21 - Luku 2, Deadly Life, osa 2

Chihiro Fujisakin murhatutkimukset


...to the head with a blunt object. She was killed instantly.

Rikospaikalta löytyy yllättävän vähän fyysisiä todisteita, sillä pääpaino on keskustelussa. Kyokolta en saa juuri tietoja, sillä hän on syventynyt Chihiron ruumiiseen Togamin ilkunnan arvoisesti. Voisin taas uskoa oikeussalissa neitosen ottavan esille seikan, jota kukaan ei osannut arvata. Sakura kertoo käyneensä täällä yhtenään ja myöntää Makoton arvelun pohjalta, että joku olisi voinut kantaa kevyen tytön ruumiin tänne, mutta hän silti uskoo uhrin tulleen tänne itse. Chihirohan oli halunnut vahvistua, mutta ei ollut uskaltanut tulla päivisin Sakuran ja Aoin seuraan. Yökuntoilu kuulostaa kyllä omituiselta, mutta ainakaan tänne ei olisi silloin jonoa. Sakura oli kuullut, ettei Chihiro ollut halunnut aloittaa kuntoilua yksin, joten joku olisi saattanut hyvinkin tulla seuraksi... murhaamaan? Mondolta saan hyödyllistä lisätukea Chihiron alemmuuskompleksiin.


Naiset tykkäävät koskettelusta.


”Oltiin Testo Manin ja Raudon kaa tänään salilla, otettiin siinä vinopenaa. Tehtiin vaan sellasii kevyitä pumppisarjoja 150 kilolla... No anyway, siihen viereen tulee joku kynäniska piipittämään 'hei tota te varmaan osaatte neuvoo mistä sais hommattuu *LISÄRAVINTEITA* ?”


...stated that she desired help with her efforts. She may have been meeting someone in the locker room the night she was murdered.


...else.

Monokuma-kansiossa vahvistettiin kuolinsyyksi isku päähän, ja sen erittäin todennäköinen verinen aiheuttaja lojuu lattialla. Tuntemattoman painoinen käsipaino melko varmasti tappoi avuttoman tytön välittömästi ja voisin uskoa kallonkin murtuneen. Miksi sinä teet tällaista, Togami? Hän ei vastaa, vaan saamme kuulemma siirtyä seuraavaan huoneeseen. Hän näyttäisi määräävän tämän tutkimuksen tahdin eikä Makoto pidä tästä yhtään.


That bell theory sounds dumb.


Tarkista itse tekosi.



Uima-altaan välihuoneessa keskitytään lukijalaitemysteeriin aivan kuten arvelinkin. Monokumakin ilmestyy kuin koulutettu karhu, kun hänen nimensä sanotaan. Togami antaa Makoton kysyä häneltä lukijalaitteista ja saa vahvistettua ovien sukupuoliavautumisen lisäksi myös sen, että oppilaiden on mahdoton mennä peräkkäin sisään. Tämä siis tarkoittanee sitä, että ovi sulkeutuu välissä. Makoton miettiessä naispuolisen syyllisyyttä Togami nostaa kuitenkin esille hyvin mielenkiintoisen pointin, jota en tullut ajatelleeksi. Monokuman melko tuoreessa sääntölisäyksessä kun puhuttiin e-käsikirjojen lainaamisen olevan kiellettyä vain lainaan antamisen merkityksessä. Lainaan ottamisesta ei ollut mitään puhetta.


”Johnny Bench called!”


On tullut opittua, ettei mikään tällaisissa peleissä ole mahdotonta.


Eroristi? (koska erroristi vietiin jo Remember Me -pelissä)


Eipäs pilkata herraa.


Ahaa-elämykset jatkuvat.


Porsaanreiät haisevat.


Ei täällä olekaan siipeä mielisairaalalle.

