28 - Toisen luvun loppu

Monokuma neuvoo irvokkaasti kaikkia nauramaan kuolemalle. Siinä sielu lepää. Makoto punnitsee elämän olematonta arvoa ja mahdollista sekoamistaan Ishimarun hajotessa vierellä. Togami niin kovin tahdittomasti on pettynyt. Tässäkö tämä nyt oli? Aoi raivostuu kylmälle massikeisarille, joka pitää ystävän kuolemaa leikkinä. Elämän ja kuoleman leikkiähän tämä toki on. Kyokolla ei ole tähän mitään sanottavaa enkä kyllä usko kenenkään muunkaan haluavan olla Togamin kanssa juuri nyt samassa tilassa. Tai edes samalla olevaisuuden kvanttitasolla.


Ha. Ha. Ha.


Ishimarun hajoamisen psykologinen evaluaatio, osa XIII: hajoaminen


Voi kuule, tämä on vasta toisen luvun loppu!


Kysehän on nyt Togamista.

Kyokolla tosin on mulkulle lerssijöllinaamalle yksi kysymys. Miksi hän sekaantui Mondon rikokseen? Vastaus on ilmiselvä, sillä Togamihan oli halunnut leikistä mielenkiintoisempaa. Hän kertoo olleensa murhayönä kirjastolla piittaamatta heidän liikkumiskieltosäännöstään. Ei hän muista sellaiseen suostuneen. Togami oli palaamassa kirjastolta huoneeseensa, kun huomasi Mondon poistuvan tyttöjen pukuhuoneesta. Siispä hän vilkaisi sisään (oletan hänen käyttäneen joko Sayakan tai Junkon kirjaa tai sitten murhatutkimukset olivat jo teknisesti alkaneet heti Chihiron kuoltua eli kaikki ovet olivat auki) ja näki ruumiin eli hän tiesi alusta asti Mondon syyllisyyden. Sen paljastaminen alussa olisi ollut tylsää, joten hän piristi meininkiä. Kyoko yhdistääkin tämän siihen, kun Togami sai tietää Genocide Jackin henkilöllisyyden ja päätti hyödyntää tietoa. Olisi hän totuuden kyllä ennen teloitustaan kertonut. Hän kohdistaa vihaisen katseensa Makotoon, sillä erään henkilön ansiosta hänen ei tarvinnut sitä kertoa ja nyt hän tietää ketä pitää silmällä jos ja kun hänestä tulee mustunut.


Togami luki kirjastolla läpipeluuopasta.


Viisauksia Lemurian kunnailta.


Watch out for this one mate.

Kyoko on tarpeeksi tyytyväinen Togamin tylyyn selitykseen, mutta hänellä on vielä yksi kysymys Monokumalle. Hän tivaa teloitusten merkitystä. Monokuma toteaa suureellisesti, ettei hän rankaise ja syökse epätoivoon pelkästään heitä, vaan tämä epätoivo on lahja ihmiskunnalle. Hän ei edes liioittele, sillä hän pyrkii muuttamaan kaiken toivon epätoivoksi. Sakura ei ymmärrä mitä hän tarkoittaa ja nalle alkaa flippailla hämmentävästi asiasta.


”Listen to my story. This... may be our last chance.”


”Man committed a sin: disturbing the life cycle of nature, the original sin man was responsible to, to protect the life cycle. I have made a creature to rule over mankind.”


Melkoinen suunnitelma.


Monokuma kaatuilee välillä.


Koska se on kivaa.

Togamia ja hänen filosofiaansa on kuultu luvussa jo runsaasti, mutta vielä hän lausuu täydellisen itsevarmasti, että kun loppu tulee, hän on voittaja ja saa tietää kaiken. Monokuma irvailee hänen ja itsensä orastavasta ystävyydestä, mutta Togamilla ei ole ystäviä. Voittonsa jälkeen Togami vannoo etsivänsä ja tappavansa Monokuman. Heidän kaikkien elämänlankoja tassuissaan pitelevä olento saa hysteerisen naurukohtauksen, joka jää kaikumaan oikeussaliin. Tappoleikki jatkuisi ja tällä kertaa onnekkaiden epätoivo vain kasaantuisi. On kuin millään heidän teoillaan ei olisi ollut minkäänlaista merkitystä.


”The right to be a god... that right is now mine.”


”What I do have are a very particular set of skills; skills I have acquired over a very long career. Skills that make me a moderate threat for people like you.”


Makotoa harmittaa.

 

Jossain toisaalla Monokuma tapaa vieraan monitorihuoneessa. Karhu puhuu täydelliselle arvoitukselle erään tytön oma-aloitteisesta tempusta, joka käynnisti pysäyttämättömän tapahtumaketjun. Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, sillä hänen vieraansa laiminlöi ensimmäisen siirtonsa, jonka kunnian vei toinen. Eipä tälle enää mitään mahda, joten vieras saa palata muiden luokse yrittämään vähän kovemmin.





Karhulle osoitetaan kysymys, mutta Monokuma ei puhu valttikortistaan.



.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................


...KUUDENNESTATOISTA OPPILAASTA.