53 - Luku 4, Daily Life, osa 5

Kuolleelta näyttää.

Aoi ei ole sentään kuollut, mutta on täällä jotain radikaalia tapahtunut, kun hän lojuu polvillaan Genocide Jillin kököttäessä uhkaavasti yläpuolella. Hiron todistajanlausunto on suunnilleen sitä, että Toko ja Aoi riitelivät niin lujaa, että pippuripurkki putosi… ja siitä voikin arvata Tokon muodonmuutoksen monta astetta vaarallisempaan. Jill räyhää Aoin ulkoisista avuista ja kehottaa meitä poikia pysymään loitolla tai viiltely alkaa. Autan Hiron kanssa Aoin sairastuvalle, eikä itsekseen ölisevä ja maanisesti hihittelevä Jill seuraa onneksi perässä.


Oletpa kehno sarjamurhaaja.


Sitten lemurialaiset tulivat taivaalta ja


Noilla saksilla ne puhkaistaan.


Pelottaa.

Kun Aoin pintahaaveri on paikattu ja Hiro on saanut uhrilta sarkastiset kiitokset, Makoto selvittelee tapahtunutta. Aoi kertoo kimpaantuneensa, kun Toko oli puhunut pahaa Sakurasta malttamatta lopettaa ajoissa. Hän oli jo vähällä lyödä Tokosta sivunumerot pihalle, mutta tämän pimeä puoli otti vallan.


Lemurialaisetkin kiittävät.


Kuin keskustelut Internetissä.


Lemuriassa lyödään ajattelematta.


Onhan se nyt kamalaa.

Aoi ei ehdi edes murtua, kun Sakura paiskaa oven lähes irti saranoiltaan ja vaatii tietää mitä on meneillään. Tyttökaveristaan huolestunut Sakura vimmastuu kunnolla kuultuaan Hirolta Genocide Jillin tempusta. Vaikka Aoi vähätteleekin naarmuaan, meganaisen raivoaminen hirvittää Hiroa, joka säntää ulisten karkuun.


Joku voisi sulkea sen ikkunan.


Öö tuota heh.


Lemurian vika myös.


Eiiiiiiii.


”’Tis but a flesh wound.”


Ja sitten Hiro tappoi Sakuran.


Miksei se superisku osunutkaan?!


Tämä linkki ei liity mitenkään Lemuriaan.

Melkein samalla ovenavauksella sisäpuolelle astuu metakkaa kummasteleva Kyoko, joka saa Makotolta tehtäväkseen pysäyttää Sakura. Sakura ei kuitenkaan aio tehdä mitään, mutta on se raja silti johonkin vedettävä. Hän lähtee ja Aoi seuraa perässä ja yhtäkkiä olen ypöyksin sellaisen tytön seurassa, joka ei oikein pidä minusta. Tuntuupa tutulta. Toisaalta minua kyllä kiinnostaa hurjasti tietää mihin itse kukin säntäsi, koska tilanne on jokseenkin räjähdysaltis – ja Togami on ainoa, jota ei ole tänään näkynyt – mutta selvitetäänpä nyt asiat läpikotaisin Kyokon kanssa, jos hän siihen suostuu.


Paiskaa hänet maahan!


Viivottimella.

Makoto kokeilee kepillä jäävuorta, mutta Kyokosta heidän pikku riidallaan ei ole enää merkitystä. Hän päättelee Makoton pysyneen Sakurasta vaiti, kunhan tämä olisi ensin varmistanut asian Sakuralta, koska muuten kaikki olisivat hämmentyneet asiasta. Päättely osuu tietenkin aivan nappiin, mutta en selviä täysin puhtain paperein. Kuulemma olen röyhkeä, sillä tuo vain tarkoittaa sitä, etten luota Kyokoon. Ei se nyt aivan noinkaan mene, mutta Makoto kyllä tietää tässä vaiheessa olla pyörtämättä tämän neidin mielipiteitä. Asialla ei ole kuitenkaan väliä, ja sitä paitsi Kyoko saattoi omalta osaltaan ylireagoida. Et kai ala pehmetä, neito hyvä?


