51 - Luku 4, Daily Life, osa 3

Kun olemme päässeet Celesten hengessä yhteisymmärrykseen siitä, että yöramppausta tulisi ihan yleisen turvallisuuden vuoksi edelleen välttää, Makoto palaa inhorealismilukaaliinsa näkemään yöllisen teatteriesityksen, jossa paljastetaan Monokuman taustatarina. Se taitaa kylläkin olla samanlaista nonsequitur-vedätystä kuin muukin korkeakulttuurianti. Ei kuulemma yhtiön mikrotukibudjetti riittänyt Monokuman tiikerikatkarapumuotoon, joten mennään sitten karhulla. Selvä juttu.


Juuh okei.

Aamu vie kaikkien muiden aamujen tapaan ruokasaliin, mutta ei aivan sentään liukuhihnalla, sillä saan talsia sinne aamupöhnässä itse. Yhytän asuntolan käytäviltä Kyokosta höpisevän Hiron. Ehkä perheriidallemme kannattaisi tehdä jotain. Aoi sentään kehuu kovasti Makotoa, sillä perustaviksella on kuin onkin yllätyksensä. Tyttö viitannee oikeudenkäynteihin, jossa protagonisti onkin ihan tulessa, sillä jostain syystä juuri hänen pitää setviä ristiriidat, vaikka äärimmäisyyksiä tässä talossa riittää. Makoto ei viitsi kertoa, että joku tyhmä nörtti kontrolloi häntä joka paikkaan. Käyn vielä vaivaantuneen keskustelun Togamin kanssa, joka ei tosiaankaan ole tulossa aamiaiselle.


Lemuriassakin ollaan perillä Death Noten alkuperäisestä tappajakaksikosta.


Kaikki vuoksesi.

Toko sentään on hämmästyttävästi ruokasalissa nurisemassa, miksi kaikki toljottavat häntä. Muutkin ovat sen verran uteliaita erakon suunnanmuutoksesta, että Toko änkyttää tulleensa tänne Togamin vuoksi, kun Isäntä käski häntä syömäänkin välillä. Joo ihan varmasti käski. Kyoko sen sijaan ei ole paikalla. Hiro kertoo hänen kyllä tulevan, kunhan Makoto on ensin häipynyt. Jassoo. Aoi ei oikein ymmärrä mitä meidän välillä tapahtui, kun irvailee Makoton olevan likaista sorttia. Toko innostuu dissaamaan saastaista Aoia sellaisin sanakääntein, jotka ovat takuulla peräisin kirjailijattaren omasta tuotannosta. Vain penislaaksot puuttuvat, mutta neiti Aoin yölliset seksiseikkailut häpäistyine liitutauluineen tulevat kyllä niin selviksi, että Sakura astuu väliin arpomaan kumpaa silmää Tokolta tinttaisi. Toko säpsähtää anelemaan armoa ja Hirosta hänet voisi jättää rauhaan. Kyokonkin kanssa voisin selvitellä asiat. Makoto miettii, että ensin tulisi keskustella Sakuran kanssa kahden kesken.


Reh reh Isäntä.


Teknisesti ottaen kuningas.


Toko heilahtelee kumpaankin suuntaan.


Rakkauskirjailijoiden sanancoinaus on aina tällaista.


Niin liitu tarkoittaa tässä siis kikkeliä, jos se ei tullut selväksi.


Jaa, täällä ainakin saa yleensä lisäopintopisteitä kirjoittamalla esseen.


Kysymyksen on oltava retorinen, koska kasvot pusertuisivat ulos takaraivosta.


Lemuriassakin ollaan vähän hassuja.

Jututettuani kaikkia kysyn Sakuralta sopivaa ajankohtaa. Aoi ja Toko käsittävät aikeeni väärin, koska tietenkin he ajattelevat minun valinneen seuraavan uhrini Kyokon jälkeen. Sakuralla on tänään lepopäivä, joten ehkä huomenna sitten. Makoto muistelee eilistä ottelua otsoa vastaan, jossa paikkojen luulisikin hajoavan. Kun Hiro ehdottaa ruokailua ilmeisesti pelastaakseen nahkani, Tokoa huolettaa syöminen porukalla. Hiro kysyy söikö tämä edes perheensä kanssa, jossa modernien perhearvojen mukaisesti on isä ja kaksi äitiä. Tällainen perherakenne ei ole kiirinyt Lemuriaan asti, joten Hiro utelee aiheesta lisää ja Aoikin ajautuu kolmioriitaan Makoton keskittyessä safkaansa.


