66 - Luku 5, Daily Life, osa 3

Seuraa huutoa, askeleita, meteliä, runsaasti ellipsejä, huohotusta, Kyoko, lisää ellipsejä, kysymyksiä, ellipsejä, vielä lisää ellipsejä ja oikein kaunis Monokuma-teatteri kovin synkeällä käänteellä. Makoto Naegilla on ollut kerrassaan eriskummallinen yö, mikä ei olisi noin muuten mielipuolisen karhun kontrolloimassa koululaitoksessa tavallisesta poikkeavaa, mutta yö oli poikkeuksellisen eriskummallinen.


Loppuu se yöonanointi.


Ai, hei Kyoko.


Infektio tarttuu minuunkin.


Happy days are here again.

Makoto herää Monokuman aamuherätykseen vaivalloisesti, vaikka huono olo onkin kadonnut yön aikana. Jäljelle jäivät hikiset lakanat ja aimo liuta kysymyksiä. Hän alkaa kerrata itsekseen tapahtunutta, huonoa oloaan ja omaa ääntään puhumassa outoja. Kirjoitushetkellä hiffasin, että tyypin alitajunta siellä taisi kolkutella muistuttaen kakkoskerroksen vessan salahuoneen viestistä olla poistumatta koulusta. Makoto muistaa heränneensä ja tuijottaneensa puukkokätistä maskipelleä sänkynsä äärellä, muttei muista enempää. Ilmiselviä unihalvauksen merkkejä. Kokipa hän ruumiista irtautumisenkin ja jotain epämääräistä vastustelua. Seuraava koherentti ilmestys oli Kyoko, jonka pääsy paikalle onkin hyvä kysymys.


Joku vei raajatkin ja lompakon.


Puukko ehkä oleellisempi mainita.


Tarinan OOBEtus on, ettei niitä sieniä kannata vetää.


Salahalailee.

Totuus kuumeunesta ja harhaisesta todellisuudesta piilee pöytälaatikossa. Se on tyhjä. On kohtuullisen häiritsevää saada tietää, että karmiva Mono-luchadorepelle kulkee täällä miten tahtoo. Epäilemättä samainen olento on joka yö käynyt luonani vähän huohottelemassa. Ja nyt hänellä on hervoton puukko, joka jotain kautta päätyy hänen rintaansa. Tai jonkun toisen hänen, ehkä heitä on täällä useampikin. Mikä olisi vilkkaan häiriintynyttä. Jos yön tapahtumat olivat totta, ne ovat tältä kantilta katsasteltuna vielä omituisempia kuin happounessa. Makoto ihmettelee henkilöä naamarin takana, joka säästi hänen henkensä, ja tietenkin Kyokon osallisuutta kaikkeen.


Makoto tuumii japsiropesankarin tapaan sydäntään.

Makoto siirtyy ruokasaliin etsimään muita, mutta paikalla on vain Aoi, joka tuli hakemaan kaikille aamiaista. Tyttö oli hänestä huolissaan, sillä hän ei ollut vastannut viime yönä ovikelloonsa, vaikka sitä oli rimputeltu porukalla vimmatusti. Makoto kertoo voineensa huonosti eikä ollut edes tajunnut metakkaa. Aoi paljastaa, että jotain on tapahtunut, mutta heidän olisi parasta liittyä muiden seuraan liikuntasaliin, jossa kaikki selkenee – no, ei aivan kaikki tietenkään. Vaikuttaisi siltä, että kaikki muut paitsi minä ovat jostain syystä valvoneet koko yön. Onpa Makotosta tullut introvertti.


No kun niissä opiskelijatapahtumissa aina juopotellaan.


We’re up all night to get lucky


“Huh? Radio… What’s going on with that radio?”

Myöhästely tuntuu olevan toistuva teema, sillä Hiro jatkaa liikuntasalissa makotomyöhäisvertauksiaan eivätkä Togami tai Toko ole järin hyvillään, että sain nukutuksi… ainakin jotenkin. Makoto tajuaa muiden kerääntyneen jonkin ympärille.


Lemuriassa on hyvä tapa myöhästyä omista hautajaisista.


Tuntui se silloin hauskalta idealta.


Pentagrammin!



MONOKUMA, ÄÄRIMMÄINEN KARHU, ON KUOLLUT.

No ainakaan nallukka ei ole orgaaninen otus, se tuli selväksi. Oliko tämä nyt huumoripahiksen loppu? Pakkohan näitä on olla lisää, Monokuma-tehdas tuuppaa eetteriin uusia. Varaosiksi purettu Monokuma hämmentää minua yhtä paljon kuin Makotoa, mutta protagonisti kysyy lisäksi kauhuissaan, mitä he oikein touhuavat. Muiden välinpitämättömän huoleton asenne kummastuttaa häntä entisestään. Togami rauhoittelee, ettei mitään vaaraa ole, mutta Makoto on silti ihmeissään. Niin olen minäkin. Tästähän seuraisi pahimmassa tapauksessa megaluokan paskamyrsky, jos jäämme kiinni väkivallasta rehtoriamme kohtaan. Voin kohdistaa Makoton lähes uskottavan kiivaan epäuskon keneen tahansa, mutta kaikki tiet johtavat Hiroon (oli pakko varmistaa, sillä luulin jääneeni jostain paitsi). Hirosta kaikki tiet johtavat Togamiin, kun höynähtäneen povarin lyhyt selitys jää puutteellisen ympäripyöreäksi.