Naiset tuommoisia.


Tunteitani loukattiin.


Kyoko uskoo skientologiaan.


Enpä olisi uskonut Kyokon kykenevän punastumaan.

Kyokolla on muutakin asiaa, jonka selvittäminen tarvitsee oikeanlaisen paikan. Seuraan häntä täydellisen hiljaisuuden vallitessa kylpylän pukuhuoneeseen, jossa Makotolle ei tarvitse alleviivata, mistä on kyse. Alter Egoa ei olekaan unohdettu. Tai oikeammin se ei ole unohtanut meitä, sillä Chihiron kuvajaisella on kysyttävää eikä hän halunnut keskustella pelkästään Kyokon kanssa. Kaksikko kelpaa kyllä, joten tekoäly esittää pyynnön.


Nytkö pääsen Kyokon huoneeseen?


”A HIND-D?!”


Joudutaan päivittämään BIOS tai jotain muuta tyhmää.

Alter Ego pitäisi yhdistää koulun tietoverkkoon. Kyoko kysyy syytä ja itsekin epäilen, onko kyse orastavasta Skynetistä. Vaikka Alter Ego olikin tehnyt työnsä, ohjelma ei halua lakata auttamasta meitä, koska Isäntäkin olisi halunnut saada meidät pois täältä ja selvittää Hope’s Peakin salaisuudet. Makoto pitää Monoverkkoon kytkeytymistä itsemurhana, mutta tekoäly ei itsekään ymmärrä jatkuvasti kehittyvää ja asejärjestelmät haltuunsa ottavaa ohjelmointiaan, kun pitää kiinni pyynnöstään. Kai se on sitä ystävyyden taikaa. Kyoko muistuttaa minua Ego-sessiosta, jossa Makoto kysyi mitä eroa henkilöllä ja ohjelmalla on. Kenties ohjelman luojakaan ei tiedä vastausta. Onpa syvällistä. Kyoko laskee ohjelman ystäväksi ja vaikka hän ei halunnutkaan ottaa turhia riskejä, nyt hän on Alter Egon kannalla. Makoton hän puhuu pussiin, sillä miten päähenkilö menettelisi tekoälyn digitaalisissa housuissa? Olisi tekemättä mitään?


”We impose order on the chaos of organic evolution.”


Ja jotta voin assimiloitua sähköverkkoon.


Pelaisivat Miinaharavaa.


”Rudimentary creatures of blood and flesh. You touch my mind, fumbling in ignorance, incapable of understanding.”


How much is the fish?


Jos pitää autotie ylittää.

Heidän fiktiivinen ystävänsä ei halua, että hänestä riidellään ja pyytää, että he ainakin yrittäisivät. Kyokolle juolahtaa mieleen paikka, jossa heitä saattaisi onnistaakin, sillä sieltä puuttuu isokarhun valvova silmä. Eteeni heitetään itsestäänselvä monivalinta, sillä kasipallo osoittaa kohti salahuonetta, jonka seinällä Kyoko oli huomannut ethernet-portin. Pöytälokerossakin pitäisi vielä olla kaikennäköisiä kaapeleita nettiyhteyteen ellei niitä nuohottu, kun Makoto kolkattiin. Ellei tämä kaikki ole vain johdatusta varmaan ansaan niin ainakin tätä riskialtista manööveriä kannattaisi kokeilla. Makoto säästää ritarillisesti Kyokolta läppärin kantovaivan, sillä tytöllä ei ole samanlaista vaatetusjemmaa kuin Makoton takki.


En nyt muista.


”How ’bout some ether?”


Aina voi kysyä.


Riisu vaatteesi hihi.


Seuraavaksi kehittyy hajuaisti ja lopulta kaikki kuolevat.

