Kun Monokuma on saavuttanut teknologisen singulariteetin muututtuaan
ilmeisen autonomiseksi entiteetiksi – ellei joku muu ohjaile häntä
kulissien takana tai ellei Junko selviytynytkin äärimmäisestä
teloituksesta – minut heitetään takaisin alkuvalikkoon kaksi key item
-lahjaa ja mestarillista juonikokemusta rikkaampana.
Avautuipa ekstroihin lisäksi viimeinkin taidekuvagalleria, jonka mahdottoman tyydyttävää sisältöä avataan MonoKolikoilla. Vitsinähän tässä on se, ettei yksi läpäisy millään riitä kaiken avaamiseen edes silloinkaan, jos pidättäytyy venkslaamasta kaupan yksitassuista MonoRosvoa. Ekstroissa kun on lisäksi omat galleriat kirjaimellisille välikuville (eli juonessa esiintyville välillä animoiduille kohtauksille, joissa ei ole pelkkää hahmopotrettia taustaa vasten), välivideoille (kuten alku- ja loppukuvat, uhrien löytymiset, mustumiset, teloitukset) sekä tietenkin musiikille, jossa pelin vänkää soundtrackia voi luukuttaa onnesta soikeana. Löytyypä ekstroista oikoreitti MonoKoneellekin. Uskoisin netonneeni pelin aikana jotakuinkin 700+ kolikkoa kuudesta keissistä ja irtopaikkojen koluamisesta, mutta avattavaa on vielä jonkin verran. Eikä minulla ole läheskään kaikkia lahjoja.
Avautuipa ekstroihin lisäksi viimeinkin taidekuvagalleria, jonka mahdottoman tyydyttävää sisältöä avataan MonoKolikoilla. Vitsinähän tässä on se, ettei yksi läpäisy millään riitä kaiken avaamiseen edes silloinkaan, jos pidättäytyy venkslaamasta kaupan yksitassuista MonoRosvoa. Ekstroissa kun on lisäksi omat galleriat kirjaimellisille välikuville (eli juonessa esiintyville välillä animoiduille kohtauksille, joissa ei ole pelkkää hahmopotrettia taustaa vasten), välivideoille (kuten alku- ja loppukuvat, uhrien löytymiset, mustumiset, teloitukset) sekä tietenkin musiikille, jossa pelin vänkää soundtrackia voi luukuttaa onnesta soikeana. Löytyypä ekstroista oikoreitti MonoKoneellekin. Uskoisin netonneeni pelin aikana jotakuinkin 700+ kolikkoa kuudesta keissistä ja irtopaikkojen koluamisesta, mutta avattavaa on vielä jonkin verran. Eikä minulla ole läheskään kaikkia lahjoja.
Eikä trophyja. Platina on saatava. Pysti-intoilijoille kerrottakoon,
että juonen etenemisen lisäksi virtuaalista selkääntaputtelua saa
ystävyyssuhteiden maksimoinnista, oikeudenkäyntikikkailusta (mm. ei
virheitä, ei fokuksella leikkimistä, 500 tuhottua debattihäiriötä),
MonoKoneen krääsästä ja… School Modesta. …Että mistä?
School Mode on pääjuonen läpäisyn jälkeen avautuva vaihtoehtokertomus
Hope’s Peak Academyn 78. vuosikurssin koulu-urasta ilman murhaleikkiä.
Käsittääkseni sitä ei ollut alkuperäisessä PSP:n japsiversiossa
laisinkaan, joten meille… öh… vitaaleille ihmisille tämä on
pelkkää bonusta. Koska olen kuullut, että kalaparvimoderaattori olisi
helppo keino grindata ystävyyssuhteet tappiin ilman pääjuonen
pikakelausta, tähän omituisuuteen on tyystin välttämätöntä tutustua,
koska en yleensä jätä asioita puolitiehen. Antaa jatko-osan
paratiisisaaren ja Trigger Happy Havocin kokonaisvaltaisten yhteenvetojen odottaa, sillä nyt palataan koulun penkille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti