70 - Viides oikeudenkäynti, osa 1

Makoton ja Togamin yhteissaapuminen hissin edustalle herättää muissa kolmessa huomiota ja Tokossa suoranaista kateutta. Togami on näemmä minunkin Isäntäni, lälläslää! Tutkimme yhdessä jännittäviä asioita ja saan kuulla maailman yhteiskuntarakennetta järisyttävistä salaisuuksista äijältä, jonka yhtiösalaisuuksilla voisi aiheuttaa pienikokoisen vallankumouksen. Togami ei arvosta muiden höpinöitä ja käskee ihon umpeen. He odottavat nyt karhua.


Lähennyimme miehisesti.


Paitsi jos on ruuhka-aika.


Ainakin valot sammuivat tuossa ajassa.

Kokonaista kymmenen minuuttia, jossa on yksitoista liikaa. Togami raivoaa Monokuppaajasta, joka saapuu sopivasti paikalle pelästyttäen useimmat. Togami ei ole hyvillään, mutta eipä ole Monokumakaan, kun annamme hänen odottaa. Kaikki eivät ole paikalla, joten oppilaskunnan täysintunto ei voi alkaa. Eipä täällä ole ennenkään järjestetty sessioita vajaalla oppilas…tuksella. Monokuma tuumii jo rangaistusta myöhästelystä, mikäli kaikki ovat samaa mieltä.


Akateeminen kymmenminuuttinen.


Ehkä meidän ei tarvitsekaan mennä oikeussaliin.

Kyokosta moinen ei ole tarpeen. Ooookei. No ainakaan uhri ei voi olla Kyoko ellei juonessa tehdä tinkiä ja juksata päälle. Pelin parhaillaan kiinnostavimman henkilön odottamaton paluu saa Hiron tutisemaan. Äijä kun on satavarma, että kyseessä on haamu. Monokuma kehottaa säästämään löpinät oikeussaliin, mutta Togami on edelleen rangaistuksen kannalla. Kyoko ei mielestään rikkonut olematonta sääntöä ja Monokuma myöntää tytön olevan oikeassa. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, etteikö Kyoko myöhemmin katuisi!


Sinä!


Lemurian poltergeistit ovat perässä.


Sitä yhtä pienellä präntillä.

Tuomariotson hoputettua meidät hissiin jäämme vielä kuppaamaan Kyokon luokse. Aoi on iloinen Kyokossa pihisevästä hengestä, Togami on suunnilleen sitä mieltä, ettei paluu välttämättä heidän elämäänsä helpota ja Hiro on yhä kauhuissaan. Toko keskittyy lähinnä seuraamaan Isäntäänsä ja äksyilemään Hirolle.


Hyppää sinä hissikuiluun.


This Gus discussed his disgust with this gust on the discus.

Muiden siirryttyä hissiin jään kahden kesken Kyokon seuraan. Makotolla olisi kysyttävää. Tässä vaiheessa peliä Kyokon luulisi vastaavan muutenkin kuin kolmella pisteellä, koska Makoto on ollut niin paljon mukana Kyokon omissa seikkailuissa, vaikkei uusimmalle päässytkään. Kyoko kertoo käyneensä tutkimusmatkalla asuntolan toisessa kerroksessa ja selvinneensä ongelmitta, sillä sinne ei ole pystytetty lainkaan valvontaa. Olisikohan niin, että meidän ei ollut koskaan edes tarkoitus päästä sinne asti? Kyokolta meni ruumisilmoitus ihan ohi, mutta palattuaan valvontapiiriin hän kyllä kuuli kuulutuksen oikeudenkäynnistä ja käväisi pikaisesti rikospaikalla hankkimassa enemmän johtolankoja kuin kaikki muut koskaan. Mutta mistä Kyoko tiesi, mistä huoneesta ruumis löytyisi? Hmmmmmm!


Reality-studion kulissien takana.


Välillä olisi hauskaa, jos Kyoko olisi kaikesta pihalla.

Makoton arvaus Mono-avaimen käyttökohteesta on väärä, sillä Kyoko taisi varastaa kansliasta (tai jostain muualta) muutakin: Monokuman salaisen työkalun, joka avaa kaiken paitsi Hope’s Peakin syvimmät salaisuudet. Kyokon tarina tiivistyy yllättäen totuusluodiksi ja Aoi huutaa meitä jo hissikoriin. He voivat jatkaa tästä sitten oikeudenkäynnin jälkeen, kun pahin on ohi. Kyoko luonnehtii tulevaa koettelemusta omalla kohdallaan kaikkein keskeisimmäksi, mikä herättää Makotossa kysymyksiä. Tosin mikäpä seikka tässä sekasotkussa ei herättäisi kysymyksiä?


Dynamiittia?


Oli jo aikakin.



