68 - Luku 5, Deadly Life, osa 1

Makoton minikerrattua mielessään yömörön puutarhaan päättyneet seikkailut pääsen tyrmistyneiden ensireaktioiden jälkeen tutkimaan pikaisesti rikospaikkaa. Investigaatio ei ala ihan heti; riittää kun retikyylin sohaisee kohti valkokaapua. Ensisilmäily ei paljasta juuri mitään, kun uhrin henkilöllisyys on täysi mysteeri.


Ei se missään roiku.


Jos uhri onkin syntynyt tuollaisena?

Togami huomioi vatsaan (aiemmin puhuin rinnasta, ei se nyt niin tarkkaa ole) survotun puukon ja yhä kostean veren. Aoi olettaa uhriksi tyttöä vartalon ja rinnan kaaren perusteella. Ei ole niin iso kaari kuin hänellä, hi hi. Itsehän kiinnitin huomiota retkottavaan siroon kämmeneen punaisine kynsineen. Niin, Kyoko käyttää hanskoja, en minä sokea ole. Genocide Jill innostuu repimään kauhunaamarin tiehensä. Togamin varoitus tulee hitusen liian myöhään.


Rouville tiedoksi, että mekon väriä voi vaihtaa puukottamalla itseään.


Lemurian pääministeri.


Koska naiset ovat statistisesti todennäköisempiä väkivaltauhreja eikun.


Noilla saksilla menevät kasvotkin uusiksi.



.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................



Nyt mitä helvettiä taas. Kun suunnaton räjähdys on singonnut Jillin Kuiperin vyöhykkeelle ja niellyt mysteeriruumiin liekkeihin, Togami käskee minut pois puolikanveesista. Makotolle on ojennettu vesisanko, jolla hän tajuaa sammuttaa kauhean sotkun. Jäljelle jää kauhea käryävä ihmislihasotku. Uhrin yläkroppa on palanut karrelle tunnistamattomaksi riekaleeksi, joten siinä meni kasvojentunnistus. Kollektiivinen ällistys kantautuu ruudun tuollekin puolelle. Mitäs kehveliä nyt tehdään?


Togamihan ei ruumiillista työtä tee.


Mmm… pekonia…


Lemurian salajuonia.


Kuitenkin riggasit itse.


Näin konvertoidaan viattomia vegaaneiksi.

Togami pääsee ensimmäisenä tolkkuihinsa ja alkaa kaventaa uhrin vaihtoehtoja. Hiro tajuaa hänen viittaavan Kyokoon, mikä saa Makoton syvään epäuskon valtaan. Togami ei välttämättä vihjannut Kyokoon, sillä onpa täällä toinenkin tapaus karkuteillä. Takapiru. Hiron mielestä hän ei voi olla tosissaan, mutta Togamilla on pätevä syy teoriaansa. Monokuman simahtaminen sopisi kontrolloijan kuolemaan. Hiroa kummastuttaa uhrin sukupuoli, sillä Alter Egohan oli kertonut Hope’s Peakin rehtorin olevan päälle kolmekymppinen mies, jota uhri ei näyttäisi olevan. Makoto muistaa Kyokon puheet siitä, ettei takapiru ole välttämättä rehtori. Hän alkaa puhua itsekseen Mukuro Ikusabasta, kuudennestatoista oppilaasta. Koska Makotolta vaaditaan lisätietoja ja jotta häntä ei leimattaisi seinähulluksi, hän paljastaa muille Kyokon paljastuksen ja epäilykset.


Toinen Skywalker.


Lemurian takapirut lähtevät tyylillä.


Ai että mistä Hiro sai ruuvimeisselin?


Voi olla hermafrodiittikin.


Makoto opetellut vuorosanansa. Lemuriassa arvostetaan.


Aloitanko lapsuudestani?

Aoista äärimmäinen epätoivo ainakin kuulostaa tosi pahismaiselta mikäli Mukuro tosiaankin on takapiru. Hiro ei millään käsitä, miksi koulussa piileskellyt numero kuusitoista päätyi ihmiskäristeeksi. Kunnon pelleilyä ilmestyä varjoista ja kuolla heti pois.


