2 - Prologi, osa 1

Kun ajan rakenne on muuttunut ja maailman rakenne on saanut palettigeneraattorin räikeistä Jotain On Nyt Vialla -väreistä nyrjähtäneen meskaliinikuorrutuksen, Makoto herää luokkahuoneesta aivan kuten keskinkertaisen opiskelijan tuleekin tehdä. Samalla opin hyödyllisen zonk off -termin, jota en varmasti tule missään käyttämään. Nyt ei olla kuitenkaan oppitunnilla eikä myöskään ollenkaan tutussa huoneessa.

Tästä alkaa pelin se osuus, joka ei ole pelkästään X-näppäimen painamista tai kosketusnäytön suttaamista rasvaisilla sormenjäljillä. Lyhyessä tutoriaalissa annetaan tärkeät näppäimet, joita päästäänkin heti soveltamaan. Kyseessä ei ole varsinainen Seek a way out! -skenaario mukahississä, sillä täällä ei tarvitse ratkoa puzzleja tai avata kassakaappia. Kuitenkin koluan kaikki nurkat, sillä jään kuitenkin paitsi esineestä, jolla voittaa pelin. Katselen ympärilleni ihmetellen erikoista grafiikkaa. Vaikka tila onkin reunoiltaan kolmiulotteinen, kaikki sen sisällä on niin litteää kuin kaksiulotteisuus vain kykenee olemaan. Pulpettien ulottuvuudet ovat relativistisia, kun vain kaksi niistä on olemassa. Esineet kääntyilevät sitä mukaa kun huonetta panoroi, mutta ainakin efekti on tyylikkäämpi kuin ykköspleikkarin kirveellä veistetyt spritepuut. Näen vieläkin painajaisia WipEout 2097:n Valparaiso-radasta, jonka maisemat olivat vihertävää puuron ja oksennuksen sekoitusta, joka kääntyili akselinsa ympäri yhdessätoista ulottuvuudessa. Tällainen 2,5D-todellisuus (tämän yhdistän aina Pandemoniumiin ja Klonoaan) kuitenkin näyttäisi antavan pelille hyvin omaperäisen yleisilmeen.

Täyttä kolmeasataakuuttakymmentä astetta leopardikuvioidussa luokassa ei anneta, sillä näkymä rajoittuu vasemmalla ulkoseinään, jonka ikkunat on pultattu sarjakuvamaisesti säppiin töykeän kokoisilla muttereilla ja rautalevyillä. Siitä huolimatta intressejä ei ole vaikea löytää. On möllöttävä valvontakamera, vähän yli kahdeksaa näyttävä kello ja toimimaton televisio, mutta tärkein (ja ainoa) esine on suoraan edessä. Lappuseen on kirjoitettu jotain kryptistä, jonka joku sokeripentu on rustannut. Kunpa yliopiston sisäänpääsykirjekin olisi ollut tällainen.


On positiivista, kuinka kouluissa aina ajatellaan koulun olevan ainoa asia maailmassa.

Näkymätön Makoto astuu ulos luokasta tyyliteltyyn todellisuuteen, joka näyttää ensimmäisen persoonan dungeon crawlerilta ja tällä kertaa ulottuvuuksiakin on kolme. Koulun värikoodatuilla käytävillä opin suhaamaan kätevästi käyttämällä liipaisimia streiffailuun. Ketään ei näy missään, käväisen kääntymässä epätoivohotellilla, mikä on kieltämättä opinahjolta mielenkiintoista liiketoimintaa, ja ajelehdin toistaiseksi suljettujen ovien ohi eteiseen, jossa minua odottaa tämän kutkuttavan kertomuksen neljätoista muuta osanottajaa.


No ei sitten mennä kauppaan.


Varsin äärimmäistä.

Koska yhteiskuvassa on sulateltavaa liiaksikin, heidät esitellään kahdessa viiden ja yhdessä neljän ryppäässä. Eräs heistä, paskantärkeä pyrkyri, ulisee minun olevan myöhässä. Vihaan häntä jo nyt helvetisti. Suurin osa muistakin nähdään vilaukselta, kun itse kukin kommentoi asioiden olevan oudosti, mutta Makoto ei pärjää pelkällä lurkkauspohjatiedolla. Käyn läpi kaikki turbohiket tietysti läpi vasemmalta oikealle kunhan olen ensin silmäillyt katosta roikkuvia automaattitykkejä ja teljettyä holviovea, joka ei varmasti aukea ihan heti.


Turpa kiinni käsky äiä.

Hoidan ensin alta pois sen kadettikoulupukuisen säntillisen jämptin jantterin, jonka mielestä koko maailma pyörii hänen kurinsa ympärillä. Hän on...

...äärimmäinen moraalikompassi!

Mallioppilas pitää yllä kuria ja vaikka hän pitääkin Makoto Naegia oikein komeana nimenä, hänen pätemisensä irrottaa paikat hampaista jo nyt. Mikäli tässä on tosiaan myöhemmin tulossa oikeudenkäyntejä, hänellä on ainakin sopiva OBJECTION! -asento sellaiseen. Makoto tuumii aivan oikein ajatellessaan Ishimarun olevan rasittava.


Kind of?

Kiyotaka Ishimarun oikealla puolella on...


...äärimmäinen kirjailijaihme!

Ensimmäinen uguu-tapaus on sellainen, että häntä pitäisi heittää kivellä päähän. Hän on saavuttanut mainetta ja kunniaa kirjoitettuaan kymppi-veenä Harlekiini-tasoista romanssisoopaa, joka on mennyt kaikkiin täydestä, mutta hän vetääkin hirveät pultit Makoton toljottamisesta. Ihan normaalisti häntä katsoin. Neiti Fukawa flippailee näyttävänsä Makotosta ällöltä ja läskiltä ja muutenkin häneltä tulee kovaa reh reh isännät aina naisia alistavat -puhetta. Ihan miten vaan. Seuraava!


Tuijotan sitten sinua kuin olisit Stephenie Meyer.

Toko Fukawan oikealla puolella on...


...äärimmäinen popsensaatio!

Tämä on se Rise Kujikawa -kisukka, joka nähtiinkin jo vilaukselta. Hänellä on teini-idoliryhmä ja kaikkea mitä nyt sopii olettaa tällaiselta hatsunehtavalta mikulta. Sayakalla ei tunnu olevan ainakaan toistaiseksi itsetunto-ongelmia, vaikka selvänäkö onkin veressä, kun hän äkkää Makoton esineellistävän häntä nukkena. Tästä ei sentään vedetä mitään ”oi miksi senpai” -itkuraivareita. Sayaka taitaa tuntea Makoton jostain, mutta kaiken pilaa Ishimaru.


Niinhän ne kaikki sanovat.


Joo joo, ime lekaa, tässä on teitä kuule vielä yksitoista jäljellä.

Sayaka Maizonon oikealla puolella on...


...äärimmäinen baseball-tähti!

Niin, tein aloituksessa pienen lapsuksen, kun kutsuin tyyppiä pesäpalloilijaksi. Olisihan minun pitänyt tajuta, että baseball ja pesäpallo ovat eri tapauksia. Leon vaikuttaa kuitenkin päheältä tyypiltä, joka ei muistuta siviilissä yhtään baseball-muotoaan, jos raivotauti-irvistystä ei lasketa. Oikeasti hän ei pidä yhtään baseballista. Muusikko hänestä kyllä tulee. Ihan varmasti tulee. Hepun överiksi vedetyt ilmeet kyllä naurattivat ja muutenkin jäi positiivinen mielikuva, vaikka Leon ei kylläkään vaikuta kovin tasapainoiselta yksilöltä.


No ei kukaan pidä harjoittelusta.

Ja ensimmäisen ryppään viimeinen on...


...äärimmäinen fanfic-luoja!

Jos tässä koulussa vietetään normaaleja oppitunteja (mitä kyllä epäilen), Hifumi Yamada on se tyyppi, joka puuskuttaa luokkaan ja jonka rohiseva hengitys raikaa melodisesti tärykalvoihin. Hän on se tyyppi, joka väärinkäyttää nessuteollisuutta. Aivan kuten kaikki fanfic-luojat, myös Hifumi on aivan täynnä itseään ja luulee olevansa jumalan yläpuolella nerouden ruumiillistumana. 10 000 myytyä oppai-albumia on kyllä jonkinmoinen saavutus. Säästän tyhmä läski -kuittailut toiseen kertaan. Hifumi on se tyyppi, joka säpsähtäessään vinkuu kuin singulariteettiin hiljalleen rusentuva minipossu. Ehkä hänestä saadaan vielä jotain irti, mutta lähti kyllä heittämällä ärsyttävien pällien listalle.