Kori kolistelee kolkosti kohti kaikkein kauheinta (helvetin lonkalta tulevat allitteraatioyritykset) syvän hiljaisuuden vallitessa ja maailma peittyy epätoivon kuulaaseen valoon, joka pelkistyy kiistelylieriössä ällöttävän värikkääksi neliömosaiikiksi. Onpa taas oikeussalia retrosisustuksella paiskattu. Monokuma ei suo meille kaskuja saati sitten kettuilua. Totuuden verho avautuu viidennen kerran… eikä minulla ole aavistustakaan, mitä tässä tulee käymään. Tai no on minulla nyt kirjoitushetkellä tiettyyn pisteeseen asti, mutta eletäänpä nyt menneessä.


Jos tämä jatkuu ikuisuuksiin, Makoton kuvailut leviävät käsiin.


SILMÄNI


Verrattaen nopeastihan tämä tuli.


Hiparit käytännössä tuplaantuvat, en valita. Vaikka haaste toki katoaakin tyystin, mutta se ei ole tärkeää.

VIIDES OIKEUDENKÄYNTI



Kun kertaukset on kerrattu eikä Aoi aio tehdä hattutemppua tietämällä jo whodunnitin, Togami aloittaa uhrista. Tämä kun on ensimmäinen kerta, kun kyseinen ilmeisen tärkeä seikka ei ole tiedossa. Hiro on ihan varma Kyokon kuolemasta. Pömpelissä seisoskelee katala huippukehittynyt kummitus! Togamilla ei oikein maltti pidä naurettavassa pelleilyssä, joten Makoto summaa, että heidänhän tulee vain selvittää, ettei ruumis kuulu Kyokolle. Tämä käy ilmi monivalintapalikkatestistä, jonka epäuskottavan ja humoristisen vaihtoehdon seasta pilkistävät hanskat.


Joku Jane Doe.


Lemurian kaksoisolento kelvannee selitykseksi.


Lemurian aaveteknologia ei kestä päivänvaloa.


Tämä on tärkeää.

Togami tokaisee, että ehkä jonkun tulisi selittää, miksi Kyoko käyttää hanskoja ja tekee sen itse, kun Kyoko niin kauniisti pyytää. Togami kertoo muillekin Monokuman jakamasta synkästä arpisalaisuudesta, johon Kyoko ei kommentoi. Aoi muistaa, ettei ruumiilla ollut hanskoja. Hiro ehdottaa niiden lakanneen olemasta jälkiräjähdyksessä eikä ole vakuuttunut haamun huiputusyrityksistä.


Jos ei pidä hanskoja, joutuu murhatuksi.

Asiasta jatketaan debatissa, jossa huomasin heti hienovaraisen vaikeuspiikin verrattuna aiempiin sessioihin, sillä jo alussa eteen paiskataan kolme totuusluotia, joista valita se oikea. Tämä pätee itse asiassa useimpiin debatteihin. Helppoa tämä on joka tapauksessa, kun Hiron hanskaväite kumoutuu tekokynsillä. Makoto järkeilee, että noin pitkät kynnet olisivat tuskallisia hanskoissa. Lisäksi käsiensä jäljistä tietoinen Kyoko tuskin pitäisi tekokynsiä minkäänlaisena neitimäisenä statussymbolina. Hiro murjaisee naisten olevan mutkikkaita otuksia, mutta Aoi ei malta olla heittämättä väliin, ettei Hiro tiedä naisista mitään. Kyoko antaa Togamin käskystä selityksen käsineilleen. Ne on räätälöity hänen kätösiinsä, jotta ne eivät olisi tiellä. Feikkikynnet eivät mahtuisi sisään.


Heti altaan syvään päähän sementtisaappaat jalassa.


st’ve be es on ihan selkeä ristiriita.


OZin viimeinen jakso muistetaan yhdestä sanasta. Kreivi.


Sormenpäissä voisi olla luukut kynsille.


Lemurian naiset ovat verrattaen yksinkertaisia, jotta heidät voi uhrata tulivuoreen.


Mestaririkolliset eivät jätä sormenjälkiä.

Kyokon elollisuuden tulisi olla nyt selvää. Togamikin vaikuttaa turhautuneelta. Niin hän aina, varsinkin Hiron hölmöillessä. Kuka sitten tapettiin? Se selviää seuraavassa debatissa tai viimeistään sen jälkipyykissä. Vaikka Toko tuumiikin tunnistamisen olevan mahdotonta kärventymisen vuoksi, Makoto tarttuu Aoin oranssiin lankaan kämmenselkätatuoinnin voimin, sillä ruumis on tunnistettavissa sen avulla.


Lemurian bruttokansantuote.


Luovutan.


