4 - Luku 1, Daily Life, osa 1

Oppilaat jäävät vielä tuijottamaan toisiaan, kunnes Kyoko panee heidän ajatuksiinsa vipinää. Mitä seuraavaksi? Ishimaru tarttuu päättäväiseen asenteeseen mouhoten jotain eteenpäin astelemisesta ja rankaisee itseään, kun unohti moisen. Mondo ja Junko pieksisivät nallesta ja sen kontrolloijasta kernaasti täytteet pihalle, kun taas Chihiro keskittyisi käsikirjaan. Muut ovat samaa mieltä, ja Makoto avaa oman kopionsa. Vielä en tiedä, ovatko nämä elektroniset käsikirjat jotain tabletteja vai mitä vai pelkästään metafyysisiä entiteettejä, joita ei sen kummemmin selitetä. Ehkei sillä ole merkitystä.


Like me!


Öh.


You totally go, girl!

Säännöt ovat toistaiseksi seuraavanlaiset:

1. Oppilaat saavat asua vain koululla. Kampukselta poistuminen ei ole hyväksyttävää ajankäyttöä.
2. Yöaika on iltakymmenestä aamuseitsemään. Joillekin alueille ei saa mennä öisin.
3. Asuntolan ulkopuolella nukkuminen tulkitaan oppitunnilla nukkumiseksi, ja siitä rangaistaan.
4. Hope's Peak Academyssa saa kulkea halutessaan miten tahtoo pienin rajoituksin.
5. Rehtori Monokumaan kohdistuva väkivalta sekä valvontakameroiden tuhoaminen on ankarasti kiellettyä.
6. Opiskelijatoverinsa tappava ja tämän vuoksi ”mustuva” valmistuu ellei jää teosta kiinni.
7. Tarpeen tullen sääntöjä voi tulla lisää.

Säännöt herättävät oppilaissa kiivasta keskustelua. Mondokin äityy syvälliseksi höpöttäen jotain lupausten pitämisestä, eikä pahisteini aio rikkoa sääntöjä, vaikka aluksi toisin uhoaakin. Sayaka ottaa puheeksi kuutossäännön ja etenkin sen jälkipuoliskon. Togami toteaa ylimielisesti sen olevan varsin yksiselitteinen. Jos haluaa valmistua, pitää tappaa ja olla jäämättä kiinni. Aoi haluaa vaihtaa puheenaihetta ja lähteä tutkimaan koulua. Ruoasta ja tarvikkeistakin keskustellaan. Togami aikoo kuitenkin lähteä yksin, kun luottamus muihin on varsin vähäistä. Mondo ei aio päästää häntä yhtään mihinkään, mutta Togami vastaa tosi viiltävällä plankton-kuittauksella.


Surviving students: 14


Katujen kertomaa.


Oletko sinä Monokuma...?


Tai sinä?


Varsinkin sinä?


Tämä kertoo kaiken Togamin rahavaroista.


On the boundless roads, however, they be rollin'.

Makoto yrittää tosi viisaasti rauhoitella raivostunutta prätkäjätkää ja saa nyrkistä. Todellisuudentajunsa eliittien keskellä menettänyt protagonisti menettää myös fyysisemmän tajunsa ja herää määrittelemättömän ajan jälkeen pienessä huoneessa, jossa on sänky ja koulupöytä. Tämäkö on Makoton vankilakoti? Tutoriaaliteksteissä kerrotaan kaikenlaista tallennuksesta ja e-käsikirjan käytöstä ja tästä ilmeisesti alkaa Danganronpan vapaamuotoisempi osuus, jossa retikyylillä tutkitaan lähiympäristöä ja yritetään pysyä hengissä.


Mondolle ei sitten vissiin puhuta.


Common sense is not so common.


Jos Danganronpassa herätään joka päivä eri huoneesta, käy se vanhaksi.

Neliöllä avataan e-käsikirja, jossa on kartta, totuusluodit (että mitä?), lahjat (niitä on 114 eikä minulla ole yhtään, mikä on näin joulun alla vähän kurjaa), nykyisen vuosikurssin oppilaat listaava todistus (siellä kerrotaan, missä itse kukin on haka, sekä erittäin tärkeää tietoa pituudesta, painosta ja rinnanympäryksestä; jännästi kaikkien tyttöjen paino on julkista tietoa eikä japsien perverssiä fiksaatiota veriryhmiin ilmene Danganronpassa), säännöt sekä järjestelmävalikko, jossa voi tallentaa ja ladata pelin, lukea dialogia transkriptistä (Select-näppäimellä pääsee tänne myös), säätää äänenvoimakkuutta ja sen sellaista asetuksista ja hypätä alkuvalikkoon.