Voin olla idiootti, mutta ainakin nukuin hyvin.


Hiron tarina alkaa Lemurian esihistoriasta.

Togami vahvistaa osallisuutensa. Hän tuli alkuyöstä liikuntasaliin puhuakseen Monokumalle Kyokon katoamisesta, mutta Monokuma ei irvaillut takaisin. Täältä löytynyt karhu ei reagoinut mihinkään ja oli noin muutenkin vain pelkkä liikkumaton lelu. Kun Monokuma ei hievahtanut yökuulutuksenkaan jälkeen, Togami haki muutkin paikalle. Kun Monokuma ei hievahtanut tämänkään jälkeen, Togami aloitti purkuoperaation. Monokuma ei hievahtanut tämänkään jälkeen.


Must’ve been toying with you.


Käkikello sisällä.


”Several of our friends stopped functioning recently… I think our life span is limited… I’ve suspected this ever since the first one came to a stop. It varies a little, but most of us stop moving one year after production.”

Monokuman mekaanisten sisusten perusteella kyseessä on melkoisen mutkikas vekotin, joka ei näyttänyt simahtaneen tekniseen vikaan. Togami kääntääkin Makoton katseen kohti nukkemestari…mieltä, sillä mikäli takapirulle (sivuhuomautuksena mastermind on vähän hankalasti käännettävä, mutta olen takapiruiluun tarpeeksi tyytyväinen) on tapahtunut jotain odottamatonta, Monokuman nyörit taatusti lysähtäisivät. Karhu kun ei ole mikään autonominen entiteetti, vaan jollakin on ilmiselvästi takamestaripirumielen äärimmäisen salaisessa kopissa runsaasti omaa kivaa keksiä käskyläiselleen absurdeja vuorosanoja.


Motoko Kusanagi tuli taloon.

Tokolla ja Aoilla on omat teoriansa takapirun kohtalosta ja Makotokin mainitsee epäkohtana aamuisen kuulutuksen, mutta Togamilla on ihan järkevä selitys sille. Tietenkin se on nauhoitus. En vieläkään tajua, miksi en skippaile aamulla uuden kauuuuniiiiiiin päivän tervehtimistä saati sitten illansuun sänkyötököiden purentaa.


Pol Pot.

Hiro löytää Monokumasta jotain, jolle ei liene käsitettä Lemuriassa. Kaikki muut kyllä tunnistavat jokaiseen Mono-roboon pultatun pommin, joka on muodoltaan niin prototyyppinen kuin olla saattaa. Ainoastaan klassinen sytytyslanka ja ACMEn logo puuttuvat kuoleman kasipallosta, sillä tässä on pari johtoa, jotka luikertelevat hermokeskuksesta ajastinpaneeliin. Togami tunnistaa myös liiketunnistimen, mikä ei varsinaisesti kohenna hepuloivan Hiron tuntemuksia eikä liioin minun, sillä tuolla spedellä on käsissään meidän kaikkien kohtalo. Togami lisää, että liiketunnistin on kytketty pois päältä. Sopivasti myöhässä. Todennäköisemmin tarkoituksella. Ainakin Aoilla on varaa irvailla selkärangattomalle höntille, joka laskee Tokon kehotuksesta tuhopallon lattialle. Ehkä se vielä vierii johonkin ja aktivoituu.


Oh my God JC a bomb.


Lemurian Parkinsonin tauti.


Lemuriassa eletään edelleen ensimmäistä vuosisataa.

Makoto uppoutuu ajatuksissaan Monokuman jopa hiukan surullisiin jäännöksiin ja takaisin viime yöhön, mutta Aoi kiskoo hänet takaisin. Taas on mennyt tärkeää juttua ohi itsereflektiotrippailussa. Muut olivat keskustelleet heidän seuraavasta siirrostaan ja päätyneet offensiiviin takapirua vastaan, sillä pääpahiksella menee parhaillaan ilmeisen kehnosti. Monokuman ainakin tämä iteraatio lojuu kappaleina ja tuntematon muuttuja eli Kyoko on karkuteillä. Nyt vielä kaikkien muiden äärimmäisyyksien kapina. Pitkälle on päästy, että tämä sakki edes uskaltaa moista tyhmänrohkeaa julkeutta, mutta Togami ainakin on täysillä messissä. Pakko se on myöntää, että tästä sakista hänessä on eniten johtaja-ainesta Kyokon ollessa tiessään. Ei minun silti tarvitse pitää mulkerouden musulmaanista, mutta ollaan nyt tämän kerran mieliksi.