Eli voi olla, että murhaaja olisi nyysinyt jonkun toisen käsikirjan väliaikaisesti. Tai sitten Chihiron seuralainen oli napannut Chihiron oman kirjan, kun tämä oli astumassa pukuhuoneeseen. Monokuma on mielissään porsaanreiän huomaamisesta eikä edes muuta sääntöjä. Togami arveleekin tämän olleen tarkoituksellista. Makoto ei ihan vielä tajua kaikkea ja joutuu tylsistyneen Monokuman pilkkaamaksi. Loput hän saa kyllä keksiä hitto soikoon ihan itse.


...possible for two people to enter at the same time. Additionally, lending someone your handbook is a violation of school regulations.

Seuraava kohde on hieman yllättävä, sillä he siirtyvät eteissaliin valtavan luukun äärelle. Togami ei anna mitään vihjeitä eikä mitään vihjeitä ihan heti löydykään, mutta huoneen oikealla puolella on esine, jonka kyllä pelin alussa noteerasin: postilaatikko. Sinne on tullut postia. Ei kirjeitä eikä paketteja vaan kolme e-käsikirjaa, jotka kuuluivat kuolleille. Togami kertoo törmänneensä tähän aiemmin ja arvelee järjestelmän toimivankin näin eli aina kun joku kuolee, kuolleen käsikirja tuodaan tänne. Makoto kokeilee erästä käsikirjaa ja Sayakan nimi ilmestyy siihen. Yhtäkkiä porsaanreiässä onkin järkeä ja kenties myös siinäkin, että Togami – tai joku – kävi ottamassa sellaisen lainaksi, ehkäpä Sayakan tai Junkon. Pääepäiltyni muistuttaa hapuilevaa etsivänalkua, että kannattaisi kiinnittää tarkempaa huomiota sääntöihin.


Monistuvat.


Tuota nyt usko kukaan.

Kuolleiden käsikirjoissa on vielä yksi jippo, sillä Togami huomaa, ettei yksi niistä käynnisty. Se kuului Leonille. Yhtäkkiä Makoto muistaa viime murhaajan karun pesäpalloteloituksen, jossa käsikirja varmasti rikkoutui, mutta Monokuma ilmestyy kehumaan vesitiiviitä ja kymmenen tonnin painon kestäviä kapistuksiaan, joihin pallokuritus ei tee mitään vahinkoa. On ihmevehkeissä tosin yksi heikko kohta, mutta eipä hän heille papuja läikytä. Kenties Leon rikkoi omansa vahingossa, mutta Monokuma heittää kadotessaan ilmoille vinkin, että ehkä se ei olekaan rikki. Mitä, onko sen lataus sitten lopussa?



Leonillakin oli erektio-ongelmia.


Ah, nostalgiaa.


Ilman sitä en muistaisi puoliakaan dialogista, kun en minä tätä sentään koko ajan täysin reaaliajassa kirjoita.


Siinä on varmaan sellainen hehkuva kohta.


Monokumallakin on erektio-ongelmia.


...handbook is Leon's. However, Monokuma claims it's very unlikely that Leon's handbook would have broken.

Togamin mielestä tässä on tarpeeksi vihjeitä ensi alkuun ja Makotokin innostuu, että nyt puuttuu vain tieto Chihiron murhaajasta. Togami on kuitenkin täysin varma, että kyseessä on Genocide Jack, sillä hän ainakin haluaa tietää, kuka taiteilijanimen takana piileskelee. Onko se todellakin joku heistä? Togamilla on kuulemma todisteita väitteeseensä ja aikoo viedä toverinsa uuteen kohteeseen, mutta heidät keskeytetään.


Re:aktiot ovat kivoja, koska niillä tuntee saavuttavansa jotain.


Alpertti Porsaanporaaja?

Aoi ryntää paikalle, sillä jotain on pahasti vialla ja hän tarvitsee apuamme. Oikeasti tässä vaiheessa huolestuin, sillä olisiko Genocide Jack voinut iskeä jälleen? Mutta ei, kyse on Tokosta, joka käyttäytyy tavallistakin omituisemmin. Togamiakin tämä yllättäen kiinnostaa sen verran, että siirrymme seuraavaksi asuntolan käytävälle.


