, kun mikrotukitantta alkoi ehdotella Monokuman katkarapumuodon tilalle takaperin ja sivuttain etenevää aivan erityistä rapumuotoa. Mutta Monokuma halusi kulkea eteenpäin. Hänelle alleviivattiin vielä ravun merkitystä tarinassa nimeltä The Crab and the Monkey, jossa rapu pieksee apinan, mutta Monokuma valitsi suositun karhumuodon. Mainitsen tämän vain siksi, että tarina on japanilaista kansanperinnettä. Näemmä videopeleistä oppii aina jotain uutta. Tosin tämäkään teatteri ei liity mitenkään mihinkään – tuskin edes vertauskuvallisesti – mutta tuskinpa sillä on niin väliä.


Tämä on tärkeää.

Aamu alkaa ruokasalista kajahtavalla ulvahduksella. Taasko joku on kehdannut kuolla? Astun paikalle ja tapaan Hiron, joka puhuu ongelmista, sillä niitä on tänään luvassa ainakin yksi.


Oikeusvasara iskee jälleen!


Lemuria hyökkää!

Katseeni siirtyy siihen.



.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................



Eiköhän tämä tästä eskaloidu.