Pidän enemmän kubismista.

Toisen ryppään aloittaa...


...äärimmäinen uimari!

Äärimmäisten uimasaavutustensa lisäksi oikein suositulla ja pirtsakalla Aoilla on koko porukan isoimmat tissit, mikä on kieltämättä ihan mukavaa sekin. Jotain Aoi selittää, että nimi jää parhaiten mieleen, kun se kirjoitetaan kämmeneen kolmesti. Jos tämä kääntyy sittenkin lopussa hentaiksi, pidän huolta siitä, että Aoi voihkii Makoto Naegin nimeä eikun.

Ja minä Aoin.


Minä veikkaan, että kaikista Danganronpan tytöistä puhutaan jossain netissä.

Aoi Asahinan oikealla puolella on...


...äärimmäinen ohjelmoija!

Kaino Chihiro saisi Kadurian valmiiksi päivässä. Sayakan tapaan myös tämä ceen plusplussaaja luulee tuntevansa Makoton jostain. Olisi oikeasti nastaa, jos näissä olisikin jotain perää ja ykkösen lopussa tulisi joku täydellinen mielenraiskaus, jossa tämä kaikki on tapahtunut aiemmin. Spike Chunsoftin tuotantoa tuntien se ei olisi niinkään yllättävää. Tyttö astuu vaarallisen askeleen kohti romanssitaiteilijaa, kun taas baka Makoto katsoo naisia paheksuvasti jöpötin pystyssä, mutta vastakommentti saa koodarin huojentumaan. Punastelun puolesta Makoto kyllä ymmärtää, miksi Chihirolla on seuraajansa.


Vaatekaapissasi.

Chihiro Fujisakin oikealla puolella on...


...äärimmäinen ???!

…
…
…


…

…
...Kyokon nimeä Makoto ei löytänyt eilen netistä. Kontaktia välttelevä Kyoko ei pahemmin availe äärimmäisyyttään eikä oikeastaan mitään muutakaan. Joko hän on kaiken takana tai hän pelastaa kaikki tai hän on Makoton salasisko tai hän hyppii eri a-[SPOILERI POISTETTU].

Kyoko Kirigirin oikealla puolella on...


...äärimmäinen muoti-ilmiö!

Junko vaikuttaa sellaiselta, ettei hänelle kannata ruveta. Makotosta hän vaikuttaa erilaiselta kuin lehdissä, josta seuraa läksytystä photoshoppauksesta. Jotain lievää naljailua Junkolla tuntuu olevan tietyn poptähdenkin fotaroinnista. Saapa nähdä äityykö tämä rumemmaksi. Makoton unelmat kuitenkin ovat murskana. Tällä tytöllä voisi olla potentiaalia kaikessa pinnallisuudessaan ihan hauskaksikin hahmoksi.


Ulosteaiheisessa aikakauslehdessä tämä onkin vaikeampi pala.

Ja toisen ryppään viimeinen on...


...äärimmäinen prätkäjengipomo!

Myöskään Mondolle ei kannata ruveta, vaikka minulla olisikin nasevaa kommentoitavaa hänen Leningrad Cowboys -maissiletistään. Jäyhä prätkäjätkä ei paljoa puhu, mutta kiroilee senkin edestä. Kontrasti on melkein yhtä vahva kuin Virtue's Last Rewardissa, kun Dio hoiti siinä suurimman osan räävittömyyksistä. Ei sillä, sadattelulla on huumoriarvoa ja pitäähän sitä nyt perkelöidä, kun on maissia hiuksissa.


The pleasure's all fuckin' mine.

Viimeisen ryppään aloittaa...


...äärimmäinen kamppailija!

Niin, tämä hahmo tässä on naispuolinen, jos Sakura nimenä ei sitä paljastanut. Kiihottavaa, eikö totta? Epäilemättä myöskään tälle neidille ei kannata ruveta tai hän vie rupeajan pois. Sakuralla on takana neljäsataa voittoa, nolla häviötä ja Hope's Peak Academy -ketjussa häntä kutsuttiin Ogreksi, jonka suomennan ihan tahallaan lukuisten mytologisten fantasiaolennollisten näkemyserojen vuoksi Mölliksi, jotta en miellytä ketään. Ajattelen hänet kuitenkin koko ajan Rich Pianana, mutta saa kyllä luvan olla tästä eteenpäin Sakura ellen keksi tilapäisiä hupsuja kutsumanimiä. Testo Woman on vaitelias, mutta toteaa lyhyesti Makoton pulkkanarujen olevan keskinkertaista sorttia. Mutta uskon, että Sakuralla, joka on puoliksi ihminen, puoliksi eläin, on voimakas oikeudentaju. Sakuran ase on kuninkaan nyrkki.


