16 - Luku 2, Daily Life, osa 1

Makoto on perinyt Kyokolta kolmen pisteen lahjan, sillä muuta en hänestä saa irti, kun tutkin pitkän päivän ehtoopuolella huoneeni, joka on korjattu entiselleen. Pääsen kylpyhuoneeseen möllöttämään. Sayaka on korjattu pois ja Makoto muistelee mitä Monokuma sanoi ennen kuin he palasivat jättihissiin. Hän oli hyvin huomaavaisesti hankkiutunut eroon kaikista ruumiista, jottei Sayakaa, Junkoa tai edes Leonia ehdittäisi pahemmin surra. Makoto muistaa, että heidän oli määrä kokoontua ruokasalissa, joten hän lähtee sinne heti.


Tällaisen perin ensimmäisen luvun päätteeksi. Ehkä sen voi antaa Leo-... niin.


Kuin kyyneleet sateeseen.


Siinä meni illallinen.

Ishimaru jälleen kerran ulisee hänen olleen myöhässä ja kysyy, oliko Monokuma puhunut totta korjailusta. Makoto kertoo, että on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sakura ehdottaa, että ehkä vaihto Sayakan huoneeseen tekisi terää, mutta ei Makoto kestä naisensa tuoksua. Aoi kehottaa piristymään, sillä porukalla he selviytyvät tästä, mutta Togami palauttaa heidät oikeaan maailmaan. Hehän jo työskentelivät yhdessä, mutta silti joku petti toisen. Sayaka teki ensimmäisen siirron, epätodennäköinen henkilö kieltämättä, sillä en edes ottanut seikkaa huomioon ennen oikeudenkäyntiä, mutta tämän perusteella tällä vuosikurssilla kuka tahansa voi tappaa kenet tahansa.


Joka. Helvetin. Kerta.


Pettämätöntä logiikkaa.

Aoin mielestä heidän tulisi keskittyä Monokumaan, mutta Celeste toteaa, että kuka hyvänsä huipputeknisestä kummajaiskarhusta onkaan vastuussa, hän valtasi kokonaisen koulun ja kykeni vastaamaan heidän hyvinvoinnistaan. Pääpahis lienee siis liian kova pala sakille, joka vasta pääsi leikkimään salapoliisia. Togami kehottaakin unohtamaan muun ja noudattamaan sääntöjä, ja se taas johtaa vääjäämättä murhaleikin jatkumiseen. Chihiro ei halua tappaa ketään ja tuntee jo syyllisyyttä Leonin äänestämisestä, mutta muut kommentoivat, että muussa tapauksessa kaikki muut olisivat kuolleet ja Monokumahan syyllisen lopulta teloitti.


Kuitenkin uhmaavat.


Chihiro ilmoittaa kaikille olevansa vapaata riistaa.

Kun karhusta on puhe, tietenkin hän ilmestyy paikalle mutta tällä kertaa monitoriin kertomaan perusiltaviestinsä, mutta on hänellä muutakin asiaa. Hän kyllä näki heidän etsivän oikeutusta päivän tapahtumiin ja muistuttaa muistamaan tuomitsemisen raskaan taakan. Hiro tulkitsee karhun tarkoittaneen, että tämä on heidän syytään. Päivä päättyy ja epätoivo on vasta alkanut, kun toinen luku käynnistyy.


Karhu-sanaa tietenkin painotettiin.



Monokuma kutsuu heidät aamulla liikuntasaliin, jossa on meneillään vähemmän innostunut jumppatuokio. Ainoastaan Ishimaru heiluu innoissaan hoopon karhun tahtiin. Monokuma muistuttaa liikunnan tarpeesta höpisten joutavia, mutta ei hän pelkästään heitä tuonut koolle hikoilemaan, sillä hänellä on ilmoitusluontoista asiaa. Heitä odottaa uusi maailma aina oikeudenkäynnin jälkeen, sillä pitäähän nykynuoria stimuloida muullakin kuin vitsalla. Monokuma katoaa kuin irreaalinen karhunpentu logiikan talviunille ja Aoi arvelee jo ulkomaailman avautuneen, mutta tuskin se näin helppoa sentään on. Ishimaru ehdottaa kollektiivista koulukierrosta ja sen jälkeen kokousta ruokasalissa.


Ishimaru, myötähäpeän maestro.


Ainakin jos uskoo haarautuviin aikajanoihin.


Skipskipskip tylsää dialogia pitää käydä kaupassa mitähän kello on miksi olen täällä mitä minä teen en voi pysyä aloillani maailma pyörii.