Kill meeeeeee. I don’t want to dieeeeeeee. Kiuuu.


Ammuu.


Voit olla etulinjassa.

Togami kertoo, että heidän seuraava määränpäänsä on rehtorin kanslia sen kaikkine salaisuuksineen. Makoto pelkää mahdollisia seuraamuksia mikäli takapiru palaakin kuvioihin. Gungnir ho! Togami ja Toko dissaavat nössöilyäni armotta ja Togami muistuttaa taistelusta, jota he käyvät. Jokin aiempi Togami olisi lisännyt, että toisiaan vastaan, mutta nyt takapiru saa maksaa kaikesta. Ja he päättävät takoa, kun karhu on kylmä. Me-henki on tässä joukossa vahva, vaikka kaikki oikeasti olisivatkin kiinnostuneita vain omasta hengestään. Toko seuraa Isäntäänsä kaikkialle (toivon mukaan hautaan asti), Aoi suggestoi Sakuran ehtymättömiä voimavaroja haudan takaa ja Hiro on mies, jolla on universumi rinnallaan. Tai rinnakkaisuniversumi, Lemuriakin jopa. Tällaiset pikku palopuheet ovat usein sympaattisia eikä nyt lipsuttu edes pahempiin korniuksiin.


Voit olla muurinmurtaja.


Tämä ei ole suoraa jatkoa aiemmalle kuvalle.


Menen grindaamaan tasoja.


Sitten Aoi paisui kolminkertaiseksi.


Lemuria ei suostu tällaiseen paitsi maksusta.

Neljännessä kerroksessa voin puhua kaikille, mutta vain kanslialla on merkitystä. Tietysti sen oveen on käyty vaihtamassa lukko. Ei tämä sentään liian helppoa ole. Togami ehdottaa räikeää sääntörikkoa, sillä ovihan tulee murtaa. Kaikesta päätellen heitä ei edes valvota, joten säännöillä ei ole väliä. Hiro muistaa puheeni takapirun mahdollisesta paluusta, mutta kun miehet antavat aina periksi, Togami ei anna koskaan periksi. Toko on ihastunut. Ovi tuskin murtuu kyynärpäätaktiikoilla tai tosi rumilla sanoilla. Makoto keksii työkaluja tursunneen puutarhavajan ja Hirollakin välähtää. Hakku.


Nyt harmittaa, kun käytin jo ”Your future hinges upon this fight!” -repliikin.


Aoi näyttäisi pystyvän sellaiseen.


Ruohonleikkurilla kammetaan auki.

Togami kysyy Tokolta kellonaikaa. Koska se on tasan aamuyhdeksän, mies juoksuttaa naistaan kohtuuttomalla aikarajalla hakemaan hakun minuutissa. Puhua ei tarvitse, sillä ylimääräiseen höpöttelyyn tyhmä narttu hassasi jo kymmenen sekuntia. Toko säntää mylvien pyhälle tehtävälleen.


In a minute, dear.


Eivät kai teidän reproduktiiviset urkunne noin kohtaa.


Togamilla on lyhyt lähimuisti.


Jollakin on seikkailuaika.

Hakunhakureissun aikana Hirolla pukkaa stressiä, jota Togamin tylytys ei lievitä. Makoto muistaa Kyokon määrätietoiset sanat ennen tämän katoamista. Hiro jää jumiin haastavassa flabbergasted-sanassa, jonka Genocide Jill mielellään korjaa ihan väärin.


Luki tuon mietekirjasta.


Lemuria?


Lemuria??


Ewwww.


Molemmat tulivat Lemuriasta.

Jillin hihitellessä omiaan Togami tivaa sitä pahuksen hakkua, joka ei tunnu menevän pässin kaksijakoiseen kaaliin. Muut epäilevät jo jakomielen kehnoa muistia, mutta Makoto muistaa, ettei tuplanaisten muisti vaihda omistajaa. Togamin jupistessa Jill keksii, että niinhän se taisi ollakin, hakku oli haettava. On hänellä muutakin mielessä, sillä erään objektin identiteetti on selvitettävä. Genocide Jill tavaa foneettisesti ruumiin, jonka hän löysi puutarhasta. Toivottavasti hän ei aiheuttanut sitä itse.


Did you axe her a picky question?


Äks merkitsee pisteen.


Tämä ei ole edes vitsi, kun luin tuon muodossa korpus.


Ruumiiden perustaminen sinun kohdallasi ei olisi yllättävää.

Koska Togami on käskyvuorossa, he ottavat suunnaksi yläkerran. Ja toden totta, paikan päällä


He looked at me, and he said: ”Do you believe in monsters, do you believe in demons?”


The last thing we were to hear him say was

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................

“All the children are dead… … … …all the children… … ..are dead.”



JOKU, ÄÄRIMMÄINEN JOKIN (?), ON KUOLLUT.