”What a cute boy. Interested in my body, are you?”


Ultimate Mastermind olisi osuvampi.


Lemuriassa elää heimo, joka ilmestyy ja kuolee tasaisin väliajoin.

Togami on suuntaamassa katsettaan takaisin raatoon, kun Aoi muistuttaa häntä merkityksettömästä pikkuseikasta nimeltä Toko. Äijän välinpitämättömyys nauratti kovasti mutta pettymys vielä enemmän, kun tokoutunut tuplatyttö önähtää jotain epämääräistä. Pahus. Toko näyttäisi olevan, kumma kyllä, kunnossa, mitä nyt räjähdys paiskasi Jillin tiehensä. Rakkaus Isäntää kohtaan ei ole kadonnut mihinkään ja Toko hengittää mieluusti Isännän tuottamia hiilidioksidipäästöjä. Tulitikku tehty taivaassa. Hiroa hämmentää kovasti. Pikaisesti kaikille jutellessani Tokolle valkenee uusin uhri, jota hän ei aio katsella spontaanin pyörtyilyn vuoksi.


Pffft!


Jäisipä kehariksi.


Tupla-pffft!


Isäntä tapahtui.


Valtansa huipulla Togami verottaisi hengitysilman käytöstä.

Smalltalkista ei ole kuitenkaan apua, kun pitäisi keskittyä hiiltyneeseen ruhoon. Puukkokin irtautui räjähdyksessä päätymättä kenenkään otsaan, mutta Makotolla on aikaa vain uhrille. Aoi kehottaa olemaan kopeloimatta tyttöä liikaa. Enhän minä nyt nekrofiliaa. Paljoa. Voin tarkastella sotkua läheltäkin, mutta ruumiilla ei ole sinänsä merkitystä. Sen viereen päätyneellä kepukalla sen sijaan on. Luulin sitä muistitikuksi, mutta se vaikuttaisi olevan avain. Makoto muistelee, ettei se ole Kyokon Monokumalta varastama avain.


Perinteisiä lemurialaisia sutkautuksia.


Kysy pahemmalta puoliskoltasi.


Tyttöpöpöjä hyiiiiiii.


En ole täysin varma, onko kuvassa alastomuutta.

Togami tivaa löydöksiäni ja antaa tärkeän tehtävän, koska ei jaksa itse liikkua yhtään mihinkään. Pitäähän suurmiehillä juoksupoika olla. Uusi avain käy johonkin lukittuun kohteeseen. Saan ottaa asiasta selvää käytäväkomppauksessa, jossa biolabra, rehtorin kanslia ja jopa asuntolan portaikon portti vetävät vesiperän. Minä niin jo luulin, että se sopisi portin viereisen seinämän ympyränmuotoiseen reikään.


Aloitan ulko-ovesta. En välttämättä palaa.

Mutta avaa se neloskerroksen datakeskuksen! Makoto käy hakemassa muut datakeskuksen luokse. Aoi odottaa uutta räjähdystä oven auetessa, mutta Togami luottaa Makotoon… ainakin syöttinä. No, yksi tiimille tai jotain. Ovi aukeaa ilman katastrofaalisia kataklysmejä ja astumme takapirun hermokeskukseen, joka noin ensinäkemältä vaikuttaa Makotosta merkilliseltä, jopa pelottavalta. Tosin eri tavalla pelottavalta kuin muualla koulussa.


Kuten hanska.


Varmaan sellainen stock-ääninarahdus.


En tiedä mitä teen.


No en ole kyllä varma noiden oikeanpuoleisten seinälaitteiden funktiosta.