Hiro ei ole päässyt palkintohuonetta pidemmälle. Epätasapainoinen kamanvetäjä hourailee jumalten viesteistä palkintokaapissa ja haluaa pois. Jätän hänet rauhaan ja katson vielä pari kertaa taakseni poistuessani paikalta. Onko tässä seuraava murhaaja? Koulusiiven ykköskerroksessa Monokuman maailmanmullistus selkenee, sillä portti toiseen kerrokseen on avautunut. Muistan toisen portaikon asuntolan puolelta, mutta Makoto ei suostu menemään vielä sinne eikä liioin muihin huoneisiin. Jututan kakkoskerroksesta höpisevää Ishimarua ja jättiluukkua tutkinutta Mondoa ennen kuin siirryn uljaaseen uuteen maailmaan.


Lemurian arkistot hyökkäävät!

Toisen kerroksen koulunpuoleinen siipi koostuu sukupuolikoodatuista vessoista, kahdesta luokkahuoneesta, kolmanteen kerrokseen vievästä suljetusta portaikosta, uima-altaasta ja massiivisesta kirjastosta. Näen jo kartalta väen kokoontuneen kahteen viimeiseen, mutta käyn ensin kääntymässä vessassa ja tsekkaan läpi luokat, joiden liitutauluille on rustailtu sangen kryptisiä viestejä. Napsin sieltä täältä kolikkoja satunnaisista objekteista ja noteeraan, että kamerat ja monotorit ovat todellakin kaikkialla. Sakura on toisessa luokassa, mutta ei häneltä irtoa oikein mitään.


Lay of the yet another land.


Toivon todellakin viestien olevan osa suurempaa kokonaisuutta.


Lisäksi japskimerkit piilottavat jotain vähintäänkin elintärkeää.

En ole yllättynyt, kun uima-altaan puolella on Aoi, mutta hänelle seuraa pitävät Celeste sekä Chihiro. Puhun uima-altaan puolesta yleisellä tasolla, sillä olisihan se outoa, jos yhdestä ovesta pääsisi suoraan altaalle. Tässä on ensin tyttötrion kansoittama välihuone, jossa on uimavälineitä sekä katosta törröttävä hervottoman kokoinen gatling-konetykki, joka on suunnattu kahteen sukupuolioveen, jotka ovat mitä ilmeisimmin pukuhuoneita. Jututan ensiksi seuraavaa potentiaalista animeprinsessaani eli Aoia, joka on ihan täpinöissään, kun hänelle on nyt ihan ihka oma paikkansa, jossa polskia menemään. Pukuhuoneissa on tiettävästi kuntoiluvälineitä, joiden parissa Sakuran luulisi irvistelevän melkein iloisena ja vetävän protskua suoneen. Celeste toteaa paikan muuttuneen heti miellyttävämmäksi uusien huoneiden myötä eivätkä tulevat oikeudenkäynnit olekaan enää kuin välttämätön paha. Chihiron luulisi olevan väärässä paikassa, kun ei hän oikein tykkää uimapuvuista, mutta saattaa harkita kuntoiluvälineitä, mutta jostain syystä pukuhuoneeseen astuminen tuottaa kainolle tytölle vähintään eksistentiaalista tuskaa.


Jottei kukaan astuisi nurmikolle.


Heti on kypsempää, kun l-kirjaimen poistaa.


Ellei sinua syytetä.


Lockerofoobikko.

Huomioin pukuhuoneovien vieressä olevat lukijalaitteet ja Monokuma huomioi minun huomioivan, joten karhupa spawnaa satunnaistaistelun voimalla paikalle kertomaan ovien avautuvan e-käsikirjojen avulla, mutta pojilla ei ole asiaa tyttöjen puolelle eikä liioin toisinpäin ja vaikka lukijalaitteet tunnistavatkin sukupuolen, natsinalle ei salli ovikikkailuperseilyä tai gatling kajahtaa. Kun Celeste ehdottaa, että oppilaat voisivat aina lainata toistensa käsikirjoja, Monokuma hölmistyy kun ei ollut edes ajatellut moista julkeutta. Siispä sellainen kataluus kielletään uudella säännöllä, joka ei ainakaan vielä ilmestynyt sääntökirjaan. Esittelen sen tietenkin virallisesti, jos se sinne tulee, mutta tästä eteenpäin käsikirjoja ei saa lainata. Monokuma vielä moraalisaarnaa likaisista nykynuorista ja Celeste toteaa, että ehkä rehtorin kannattaisi pitää silmällä myös asuntolaa, mutta yllättäen Monokumaa kiinnostaa vain koulun pyhyys. Asuntolassa he saavat hänen puolestaan touhuta keskenään mitä lystäävät. Karhu katoaa ja Aoin mieliala on pilalla. Siispä hän aikoo suunnata uimaan, mutta muut tytöt eivät halua liittyä seuraan. Celesteltä valuvat kuitenkin meikit, yhyy.