Jos peli olisi From Softwaren käsialaa, muut pelaajat lähettäisivät invaasiohäiriöviestejä.


Koska kaikki tämän paikat vainajat ovat kokeneet tuon, en pidä tätä kummoisena uhkauksena.

Tatuointikuviosta keskustellaan ja Tokokin kommentoi jotain vähemmän romanttista ja enemmän sadomasokistista, mutta nappaan valikosta todisteeksi Mukuro Ikusaban profiilin, jossa kerrotaan sen toisen mysteerineidin liittyneen Fenrir Mercenary Corpsiin. Togami jatkaa kertomalla, että ryhmän jäsenet saavat Fenrir-tatuoinnin kehoonsa.


Such doge. Very wow.


Välillä Tokokin naurattaa.


Hear me roar!

Koska Fenrir ei soittele Aoin kelloja, eläinyhteys tongitaan Makoton alitajunnasta yllättävän helpossa hirsipuugambiitissa, jossa on kokonaista neljä kirjainta. Melkoinen antikliimaksi verrattuna pitkiin tai moniosaisiin sanoihin, mutta ainakin kirjaintahti vaikutti aavistuksen tiiviimmältä tai yritän puolustella pelin päästämistä helpolla. Koska Fenrir on susi, Toko pätee taustoittamalla Ragnarökin Sutta, tuota Lokin ja naisjättiläisen pentua. Eikä edes takeltele kovin paljoa. Hirokin on vaikuttunut, kun tyttö toteuttaa äärimmäisyyttään käytännössä. Melkoisen äärimmäistä todellakin, ihan Wikipediastakin löytyvät norskimytologian perustiedot!


BOLD?


WOLÆ?


Olipas haastava pulma.


Toko tietää, koska käytti Fenririä erään romanttisen tarinansa päähenkilönä.


Lemuriassa kirjallisuustähteyteen riittää, kunhan kirjoittaa nimensä oikein.

Makoto vahvistaa, että ruumiin kämmenselässä lojui ex-fenrirläisen mustesusi. Näiden tietojen perusteella uhrin on oltava Mukuro. Aoi ehtii älähtää väliin ihmetellen, että siinäkö se takapiru sitten menikin, mutta sitten Monokuma varastaa show’n julistaen, että he todellakin ovat tulleet tänne selvittämään Mukuro Ikusaban murhaa. Joten siinä se… ellei tuomari valehtele. Tokokin ihmettelee takapirun kuolemaa, mutta Togamista he kaikki olivat Mukuron takapiruilun suhteen väärässä. Aoi kommentoi äärimmäistä epätoivoa, mutta Togamista sekään ei täsmää, sillä sille on vain yksi lähde. Sen he kuulivat Makotolta, joka kuuli sen Kyokolta. Oliko Kyoko siis väärässä? Kaikkea sitä. Mukuron profiilissa ei lukenut mitään äärimmäisestä epätoivosta, vain äärimmäisestä sotilaasta.


Minä kun luulin, että olemme Sayaka Maizonon murhaajan perässä.


Yleisö vaatii sitä.


Mutta myöntääkö Togami olleensa väärässä?

Aoi ihmettelee, kuka kumma Mukuro Ikusaba edes oli. Nytkin hän oli näkymättömissä ja ilmestyi vain kuolemaan. Toko analysoi asiaa kirjallisilla konventioilla, sillä tärkeiden hahmojen kuolemat ovat paljon yksityiskohtaisempia. Togami toteaa, että jos Mukuro ei ollut tärkeä, sitten uhri olisi samalla mitättömällä viivalla meidän muiden kanssa: ottamassa osaa murhaleikkiin. Kun Hiro, Toko, Togami ja Kyoko ovat spekuloineet ja riidelleet takapirun ja rehtorin identiteetistä, Monokuma puuttuu peliin tuohtuneena. He ovat täällä selvittämässä Mukuron murhaa, eivät mitään muuta. Tästäkin huolimatta Togami paiskaa ultimaattuminsa karhun kasvoille, mutta Monokuma ignoroi uhkailua parhaansa mukaan ja käskee keskittymään siihen hemmetin murhaan.


Tuota kutsutaan joskus ironiaksi.


Vieläkin suututtaa, kun A Song of Ice & Firen kuolleille sivusivusivuhahmoille ei uhrattu sivun sivua.


Äärimmäisyys jokseenkin paljasti.


Luota minuun. Tiedän mitä teen.


Täytteiden piekseminen sinusta tulee heti toisena.


Kuitenkin olet adoptoitu.


Tyhmä typerä ääliökarhu haiset pahalle hyi no nii suutu jo NO NII.