Se pakollinen valikkokuva.


Hifumia on kiloilla paiskattu.

Makoton huoneesta ei löydy mitään erityisen jännittävää. Nappaan pöydältä kämpän nimikkoavaimen ja noteeraan koulupöydällä lojuvan muistion (olisikohan jopa digitaalinen?) ja pöytäkaapista löytyvän työkalupakin. Nöyhtähärpäkkeellä vissiin siivotaan omat (murha!)jäljet, mutta eihän opiskelija ikinä siivoa, joten en tee tuolla mitään ellen tapa ystäviäni. Ilmeisen turhasta roskiksesta saan yllättäen Monokuma-kolikon. Kun latasin tallennuksen, huomasin alkuvalikossa ennen pelin jatkamista ekstravalikon, jossa oli kaikenlaista pikkusälää välikuvista musiikkiin ja taidekuviin. Nähtävästi näillä kolikoilla nuo saa avattua. Seinältä löytyy viesti Monokumalta, jossa todetaan, ettei avainta kannata kadottaa, kun ovet ovat muussa tapauksessa murtovarmat. Eli opiskelijatoveri ei pääse listimään yömyöhällä sänkyyn. Huoneessa on käytettävissä myös suihku, mutta vettä ei tule öisin. Koska peli on japanilaista käsialaa, viestissä on myös huomio lukitusta tyttöjen vessasta. Lopuksi viestissä kerrotaan lahjoista. Tytöt ovat saaneet ompelupakkauksen, pojat puolestaan työkalupakin. Näillä pääsee jo alkuun toistensa murhaamisessa. Makoto heittää viestin roskiin.


Pelottavan huomaavaista.


Pojilla ei ole niin tarkkaa, kunhan pääsee rumasti hengestään.

Kylppärin huone on lukossa, joten paskon housuuni. Myös toinen, ilmeisesti käytävälle vievä ovi on lukossa, joten hetken aikaa mietin, voiko naapurihuoneen univaikeuksista kärsivää naista stalkata ovisilmästä ja koska kummittelut alkavat ja koska trenchcoat-mies alkaa jahdata minua joka helvetin kentässä. Makoto tajuaa vihdoinkin, että tämähän taitaa olla hänen asuntolakämppänsä. Ulko-oven saa kuitenkin avaimella auki ja Makoto päättää lähteä etsimään muita. Ehkä he ovat jo tappaneet toisensa ja ovat hänen perässään. Silloin peli jäisi kylläkin lyhyeksi. 

Makoto kirjaimellisesti törmää heti ulkopuolella Sayakaan, joka lojuu lattialla reidet haavoittuvaisesti levällään kuin jossakin tv-sarjassa, kuten Makoto mielessään huomauttaa. Kaikkea se Makoto katsookin. Sayaka on kuitenkin kunnossa ja niin on Makotokin, kun Sayaka muistaa Mondon tavisgambiitin. Poptähti tuli hakemaan Makotoa, kun muut ovat jo kolunneet omillaan koulua ja päättäneet tavata ruokasalissa jakaakseen tietonsa. Sayaka häipyy itsekin sinne ja jään tutkimaan kaikki muut käytäväkolkat ennen lounastaukoa. Ehkä siellä on valtava kattila, jonka sisällä on pilkottu Hifumi omena suussa ja kaikki syyttelevät toisiaan.


”Uguu, Makoto-senpai...!”


Aoi meni uimaan ja Chihiro koodaamaan, Mondo puolestaan ajamaan prätkällä ympyrää.

Asuntolan ykköskerroksessa ei pääse mihinkään uuteen huoneeseen ruokalan lisäksi, mutta lienee silti parasta tutkia kaikki ovet. Opiskelijatoverini ovat siististi kahdella käytävällä. Mondo on heti käytävän toisella puolella, mikä ei ole järin positiivista elinajanodotteeni suhteen. Läheltä löytyvät sukupuolikoodatut vessat ja suurehko roskishuone, jonka funktiosta en ole ihan varma. Huoneen suuremmasta salista vie käytävä teljettyyn kakkoskerrokseen ja tilasta pääsee ehkä myöhemmin pesutupaan (löytämään päitä kuivausrummusta), kylpylään (ruumiita vedessä ja kiukaalla), varsinaiseen oppilaitokseen (piirtoheittimeen lävistetty uhri), ilmeisesti varastoon (kappaleita kaapeissa) ja ruokalaan (Soylent Teen is made of people).


Hifumilla on pisin matka ruokalaan, kun hän on niin lihava, HAH HAH.


Makoto on vähän hidasjärkinen kyllä nyt.