Tokon ja Togamin suhde mutkistuu mutkistumistaan.


Teknisesti ottaen ulkoministeri.


”Seymour watches… and waits.”


Lemuriassa on uhrialttari Kreatinokselle.


Kun Toko tuli kumpaankin äitiinsä, Genocide Jill syntyi siinä sivussa.

Loppupäivä sujuu idlatessa ja kutistuvan ystäväpiirin kanssa hengatessa. Paitsi Kyoko ei rupea ja Sakura lepää. Ja minä kun olin ajatellut vuorotella Kyokon ja Aoin välillä. Keskitynpä siis donitsineitiin, sillä sosiaalilinkin maksimoinnin luulisi lähestyvän. Löydän hänet muiden tapaan uudesta kerroksesta.


Nyt olen koukussa, kun häviävän pienellä, Zodiac Spearinkin häpeään saattavalla todennäköisyydellä MonoKoneesta voi saada tuplapalkinnon.


”LIQUID!”


Tämän voisi antaa Hifumille. Ai niin.


Seuraavaksiko ne kolme pistettä?

Tällä kertaa Aoi möksöttää painostaan. Pitihän tämänkin seikan tulla jossain vaiheessa esille jonkun kohdalla. Kas kun ei Hifumin. Aoi kitisee lihoneensa ja pelkää turpoavansa siihen pisteeseen, ettei kukaan mene hänen kanssaan naimisiin. Makoto ei huomaa mitään eroa, jonka arvasinkin virheeksi, sillä tästäpä seuraa kiukuttelua. Makoto on kuitenkin tosissaan ja Aoi piristyy julistaen ryhtyvänsä dieetille ja rymistelee pois konserttisalista sullomaan viimeiset donitsit kitusiinsa. Tsemppiä sitten kai.


Kolmannesta ulottuvuudesta olet laiha.


”Embrace the terror!”


Runollisen kaunista.


Aivan kuin siinä yhdessä kuvassa.


Kuin aurinkoon jäänyt donitsi.


Voit syödä ne reiät donitseista.


Kerronko mikä minulla on kivikova eikun


Aoi Asahina, kuudes sivu.

Päivän jälkipuoliskolla kansan syvät rivit ovat levittäytyneet kätevästi ympäri asuntolaa. Tokokin on muuttunut sarjamurhaajaksi eli peruutin hitaasti pois paikalta. Lieväksi pettymykseksi Hiron dadan rinnalla jäänyt Aoin ystävyyskaari saa jo heti kättelyssä komean päätöksen, kun spörttimimmillä on asiaa, jonka hän haluaisi kertoa huoneessaan. Tunnen nyt jo itseni voittajaksi, kävipä tämän jälkeen mitä tahansa. Aoin urheilukamalla vuoratussa rakkauden temppelissä punasteleva emäntä utelee Makotolta mielipidettä hänestä naisena, kun fyysisyyksiin keskittynyt luonnonvoima ei oikein sellaisena itseään pidä.


Tämän voisi antaa Celestelle. Ai niin.


Nyt ei paluuta entiseen ole.


Kaksi.


Jatka kuuntelemista, hoopo.


Luulin kuuntelevani Sakuran avautumista.

Koska tämä johtunee puhtaasti siitä, ettei Aoi ole koskaan rakastunut, hän pyytää kainosti minulta yhtä asiaa.


Oih.

Et nyt pilaa tätä, Makoto. Toisaalta hän ei saa öhiä enempää itsestään irti, kun Aoi murskaa pilvilinnat. Ei hän sentään oikeaa poikaystävää tarkoittanut, paremminkin harjoituskierrosta. Voihan naskali. Makoton avulla Aoi voisi harjoitella feminiinisyyttään, jotta voi sitten iskeä jonkun siansilmäisen harittavakatseisen jääkiekkomongoloidin, jonka harveneva jakaus lähtee kupolin nupista ja jolla on kolmenkymmenen sanan sanavarasto. Makoto ihmettelee, onko Aoi tosissaan, mutta ei tytöllä pahemmin ole poikakavereita ellei Sakuraa pitkin hampain lasketa. Aoi ihan anelee ja Makoto joutuu suostumaan ainakin joksikin aikaa. Aoi innostuu, mutta Makoton on vaikea lähteä leikkiin mukaan, kun Aoin vaimomaneerit ovat peräisin pastellinsävyisestä puolen vuosisadan takaisesta näennäisen idyllisestä pensasaitalähiöstä. Aoin toisenlainen lähestymistapa on aivan yhtä kehno ja hän alkaa murjottaa, kun edes harjoittelu ei luonnistu.