Monokuman puheiden perusteella Togami olettaa, että sekä uhri että murhaaja on peräisin heidän joukostaan. Hiro ehdottaa innoissaan, että jossain piileskelee seitsemästoista oppilas. En olisi yllättynyt. Kuten Monokuma onkin jo Makotolle ja Togamille kertonut, täällä on yhteensä kuusitoista oppilasta. Muut pälyilevät epäilevästi toisiaan, mutta Togami tietää, ketä syyttää. Ehkäpä Makotokin tietää. Aivan, Makotolla ja Kyokolla ei ole selkeää alibia. Togami selittää käyneensä yöajan kynnyksellä puutarhassa, jossa ei ollut ruumista. Murha tapahtui siis joskus tämän jälkeen, ja tuolloin Hiro, Toko, Aoi ja hän olivat liikuntasalissa. Kyoko kuulostaa yllättyneeltä, kun ei tiennytkään (tai ei väitä tietävänsä) nelikon olleen purkamassa Monokumaa. Togamin selityksen jälkeen hän ymmärtää, miksi häntä ja Makotoa syytetään.


Student body kuulostaa ihmistuhatjalkaisen akateemiselta sekvenssiltä.


17. kolossi ei piileskele Lemuriassa, turha edes yrittää spekuloida.


Nyt on haastetta.


Eikä tuomari ole yhtään katkera.


Kiikissä ollaan.

Makotollakin olisi sanottavaa alibeista, sillä heidän tulisi selvittää, milloin murha tapahtui. Togami suostuu jatkokeskusteluun, joskin vastahakoisesti. Puutarhassa kellonajoista intoillut Hiro arvelee olleensa alkuyöstä puutarhassa Togamin kanssa jotakuinkin iltakymmeneltä. Toinen ajallinen ääripää päätellään ruumiin löytöhetkestä. Hiro muistaa Tokon hakunhakureissun, joka Makoton (ja minun) mielestä tapahtui aamuyhdeksältä. Eli iltakympistä aamuysiin on pimeää aikaa, jolloin tapahtui pimeitä asioita. Varsinkin Makotolle, joka simahti ennen yöaikaa. Aoi muistaa tavanneensa hänet puoli kahdeksalta ruokasalissa eli Makoton alibiton aika kaventuu puolellatoista tunnilla. Protagonisti järkeilee itsekseen, että hänen tulee todistaa muille, ettei murha tapahtunut tuolloin. Milloin siis ruumis päätyi puutarhaan?


What time? Murdertime!


Tärkeämpää on selvittää, millä aikavyöhykkeellä Lemuria sijaitsee.


Melkoinen suoritus, kun en ole nähnyt kelloissa viisareita.


Liikaa numeroita, menee monimutkaiseksi.

Debatissa paiskotaan ajankohtia sinne tänne ja valkokohinassa ruudulle tuupataan vielä lisää lukemia, mutta hämäys piilee siinä, että keskustelu on käytävä kertaalleen läpi, jotta Makoto saa koottua mielessään oikean totuusluodin pointin. Tässä ajetaan takaa erehtymätöntä sprinklerijärjestelmää, jolla todistetaan, että puukko heilahti paljon iltakymmentä myöhemmin. Sprinklerithän pärähtävät kastelemaan koko maailman puoli kahdeksalta eli jos ruumis olisi ollut paikalla sitä ennen, se olisi kastunut litimäräksi.


Tässä vaiheessa on tunnustettava, että kirjoitin sprinkerl… sprinke… sprinklerin luvattoman monesti väärin. Aiemman virkkeen esimerkit ovat autenttisia.


Kiva tietää kolmelta aamuyöstä.


Iltakymmeneltä seuraavana päivänä.

Toko änkyttää, että ruumishan oli litimärkä eikä usko selityksiäni siitä, että ruumis kyllä kastui mutta ei sprinklerien vuoksi. Koska vastustajani on jokseenkin mielisairas hurueukko, tartun hänen nahkeaan käteensä ja vien hänet jo toistamiseen tanssilattialle, vaikka oikeasti haluaisin vain kuolla epämiellyttävän kokemuksen vuoksi. Minä kun luulin, että kutakin henkilöä vastaan luotiaikataisteltaisiin vain kerran. Meni diskohuuma sentään kerralla läpi, vaikka aluksi hämäännyin kovasti, kun taustalla Toko lähti mekko edellä kieppumaan hitaasti akselinsa ympäri.


En ymmärrä ilmansuuntajuttua.


Toivottavasti ei märkä minkään tuhman seikan vuoksi.


En ymmärrä tätä juttua.