Kelmeässä datakeskuksessa on kamera (sillä kuka vahtii vahtimiehiä?), pöytiä, konttorituoleja, televisio, muutama näyttö ja massiivinen monitoriseinämä, jonka väliin on tunkeutunut hoopo Monokuma-ovi. Hiro osoittaa vapisevin käsin monitoreja, joista on valvottu jokaista hengenvetoamme vähintään pari viikkoa. Hyvä on, en ole laskenut päiviä alusta asti. Togami summaa, että huone on luotu heidän valvomiseksi ja takapiru on kököttänyt täällä hörppäillen punaviiniä ja pyöritellen tuuheita viiksiään myhäillen hyväksyvästi tapahtuville juonenkäänteille. Hänestä on ehdottoman varmaa, että puutarhan ruumis kuuluu Mukurolle eli takapirulle, koska avain oli peräisin uhrilta. …Ellei sitten avainta pantu ruumiiseen myöhemmin. Mitä? Kaikki vaihtoehdot tulee ottaa huomioon! Ainakin ne mieleen juolahtavat.


Ulottuvuusportti Lemuriaan!


Parasta viihdettä.


Näkee täältä Matrixiinkin.

Muut – no ainakin Hiro – innostuvat päättyneestä painajaisesta, vaikka Makoto miettii kovasti, ettei uhrin kuolema voinut millään olla luonnollinen. Hiro on jo lähdössä etsimään uloskäyntiä, mutta Togami on datakeskuksen läpikotaisen koluamisen kannalla. Nähtävästi heillä ei ole kiire mihinkään, kun vastapuoli on poissa kuvioista. Kenties täältä löytyy syy murhaleikkiin. Kyokokin voi näkyä monitoreissa. Togami pukee Makoton ajatukset sanoiksi, sillä takapiru on aivan ehdottomasti murhattu, vaikkei Hiro sitä käsittäisikään. Jättäisivätkö he muka murhaajan huomiotta, vaikka hän hyvällä asialla olisikin? Alamme kerätä dataa keskuksesta.


Nyt olisi ironista, jos Isäntä olisikin murhaaja.


Lopputekstien aika.


Takaisin Lemuriaan, siihen toiseen helvetinkoloon.


Pöydältä löytyy lappu, jossa lukee ”Siksi.”


Lemurian inkvisitio.


Onko ihan permabanni?

Koska arvon opiskelijatovereista ei irtoa varsinaisia löytöjä, minun tulee löytää löydettävät… öh… löydökset itse. Monitoriseinämä ei oikeastaan paljasta muuta kuin Tokon hourailua Isännästään. Pikkuruutuja ei voi tarkastella yksitellen eikä yleiskuvasta erotu uusia huoneita, joihin meillä ei ole mitään asiaa. Huoneen televisio on pimeänä. Hiro ottaa asiakseen saada se käyntiin, sillä hän huomaa töllön vierellä antennikepin. Aoikin on ihan täpinöissään, sillä kenties saamme pian tietää, mitä ulkomaailmassa on meneillään. Tai sitten sieltä tulee Emmerdalen uusintoja.


S-s-s-s-satanen + a-a-a-ALV.


Lemurian mummot eivät katso televisiota.


Aoi haluaa katsoa Jersey Shorea.


Lemuriassa ei ole tiedotettu TV Worldiin loikkaamisen vaaroista.

Hiron teknovelhoillessa vilkaisen keskuspöydän tietokonetrion, joka on Togamin mukaan lukittu. Makoto arvelee, että niillä on pidetty silmällä verkkoa (lieköhän koulun sisäistä tai Internetiä ylipäänsä) ja Alter Egoa. Ja epäilemättä meitä. Uusi avain ei sovi Mono-oveen, joka pysyy suljettuna. Toisella puolella olisi kartan mukaan valvomo. Aoi kehottaa piristymään, sillä muutenhan heillä pyyhkii varsin mallikkaasti. Mitä nyt he ovat ansassa koulussa murhaajan kanssa.


Minä kun kauhistelin kahvaa.