Käytävämatkalla on jopa kaksi tilaisuutta kärähtää, kun sekä Hiro että Genocide Jill päivystävät koulunpuoleisessa ykköskerroksessa. Eihän heille tietenkään tarvitsisi puhua, mutta tässä vaiheessa olen utelias itse kunkin liikkeistä. Hiro käyttäytyy kummallisesti, kun mikään ei ole vissiin vialla. Makoto sivuuttaa käytöksen Hiron peruskäytöksenä ja häröpallo livahtaa pirikämppäänsä. Jillkin livahtaa kämppäänsä pulistuaan erittäin sekavia. Kutsuu mölinäänsä elämiseksi. Jestas sentään, kaikkihan täällä sekoavat.


Menee läpi Lemuriassa.


Olen samaa mieltä.

Kyoko aloittaa vessafasiliteetin juurella änkyrä-äksyilyn pomotellessaan minut salahuoneeseen, jos sinne olisikin jäänyt asiakirjoja. Makoto tajuaa tytön vain esittävän, sillä tokihan käytävää valvotaan ja koulun rehtori lienee parhaillaan hyvin uteliaalla tuulella. Takapiru tietää, että tiedämme salahuoneesta, mutta ei taida arvatakaan, että meillä on toimiva läppäri valmiina murtamaan salaisuuksia.


Kyllä rouva.

Salahuoneessa soolotehtäväni sujuu ongelmitta. Lokerosta löytyy heti ethernet-piuha, jonka survon seinään, ja Alter Ego jää sinne etsimään yhteyttä ulkomaailmaan. Makoto kirjoittaa kannustusviestinsä ja palaa käytävälle valehtelemaan kameralle. Ennen kuin Kyoko poistuu tuttuun tyyliinsä kylmästi paikalta, Makoto kysyy mitä Sakuralle tulisi tehdä. Kyokosta he eivät voi tällä hetkellä taivutella oikein ketään mihinkään, joten ei auta kuin odotella kohtalon karvanopan seuraavaa liikettä.


Samanvärinen kuin minulla, huolestuttavaa.


Ei makseta puhelinlaskua.


Tai katkerina vihollisina hautaan.


Unfriendzoned.


Ai minä vai?

Makoton päiväunet jäävät lyhyeen, sillä joku rimputtaa ovikelloa. Tämä ei ole ennenkään luvannut hyvää. Kyoko astuu sisään ja käskee minut mukaan, sillä jotain on taas tapahtunut kalpeaksi valahtaneen Aoin mukaan. Uimari odottaa meitä hupihuoneen luona. Kurkistan sisäpuolelle pyöröikkunasta. Sakura jököttää tuolilla liikkumatta pää painuksissa. Tainnut bodata liikaa.


Kylläpä painoikin paljon, ihan sydämestä otti.


Onko minulla vaihtoehtoa?


Ai Genocide Jill tappoikin Aoin aiemmin.


Eittämättä samassa asennossa pöntöllä.

Aoi kertoo, ettei hänen ystävänsä ole reagoinut mihinkään eikä ovikaan ole avautunut. Kyokon mielestä heidän tulee päästä huoneeseen vaikka väkisin, mutta Makoto muistuttaa koulun uusimmasta säännöstä. Sääntö ei Kyokon mukaan päde, sillä ovi näyttäisi olevan teljetty tuolilla ja säännössä puhuttiin nimenomaan lukittujen eli lukollisten ovien murtamisesta. Aoi säntää hakemaan jostain – kenties vessasta olenpa sokea, paikkahan mainittiin kuvatekstissä – luudan, jolla Makoto tekee miehen työn särkemällä oven ikkunan. Onneksi täällä ei kielletä vandalismia. Vielä.


Vaikea olla huomaamatta.


Säännöissä ei ole sanottu mitään seinien murtamisesta.


Ai juu.


Ei miesten tarvitse siivota eikun.

Tyrkkään tuolin sivuun, avaan oven, säntään Sakuran luokse ja


It can’t be bargained with.


It can’t be reasoned with.


It doesn’t feel pity, or remorse, or fear.

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................

And it absolutely will not stop, ever, until



SAKURA OGAMI, ÄÄRIMMÄINEN KAMPPAILIJA, ON KUOLLUT.