I am the liar’s nation, oh yeah


I am the undisputed god, oh yeah


I am the maggot’s muscle, magnet missile, your mother’s pisshole


Magnifishit, master of it all, oh yeah, oh yeah

Tokon puolustukseksi sanottakoon se, että hän lenteli ilmojen halki ja kenties käväisi kanveesissakin Makoton sammuttaessa roihuavaa raatoa. Vesisangollinen märkää nestettä (maito) paiskattiin ruumiin yläpuoliskolle. Alapuoli jäi kuivaksi, mikä olisi järjetöntä, jos koko ruumis olisi jäänyt sprinkleriryöpytykseen. Toko tyytyy jupisemaan omituisia Aoin suureksi kuvotukseksi ja oikeudenkäynti jatkuu, kun tämä on sillä selvä. Nyt lienee vahvistettu, että koulussa murhattiin puoli kahdeksan jälkeen mutta ennen yhdeksää. Aoin ja Hiron päättelyn perusteella Makotolla on kuin onkin alibi.


Sisältäkin?


Mitä nyt taas.


Sillä välin Togami grillasi.


Onko tämä Lemurian virallinen kanta? 

Kyokolla ei ole alibia, kuten Togami sangen tarpeettomasti toteaa. Makoto ei ajatuksissaan millään usko hänen olevan murhaaja. Kyoko vain kommentoi, että mikäli häntä äänestetään ja hän kuolee, koulun mysteeri jää selvittämättä. Varmemmaksi vakuudeksi hän lisää, ettei tietenkään ole murhaaja. Ei hänellä ole siihen mitään syytä. Tämä on vain takapirun ansa. Monokuma vain nauraa syytöksestä ja kehottaa olemaan haaskaamatta aikaa. Togamin käskystä hän toki vaikenee.


Kyoko selittänee kaiken kolmella painokkaalla pisteellä.


Kyoko onkin koulun mysteeri!


Muuten vaan tapan.


Onhan sinua jo useasti syytetty.

Togamin mukaan Kyokolla oli motiivi murhaan, sillä tämä uskoi Mukuron olleen äärimmäinen epätoivo; toisin sanoen takapiru, jonka epätoivoagenda lienee tullut tässä vaiheessa varsin selväksi. Tässä on vain sellainen virhe, että Mukuro ei olekaan mikään takapiru ja Kyokon murhatempun vuoksi he ovat taas täällä kinastelemassa. Kyoko vierittää syyn takaisin Makoton niskaan, sillä sankarimme alibi ei riitä. Sprinkleriväite ei kokonaan selitä murhan ajankohtaa, sillä on eräs keino, jolla ruumis selvisi ilman tipan tippaa. Togami on pelkkänä korvana.


Togami saa kaiken kuulostamaan ilkeältä.


Entä onko tämä Lemurian virallinen kanta?


Minä niin luotin sinuun.


Selkä, tapaa puukko.


Sateenvarjo?!?!

Ruumiin peittänyt esine ei kummempia arvuutteluja tarvitse. No mutta tietenkin, siihen vajan pressuunhan Mukuro käärittiin. Jotain tällaista arvelinkin. Kyoko kertoo, että ruumista syleilevä puoli pysyi putipuhtaana, kun taas vastapuoli sotkeutui keinosateesta. Togamin kysyttyä tappajan näkemästä vaivasta Kyoko lisää, että tempun tarkoituksena oli ilmeisestikin saada meidät väärille jäljille murhan ajankohdasta. Aivan kuten Makoto juuri yritti. Syytetty ei käsitä, miksi Kyoko on sotajalalla häntä vastaan, mutta alkaa sitten pyöritellä pressua ja ruumista mielessään. Jokin ei nyt täsmää.


Dŵr Budr


Jotta ei tule kukkahattuvalituksia märästä t-paidasta.


Mut… mut…


Äkkiä! Tapa itsesi!

Debatissa Makoto tarttuu Hiron epäkohtaan pressun puolittaisesta puhtaudesta. Miksi ihmeessä pressun puhtoiseen puoleen ei tarttunut verta? Ennen kohtalokasta räjähdystähän he selvittivät veren olleen yhä märkää. Hiro ehdottaa murhaajan pesseen pressun, mutta Togami olisi murhaajan pöksyissä pessyt koko pressun eikä vain yhtä puolta.


Body Movin’


Lemuriassa lika on harhaa.


Kuivui sitten räjähdyksessä.


Lemurialaiset tietäisivät.

Kyoko tarttuu verikeskusteluun, sillä hänellä on villi ehdotus, jota en ollut ottanut huomioon ja joka selittää täydellisesti erään irrallisen totuusluodin. Uhrin veri saattoi hyvinkin olla huijausta. Kyokon teorian mukaan tappaja töhri pressuttelun jälkeen ruumiiseen verta, joka ei ollut peräisin uhrista. Hirolla on sinänsä pätevä veikkaus sairastuvan veripussien hyödyntämisestä, mutta Kyoko ei ole samaa mieltä. Vastaus löytyy puutarhasta, pelillisellä metatasolla totuusluotivalikosta.