Monokuma katkoo frenulumisi.


Pidän enemmän lasipulloista eikun. 

Siirryn poikien pukuhuoneeseen, jonka seinältä löytyy pikkutuhma juliste. Tutkin sitä ihan vain kolikon vuoksi, mutta eipä siitä sellaista saanutkaan. Mitään muuta jännittävää sieltä ei löydy, joten astun avaralle altaalle, jota voi tutkia useammastakin perspektiivistä, mutta ei siellä mitään ole, yksi kaappi vain. Poistun koko kompleksista kirjastoon, johon Kyoko, Togami, Hifumi ja Toko ovat päätyneet.


Miksi edes kysyt?

Koluan pari pölyistä hyllyä ja puhun Tokolle, sillä hänhän sentään pitää kirjoista. En osannut arvata, että tämä käynnistäisi hurjan riidan Tokon ja Hifumin välillä, kun Hifumikin harmittelee, ettei täällä ole sarjakuvia ja nuorten aikuisten kirjallisuutta. Toko pitää tuollaista joutavana ylistäen rakkausromaanien ilosanomaa ja Hifumi puolestaan solvaa Tokon kirjoja, josta Toko saa virikkeen solvata Hifumin fanfic-roskaa. Hifumi arvelee Tokon tykkäävän salaa yaoista, mutta Tokosta kaikki tuo unohdettava roska joutaa palaa. Hifumi loukkaantuu ja juttelenkin hänelle seuraavaksi. Sama keskustelu periaatteessa toistuu eri argumentein. Hifumi päivittelee, ettei hänen teoksiaan löydy täältä, johon Toko toteaa, että fanficissa amatöörit piirtelevät pornoa. No, sellaistahan se tietenkin on. Sitä paitsi Tokosta Hifumi on ihan tyhmän näköinen, mutta Hifumista ulkonäöllä ei ole merkitystä, vain luomukset ovat tärkeitä. Korkeakirjalliset näkemyserot voivat aivan hyvin johtaa siihen, että jompikumpi heistä listii toisen. Tai sitten he päätyvät yhteen – kukapa paatuneista nörteistä ikinä tietää?


Liikaa peniksiä.


Tätä kutsutaan Harlekiini-kirjallisuudeksi.


Me kaikki olemme.


Aivan kuten anime!


Blogini määrittävät minut.


Ne heikentävätkin taikapisteitä.

Kyokolta tai Togamilta ei irtoa kuin pari repliikkiä. Pöydällä on läppäri, joka ei Kyokon mukaan toimi. Makotosta se on sääli, sillä jos täällä olisi nettiyhteys, ulkomaailman tapahtumat selkiytyisivät. Erään hyllyn päältä löytyy kirje, joka on peräisin jostain Hope's Peak Academyn johtoportaasta. Siinä kehutaan laitoksen ylpeää historiaa, joka päättyy nyt toistaiseksi vakavien syiden vuoksi. Kirjeessä odotetaan vielä virallista sulkemispäätöstä valtiolta.


What a shame.

Kyoko arvioi pölyn määrästä kirjeen olevan vähintään vuoden ikäinen eli täällä ei ole ollut hetkeen minkäänlaista toimintaa. Togami arvelee Monokuman herran ottaneen hylätyn rakennuksen käyttöönsä, muttei Makotosta tuntunut koulun porteille saavuttuaan opetuksen lakanneen. Eikä sulkemisesta ollut mitään netissä, mutta Togamin mielestä sekin olisi osa suurempaa suunnitelmaa eikä mikään estä kirjeenkin olevan huijausta. Heidät houkuteltiin tänne. Kyokon mukaan se ainakin selittäisi, miksi täällä ei ole enempää oppilaita. Tämä porukka ainakin mahtuisi helposti yhteen luokkatilaan. He pohtivat vielä vakavien syiden merkitystä. Miksi tällainen eliittikoulu suljettiin? Liittyykö heidän vankeutensa tähän?


Eihän täällä ole edes opetettu vielä mitään.


Itsehän olisin kutsunut kaikki kaverit kylään riehumaan.

Muuta uudesta maailmasta ei löydykään, joten he kokoontuvat ruokasaliin, jossa uima-allas ja kirjasto tulevat yleiseksi tiedoksi. Ishimaru selvitti, että kylpylä ja varasto avautuivat asuntolan puolella. Varastossa varsinkin on kaikennäköistä hienoa, mutta Mondo ei ole hirveän vakuuttunut. Entäs se uloskäynti? Löytyikö kenties semmoinen varastosta? Ishimaru hämmentyy, ja Mondo raivoaa, että ihme porukkaa täälläkin, kun jokin uima-allas ja varasto ovat parasta parhautta. Celeste yrittää vielä aloittaa sopeutumisesta, mutta keskustelu päättyy varsin happamaan sävyyn. Makoto palaa kämppäänsä nukkumaan ja näkemään teatteria keskinkertaisuudesta puhuvasta otsosta. Aamulla Monokuma päivittää sääntökirjaa. Eli se on nyt virallista.