FFFUUUUU


Kadotit minut tuossa.


Jos kerran vaadit.


*zzzzip*


”Ainoa ongelma on se, että sinä et ole siellä minne kuulut eli keittiössä.”


Makoto voisi olla Al Bundy.


Juonenkäänteet aina yllättävät.

Makoto on järjen ääni, sillä tarvitsisiko Aoi edes harjoittelua? Aoissa on jo sellaisenaan vetoa. Kunhan tyttö on oma itsensä niin kyllä se siitä. Ei rakastumisesta tarvitse stressata, kun eihän se muuten hauskaa ole. Ei sillä, että Makotokaan asiasta mitään tietäisi, mutta kenties protagonisti on sen verran erityisasemassa äärimmäisyyksien keskellä, että osaa joskus puhua järkeviä. Ainakin Aoi on myyty ja jos ei muuta niin hänellä oli tänään kivaa. Makoto tuumii ymmärtävänsä Aoin ailahtelevaa donitsinkatkuista ajatusmaailmaa ja heidän yhdyssiteensä on sen verran rikkumaton, että jos he tästä koettelemuksesta yhdessä selviytyvät, Makoto on tuomittu viikottaiseksi lenkkiseuraksi nilkuttamaan Aoin perässä jos ei aivan avioliittoon asti.


Vähän voisit vähentää donitseja.


Onhan se rakkaus hauskaa, kun piinaa ajatuksia eikä mihinkään voi keskittyä paitsi haaveiluun. (sama kokemuksen syvä rintaääni kuin Makotolla)


wat


Pitääpä tarkistaa OED:sta.


Aoi Asahina, viimeinen sivu. 

Menihän se viimeinen yhteissessio vähän paremmin kuin Hiron kanssa. Nyt voinkin herutella Kyokoa, joka taitaa tällä hetkellä pitää minua jonkinlaisena kosteana möykkynä, jonka kissa raahaa eteiseen. Vapaa-aika ei kuitenkaan jatku enkä voi mennä edes nukkumaan, kun Monokuman jo tavaksi muodostunut yökuulutus on korvattu ilmoitusluontoisella asialla – liikuntasaliin ja mielellään välittömästi. Voisin jäädä torkkumaan, mutta siitä seuraisi kauheita asioita.


Voisin jäädä kakalle pariksi tunniksi, kun oli ihan pakko.

Nappaan palkintohuoneessa kuppaavan Sakuran mukaani. Hän ei oikein pidä siitä, mitä tuleman pitää, ja puhuu muutenkin vähän omituisia. Paikan päällä Monokuma tupsahtaa suureellisesti paikalle ja kaikki arvelevat jo historian toistavan itseään, kun Togami kysyy, onko paikalle kokoonnuttu seuraavan murhamotiivin vuoksi.


Aoi aistii pelin rakenteessa tietynlaisen kaavamaisuuden.


Togamin toteemieläin on apina.

Monokuma vastaa kahdellakymmenellä eillä. Nyt ei ole kyse motiivista vaan kaunasta. Kyoko ihmettelee, ketä kohtaan karhu tuntisi kaunaa, kun he kaikki tuntevat häntä kohtaan kaunaa. Monokuma muistuttaa heitä eilisestä Hammukarhun laista eikä Togami siedä kiertelyä. Monokuma tarttuu Togamin puheisiin, sillä tyyppihän on jo jonkin aikaa jauhanut täällä pyörivästä vakoojasta.


Monokuma muistelee Nathan Draken legendaarisia sutkautuksia.


Oletko sukua Tonberryille?


Ja Kyokolla on kaunaa Makotolle, pöh.


Agentti joka tuuppasi Monokumaa.

On aika virallistaa eräs asia.


Ei kai?!