18 - Luku 2, Daily Life, osa 3

Mitä kummaa juuri Toko tekee täällä? Eipä häntä ole aamiaisilla näkynyt ja vapaa-ajankin hän viettää linnoittautuneena huoneeseensa. Tytöllä on yllättävä pyyntö Makotolle. Hän sopertaa haluavansa seuraa kirjastoon ja painottaa, että sen tulee pysyä salaisuutena. Sinne siis siirrymme ja hiippailemme ovensuussa. Toko kuiskii Makotoa puhumaan Togamille, kun arka tyttö ei uskalla keskeyttää lukemista. Togami käräyttää koleasti heidät molemmat ja käskee heitä poistumaan. Toko uskaltautuu siteeraamaan häntä naista dominoivasta vahvasta miehestä, mutta Togami ei ole koskaan sanonut mitään tuollaista ja käskee löyhkäävää Tokoa häipymään kylpyyn.


Älä huoli, kerron vain kymmenelle.


Taitaa olla pitkä kirja, kun vieläkin on kesken.


Onko tämä peräisin bestselleristäsi?


No kun pierettää.

Käytävällä nolostunut Toko näyttäisi jo repivän hiuksiaan, mutta hänen kasvoilleen ilmestyy haltioitunut ilme, jota en uskonut koskaan näkeväni, sillä Toko on ilmeisesti päässyt kirjojensa sivuille, koska ihan oikeasti luulee Togamin välittävän hänen hyvinvoinnistaan. Makotoltakin tentataankin olisivatko rillipäät oiva parivaljakko. Eipä päähenkilö oikein osaa sanoa mitään, mutta ainakin Toko on ilmeisen onnellinen. Tyttö parka häipynee haaveilemaan pilvilinnaansa, mutta tilalle loikkaa Monokuma päivittelemään epätodennäköistä nuorta rakkautta ihan vain trollaillakseen.


Kova migreeni vain.


Melkein olin että ”d'awwww!” Melkein.


Googlaan sitten fanficiä pelikokemuksen jälkeen.


Ahaa, kaukosuhde!


Kyllä sinullekin nalletar löytyy.

En voi väittää edelleenkään pitäväni Tokosta, mutta ainakin hän sai minun kirjoissani mukavasti sympatiapisteitä. Onhan tällainen romanssi kieltämättä kliseistä, mutta en kyllä todellakaan osannut odottaa tällaista käännettä! Surullistahan tässä on se, että Togami ei tule koskaan tykkäämään Tokosta. Jos siis Tokolle tämä tosiasia valkenee, voi hyvinkin olla, että naisen viha koituu miehen kohtaloksi. Sepä olisikin hauskaa!

Makotolla on taas kerran tyhjä slotti aikataulussaan, mutta voisin olettaa, ettei näitä enää loputtomasti tässä luvussa viljellä. Uskon Hiron selviävän tänään ihan itsekseen, joten yhytän pirtsakan sporttiwaifuni pyykkituvasta siteeraamassa jotain ihmeen rugbypelaajaa. Minulla tuntuu käyvän melkoinen tuuri lahjojen kanssa tai sitten olen armoton mielistelijä, sillä söpö lelumudkipmöykky uppoaa Aoiin kuin minä häneen. Öh. Tai jotain.


Niin feikki kolakopio, että ihan varmasti jossain päin maailmaa myydään tällä nimellä.


Uijuijui!

No mutta! Aoi on lahjasta iloinen, mutta muuten pahalla päällä, kun ei tässä laitoksessa voi urheilla. Onhan täällä tietty se allas, mutta hän haluaa tehdä muutakin tai naama leviää. Onhan hän sentään ollut kuudessa koulun urheilujoukkueessa. Aoi alkaa pulista haasteesta ja kamppailusta ja huipun saavuttamisesta ja sen sellaisesta. Uskon muut mielessäni kaiken, vaikka Makoto vähän tyttöä suututtaakin puhumalla tekosyistä, mutta deitti innostuu tuhannesta punnerruksesta ja jos hän on innoissaan, minäkin olen innoissani siitä että hän on innoissaan. Tosin voisihan tämä tapaus puhua muustakin kuin urheilusta, mutta saapa nähdä.


Ihana vertauskuva.


Vielä joskus tämäkin nähdään olympialaisissa.


”Over the top, dad, over the top!”


Kuitenkin feikkikultaa mitalissa.


Et nyt Makoto pilaa tätä.


Googlauksen perusteella ainakin useimmat Aoin esikuvat ovat olemassa.


Aoi Asahina, kolmas sivu

On tullut ilta ja Makoto ehtii vain kääntyä huoneessaan, kun Monokuma ilmoittaa töllöstä, että heidän tulee kokoontua liikuntasaliin, sillä kyseessä on hätätapaus. Onko joku kuollut?! Juoksuttaako pehmolelu kaikkia tahallaan? Kohtaan käytävämatkalla Kyokon ja Mondon, joista jälkimmäinen hehkuttaa vielä löylyjä. Oli siellä varmasti korskeaa. Palkintohuoneesta saan Hifumin liikkeelle.