Camo Index vähintään 90 %.

Hope’s Peakin yössä tapahtui kaksi murhaa. Mukuron lisäksi puutarhassa teurastettiin viaton kana. Hiro ja Aoi ottavat tiedon raskaasti vastaan. Joku ihminen nyt vielä menee, mutta eläimiin vedetään raja. Toivottavasti Danganronpa saa Anti-Animalia -palkinnon! Eikun siis. Kana on kuitenkin kadonnut, joten tässä sille synkkä selitys.


Syödä elävältä, mitä nyt taas. 

Vaikka aukkoja paikataankin urakalla, löytää Togami yhden lisää. Veren olisi pitänyt valua maahan ruumiin ympärille, mutta nyt vain uhrin valkotakissa on punainen (tai teknisesti vaaleanpunainen) tahra. Kyoko ehdottaa, että takkiin roiskittiin hurmetta etukäteen. Kuten kuvasta viimeistään nyt tajusin, Mukuro ei näytä varsinaisesti pukeutuneen takkiinsa, ei ainakaan hihojen perusteella.


Joten voisi sanoa, että ”the coat was coated in blood.” Heh. Ehheh. Menen pois.


Näyttää kuin pää olisi kääntynyt 180 astetta.

Koska Aoi on ulalla ja minäkin lievästi kujalla perättäisistä paljastuksista, Kyoko kertaa avuliaasti ja pelastaen oman nahkansa, mitä tuolloin todennäköisimmin tapahtui. Hope’s Peakin asukasluku putosi yhdellä ennen sprinklereitä. Ruumis ei kastunut sadetussessiossa pressun vuoksi. Kun tappaja palasi hakemaan pressun, hän sonnusti ruumiin kanan verellä sotkettuun takkiin. Koko hämäyksen tarkoituksena oli saada meidät ajattelemaan murhan tapahtuneen sprinklereiden jälkeen eli puoli kahdeksan jälkeen.


Ei nukuta siellä, söpöliinityhmeliini.


Pakko olla viides luku, kun on niin ovelaa meininkiä.

Aoi kysyy vielä tappajan paluusta rikospaikalle sprinkleröinnin jälkeen. Kyokosta tappaja sai hämäyksensä tehtyä suhteellisen nopeasti ja kysyy puolestaan Aoilta, kulkiko hän Makoton kanssa samaa matkaa ruokasalista liikuntasaliin. Muistan seikkailleeni omin päin tämän hurjan välimatkan. Pahus. Minähän olisin voinut käväistä tässä välissä yläkerrassa sotkemassa juttuja! Aoikin ehkä, periaatteessa.


Olisi voinut pysyä siellä niin olisi saanut ilmaisen suihkun.


Kävin, öh, asioilla.

Makoto tajuaa lirinsä alibin natistessa liitoksistaan, mutta ainakin saan vetoapua uudesta totuusluodista, jossa ruumishämäystä voidaan käyttää todisteena tulevia väitteitä vastaan. Vaikka paljastuksia on …paljastunut, emme ole päässeet mihinkään. Makoto ja Kyoko ovat yhä vailla alibia.


Minä se olin koko ajan, vähän misantrooppi olin ja uusnatsikin vielä.


Ei voi järkeilyä perustaa ääneen.


…white jacket on the body. This jacket had previously been treated with blood to make it look like the corpse had been wearing it.

Hiro melkein heittää kolikkoa, kunnes Aoi muistaa erään hiiltyneen puukon, joka ei varsinaisesti nosta Makoton pisteitä kohisten. Hiro muistaa Monokuma-kansiosta puukon läpäisseen Mukuron ruumiin ja yhtäkkiä he muistavat muutakin ruokasalin taannoisesta keskustelusta. Toko älähtää, että puukko päätyi Makoton haltuun. Makoto tietää kyllä sen varsin hyvin eikä varsinaisesti peittele asiaa, koska hänkään ei oikein tiedä, mitä hänen huoneessaan tapahtui yöllä. Ehkä hän onkin tappaja. Hiro on ainakin tuhatkaksisatavarmasti vakuuttunut, mutta totuus selvinnee debatissa. Tai jos ei selviä niin ainakin lähestyy, hiiitaaaastiiiiii.


Höpsismillä hautapaikka Lemuriasta.


Se on kuulkaa ihan teidän vika!!


Murhabulismia.


Lemuriassa ollaan varmoja vasta 20 000 %:ssa.


Sano että murhaaminen on tyhmää ja et ole murhaaja. Menee läpi.

