9 - Luku 1, Deadly Life, osa 2

Junkon äkillinen kohtalo pakotti laskemaan PS Vitan sängylle ja minut talsimaan pari hämmentynyttä kierrosta huoneiston ympäri. Ei, tämä ei ole vertauskuvallista. Eikä se johtunut kohtauksen absurdista väkivaltaisuudesta. Eikä liioin yliluonnollisista Gungnir-peitsistä, jotka naurattivat ja kummastuttivat ennen kuin ne lävistivät tytön joka ilmansuunnasta. Pelin pariin palasin muutaman tunnin kuluttua.

Tätä en todellakaan osannut odottaa. Mikään juonessa ei antanut ymmärtää toisen kuoleman tapahtuvan näin pian ensimmäisestä! Sayaka nyt vielä meni, kun pitihän jonkun kuolla, mutta jotenkin oletin, että kaikki tarinan kuolemat tapahtuisivat joko murhien tai syyllisten kärähtämisen kautta. Toisaalta Monokuma oli varoittanut, ettei häntä saa uhkailla, mutta luulin kaikkien ottaneen opiksi. Junko oli tytöistä äkkipikaisin, mutta muuten olisin veikannut ehkä jonkun Mondon hiiltyvän jossain vaiheessa pahemman kerran Monokuman maneereihin.

Minä vielä pidin Junkosta. Enemmän kuin Sayakasta, joka jäi vähän sellaiseksi hymyilijäksi. Tosin hänen ajatustenlukunsa Makotolta oli ihan hauska toistuva vitsi. Tyhjäpäiset muotikommentit ja muu bimboilu sikseen, mutta muuten Junko oli asennoitunut suhteellisen järkevästi heidän tilanteeseensa ja vaikutti rationaaliselta, heitti hyviä kommentteja ryhmäkeskusteluissa. Varsinkin reaktio Tokon lutkasolvaukseen oli tosi sopiva, kun laiskemmin kirjoitettu pikkuneiti olisi voinut alentua samalle tasolle. Sääli etten päässyt tutustumaan vapaa-ajalla. Ilmeisesti olisi pitänyt valita Sayakan ja hänen välillä ellei tässä sitten pysty retroaktiivisesti jotenkin deittailemaan. Ainakin olen kuullut jotain epämääräistä juonen jälkeen avautuvasta koulumoodista, mutta se jää nähtäväksi. Ei pitäisi virtuaalikuoleman harmittaa näin paljoa. Nostanpa siis hattua tekijöille, well played!

Muotitähden moninkertainen lävistyminen ja liikuntaparketille lysähtäminen järkyttää kaikkia, sillä kuten Makotokin ajattelee, he eivät varmasti ole nähneet kenenkään kuolevan silmiensä edessä. Sayakan niittaajaa ei lasketa. Eikä ehkä Mondoakaan villin prätkäuran vuoksi, mutta luulisin kyllä hänenkin pallien kutistuvan pari kokoa. Näin olisi voinut käydä hänelle.


”I consider it a role-playing game. Today you'll be playing the part of the piñata.”

Monokuma läksyttää heitä, sillä hän piti lupauksensa. Häntä ei pidä uhmata tai käy näin. Junkoa toljottaville pennuille hän toteaa, että ruumishan se vain on, ihan normaalia. Kyokon mielestä tämä oli tarpeetonta, jos Monokuma tarjosi vankilaa vaihtoehtona, mutta nallepa muutti mieltään. Tappajakommentitkin Odinin kaveri sivuuttaa hankalasti suomennettavilla sanaleikeillä, sillä hän antaa heille Monokuma-kansion avittamaan murhatutkimuksissa. Se sisältää perustiedot Sayakan kohtalosta, loput he saavat etsiä itse. Valvontakamerat taltioivat koko tapahtumaketjun eli Monokuma tietää tasan tarkkaan tappajan ja toimineekin vastaisuudessa ylituomarina, joka julistaa pitikö sherlockointi paikkansa. Hän pyytää heitä keskittymään tutkimuksiin täysillä, sillä mitään vaihtoehtoa heillä ei todellakaan ole, ja katoaa.