En jaksa.


Surprise buttsecks!


Nyt en edes.

Muut ovatkin paikalla, Monokuma taas ei. Olisihan se hilpeää, jos he joutuisivat odottelemaan täällä koko illan ja yön. Togamin naureskelu ärsyttää muita, kun perillinen pitää vaihtelusta ja ihailee miten alemmat elämänmuodot vieläkin elävät tervejärkisinä kieltäen tämän kaiken. Hän irvailee myös luvatuista poliisivoimista. Kyokosta se on omituista, sillä hän vahvistaa arvailuni: Hope's Peak Academy sijaitsee keskellä suurta kaupunkialuetta. Celesten mukaan heidän piinaajansa voisi aivan hyvin ohjailla virkavaltaakin. Hirolle pälkähtää päähän, että hänhän kuuli viime yönä käytävällä trippaillessaan ääniä. Nuori mies kuulee varmasti aina ääniä, mutta muut ovat silti kiinnostuneita. Hän ei oikein osaa kuvailla kuulemaansa, mutta ehdottaa rakennustyömaata niiden lähteeksi.


Kiinnostavampaa kuin kvartaalitalous.


Et varmasti joo.


Ei riitä budjetti tällaiseen operaatioon.


Siellä rakennetaan ulottuvuusporttia Lemuriaan.

Monokuma ilmestyy lavalle korjaamaan virheen ja ehdottelee tilalle häiritseviä vaihtoehtoja. Ääni saattoi kummuta räjähdyksestä tai konekivääristä, mutta enempää hän ei kerrokaan tai johda harhaan. Mutta mikäli totuus pääsi lipsahtamaan, minulle heräsi väkisinkin häiritsevä mielikuva vahvasti aseistetusta koulurakennuksen pihamaasta, jotta ulkopuolisilla ei ole tänne mitään asiaa. Yrittikö joku tulla tänne?


Pikemminkin purkamiselta.


Minä kun luulin kaiken paljastuvan.

Kyoko vaatii tietää iltakokouksen syytä. Monokumalla on veto lopussa ja niin kovin tylsää. Totta puhuen kukaan ei ole vielä mustunut. Johan tässä onkin jo hengailtu, saunottu ja ihastuttu kerrakseen. Kun videot eivät ajaneetkaan kaikkia tappovimmaan, hän keksi uuden tavan panna heihin vipinää. Ishimaru julistaa, että mitä ikinä nallella onkaan takataskussa (mikäli taskuja ylipäätään on), he eivät enää tapa toisiaan. Sinähän sen tiedät.


Täytyy myöntää, että vapaa-aika kävi vähän koville minullakin.

Mutta nyt oppilaiden noloimmat muistot ja synkimmät salaisuudet ovat vaarassa levitä julkisuuteen. Hän esittää suureellisesti nimikoidun kirjekuoriviuhkansa ja ojentaa itse kullekin omansa. Makoto vilkaisee nopeansa omansa ja hämmentyy, kun virkkeessä kerrotaan hänen yökastelunsa jatkuneen viitosluokalle asti. Järkyttävää. Kauhistuttavaa. Synkät salaisuudet toki herättävät väessä reaktioita, mutta enemmän heitä hämmentää, miten tiedot saatiin selville. Monokuman uhkavaatimus on, että jos vuorokauden sisällä kukaan ei mustu, tiedot leviävät maailmalle. Jos joku intialainen ATK-tukihenkilö saisi roskapostiinsa viestin jonkun geneerisen jonnen yökastelusta, kyllä siinä maailmankuva järkkyisi. Kyllä olisi noloa!


Kyllähän minä vähän haudassa kierisin, jos jotkut dissaisivat.


Onpas ruma geisha.


AAAHHHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHAHAHA!


Luki hahmobiografiat.

Monokuma on ihan fiiliksissä, kun keksi näin ovelan tempun. Mikäli kaikkien muiden pimeät puolet ovat yhtä laimeita kuin Makotolla, Makoto toteaa, että olisivathan tiedot noloja, mutta tuskin niiden vuoksi sentään murhattaisiin. Ishimarukin innostuu hyvästä pointista. Monokuma pahastuu, kun hänellä ainakin on salaisuuksia, joiden ei haluaisi leviävän (kuten epäilemättä se, että hän on kidnapannut viisitoista nuorta tappamaan toisensa). Ja hän kun näki tähän niin paljon vaivaa! Joka tapauksessa hän paljastaa salaisuudet vuorokauden kuluttua, jotta piristyisi ja katoaa murjottamaan johonkin nurkkaan.


Maailma ei ole valmis.


Kuinka naiivi oletkaan.


No höh.