Ovatko kaikki uikkarit pesussa?!


Velttokielisethän voivat tukehtua, tyhmää toimintaa.

Aoi kertoo tuoneensa Tokon lepäämään ja palanneen katsomaan miten hän voi, mutta tärähtänyt tyttö ei suostunut tulemaan ulos vaan höpisi omituisia teljetyn oven raosta. Saan todistaa tämän ihan itse, kun Makoto kokeilee onneaan. Siivu Tokoa kurkistaa käytävälle ja änkyttää, ettei anna Genocide Jackin hallita. Ovi läimähtää kiinni ja Makoto kysyy kävisikö Togamilla parempi tuuri. Välinpitämättömälle tyypille se on se ja sama. Toko ei varsinaisesti hyppää hänen syliinsä vaan sopertaa jotain rikotusta lupauksesta ja toistaa juttunsa sarjamurhaajasta. Makoto kysyy Togamilta lupauksesta, mutta kuulemma tyttö vain houraili jotain. Ovatko siis Togami ja Toko murhanneet yhdessä Chihiron? Enemmän minua tosin kiehtoo sellainen älyvapaa mahdollisuus, että Toko olisi tietämättään Genocide Jack. Tähän ainakin hämypuheet viittasivat. Lieköhän hänellä murhanhimoinen sivupersoona? Tämähän menee jännäksi.


Mindjack'd.


Flashbackjack'd.


Poltergeist se siellä luuraa.


Ongelma on siinä, että Togami ei halua olla kiva.


Joko se kosi?

Togamia ei Toko tämän enempää kiinnosta. He jatkavat alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kirjastoon jättäen Aoin pitämään Tokocide Fukawaa silmällä. Kirjasto itsessään on täynnä epäolennaisia seikkoja, mutta tällä kertaa pääsen astumaan sivuhuoneeseen eli varsin kattavaan mutta myös ahtaaseen arkistotilaan. Monesti vapaa-ajalla yritin käydä täällä, mutta kirjaston erakko pyysi minua häipymään. Hän kun näytti omivan tilan itselleen.


”I love lamp.”

Saan koluta hyllyseinämiä. Oikean laidan kohdalla Togami varoittaa sisällön olevan varsin graafista ja häiritsevää, sillä sinne on arkistoitu poliisien ratkaisemattomia tutkimusraportteja rikospaikoilta. Koululaitoksen kummallisen arkiston sisältö ei jää tähän, sillä keskihyllyn aineisto on kenties vielä vaarallisempaa. Yksityiskohtia henkilöistä, jotka pyörittävät salaneuvostossa tätä maailmaa kulissien takana. Makoto olettaa jo Togamin pilailevan, mutta vasemmalla laidalla aivan liian paljon asioista tietävä lukutoukka mainitsee presidentin salamurharaportin, jonka kopioon Makoto on tarttunut. Lieköhän ihan JFK kyseessä? Mutta ennen kaikkea: mikä helvetin paikka tämä nyt on?!


Tai COPSin uusintoja.


Illuminati, the secret society does exist, illuminati-ti-ti-ti-ti


Se tuli ruohoiselta kummulta.

Togamin käyttämästä pöytälampusta saan sentään kolikon ja pölyisessä pahvilaatikossa on kovin jatkojohtoa muistuttava jälki, joka vahvistaa epäilyni Chihiron sidontamateriaalista. Togami myöntää siitä olleen hyötyä kirjastossa... ja ehkä muuallakin. Mutta mitä enemmän saan tässä huoneessa tietää, sitä vähemmän epäilen oikeastaan Togamia. Seuraava puheenaihe on nimittäin äärimmäisen mielenkiintoinen.


”I love carpet... I love desk... I love lamp.”


Called it!