HGGGHHAAAAGGHH


Yhh.


Sellaista...


...on...


...elämän kiertokulku.


Monokuma saivartelee ajan tappamisesta kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti.


Tuomarimme on Monokuma, joten tuomarointi lienee täysin mielivaltaista. Me kaikki kuolemme pian.

Mitä pisimpiin hetkiin mitään ei tapahdu, jos Junkon kylmenemistä ja kangistumista ei lasketa. Nyt se on selvää: tässä joukossa joku meistä on murhaaja. Voin laskea Makoton heti pois, sillä se olisi vain omituista ja tyhmää. Kaikki pälyilevät toisiaan epäluuloisesti... kaikki paitsi Kyoko, Makoto huomaa. Hänestä heidän ei pidä möllöttää vaan tehdä yhteistyötä. Celestekin alkaa toistaa juttuaan sopeutumisesta. Togamin ja Sakuran toteamusten myötä muutkin havahtuvat ja Makoto päättää, että syy Sayakan kuolemaan on selvitettävä.


Tehdään niin huomenna.


Ja Darwin-palkinnon saa...

Saan tilaisuuden puhua kaikille. Kyoko ottaa puheeksi rikospaikan turvaamisen ja Togami jatkaa, että jonkun pitää jäädä sinne varmistamaan, ettei kukaan pilaa siellä todistusaineistoa. Mondo lupautuu tähän, jottei hänen tarvitse ajatella, ja Sakura tulee mukaan, sillä Togamin mukaan olisi typerää jättää mahdollinen murhaaja yksin rikospaikalle. Mondo ei pidä vihjailusta, mutta antaa olla. Makoto etsii myös Junkolta pulssia, mutta Togami tuhahtaa sen olevan turhaa. Peitset ovat läpäisseet tytön joka puolelta ja verta on kaikkialla. Puheet aiheuttavat rennossa Hirossa totaalisen täyskäännöksen, kun hän viimeinkin tajuaa tämän kaiken olevan totta ja joutuu silmittömän pakokauhun valtaamaksi. Jotkut muutkin ovat poissa tolaltaan, mutta Hiro on kuin eri henkilö. Ihan sääliksi kävi.


Lizard Squad kävi täällä.


Myös ne todisteet, jotka eivät ole rikospaikalla!


Vitsi tässä on se, että Hifumi on tukeva nörtti.


Aivan kuten Lemuria.

Muilta en saa kovin paljoa irti, mutta Celeste ottaa puheeksi kansiossa mainitun seikan, jota Makoto ei välttämättä olisi halunnut kuulla tässä seurassa. Sayaka oli tapettu Makoton huoneeseen. Mitäs peliä tämä on?! Kaikkien katseet kääntyvät syyllistämään minua eikä Toko usko änkytystä huoneenvaihdosta. Kyoko pelastaa Makoton. Heidän tulisi häipyä täältä etsimään vihjeitä pitävään perusteluun murhaajan niittaamiseksi. Hän toivottaa heille kaikille onnea ja poistuu paikalta. Togamikin lähtee. Ennen häipymistään Mondo julistaa tuhoa ja kuolemaa todistusaineiston sotkijoille. Aoi jää miettimään, että eiväthän he ole mitään etsiviä. Tokon mukaan heidän ei tarvitse etsiä yhtään mitään, kun Makoto on samassa huoneessa. Hän haluaa tämän pysyvän hänestä kaukana eikä usko olemaan avuksi, kun ei siedä verta. Leon pukee ajatukseni sanoiksi, kun Tokosta ei ole hyötyä. Valtaosa muistakin häipyy ja jään potemaan syyllisyyttä Chihiron ja Hiron seuraan. Koodari ei halua jättää Junkon ruumista ja Hiro rukoilee höpöjumalia päästämään hänet pois täältä, joten heistä ei liene hurjasti hyötyä.


En myönnä mitään.


Melkein tekisi mieli vähän sotkea paikkoja.


Pian kyllä.


Unohdit Lemurian kolmiyhteisen tulivuorientiteetin.

Ensi kerralla... murhatutkimukset!