Hiron hyminä ja intoilu antaa ymmärtää, että hotspotit on tutkittu, sillä on aika palata narratiiviin. Äijä sai töllön kalibroitua ja Togami näyttää vihreää valoa sen käynnistykselle. Hiro ei voi olla jupisematta, kuinka takapiru kovasti teroitti meille ulkomaailman yhdyssiteiden katkomista, kun katseli täällä itse televisiota. He eivät pääse kovin kauas laitoksen ulkopuolelle, sillä televisiossa näytetään parhaillaan kuvamateriaalia heistä katsomassa kuvamateriaalia heistä… katsomassa kuvamateriaalia… heistä. Niin. Ilmankos datakeskuksen ainoa kamera oli kohdistettu television äärelle. Kenties televisiokin on kytketty valvontakamerajärjestelmään lisämonitoriksi.


Lemuriassa ei ole lauantaita.


Hiroa ei kaduta vuosikymmen Lemuriassa.


Meidän täytyy mennä syvemmälle.

Hirossa tämä herättää ihmetystä, sillä televisio on kytketty vain antenniin. Aoi ehdottaa kanavasurffailua. Joten Hiro surffaa. Samaa reaaliaikaista kuvamateriaalia heistä joka kanavalla. Hiro ei käsitä tätä. Ei se rikkikään voi olla. Tässä on takuulla jokin temppu.


Se on vain Hiro.


Lemuria kaapannut signaalin.


Hyvä kysymys.

Hetkinen nyt…





HETKINEN NYT!!!

Ihan oikeasti säpsähdin sängyssä köllötellessäni Monokuman puuntakaiselle paluulle ilman kepeitä multia, enkä voinut olla repeilemättä ääneen kuolleista nousseen karhun ei lainkaan katkeran ivalliselle tervehdykselle. Voitonriemuinen ’kuma hohottaa itse kunkin puntteihin valahtaneelle täydelliselle epäuskolle tai oikeammin epätoivolle, kun toivo on tukahdutettu talosta terästassulla. Muut eivät voi uskoa karhun paluuta, mutta kuten tavallista, Monokuma ei selittele temppujaan. Vai että karhu leikkisi kuollutta, kaikkea sitä. Taatusti joku varakuma kömpinyt talviuniltaan Mono-varastosta tuuraamaan.


Samat sanat kakkapää!


Feeniks meni alas.


Fundisuskovaiset lopettavat pelin tähän.


Onhan tässä monttu auki.


No mutta tietenkin.


Öh, touché.

Luultavasti olemme aivan hillittömässä nesteessä purettuamme Monokuman ja eksyttyämme salahuoneeseen, mutta Monokumalla on aivan liian hauskaa polkea meitä johonkin syvään kuoppaan, josta ei ole paluuta. Siksipä murhaleikki saa jatkua, jotta meilläkin on hauskaa! Aoi ja Hiro ovat kohtalaisen murrettuja kätösistä lipsuvasta paosta. Koska se ei ole näköjään tullut selväksi, Monokuma hihittää, että täältä ei voi paeta. Ehkäpä elämä täällä onkin mukavaa, koska jossain muualla se ei sitä aina ole.


Nokkela temppu kyllä, osui ja upposi.


Lemuria ei anna.


Venäjän tilanne ei ainakaan harmita täällä.

Naureskeltuaan mustan sydämensä kyllyydestä Monokuma menee asiaan, joka muuttaa käsityksemme murhaleikistä täydellisesti. Osuimme televisiota kopeloidessamme oikeille jäljille, sillä idioottilaatikko on aivan oleellinen osa tätä kaikkea. Hiro ei silti käsitä, miksi antenniin kytketty television näyttää valvontakameran kuvaa heistä. Monokuma vahvistaa, että antennisignaali toden totta näkyy televisiosta.


Can’t stop the signal.

Koska emme vieläkään yhdistä pisteitä, saamme kuulla järkyttävän, suorastaan mielipuolisen salaisuuden.

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................

Tätä kaikkien rakastamaa moraalitonta murhaleikkiä lähetetään suorana maailmanlaajuisesti.


Senkin tirkistelijät.