Saan kuulla rahakeisarin kiinnostuneen kirjastosta nimenomaan näiden luottamuksellisten salaisuuksien vuoksi. Makoto ei voi vieläkään käsittää olevansa keskellä salaliittoteorioiden ja liskoihmisten kehtoa, mutta Togami ilkkuu häntä ja muita tavallisiksi kaduntallaajiksi, jotka pitävät heti kaikkea maailmankuvansa ulkopuolista valheena. Heidän maalaisjärkensä eivät niin sanotusti kohtaa. Ei Makoto nyt ihan sellaistakaan tarkoittanut. Hän on vain ällistynyt huoneen sisällöstä. Ainakin Togamille tarjottiin viihdettä kerrakseen, jos Aoillekin on oma uima-allas.


Hylkään todellisuutesi ja substituoin omani.


No ei sitten.

Togami kertoo lukeneensa huippusalaiset asiakirjat useaan otteeseen, kun tietysti hänenkin perheellä on juppikartanossa samanlainen huone mutta isompi. Togameilla on pääsy valtiollisiin asiakirjoihin ja tietysti he kuuluvat tähän salaneuvostoon. Kunnianhimoisella Togamien kersalla jyllää suonissa maailman seisauttava veri ja hänen on kerättävä tietoa maailmasta, jotta se voi joku päivä kumartua. Siksi hän voi aivan hyvin perustella miksi tämäkin arkisto on täynnä asiaa. Pikkuherra alkaa jo pelottaa Makotoa.


Ei se ole enää salainen, kun puhuit siitä.


”And even kings bow to gods!”


Togami on mestarimieli.

Virkavallan ratkaisemattomat tutkimusraportit ovat aina kiinnostaneet Togamia eniten jo pienestä pitäen, ja yksi hänen suosikeistaan onkin tapaus nimeltä Genocide Jack. Ei liene sattumaa, että hän vetäisee hyllystä Makotolle sarjamurhaajasta kertovan asiakirjan. Samalla hän toteaa, että kyseisellä kuolemantuottajalla on kaksi tavaramerkkiä: bloodlust-viesti sekä uhrien ripustaminen. Lähimpänä esimerkkinä samassa kerroksessa roikkuva ex-Chihiro. Bloodlust on yleistä tietoa, mutta ripustustavasta tietävät vain virkavalta ja kovemmat tahot. Yksityiskohta ei ole levinnyt edes mediaan eikä sitä kautta yleiseen tietoon. Siinä siis Togamin perustelu sille, että Genocide Jack todella kävi täällä tappamassa Chihiron. Jäljittelijä olisi jättänyt vain viestin.


Paremminkin blood lost.


Always look on the bright side of life.


Jos sitä ei ole netissä, sitä ei ole tapahtunut.


Aika likaista.


Saapa ainakin virikkeitä.

Hämmästynyt Makoto hämmästelee lisää plärätessään synkkää asiakirjaa, jossa luetellaan Murha-Jaskan uhreja vieläpä graafisten kuvien kera. Heidät kaikki on teilattu omatekoisilla saksilla seinään riippumaan irvokkaiksi messiasfiguureiksi ja seinää koristaa hurmeen lisäksi kirjaimellinen verenhimo. Seuraavalla sivulla profiloidaan murhaajan tappoajankohtia. Tapot tehtiin arkisin tai lomapäivinä yöllä tai päivällä, mutta lomailtapäivät olivat yleisimpiä. Näiden vihjeiden kuolevassa valossa epäilty voi olla opiskelija, joka on murhan jälkeen ollut paikalla jonkin aikaa ja häipynyt sitten hätäillen turvaan. Silminnäkijöitä ei ole, mutta kyseessä saattaa hyvinkin olla dissosiatiivinen identiteettihäiriö.


No ei sitten nukuta tänäkään yönä.


Hö hö retardi.


...found at the scene of each crime, written in blood. Profiling indicates the killer is likely a student suffering from a split personality.

Sen vaarallinen puolisko on Genocide Jack ja viaton puolisko taas...



...Toko Fukawa???