LEOMOOON!!!

Sakura Ogamin oikealla puolella on...


...äärimmäisen varakas jälkeläinen!

En ajatellut käyttää tästä tyypistä etunimeä, koska kirjoitan sen kuitenkin joka kerta väärin ja sukunimittely sopii tällä kertaa niin paljon paremmin, vaikka se saattaakin mennä viimeksi esitellyn timmin tyttösen kanssa sekaisin. Togamin läsnäolo huokuu sellaista alistavaa ”susta ei tule koskaan mitään” -metaanipilveä. Tämä äärimmäinen kokoomusnuori on äärimmäinen jopa äärimmäisten joukossa, näpit tiukasti pelissä vanhempiensa perijänä pyörittämässä jättiläisyhtiöitä. Aiemmat opinnot on suoritettu juppikouluissa, joihin muilla ei ole mitään asiaa. Makoton kaltaiselle madolle hänellä ei ole mitään asiaa. Togamin kanssa väittely niissä oikeudenkäynneissä lienee turhauttava kokemus.


Syö sinä paskaa apina.

Bykkya... Bykyua... Bakuyy... Byakyua... ...Byakuya Togamin oikealla puolella on...


...äärimmäinen selvänäkijä!

Hiro on sen verran seurallinen tyyppi, että voisin kuvitella hänen oikean maailman virkaveljensä pitävän lautapelisessioita ja puhuvan pikkutunneilla niin hämäriä, että juttuja jää kuuntelemaan ihan mielenkiinnosta. Luonnollisesti hänelle voisi puhua niin tyhmiä juttuja, ettei mitään järkeä, ja hän tulkitsisi juttujen pointin nerokkaaksi. Ehkä hän voisi siinä sivussa ennustaa, mitä Danganronpan lopussa tapahtuu ja sitten tulen pettymään. Jotain Hiro höpisee tarueläimistä ja kadonneista mantereista. Käy myös ilmi, että hän on vähän valmistumisesta jäljessä. Muutaman vuoden keskiarvoa iäkkäämmälle häröpallolle myös viina maistuu, mikä ei ole niinkään yllättävää.


Dude! Sweet!

Ja viimeisenä esitellään...


...äärimmäinen uhkapeluri!

Makoto ihmettelee kohteliaan goottilolita-Celestian nimeä ja mahdollista syntyperää (itsehän puolestani spiraalisaparoita), mutta salaperäinen tyttö pyytää itseään kutsuttavan Celesteksi ja hihittelee itsekseen. Protagonisti ei ole ihan varma, tulisiko häneen luottaa, kun netissä kuitenkin huhuttiin hänen olevan melkoinen valehtelija, mikä kylläkin on uhkapelissä järkevä ratkaisu. Jos Celeste tulevissa selkkauksissa sanoo jotain ja hihittelee, lienee parasta miettiä tarkkaan.


Tähän joku ponifanien Prinsessa Celestia -läppä.

* * *

Kun esittelyt on Togamin mielestä esitelty, Hope's Peak Academyn uusi vuosikurssi alkaa miettiä, mitä hittoa heille on tapahtunut. Itse kukin menetti tajuntansa ja henkilökohtaiset tavaransa. Koulu ei vaikuta kenenkään mielestä normaalilta, kun näköyhteys ulkomaailmaan on suljettu eikä pakopaikkaa ole. Onko heidät kidnapattu? Onko tämä edes Hope's Peak Academy? Hiro ottaa rennosti, sillä tietystihän orientaatio on tällaista. Chihirokin pitää tätä yllätyksenä ja Leon on jo ryhtymässä nokosille, kun koulun kellot kajahtavat ja televisioon muodostuu kuva.


Oli varmaan melkoinen paikka.


Ulkona varmaan sataa tai jotain.


Kännykkä kateissa, elämä pilalla.


L O S T


Näin tehtiin Lemuriassakin.


”My world is a place shaped by human thoughts...”

Ensi kerralla... rehtori.