Uusinta totuusluotia päästäänkin hetimmiten hyödyntämään, sillä Hiron väittämä puukon kuoliniskusta ei pidä paikkaansa. Sekin oli hämäystä. Hiron vastusteltua Makoto pyytää heitä muistelemaan, sillä verinen valkotakkihan ilmestyi Mukuron päälle vasta kuoleman jälkeen. Siinä samalla puukko oli survottu ruumiiseen. Hiro syyttelee Makotoa useammasta puukotuksesta, joista se ensimmäinen oli kuolettava, mutta tämän ammun seulaksi Monokuma-kansion tiedoilla. Puukotusjälkiä on vain yksi. Hirolta pääsi tuollainen mitätön yksityiskohta unohtumaan. Puukolla siis peiteltiin todellista kuolinsyytä ja räjähdyksellä hävitettiin loputkin todisteet, jotta vain puukkoon keskityttäisiin.


En arvosta häiriöviestin vihjailevaa fonttikokoa.


En arvosta lemurialaisten lähettämiä tekstiviestejä murharealityyn.


Ainakin veri pukee ruumista.


Lemuriassa puukotetaan ilman syytä kolmesti, koska se on paikallinen tapa.


Noin paljon jäi todisteita, kuinka kehnoa. 

Kun räjähdys tuli puheeksi, Aoi haluaa sillekin selityksen. Togamin irvailtua ja Hiron heitettyä lepakonkakkahulluja teorioitaan selitys jää Makotolle. Ne pomminsirpaleet. Monokumasta revitty pommi päätyi Mukuron luokse ja teki hänestä sotkua. Onkin tyystin eri asia, kuka pommin lopulta kiikutti paikalle. Siitä ei keskustella ainakaan toistaiseksi, kun Togami iskee hampaansa Kyokoon, joka taatusti hyötyisi eniten toisen alibittoman lavastamisesta.


Siksi Lemuriaa ei koskaan löytynyt.


No mutta olet brunette.


Tatuoinnissa oli räjähde.


Ja taas mennään.

Mutta mikä sitten tappoi Mukuron? Sen Makoto haluaa tietää ennen kuin Kyokon pää tuupataan pölkylle ja ennen kuin meidät muut mahdollisesti teloitetaan väärästä valinnasta. Koska Aoikin kiinnostuu mysteeristä, Togami suostuu jatkamaan debatin ihmeellisessä maailmassa. Oransseja kohtia on jopa viisi kappaletta ja yksi niistä tulee yhdistää toiseen, joten tässä on teoriassa runsaasti muuttujia, mutta vain yksi niistä käy järkeen. Kun Hiro on kaivanut kansiosta tiedon Mukuron kuuppaan kohdistuneesta tällistä, se sopii kovasti Togamin epäilyksiin kuolettavan tällin luonteesta, koska Mukuro todellakin kuoli iskusta takaraivoon. Hiron mainitsemat kaikki muut haavat ovat kansion mukaan ikivanhoja, joten muutakaan vaihtoehtoa ei ole.


Elämän päättyminen.


Lemuriassa takaraivolyönnillä tervehditään.


En minä mitään ole sanonut.


Liittyykö Lemuria tähän?

Tappotyökalua luonnehditaan kansiossa tylpäksi metalliputkimaiseksi esineeksi, jonka Hiro arvaa vajan hakuksi, mutta Toko ei oikein usko tuohon ja jää riitelemään samanlaisen pölvästin kanssa. Hakun heiluttelun aiheuttamat vauriot käyvät oikein yksityiskohtaisiksi kallonmurskajaisiksi ja kiista kovin henkilökohtaiseksi, kunnes Togami menee asiaan. Hehän jo tietävät murhavälineen. Tai ainakin hän ja Makoto tietää.


Metalliputkella lyötiin.


Lemuriassa murhataan nurinkurisesti.


Genocide Jill ainakin tietää näistä asioista.


Dialogia Tokon kirjoista.


Lemurialaista yhteenkuuluvuutta.

Mukuro sai titaaninuolesta, mutta koska yksi titaaninuoli ei ole tarpeeksi uskottavaa, sen kaveriksi saadaan yhdeksän nuolta lisää. Olinpa taas sokea. Nythän kaikelle on looginen selitys paitsi… no… kaikelle. Arvasin ratkaisun juuri ennen debattia, mutta oikeana totuusluotina toiminut verinen jeesusteippi kumoaa Aoin ihmettelyt yksittäisen nuolen ohuudesta. Nuolet jesaroitiin kunnioitusta herättäväksi titaanikimpuksi, jossa oli kylliksi massaa hengen poistoon. Toko kirjaviisastelee verraten nuolisumppua Aisopoksen tikkufaabeliin, jossa joukossa on voimaa.


Monokuman tili on murhaava.


Peli johdattelee väärään vaihtoehtoon.


Ratkaisu kutistumassa kovaa vauhtia.


Haluaisin nähdä jousen tälle hirvitykselle.