Aoia jo helpottaa, kun ei tämä ollutkaan niin paha juttu. Olisihan paljastukset noloja, mutta ei hänkään niiden vuoksi murhaisi. Ishimarulla on loistoidea. Hehän voisivat paljastaa salaisuutensa tässä ja nyt, jotta motiivia murhaan ei olisi. Hän on jo aloittamassa, mutta Tokoa ei kiinnosta kuulla eikä hän halua puhua omastaan. Eikä liioin Celeste, jota Hifumi vielä härnää inttämällä ihan perhanasti ja saa naispaholaisen niskaansa. Muitakaan paljastelu ei hirveästi innosta ja Ishimaru antaa periksi. Kunhan kukaan ei tee mitään harkitsematonta seuraavan 24 tunnin aikana salaisuuksiensa vuoksi, he ovat saaneet yliotteen Monokumasta.


Joo...ei.


Toko se tykkää Togamista!


EIIIIIIIIIIIII


Events occur in real time.

Tosin en todellakaan laskisi tämän varaan. Pikemminkin minulle varmistui, että pian oppilaiden lukumäärä putoaa. He valuvat yöpymään ja Makoton sisäisessä monologissa mietitään, ettei kukaan toista tämän uhkauksen vuoksi tappaisi, mutta ehkä hän on liian optimistinen, naiivikin jopa. Monoteatterissa puhutaan, miten monet eivät tunnista virkkeiden ”Hups! Tapoin hänet” ja ”Aivan niin, tapoin hänet” eroa, mikä antaa odottaa huomisen tragediaa. Jos joku ei pian kuole niin johan on kumma!


”Tragedy, ain't it?”


Niin totta. 

Monokumakin vielä säpsähdyttää Makoton henkilökohtaisesti hereille, koska se on hauskaa ja koska jollekulle on tapahtunut jotain. Makoto kalpenee eikä saa muuta irti katoavasta kalmankarhusta. Ryntään ruokasaliin kuten tavallista. Tapaan siellä Aoin, Hiron, Sakuran ja... Togamin. Pahus. Makotokin on yllättynyt Togamista, joka toteaa muiden olevan todennäköisesti vahvistamassa heidät kaikki herättäneen karhun väitettä tai vaihtoehtoisesti uhreina. Muut ovat epäuskoisia murhasta varsinkin vanhojen muistojen vuoksi, mutta Togami ei olisi asiasta niinkään varma. Heidän kaikkien arvomaailma on erilainen eikä toisia tulisi tuomita sen mukaan. Hän ei puhunut asiasta eilen mitään kokouksessa, kun ei hän edelleenkään aio auttaa muita. Hiron mielestä tyypillä on päässä vikaa. Sakuran mielestä heidän pitäisi lähteä etsimään vastauksia, ja niin he hajaantuvat käytäville pahaenteisen musiikin painostaessa mielialaa.


Aamut vain pahenevat.


Pahenemistaan.


Loppuun asti.


Aika epämääräistä nyt.


Welcome to the danger zone.


Voin maksaa.


Lemurialaiset asialla.


Ei paskaa, Sherlock.

Aoin ovenkoputuksiin ei vastata, mutta hän arvelee toisen kerroksen olevan tärkeä paikka. Pitäähän nyt uusissa huoneissakin tapahtua jotain... jotain rumaa. Sakura jää vartioimaan roskahuonetta todistepyromaanin varalta. Koulun puolella Hiro epäilee edelleen Togamin kaapattua mieltä ja saan kuulla kunniani pseudotieteestä, jota Hiron harrastus ei tietenkään ole. Odotan jo kartan mukaan Togamin hirttäytyneen lukulamppunsa johtoon kirjaston puolella, mutta hengissäpä hän edelleen on. Immersion vuoksi peliin koodatuissa luokkahuoneissa ei tapahdu yhtään mitään enkä törmää keneenkään muuhun, joten kuka tahansa voisi olla aikaisessa haudassa.


Ei täällä avata kaupustelijoille.


Sakuraa ei edestä heti tuhota.


Lemuriakin on pseudotiedettä.

Uima-altaan välihuoneessa Makoto kiinnittää kovasti huomiota lukitsemattomaan poikien pukuhuoneeseen, vaikka kaiken järjen mukaan e-käsikirjalla ne tulisi avata. Ennen kuin pääsen eteenpäin, Monokuma ilmestyy ruutuunsa kertomaan, että tässä tutkimuksessa kaikki ovet ovat auki. Tutkimus ei kuulosta lainkaan hyvältä sanalta. Togamikin on hiippaillut paikalle yllättämään Makoton ja vahvistamaan ilmoituksen perusteella, että täällä on epäilemättä tapahtunut murha. Pukuhuoneet kiinnostavat Togamia kovasti ja hän ehdottaa heidän kurkistavan kiellettyyn hedelmään: tyttöjen pukuhuoneeseen. Hän työntää sen tarkasti vartioidun oven auki ja


Shame on us, doomed from the start


May God have mercy on our dirty little hearts


Shame on us for all we have done


And all we ever were

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................

Just zeroes and ones



CHIHIRO FUJISAKI, ÄÄRIMMÄINEN OHJELMOIJA, ON KUOLLUT.