10. Oman e-käsikirjan lainaaminen toiselle oppilaalle on ankarasti kiellettyä.


Ei taida käydä murhamotiiviksi sellainen, että käy tuolla vähän flippaamassa paljoudelle.


Istutaan sitten kopissa ja tapetaan toisemme.


Inhorealismia.

Ruokasalin aamukokoontumisesta puuttuvat toistaiseksi Togami ja hieman yllättäen Ishimaru, joten aikaa tapetaan jo toisella kiistalla. Pikkuneiti Celestellä on niin kova jano ja hän pomottelee Hifumia keittämään hänelle maitoteetä, kun tyyppi on yhtä pullea kuin erään kahvilan pyörittäjä. Kuppi lentää kuitenkin seinään ja Celeste kertoo koleasti, kuinka hänen maitoteessään maidon tulee olla heti mukana eikä pelkkänä lisukkeena. Erittäin pitkä ja rauhallisen seikkaperäinen paasaus päättyy kunnon odottamattomaan skitsoraivariin, kun kummasteleva Hifumi passitetaan toistamiseen keittiöön yrittämään uudestaan. Kaikki häkeltyvät ja Makotokin miettii Celesten olevan melkoinen vihollinen. Huippuoppilaiden kärsivällisyys alkaa ilmeisesti jo rakoilla pahemman kerran.


Mitä vikaa Liptonissa?


Kamalaa.


Because you're worth it.


ÄÄÄÄÄÄÄ


Goottilolitat ovat nyt vähän tuommoisia.

Ishimaru rymistelee paikalle kertomaan, että Togami ei suostunut tulemaan ulos huoneestaan ja on jo huolissaan. Hän voi olla jossain muuallakin. ...Kuolleena kenties? Näin pian?? Todellako??? Suuretsinnät alkavat. Pelkään pahinta.


Anna sen nyt nukkua.

Celeste ei pane tikkuakaan ristiin ennen kuin saa teetä ja Hifumi touhottaa keittiössä teen perässä jokseenkin lumoutuneena kuin porsas Kirken luona, joten heistä ei ole hyötyä. Aoi takoo vielä Togamin ovea. Olisihan joku yöllinen sairaskohtaus antikliimaksi rahateinin osalta. Toko on messissä lähinnä sen vuoksi, että jos murhaaja hyökkää niin Aoi saa kuolla ensin. Henget kutsuivat Hiron tonkimaan vessaa, mutta ei siellä ketään ole. Pääsen käymään myös Ishimarun kansoittamassa varastossa, joka ei ole järin jännittävä paikka. Hyllykaupalla siellä on roinaa kuin Indiana Jonesissa konsanaan. Kylpyläkin on vesiperä. Mondo ajatteli Togamin menneen kylpyyn ja höpisee jotain aamukylvyn hienoudesta prätkäreissun jälkeen. Tilassa on pukuhuone, höyryntäyteinen allashuone ja tietenkin sauna mutta ei ylimielistä kokoomusnuorta. Asuntolasta kadonnutta ei löydy eikä myöskään koulun ykköskerroksesta, jossa ei ole ketään muutakaan. On siellä MonoKone.


Olisi hilpeää, jos Hifumi olisi täällä pelin loppuun asti.


En ole varmaan kylliksi tähdentänyt, että Toko on ilkeä tyttö.


Aikainen lintu kliseen nappaa.


Crash Bandicoot ykkösen jälkeen tämä tuo ihan vääriä mielikuvia.


Unet pilalla.

Toisessa kerroksessa Kyoko vihjailee heti paikasta, jossa Togami on käynytkin. Kolmoskerroksen portilla Chihiro ihastelee Kyokon mahtavia taitoja. Uuuu, fanityttö! Käyn kääntymässä uima-altaalla, jossa Sakura päivystää. Hän ei ole kuullut Togamin pumppaavan rautaa, mutta Makotosta sellainen olisi varsin epätodennäköistä. Koska luokkahuoneista ei löydy yhtään lainkaan ollenkaan mitään, jäljelle jää... kirjasto.


dun dun dun


DUNNN DUNNN DUNNN

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................



BYAKUYA TOGAMI, ÄÄRIMMÄISEN VARAKAS JÄLKELÄINEN, ON HENGISSÄ.