Tobacco in the bleachers bright confetti everywhere (Wheeee!)/To celebrate the influx of the topiary bears

Koska sekä titaaninuolet että jesariklöntti löytyivät dojon säilytyskaapista, Togami syyttää voitonriemuisesti Kyokoa, joka väittää ihan pokkana, ettei ole edes käynyt dojossa. Togami toteaa ivaa tihkuen toisin. Hänellä ja Makotollahan on todisteita. Makoto on monta kertaa suostunut jatkamaan Togamin johdatteluista, mutta nyt hän empii. En kai suotta aio suojella murhaajaa? Togamin mukaan sellainen johtaa vain joukkohautaan ja käskee esittämään ehdottomat todisteet Kyokon dojoilulle. Totuusluodeistahan se todiste löytyy. Kaapin avain.


Ei kai taas!


Yritin olla näkemättä sinua siellä luvun alkupuolella.


Tämä on kai sitten sellainen Tukholman syndrooma.


Sinne jäi kolme pistettä johonkin.

Kyoko hämmästyy kuullessaan avaimen löytyneen hänen huoneestaan, mutta Togamille ei mene tuollainen alkuunkaan läpi. Olematon alibi, selkeä motiivi ja Makoton selkäänpuukotusyritykset todistavat, että Kyoko on syyllinen. Parasta luovuttaa jo. Togami ei ole lainkaan tyytyväinen, kun Makoto haluaa puhua. Oikeastaan hän haluaa kysyä erästä asiaa syytetyltä. Mitä Kyoko touhusi hänen huoneessaan keskellä yötä?


Yllättävää, eikö vain?


No ei sitten, pöh.


Olen niin ihastunut…!


Nyt kun mielessä kävi kuvatekstiä miettiessä Alienin chestburster, en tiedä miten tämän kuvan epänäkisi.


Uuh.

Näköjään minulla on hemaisevan kolea suojelusenkeli. Häkeltynyt Makoto miettii, että pelastusoperaatioon sännännyt Kyoko kenties tappoi hyökkääjän puolustaakseen häntä. Kärsimätön Togami sotkee ajatukseni, sillä löpinät voidaan lopettaa lopun ollessa käsillä. Sen Kyoko vielä erittäin painokkaasti sanoo, että heidän ei pidä tehdä tätä virhettä. Togamin jos kenen pitäisi tietää, että hän on syytön.


”…and I will be the creator!”


Vain tappaja sanoisi noin!

Kummallisen toteamuksen merkitys paljastuu debatissa, jossa katseet kääntyvät Kyokosta Togamiin. Pointtina on päästä perille siitä, että Kyokolla ei ole ollut minkäänlaista pääsyä omaan huoneeseensa, koska luvunhan alussa hän joutui luovuttamaan avaimensa Togamille. Kyoko ei olisi voinut viedä kaapin avainta kämppäänsä.


Todisteita syylle, melkoista.


Onpas totuusluoti ylivalottunut.


Ympyrä sulkeutuu.


Olisit avannut ovesi kaapin avaimella, DUH!

Togami myöntää virheensä, mutta nyt Makotolla on edessään todellinen näytön paikka. Hän nimittäin havaitsi ilmiselvän ristiriidan ja valheen Kyokon kertomuksessa. Kyoko ei valehtele koskaan, eikä Makoto käsitä tällaista käytöstä. Makoto silmäilee vaiteliasta syytettyä ja yrittää ymmärtää häntä. Tunteeko tyttö itsensä uhatuksi? Sanoiko Kyoko jotain, joka hujahti kaikilta ohi? Mitä ihmettä? Takaumassa Kyoko vannottaa, että koulun mysteeri jää ratkaisematta, jos hän kuolee takapirun masinoimaan ansaan. Makoto jää pyörittelemään toviksi takapirun ansaa epäröivässä mielessään. Onko Kyoko nytkin oikeassa? Mitä ihmettä Makoton tulisi tehdä? Mitä minun tulisi tehdä? Jos uhri oli Mukuro ja tappaja oli Kyoko, mitä Kyoko oikeasti tietää tästä kaikesta? Vain Makoto tietää Kyokon juuri valehdelleen silmät päästään. Vain hän voi julkistaa valheen. Mutta keneen täällä luottaisi, jos ei Kyokoon?









Kyokon sanat eteenpäin astelemisesta ja Hope’s Peakin arvoituksen ratkomisesta kaikuvat Makoton rakoilevassa ajukopassa, kun hänelle esitetään kolme vaikeaa vaihtoehtoa ilman aikarajaa. Makoton ja minun tulee päättää tässä ja nyt, käräytetäänkö Kyoko valheesta, annetaanko pienen totuuden lipsua kätösistä suuremman totuuden vuoksi vai juostaanko karkuun. Ei mitään kiirettä, Makoto.


???????????????????????????????