Astun siis kohtuullisen kokoiseen ruokasaliin... eikä siellä ole Sayakan lisäksi ketään. Tyttö kuulee taas ajatukseni, ja jäämme odottamaan muita. Peli ilahduttaa joutessamme tutoriaalilla, jossa kerrotaan reaktioista. Jos dialogissa ilmenee purppuroita sanoja, tekstiboksin dialoginedistämis-X:n (se etenee nopeammin ympyrällä) vierelle tulee kolmio, jota painettua ääniefektin-jinglen siivittämänä ruudulle ilmestyy Re: Action. Peli huomaa, että olen jo perehtynyt niihin, kun kokeilin systeemiä omia aikojani, mutta selittää silti. Kun re:aktioon on re:agoitu, suuntanäppäimillä tulee valita sopiva vaihtoehto, jolla keskustelua edistetään. En ole täysin varma, missasinko jotain oleellista re:agoidessani tutoriaalin re:aktioihin, kun tutoriaali oletti minua vanhaksi ketuksi näiden juttujen suhteen, vaikka todennäköisesti hölmöilen jo jotain Sayakan kanssa.


Voi eiiiiii, ei kai taas!


Aivan kuten oikeasti!

Samantekevää, jatketaan. Tosin nappaan ennen deittituokiota Mono-kolikon valvontakamerasta, koska tämä peli nyt toimii niin. Katson myös kelloa. Makoto hämmästyy, kun se on seitsemän yöllä. Itse puolestani hämmästyn ja tirskahdan, kun peli heittää tämän myötä Time Unknown -ajankohtansa Nighttimeksi ja HUB-elementit vaihtavat väriä yöllisempään. Jääkin nähtäväksi, olisiko ajankohtahavainto tullut ilmi normidialogissa. Pianhan sen näkee.


Viisari puuttuu, paska peli.

Sayakan kanssa keskustellessa käy ilmi, että Re: Actionit ovat Biowaren reaktiopyörä ilman pyörää. Oikeastaan ne muistuttavat Lucasartsin seikkailupelejä sillä erotuksella, että Makotolle ei tule omaa keskustelunvalintavalikkoa, vaan valinnat on upotettu keskustelutoverin dialogiin, josta niihin sitten tartutaan. Sayakalla on Makotolta kysyttävää, joten esittelyjen jatkamista käsittelevä reaktio johtaa vääjäämättä toiseenkin reaktioon. Aiemmin valitut valinnat pysyvät näppärästi korostettuna.


Kuten näin.

Sayaka kysyy, onko Makoto käynyt aiemmat opintonsa Blackroot Junior Highissa, nimenomaan ryhmässä 2. Kyllä vain, ja niin on Sayakakin, tosin ryhmässä 4. Dun dun dunnn! Vaikka he eivät olleetkaan puhuneet toisilleen kolmeen vuoteen, Makoto kyllä tiesi Sayakan kuuluisuudesta ja Sayaka oli vissiin tietoinen jostain yligeneerisestä hemmostakin. Jo ihan tämän vuoksi Sayaka päättää ryhtyä Makoton äärimmäiseksi apulaiseksi, kun ei eliiteistä ole mitään hyötyä kuitenkaan. En usko tämän tarkoittavan mitään tuhmaa kotiapulaista. Jos peli menee synkemmäksi muutaman käänteen kautta niin ehkä tapamme muita yhdessä. Ehkäpä teinitähden voi poistaa laskuista, sillä eihän kai Sayaka nyt tapa ainakaan minua? Eihän??


Ole hyvä vaan?


Will u be my anime princess?

Tämän ikuisen vihjaillun rakkaudentunnustuksen jälkeen Ishimaru ryllyää paikalle harmitellen kovasti, kun ei ollut ensimmäisenä paikalla. Muut tulevat perässä ja kokous saa luvan alkaa. Tosin Junko huomauttaa innokkaalle Ishimarulle, että aina yhtä mysteerinen Kyoko ei ole paikalla. Makoto muistelee Monokuman tappotapalitaniaa ja epäilee jo pahinta. Ishimaru päättää kuitenkin aloittaa ja Sayaka hihittelee jo olleensa melkoinen apulainen, vaikka hän on ollut sitä noin kaksi minuuttia.


Onnea sille.


”Vessassa kävin ja huomasin sen menneen tukkoon.”


Nyt teki tyttö tuhmasti, hyi hyi sentään.


Hi hi hi.

Edessäni on kolmetoista pahvisiluettia ja rutkasti valinnanvaraa. Kenestä aloittaisi? Möläyttääkö joku jotain niin radikaalia, ettei muille voi enää puhua? Saanko vihdoinkin tehdä tärkeitä valintoja? Tappaa jonkun? Koska Kyoko ilmaantuu?


Bulbasaur, valitsen sinut!